keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

SAVULOHTA JA TIMANTTEJA

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä yksinkertaisemmaksi makuni ja ruuanlaittotapani on muuttunut. En ole koskaan ollut fine dining -tyyppisen piiperryksen ruuan ystävä, mutta nuorempana toki tykkäsin usein kokkailla monimutkaisia reseptejä. Nykyjään mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Varsinkin arkena.

Yksi parhaista annoksista rakentuu laadukkaan ja tuoreen savulohen ympärille. Lisäksi ei tarvita kuin hyviä, kiinteitä perunoita (jäähtyneenä) ja raikasta kermaviilikastiketta. Salaatti voisi olla hieman monipuolisempi kuin kuvan kurkkuläjä, mutta jääkaapin vihanneslokero huusi tyhjyyttään...


Simppeli kermaviilikastike

purkki kermaviiliä (käytä tavallista, ei kevytversiota)
reilu tl sinappia (Dijonin hunajasinappi sopii tähän tosi hyvin)
loraus sitruunanmehua
suolaa
valkopippuria (ole varovainen, hitunen riittää!)
tuoretta tilliä silputtuna (kuivattukin käy hätätilassa)

Sekoita kaikki ainekset, anna tekeytyä jääkaapissa tunnin ajan. 
Tarkista mausteet ennen tarjolle laittamista.

Tämähän on ihan parasta kesäruokaa, varsinkin jos kalan savustaa itse, nostaa maasta omat varhaisperunat ja käyttää itse kasvatettua tilliä! Enää pari kuukautta...

Kuvassa näkyvä "mötikkä" oli mielenkiintoinen yllätys. Kalakaupassa myytiin valmiita lohi-kaalikääryleitä, ostin yhden maistiaisiksi ihan kokeilumielessä. Massa oli meidän makuumme vähän pliisu ja turhan mössöä, koska siinä oli käytetty valkoista puuroutuvaa riisiä, mutta idea on tosi kiva. Näitä täytyy tehdä joku kerta itse! Jäin miettimään, että riisin voi korvata täysjyväversiolla tai sitten käyttää sen sijaan vaikkapa kvinoaa... tai miksei vaikka cous-cousta?

Miten savulohi sitten liittyy timantteihin? Siinä, missä makuni ja ruuanlaittoni on vuosi vuodelta muuttunut yksinkertaisempaan suuntaan, olen ruvennut haaveilemaan hienompien korujen perään. Olen aina tykännyt koruista, mutta makuni on ollut hyvin yksinkertainen. Ja aina hopeisia koruja, ei muuta. Rihkamakin on kelvannut jos sen ulkonäkö on miellyttänyt. Mieheni meinasi aikoinaan pyörtyä onnesta kun menimme vihkisormusostoksille ja noudatin hänen "valitset ihan minkä vaan haluat" -ohjettaan ihan kirjaimellisesti... Unelmasormukseni oli parin sadan euron hopeinen Kalevala korun sormus :)

Nyt huomaan haaveilevani timanttikorvakoruista! Kävin jopa koruliikkeessäkin reilun viikon kuluttua olevat synttärit mielessäni... Mutta enpä ollut tajunnut, minkä hintaisia aidot timanttikorut, pienet ja yksinkertaisetkaan ovat!

Kuva täältä
Peli on kuitenkin jo menetetty! En ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt hipelöimässä timantteja, enkä ole tajunnut, kuinka kauniita nuo pienet hiilipalaset ovat. Vielä kun miettii niitä mielettömiä voimia, jotka ovat synnyttäneet ne, niin jotain äärimmäisen kiehtovaa noissa "lasinpalasissa" on. Ehkä kuitenkin jään odottamaan seuraavia pyöreitä ja pyydän laittamaan tämän vuoden lahjarahat meidän kesälomakassaan, jotta pääsen nauttimaan kesällä Italiassa ihanasta, simppelistä ruuasta. Hopeakorvikset korvassa :)

Emma <3

tiistai 29. maaliskuuta 2016

MITEN BLOGIN KÄY?

Minulla alkaa huhtikuun alusta todella hektinen kahden kuukauden työputki. Viimeisen jakson kurssimäärä on suuri ja pitää sisällään myös yhden ihan uuden kurssin. Lisäksi huhtikuun ajan opetan päivätyön lisäksi haastavalla (mutta myös innostavalla!) valmennuskurssilla, mikä teettää todella paljon töitä. Väkisinkin tämä työmäärä tulee vaikuttamaan postaustahtiin - pelkään jo etukäteen, että en kovinkaan montaa juttua ehdi kirjoittaa viikossa, jos niitä pariakaan. Aloittelevalle blogille tämä saattaa olla "kuolinisku" - näen kyllä, että juttuja luetaan, mutta vakituisia seuraajia ei taida kovin montaa olla vielä...

En kuitenkaan halua haudata ja kuopata Harkittuja herkkuja, vaan yritän pitää blogin hengissä nämä pari kuukautta. Odotan kesää innoissani, silloin minulla on taas aikaa keskittyä ihanaan kesäkokkaukseen ja juttujen kirjoittamiseen ihan päätoimisesti :) Joten pyydän ja toivon teiltä lukijoilta kärsivällisyyttä ja sitä, että jaksatte roikkua mukana loppukevään ajan, vaikka postaustahti ei tulekaan huimaamaan päätä!

Kuva täältä
Ihanaa alkanutta lyhyttä työviikkoa kaikille!

Emma <3

perjantai 25. maaliskuuta 2016

KESÄKURPITSA-HALLOUMIPIHVIT

Metsästän jatkuvasti sitä täydellistä kasvispihviohjetta. Joku aika sitten silmiin osui Ruokatorstai matkustaa - kirjasta ohje, jota vähän muokkasin. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin fetajuustoa, mutta minulla oli jääkaapissa halloumijuustoa paketillinen ja ajattelin, että se voisi sopia tähän myös. Ja niin sopikin, halloumin ansiosta pihvien koostumus oli todella hyvä (eli pysyi kasassa) ja pihveihin tuli myös kiva rapsakka paistopinta. Paistoin pihvit öljyn sijaan voissa, tämä varmasti vaikutti myös tuohon pinnan rapsakkuuteen.

Kirjoitin eilen, että pihvit olivat vähän outoja :) Tarkoitin sillä lähinnä niiden jopa hieman kumista koostumusta ja mietoa makua. Mies tykkäsi hurjasti ja kuulemma nimenomaan tuon miedon maun vuoksi (olikohan se joku vinkki mun maustenäpeille...?), mutta minä jäin vähän kaipaamaan voimakkaampia makuja. Ajattelinkin ensi kerralla käyttää kesäkurpitsan sijaan voimakkaamman makuisia juureksia (ja mahdollisesti pehmeäksi paistettua sipulia) ja maustaa pihvimassaa reippaasti. Oltaisiinko silloin lähellä sitä täydellistä ohjetta...?


KESÄKURPITSA-HALLOUMIPIHVIT
(n. 12 kpl)

400 g kesäkurpitsaa
1 kevätsipuli
3 rkl tuoretta minttua silputtuna
3 rkl persiljaa silputtuna
200 g halloumijuustoa
1 dl korppujauhoja
3 kananmunaa
muutama rouhaisu mustapippuria
voita paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa raastinraudan pienikoloisella terällä ja laita valumaan siivilään. Puristele raastetta välillä, jotta saat siitä mahdollisimman kuivaa.

Hienonna kesäsipuli ja sekoita joukkoon minttu, persilja, munat ja korppujauho. Sekoita massa mahdollisimman kuivaksi valutetun kesäkurpitsaraasteen joukkoon. Mausta pippurilla. Anna massan turvota ainakin 5 minuuttia (minulla seisoi lähes puoli tuntia).

Paista pihveihin lettupannulla hyvä väri molemmin puolin ja kypsennä pihvit loppuun 180-asteisessa uunissa (10-15 min).

Alkuperäisessä ohjeessa pihvit tarjottiin pita-leipien, tsatsikin ja chili-tomaattikastikkeen kanssa. Meillä oli tarjolla vain tsatsikia, salaattia ja tuoretta, rapeakuorista maalaisleipää. Mies otti lautaselleen vielä perunoita, minä en niitä kaivannut.


Tänä pääsiäisenä meillä ei syödä lammasta - taitaa olla eka pääsiäinen elämässäni, kun näin on. Totesimme yhdessä, että lihan "välttelymme" on edennyt siihen pisteeseen, että kumpikaan meistä ei kaipaa lammasta edes pääsiäisenä. Vähän outoa... eikä minulla ole mitään käsitystä vielä tänään, mitä kokkaan huomenna. Pashan tekemistä mietin vielä... Muutenkin pääsiäinen menee vähän "siinä sivussa" tänä vuonna, minulla on aika paljon töitä tehtävänä, meille ei ole tulossa vieraita ja Nuoriherra on vähän flunssainen. Aika lailla normaali viikonloppu siis tiedossa. Koti saatiin sentään siivottua tänä aamuna!

Rauhallista pitkääperjantaita teille kaikille!

Emma <3

torstai 24. maaliskuuta 2016

PIINAVIIKKO

Huh, mikä viikko tämä on ollut. Juuri, kun oli jotenkin rauhoittunut virpomis-jutun herättämistä raivon tunteista, Belgian tapahtumat iskivät päin pläsiä. Kun on yrittänyt selittää 8-vuotiaalle mitä terrorismi ja terroristi tarkoittavat ja heti sen perään keskustellut lukiolaisten kanssa kysymyksistä "mistä terrorismi kumpuaa?", "onko meillä syytä pelätä täällä Suomessa?" ja "miten käsitellä omia vihan ja pelon tunteitaan?", niin tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle ja syödä muutama Mignon-muna. Ja niin taisin tehdäkin...

Sieltä peiton alta on kuitenkin noustava jossain vaiheessa, muuten antaa periksi sille, mitä pommien räjäyttäjät ajavat takaa; lamaannusta, pelkoa, epätoivoa. En väitä olevani rohkea ja tilaavani heti seuraavia lentolippuja, mutta en kuitenkaan suostu siihen, että elämäni pysähtyy. Haluan myös kunnioittaa niitä ihmisiä ja perheitä, joiden elämä pysähtyi alkuviikon terroritekojen takia, jatkamalla elämää mahdollisimman normaalisti.

Täällä on siis palattu normaalin elämään tekemällä ihan hyviä vähän outoja kesäkurpitsa-halloumi -pihvejä ja herkuttattimuhennosta kaurapohjaisesta "kermasta" (siitäkin tuli ihan hyvää vähän outoa). Palaan resepteihin ja kuviin paremmalla ajalla, nyt täytyy keskittyä tuohon talon viimeiseen Mignon-munaan :)

Kuva täältä
 Hyvää pääsiäiseen laskeutumista kaikille!

Emma <3


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

VIIKON RUOKIA #1

Kirjoitin aikaisemmin suunnitelmastani ruveta kirjoittamaan "ruokablokki" -juttuja, joissa yhdestä raaka-aineesta valmistetaan kerralla parin - kolmen päivän ruuat. Oma ruuanlaittoni on lähiviikkoina ollut harvinaisen suunnitelmatonta, joten kyseinen juttusarja saa vielä odottaa. Ajattelin nyt kuitenkin aloittaa "viikon ruokia" -postaussarjan, ihan yksinkertaisen ruokapäiväkirjan. Josko saisitte näistä ideoita arkeenne!

Kokoan tähän viikon ruokia yksinkertaisten kuvien avulla ja liitän jokaiseen kuvaan lyhyen ohjeen annoksen kasaamisesta. Ihan tarkoituksella kuvat ovat suoria räpsyjä todellisesta elämästä eli en edes pyri stailaamaan tai sommittelemaan niitä kauhean paljon. Ei arkena ole aikaa! Tästä näkee hyvin, kuinka simppelisti meillä usein mennään viikolla.

Savulohta, punajuuri-valkopapusalaattia & ruisnapit paprikatahnalla

Pilko (edellisenä päivänä tai aamulla) keitetyt ja jäähtyneet punajuuret kuutioiksi, sekoita joukkoon purkillinen valutettuja valkoisia papuja. Mausta (maltillisesti) suolalla, mustapippurilla, lorauksella sitruunaa ja oliiviöljyä. Sekoita vielä joukkoon silputtua timjamia. Anna tekeytyä huoneenlämmössä sen aikaa, kun perkaat kalan ja katat pöydän.

Kanaa, couscous-salaattia ja ruisnappeja paprikatahnalla 
(huomaatteko, mihin minulla on tullut himo?)

Mausta broilerinpalat haluamillasi mausteilla ja laita ne uuniin kypsymään 175 asteeseen. Valmista sillä aikaa cous-cous paketin ohjeen mukaan, mausta se (esim. curry, paprika, suola, pippuri), lisää loraus öljyä ja pilkottuja kasviksia jääkaapin tilanteen mukaan (tässä paprikaa, raastettua porkkanaa ja rucolan jämät). Ripottele pinnalle suolapähkinöitä, niistä tulee kivaa makua ja suutuntumaa. Kasaa annos lautaselle.



Siskomakkarakeitto (ohje täällä)

Lounas kotona

Cous-cous -salaattia, leipää ja kahden munan kokkeli. Ei kyllä pitänyt nälkää kuin pari tuntia, mutta yo-kokeiden korjaamisen lomassa ei kauheasti viitsinyt ruveta kikkailemaan...



Pizzaperjantai

Valmiiden tortillojen päälle kasattuja pizzoja eri täytteillä - ja jälkkäriksi karkkia :) Kotona tehdyssä pizzassa yksi ihan mahtava juttu on se, että pääsee maistelemaan montaa erilaista pizzaa (eikä tarvitse käydä varkaissa toisen lautasella, kuten pizzeriassa)! Pizza meinasi palaa ja Rucola, jota yleensä tykkään laittaa pinnalle, oli unohtunut... Ulkonäöstä huolimatta maku oli oikein hyvä!


Spagetti Bolognese

Ihan se perinteinen. Pitkään hauduteltu kastike, mausteena runsaasti rakkautta, koska Nuorenherran lempiruoka <3 (kotoa peritty tapa: ripottelen Bolognesen pinnalle mieluummin Emmentalia kuin Parmesaania, niin ihanaa kuin sekin on)

Mulle tulee nykyjään pastasta vähän tukala olo, joten syömme sitä aika harvoin. Barillan gluteeniton spagetti oli iloinen yllätys: maku ja koostumus eivät eronneet tavallisesta ja mahakaan ei kenkkuillut aterian jälkeen! 

Minulla on yo-kokeiden takia harvinaisen työn täyteinen viikonloppu. joten en ole seissyt keittiössä perjantain pizzan jälkeen. Spagettikastike porisi hellalla pizzaa kasatessa ja siskonmakkarakeittoakin oli jäljellä niin paljon, että ruokaa on riittänyt yllin kyllin. Pizzan jämiä on syöty kylmänä lounaaksi. Tämä onkin hyvä (ja supersimppeli) vinkki, jos tiedossa on hektinen viikonloppu: kannattaa tehdä loppuviikosta ruokaa niin paljon, että siitä riittää useaksi päiväksi.

Illalla oli tarkoitus arpoa Aasia-keittokirja ja arvonkin - vaikkakin näillä näkymin tilanteesta puuttuu kaikki jännitys, koska osallistujia on tasan yksi :) Vielä on tämä päivä aikaa osallistua arvontaan. Käykää ihmeessä kommentoimassa!

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Pikkuvirpojia odotellessa...

Emma <3

torstai 17. maaliskuuta 2016

PYHÄT RESEPTIT - Siskonmakkarakeitto

Hauskaa, juuri viimeksi kirjoitin siitä, että kokkaan harvoin minkään reseptin mukaan - ja nyt heti perään juttu "pyhistä" resepteistä :) Minun on tehnyt mieli siskonmakkarakeittoa jo pitkään ja tänään oli sen aika. Voi että, oli taas niiiiiiin hyvää!!!



Lapsuudenkodissani syötiin aina alusta lähtien valmistettua ruokaa. 70- ja 80-luvuilla valmisruokia ei varmaan edes ollut tarjolla kovinkaan paljon ja jos oli, en kyllä muista, että meillä olisi koskaan niitä syöty. Joskus oli nakkeja ja ranskalaisia, mutta muita muistoja eineksistä minulla ei ole. Meillä isä on aina ollut se, joka on ollut innostunut ruuanlaitosta ja häneltä olen omaksunut intohimon kokkaamiseen. Isä tekee tosi harvoin ruokaa reseptillä, vaan noudattaa samaa linjaa kuin minä - tai siis minä noudatan samaa linjaa kuin hän: otetaan annoksen raaka-aineet työtasolle ja ruvetaan tekemään. Tietenkin välillä tehdään jotain perinteistä ohjetta noudattaen, mutta silloinkin aina sovelletaan, kokeillaan jotain uutta ja improvisoidaan fiiliksen mukaan. Saman ruokafilosofian ovat omaksuneet myös siskoni ja veljeni ja meillä käydäänkin aina leikkimielistä sotaa siitä, kuka on perheen paras kokki. (Minä tietenkin, mutta älkää kertoko niille, että sanoin näin!)

Äitikin toki teki ruokaa välillä ja tekee edelleen. Mutta silloin mennään aina perinteisen ohjeen mukaan. Ja nyt siis tarkoitan tätä kirjaimellisesti: ohjeesta ei poiketa, ei yhtään. Ei edes harkita, miltä tämä maistuisi "jos siihen tällä kertaa lisäisikin vaikka vähän timjamia" tai "jos tällä kertaa jätetäänkin tämä pois ja korvataan se tuolla". EI, EI ja vielä kerran EI! Äiti on nuorena oppinut tietyt perinteiset ohjeet omalta äidiltään ja isoäidiltään ja niistä pidetään kiinni. En usko, että äiti on koskaan vapautuneesti improvisoinut keittiössä, kuten isä tai me lapset. Ja niin paljon kuin isäni keitoksia olen aina rakastanutkin, niin myönnän (kuten koko perheemme), että tietyt ruuat maistuvat vain äidin tekemänä. Eikä niistä saa ikinä itse yhtä hyviä, ei vaikka miten noudattaisi ohjetta kirjaimellisesti.

Stroganoff, nakkikastike, lammasriisi (vanhasta Kotiruoka-klassikosta "Unkarilainen muhennos"), poronkäristys, hernekeitto, possun sisäfilee kermakastikkeessa, sienikastike - vain muutamia mainitakseni. Sekä liha- ja siskonmakkarakeitto.




Lihakeittoa ei tehdä, ellei lientä saa keitettyä luullisesta soppalihasta. Kumpaakaan keittoa ei tehdä pakastejuureksista. Molempiin keittoihin tulee perunaa, porkkanaa, mukulaselleriä, purjoa, pari laakerinlehteä, maustepippureita ja aika reilusti suolaa. Viimeistelyyn käytetään silputtua persiljaa. EI siis lanttua tai palsternakkaa, EI! Tai muita yrttejä kuin persiljaa, sussiunakkoon!! Isoisoäitini ja isoäitini varmaan kääntyisivät haudassaan, jos edes harkitsisin moisia. Itse asiassa molemmat olivat sen verran topakoita tätejä, että nousisivat sieltä haudastaan näpäyttämään minua sormille, jos keittopäivänä keittiössäni seikkailisi joku sinne kuulumaton juures. Huh, pelkkä ajatuskin on pelottava... Liemikuutio on vähän siinä ja siinä - minä uhmaan kohtaloa ja käytän yhden. En muista miten äiti tekee, enkä uskalla kysyä. Vanhempi sukupolvi ei tietenkään edes ajatellut kuutioita.

Leipävalinta ei ollut niin nokonuukaa, mutta minulle itselleni on kehittynyt semmoinen fiksaatio, että näiden keittojen kanssa pitää olla tuoretta ruisleipää ja päällä sinistä Emmentalia.

Suosittelen, että teet keiton edes kerran tämän ohjeen mukaan. Vaikka et tykkäisi selleristä. Vaikka et jaksaisi pilkkoa ja kuoria kaikkea, vaan mieli tekisi oikaista pakasteosaston kautta. Vaikka mieli tekisi maustaa soppa basilikalla ja raastaa tuoretta parmesaania pinnalle. ÄLÄ! Noudata ohjetta kirjaimellisesti. Usko isoisoäitiä, isoäitiä ja äitiä - ne kuitenkin tietävät kaiken (muunkin) parhaiten!

Samalla ohjeella saa aikaiseksi myös elämänsä nakki- tai makkarakeiton. Lihakeitto vaatii ylimääräisen vuorokauden: ensin pitää metsästää kauppa, mistä löytyy kunnon soppalihaa (ei mikään helppo homma nykypäivänä). Sitten keitetään lihat (monta tuntia), riivitään luista ja läskeistä. Annetaan liemen jäähtyä kylmässä yön yli, kuoritaan pinnalle hyhemettynyt rasva. Siiviloidään liemi. Aloitetaan keiton tekeminen. Suosittelen tätäkin, mutta muista - yhtäkään vaihetta ei saa hypätä yli!

SISKONMAKKARAKEITTO 
(iso kattilallinen)

2 pakettia siskonmakkaroita
10 keskikokoista kiinteää perunaa
3 porkkanaa
1/2 mukulaselleri
n. 10 cm pala purjoa (valkoinen osa)
suolaa
2 laakerinlehteä
8 maustepippuria
vettä
reilusti silputtua persiljaa viimeistelyyn

Kuori perunat ja kuutioi ne suupaloiksi. Laita kylmään veteen odottamaan.

Kuori porkkanat ja selleri, viipaloi porkkanat ja suikaloi selleri sopivan pieniksi paloiksi. Huuhdo purjo huolella ja viipaloi se ohuiksi siivuiksi (käytä ylijäänyt vihreä osa vaikka sosekeittoon tai viipaloi se ja pakasta tulevaa käyttöä varten).

Laita perunat kiehumaan kylmään, suolalla maustettuun veteen. Vettä saa olla reilusti! Laita laakerinlehdet ja maustepippurit joukkoon. Heti kun vesi kiehuu, lisää porkkanat, sellerit ja purjo. Ja mahdollinen liemikuutio - omalla vastuulla! Anna poreilla, kunnes perunat ja juurekset ovat lähes kypsiä. Tarkista suola.

Pursota siskonmakkarat keittoon. Anna poreilla edelleen hiljaisella lämmöllä n. 15 min. Sammuta liesi ja anna keiton vielä levätä kannen alla toiset 15 min, kiehauta kertaalleen kuumaksi, lisää persiljasilppu joukkoon. Nauti ruisleivän kanssa.

Ei tähän ole mitään lisättävää!




Emma <3

p.s. hei, edellisen jutun yhteydessä ARVONTA - osallistukaa ihmeessä, palkintokirja on tosi kiva :)


tiistai 15. maaliskuuta 2016

RESEPTITÖNTÄ ELÄMÄÄ JA KIRJA-ARVONTA

Ruokaan keskittyvän blogin kirjoittaminen on saanut minut analysoimaan omia syömisiäni ihan uudella, mielenkiintoisella tavalla. Aloittaessani viime vuoden loppupuolella minulla oli visio ahkeraan päivittyvästä blogista, joka pursuilee innostavia, inspiroivia ja terveellisiä reseptejä. Hupsista, kuinkas sitten kuitenkin kävikään... Olen huomannut, että valmistan nykyjään todella vähän sellaisia ruokia, joihin liittyy ihan oikea resepti! Luonnollisesti tämä on aiheuttanut sen, että välillä tänne blogiin on ollut vaikea keksiä kirjoitettavaa.

Meidän perheen ruokavalio muuttui aika radikaalisti noin kolme vuotta sitten. Kuten olen jo moneen kertaan todennut, olen aina tehnyt suurimman osan ruuasta itse. Elin vuosikausia siinä harhaluulossa, että meillä syödään terveellisesti, koska kokkaan itse. Ja kyllä, näin varmasti olikin, jos tilannetta vertasi eineksiä ja pikaruokaa syövään perheeseen. Mutta havahduin tuolloin alkuvuodesta 2013 siihen, että eipä se meidän ruoka aina niin terveellistä ollutkaan! Salaatti toki koristi lautasen reunaa aina, mutta hyvin usein ruokalistalla oli jotain aika raskasta: kermapohjaista pastaa, lasagnea, nakkikastiketta ja perunaa, lihapataa ja riisiä jne. Hyviä perinteisiä kotiruokia, kyllä, mutta havahduin noihin aikoihin siihen, että olin ruuan jälkeen aina täysin tööt. Loppuilta meni löhöillessä, ei tullut kuuloonkaan, että olisin jaksanut esim. lähteä jumppaan tai olla muutenkaan kauhean aktiivinen. Luonnollisesti tämän huomasi myös siinä, että vaatekaapissa tapahtui mystistä vaatteiden kutistumista säännöllisesti. Söin usein myös lounaaksi samantyyppisesti, joten ei ihme, että energiataso lähenteli nollaa lähes koko päivän ajan.

Niinpä meille kehittyi ihan uudenlainen tapa syödä ja siitä on muutamassa vuodessa tullut niin rutiinia, että en edes ole ajatellut asiaa sen kummemmin. Aloin miettimään tätä tuon alussa mainitsemani blogin kirjoittamisen myötä ja myös viime viikolla tapahtuneen "lounas-episodin" myötä. Söin pitkästä aikaa koulussa lounaan ruokalan puolelta: kermaista kanakastiketta ja pastaa. Koko loppupäivä meni ihan persiilleen! Iltapäivän oppitunnit menivät täydessä sumussa, kotiin tullessa oli pakko ottaa päikkärit ja illan jumppaan en olisi saanut raahauduttua, vaikka maailmanrauha olisi ollut siitä kiinni. Ja nyt en siis missään tapauksessa moiti kouluruokaa, vaan totean vain, että tämän tyyppinen ruoka ei vain yksinkertaisesti sovi minulle laisinkaan!!

Mitä me sitten syömme? Toki edelleen teen usein ruokaa, johon on joku resepti, mutta nekin ovat arkena yleensä tosi yksinkertaisia juttuja: esim. linssi- tai sosekeittoa tai linssikastiketta. Useimmiten arkena lautaselle kuitenkin päätyy joku proteiinin lähde ihan sellaisenaan (uunissa kypsennettyä lohta, savulohta tai yksinkertaisesti maustettuja broilerin rintafileitä), avocado tai joku muu hyvä rasvan lähde (esim. pähkinöitä), mahdollisesti uunijuureksia tai joku muu kasvislisuke. Salaatinkin jätän usein "tekemättä" ja ihan vaan pilkon erilaisia kasviksi lautaselle. Nuorelle herralle saatan keittää lisäksi muutaman perunan tai pastaa. Leipää syön tosi harvoin, enkä yleensä kaipaa kauheasti muitakaan välipaloja. Syömme iltaruuan yleensä vasta kuuden jälkeen, jopa lähempänä seitsemää, ja se riittää illaksi. Joskus syön iltapalaksi esim. hedelmäsalaattia, jota yritän muistaa tehdä jääkaappiin pari kertaa viikossa. Lounaaksi syön yleensä hyvin samantyyppisesti. Aamupalaksi (arkena) on jo ihan vakiintunut hedelmä-marjasmoothie, puuro ja kourallinen cashew-pähkinöitä.









Tällaisella ruokavaliolla olen voinut todella hyvin viimeiset pari vuotta. Vaatteiden kutistuminenkin loppui ja mystisesti jotkut vanhat vaatteet jopa kasvoivat uudestaan kokoa, vaikka laihduttaminen ei ensisijainen syy ruokaremonttiin ollutkaan. Energiaa on ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä ruuan jälkeen iske totaaliväsymys. Nyt siis kuitenkin iski pienoinen "kriisi"! Voiko tällaisia "ruokia" laittaa ruokablogiin - tuntuu siltä, että näistä tulee enemmänkin ruokapäiväkirja-postauksia kuin varsinaisia ruokaohjeita.

Mitä sinä olet mieltä? Kaipaatko ruokablogiin ihan "oikeita" reseptejä vai saatko inspiraatiota arkeesi myös tällaisista ruokapäiväkirja-tyyppisistä postauksista? Vastaa nimelläsi tai selkeästi tunnistettavalla nimimerkillä ja osallistut Aasia-kirjan arvontaan. Arvon kirjan sunnuntai-iltana 20.3. klo 21!



Energistä tiistaita kaikille!

Emma <3

p.s. sorry, kuvien laatu on tänään normaaliakin kehnompi, halusin saada postauksen valmiiksi ennen töihin lähtöä, joten en ehtinyt ruveta retusoimaan kuvia laisinkaan...

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

KUN MIKÄÄN EI RIITÄ!

Hohhoijaa, kaikki pitää tehä ite! No, oma moka - hitsit, että piti mennä tämäkin kokeilemaan, nyt ei enää kelpaa kuin ihan itse alusta lähtien tehty. Hummus meinaan.

Olettekin jo ehkä huomanneet, että tykkään kaikenlaisista mössöistä ja tahnoista. Avocado on ihan parasta mössättynä ja kevyesti maustettuna, erilaiset tahnat eksyvät lautaselle tosi usein ja yksi ihan supersuosikeistani on hummus. Jos olet ostanut kaupasta valmista hummusta, sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä tässä herkussa on kyse. Ei, se pitää tehdä itse! Tähän asti olen tehnyt hummukseni valmiiksi keitetyistä ja tölkitetyistä kikherneistä, mutta nyt päätin kokeilla eroaako maku jotenkin, jos kikherneet myös keittää itse. Ja kyllä, tahna hyppäsi näin ihan uudelle levelille. Mutta huokaus, tämä siis tarkoittaa sitä, että "vanha" hummus ei enää koskaan maistu yhtä hyvältä, kun olen päässyt tämän paremman makuun. Tämä on itse kokkaamisen "ongelma"; kun mikään ei riitä!


No, ei tämä ohje kauhean paljon vaivalloisempi näin ole ja ihan varmasti se valmiista kikherneistäkin tehty versio kelpaa jatkossakin. Jos kuitenkin on aikaa, kannattaa hummus tehdä pidemmän kaavan kautta! Hummus sopii lisukkeeksi vähän kaiken kanssa ja maistuu tosi hyvänä välipalana leivän kanssa. Varsinkin itse tehdyn - huoh - leivän kanssa :) Suosittelen muuten hankkimaan/lukemaan kuvassa näkyvän kirjan Snackistan ja saman kirjailijan Vegestan on myös ihan huippu. Molemmat ovat pullollaan ihania reseptejä ja Sally Butcherin tapa tarinoida reseptien lomassa vetoaa minuun. Jos itse kirjoittaisin keittokirjan, tuo tyyli olisi varmasti se, mihin pyrkisin.

Yksi hyvä puoli tässä itse tekemisessä alusta lähtien on. Hummus on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Se toki säilyy kyllä jääkaapissa, mutta mitä tuoreempaa, sen parempi. Meillä nämä tahnat eivät uppoa miesväkeen. Tai no, mies kyllä syö, mutta ei kuulemma "ymmärrä" niiden pointtia - häh, mitä ihmeen ymmärtämistä hummuksessa on?? Näinollen iso satsi, joka tulee valmiista purkillisesta kikherneistä ehtii usein mennä huonoksi, en minäkään tätä ihan rajattomasti montaa päivää putkeen jaksa vedellä. Nyt kun tein itse alusta lähtien, sain tehtyä sopivan pienen määrän. Tästä ohjeesta hummusta tulee n. 2-3 dl. Sitruunan ja valkosipulin määrä on vähän makuasia, minä laitan vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta halutessasi voit tuplata niiden määrän.

HUMMUS

100 g kuivattuja kikherneitä
2 rkl tahinia
loraus hyvää oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi raastettuna
suolaa ja mustapippuria

Liota kikherneitä runsaassa vedessä yön yli (tai laita ne likoamaan aamulla ennen töihin lähtöä). Huuhdo herneet ja laita kiehumaan. Kiehauta, alenna lämpöä ja kuori pinnalle nouseva vaahto. Keitä (kevyesti poreillen) tunnin ajan eli kunnes kikherneet ovat pehmeitä ja ne voi helposti muhentaa sormella. 

Nosta kattila liedeltä ja anna kikherneiden jäähtyä liemessä. Älä heitä keitinvettä pois! Voit hyvin jättää herneet yöksi liemeen lillumaan (jääkaappiin!) ja valmistaa tahnan vasta seuraavana päivänä.

Siirrä kikherneet liemestä monitoimikoneeseen ja lisää muut ainekset. Lisää myös noin 1/2 dl keitinvettä. Surauta tahnaksi. Jos vaikuttaa liian jämäkältä, lisää vähän keitinvettä tai öljyä. Tarkista mausteet (ja sitruuna & valkosipuli). Siirrä kannelliseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Ohjetta voi varioida monella eri tavalla. Voit lisätä siihen esim. paahdettuja paprikoita, punajuuria tai aurinkokuivattuja tomaatteja. Vegestan-kirjassa on ohje hummuksen tekoon vihreistä herneistä ja löytyypä sieltä myös makean hummuksenkin resepti (pitää kokeilla!). Minä teen useimmiten ihan naturel-version, silloin se sopii mahdollisimman monen ruuan lisukkeena.



Kuten sanoin, hummus maistuu kaiken kanssa. Kuvassa mahdollisimman pelkistetty lounas: Karkkikanan jämät, avocadoa, hummusta ja ruisnappeja. Lautasella yhdistyy hauskalla tavalla monen eri maan makumaailmat ja silti kokonaisuus toimii.

Niin ja terveisiä Turusta! Ihan molemmill puolill jokkee käytiin. Vegekaupasta tarttui mukaan kaikenlaista kivaa, niistä lisää myöhemmin. Chocochili-blogin Elina Innanen oli itse paikalla, oli kiva jutustella hetki hänen kanssaan. Elina on juuri niin symppis, kuin olin hänen ajatellutkin olevan. Jos eksytte Turun suuntaan, niin Vegekaupassa kannattaa ehdottomasti piipahtaa!

Tänään ohjelmassa uintireissua ja jumppaa. Ja liikuntaa tässä kuulkaa tarvitaankin, eilisillä 1-vuotiaan pikkuprinsessan synttäreillä oli tarjolla Nutella-juustokakkua... :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!!

Emma <3




perjantai 11. maaliskuuta 2016

KARKKIKANAN TOINEN TULEMINEN

Ihanaa perjantaita kaikille! Nyt on kuulkaa viikonlopuksi ihan mahtava herkku. Teen tätä usein arkenakin, mutta Karkkikana sopii mainiosti myös perjantai- tai lauantai-illan tarjottavaksi.



Ensimmäinen ruokaan liittyvä kirjoitukseni ei ollut tämä, vaan tämä Katrin Fit You Too-blogissa! Pitkä juttu, miten tuohon päädyttiin, eikä "vieraskokkaaja" -ruokajuttuja sitten koskaan tullut tuon enempää, mutta kiva muisto tuo Katrin blogissa vierailu on. Niihin aikoihin minulla oli vakaa tarkoitus aloittaa oma blogini, mutta homma viivästyi sitten jonkun verran... :)

Tämä Karkkikanan resepti on yksi parhaista, mitä olen koskaan kehitellyt. Saman tyyppisiin ohjeisiin olen sittemmin törmännyt moneen otteeseen, mutta tunnen edelleen ylpeyttä siitä, että Karkkikana lähti elämään ihan omista näpeistäni. Tämä on se resepti, jota TO-DEL-LA-KIN kannattaa kokeilla! Lainaan tässä kirjoituksessa suoraan itseäni, mutta olen hieman jäsennellyt ohjetta selkeämmin luettavaksi. Pieni lisäys alkuperäiseen ohjeeseen on tullut, nyt tämä on itse asiassa vielä parempaa!

KARKKIKANA

4 broilerin rintafilettä
suolaa, mustapippuria (mieluiten myllystä)
2 rkl hunajaa 
1 rkl kookosöljyä 
1,5 – 2 rkl sokeritonta maapähkinävoita 
soijaa (n. 1 rkl) 
kurkumaa (n. 1-2 tl) 
chiliä (maun mukaan, n. 1-2 tl) 
kuivattua timjamia (n. 2 tl)
1-2 rkl seesaminsiemeniä

1. Aloita viiltelemällä broilereihin terävällä veitsellä kevyt (1-2 mm) ristikko molemmille puolille, ripottele pinnoille suolaa ja mustapippuria ja hiero mausteet käsillä ympäri lihoja (muistathan aina pestä kädet huolellisesti heti raa’an broilerinlihan käsittelyn jälkeen). Tämä on yleensäkin hyvä tapa aloittaa broilerin valmistus, liha maustuu näin tehokkaammin myös myöhemmin käytettävistä mausteista. Jätä lihat leikkuulaudalle maustumaan seuraavan työvaiheen ajaksi. 

2. Sulata hunajaa hetken aikaa uunivuoassa (170 °C), vain kunnes se notkistuu. Varo, ettei ala kuplimaan ja palamaan! Ota vuoka pois uunista ja lisää kookosöljy, maapähkinävoi ja mausteet. Hämmennä rauhassa vaikka vispilällä, kunnes saat suhteellisen tasaisen seoksen. Notkista kastiketta kiehuvalla vedellä (pari rkl).

3. Lado lihat vuokaan ja kääntele niitä pari kertaa, jotta maustuvat. Laita uuniin (200 °C) puoleksi tunniksi. Kurkkaa uuniin välillä varmistaaksesi, että kastike ei tummu liikaa. Poista vuoka uunista (laske lämpötila n. 170 asteeseen) ja kääntele lihoja vielä pari kertaa, jotta kastike imeytyy kaikkiin kohtiin. MAISTA tässä vaiheessa! Muista, että maustamiseen ei ole yleispätevää ohjetta; yksi haluaa vähän lisää suolaa, toinen on sitä mieltä, että timjamia voisi olla vielä ripaus. Kolmannen mielestä chiliä on vähän liikaa (lisää tällöin makeutta) jne. VAIN maistelemalla oppii ja saa aikaiseksi hyvää ruokaa! 

4. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja laita takaisin uuniin noin 15 minuutiksi kunnes kastike on karamellisoitunut ihanan tahmeaksi ”töhnäksi”. Nyt tärkeä vaihe – anna levähtää huoneenlämmössä n. 15-20 minuuttia, kunnes ruoka on jäähtynyt. Tämä, kuten moni muukaan ruoka, ei anna parastaan tulikuumana. 

5. Tarjoa riisin tai nuudeleiden kanssa. Maistuu ihanalta myös seuraavana päivänä salaatissa!

Varoituksen sana: ÄLÄ maista kastiketta yksikseen, siinä saattaa käydä niin, että syöt sen ”keittona” – tai jälkkärinä, mistä ruuan nimi juontaakin juurensa… Yllättävää kyllä (viittaan nyt siis hyvin epäterveellisen oloisiin valmistusaineksiin), kaloreita per kana-annos on vain noin 200 kcal (Kiloklubin kalorilaskurin mukaan). Paitsi, jos päätit ottaa kastiketta vähän lisää…


Me söimme kanan tällä kertaa Palmuston Kikherne-nuudeleiden kanssa. On muuten todella hyvä tuote; nuudeleiden rakenne on kivan kiinteä ja proteiinipitoisuus korkea (21,7 %), koska valmistukseen on käytetty vain kikherneitä. Nuudelit ovat siis myös gluteenittomia. Nämä vievät nälän ihan eri tavalla kuin tavalliset "höttö-nuudelit"! Tilasin näitä Vegekaupasta, suosittelen tutustumaan heidän tarjontaansa. Täällä kirjoitin samasta kaupasta ostetusta paprikatahnasta. Viikonloppuna piipahdamme Turussa ja meinaan käydä ostoksilla Vegekaupassa, tuskin maltan odottaa! Ostoslistalla on ainakin noita nuudeleita, paprikatahnaa ja muita tahnoja myös, kikhernejauhoja ja Masa harina-maissijauhoja. Veikkaan, että löydän kyllä kaikkea muutakin kivaa :) Saman firman myymälä löytyy myös Helsingistä ja kevään aikana myös Tampereelle avataan liike.




Ihanaa viikonloppua!

Emma <3

maanantai 7. maaliskuuta 2016

AURINKOINEN LINSSIKEITTO JA JUUSTOTEELEIVÄT


Olen niin jämähtänyt valmistamaan linssikeittoa vanhan, hyväksi havaitun reseptin mukaan, että en osannut ajatellakaan kuinka hyvää keitosta voi tulla jättämällä siitä paserattu tomaatti pois. Taas kerran osoitus siitä, kuinka yksinkertainen raaka-aine - (punaiset) linssit - taipuu todella moneksi. Vaikka kevätaurinko ei ole kovin montaa kertaa vielä näyttäytynyt, tämä keitto sai kuitenkin nimensä sen mukaan!

Kerrankin kävi niin, että määrä oli sopivan pieni ja pystyn sanomaan tarkasti, että tällä reseptillä tulee neljä annosta. Yleensä mun keitoista riittää ruokaa pienelle perheelle vähintään viikoksi :)

AURINKOINEN LINSSIKEITTO 
(4 annosta)

1 pieni sipuli
2 porkkanaa
1/2 l kana- tai kasvislientä
2 dl punaisia linssejä
1 appelsiinin mehu 
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
n. 1 tl kuivattua timjamia
n. 1 rkl kurkumaa 
1 laakerinlehti

Kuutioi sipuli ja porkkanat pieneksi. Kuullota ensin sipuleita hetki oliiviöljyssä, lisää sitten porkkanat ja mausteet. Pyörittele pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät, lisää sitten kanaliemi ja anna kiehahtaa.

Lisää linssit, hämmennä hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Tarkista tilanne n. 10 minuutin kuluttua ja lisää kiehuvaa vettä pari desiä. Tee sama uudestaan jonkun ajan kuluttua riippuen siitä, kuinka paksua/ohutta keittoa haluat. Malta odottaa ja anna keiton poreilla kypsäksi ainakin tunnin verran! Lisää lopuksi appelsiinin mehu ja kiehauta keitto tulikuumaksi.

Tarjoa tuoreiden teeleipien kanssa. Kyllä, juuri niiden köksän tunnilla opittujen teeleipien kanssa. Sen nopeampaa ja helpompaa leipäreseptiä ei ole ja täytyy kyllä sanoa, että ne ovat myös ihan älyttömän hyviä. Taikinan tekemiseen menee aikaa noin 10 min + uunissa 15 min ja lopputulos on huumaavan hyvä, tuore leipä. Näiden tekeminen viikonloppuaamuna onnistuu aamumörökölliltäkin!

Leipiä tulee aina syötyä liikaa ja seurauksena ainakin minulla on yleensä mahan turpoaminen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa näitä täysin gluteenittomana eli käytin tavallisten jauhojen sijaan kaurajauhoja. Lopputulos oli oikein hyvä, mutta kuten olin arvannutkin, eivät teeleivät oikein meinanneet pysyä kasassa. Kaurajauhoissa ei ole sitkoa ollenkaan ja tuo psylliumin määrä ei ehkä ollut ihan riittävä. Kannattaa siis lisätä sen määrää! Kaurajauhojen tilalla voi tietenkin käyttää ihan tavallisia jauhoja ja nesteenä voi olla tavallinen maito. Täysin maidottoman version saat jättämällä juustoraasteen pois, mutta en suosittele - se antaa teeleiville ihanaa makua ja juustoraaste myös sitoo taikinaa jonkin verran.

JUUSTOTEELEIVÄT 

2 1/2 dl kaurahiutaleita
2 1/2 dl kaurajauhoja
1 1/2 rkl psyllium-jauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
 2 rkl oliiviöljyä
kourallinen (1-2 dl) voimakasta juustoraastetta (esim. Emmental)
2 dl kaura- tai cashewjuomaa

Säädä uuni 225 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita öljy, juustoraaste ja neste joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.

Taputtele taikina leivinpaperille haluamasi kokoisiksi leipäsiksi. Tällä ohjeella tulee kuusi keskikokoista teeleipää. Paista uunissa 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä hetki, nauti lämpimänä.



Tämä oli aivan täydellinen ateria sunnuntain uintireissun jälkeen. Keittoa jäi sopivasti seuraavan päivän lounaaksi ja vaikka teeleivät ovatkin parhaimmillaan uunituoreena, maistuvat ne seuraavana päivänäkin kun lämmität niitä 15-20 sek mikrossa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Emma <3


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

BACK IN BUSINESS!

Pyyhin vihdoin pölyt kaasuliedeltäni (siis ihan kirjaimellisesti!) ja jatkoin siitä mihin jäin viime kerralla. Nyt on taas syöty itse tehtyä ruokaa, juotu vähän punkkua ja elämä on taas mallillaan - viikonloppukin vielä <3

Viimeksi yritin vähän vihjailla jotain tämän kuvan avulla:


Torstai on perinteisesti ollut aina viikon paras päivä, koska silloin ilmestyy Hesarin ruokatorstai-osio. Vaikka se ei enää olekaan yhtään niin tasokas ja kiinnostava kuin joskus muinoin, vietän torstaiaamun kuitenkin tiiviisti ruokajuttujen parissa. Reilu viikko sitten Sanna Kekäläinen kirjoitti vohvelirautabuumista - raudalla tehdään nykyjään kaikkea mahdollista falafeleista korvapuusteihin. Dumppasin itse oman vohvelirautani tarpeettomien keittiöhärpäkkeiden hautuumaalle viime syksynä ja ehdin juttua lukiessani jo harkita uuden ostoa. Kunnes muistin, että siivousvimmassani olin vielä säälinyt voileipägrilliä ja jättänyt sen pölyttymään ruokakomeron pimeään nurkkaan. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kasvisruokien ehdottomaan Top 3 - listaan kuuluu Falafel-pyörykät. Minun on vaikea keksiä mitään maukkaampaa, mielenkiintoisempaa ja silti makumaailmaltaan simppelimpää ja lempeämpää ruokaa. Falafelien tekeminen vaan on kovin työlästä (ainakin niillä resepteillä, joita olen käyttänyt): pyörykät/pihvit tuppaavat hajoamaan pannulla ja uunissa niistä tulee jotenkin... no, tylsiä. En oikein ole sinut uppopaistamisen kanssa (varsinkaan kaasuhellalla), joten kotona tehdyistä falafeleista jää yleensä uupumaan se paras kohta eli rapea pinta. Hesarin jutun inspiroimana päätin kokeilla valmistaa falafeleja voileipägrillissä.

Homma ei sitten kuitenkaan mennyt niin kuin siinä länsirannikon idyllisessä askarteluparatiisissa... Aloitetaan kuitenkin positiivisen kautta: tämä ohje, jonka kehitin yhdistämällä parin eri reseptin parhaat palat, onnistui tosi kivasti. Massa on sopivan kiinteää ja maut kohdillaan. Minä jätän ohjeesta korianterin pois, koska en voi sietää sen makua.

Mutta... en ainakaan omalla voileipägrillilläni saanut aikaiseksi yhtään sen rapeampaa pintaa kuin uunissa, joten kai se on pakko alistua siihen tosiasiaan, että falafelit pitää uppopaistaa jos haluaa sen ihanan, rapsakan lopputuloksen. Jos tyydyt hyviin makuihin, mutta tylsään pihviin, niin paista pyörykät (tai pihvit) uunissa. Voileipägrillin kanssa on turha ruveta säpeltämään, ainakaan minun kokemukseni mukaan! Vohveliraudalla tulos saattaa toki olla parempi, kokeile ihmeessä (ja kerrothan minulle miten kävi)!


FALAFELIT

1 tölkki kikherneitä huuhdottuna ja valutettuna (380g / kikherneitä 230 g)
1 ruukku persiljaa (tai 1/2 ruukkua + 1/2 ruukkua korianteria)
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
2 rkl tahinia
3 rkl kikhernejauhoja (käytin tattarijauhoja, voit käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja)
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl mietoa chilijauhetta 
pari tl sitruunanmehua
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä + juustokuminaa + paprikajauhetta pyöryköiden/pihvien voiteluun

Silppua persilja, valkosipuli ja sipuli monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon kikherneet, jauhot ja mausteet ja jauha tasaiseksi massaksi. Jätä halutessasi joukkoon sattumia. Lisää sitruunanmehua ja loraus öljyä, jos massa tuntuu liian kuivalta. Taikinan pitää olla riittävän kiinteää, jotta saat siitä muotoiltua pihvejä tai pyöryköitä. Tarkista maku.

Jos mahdollista, anna taikinan levätä n. puoli tuntia ennen muotoilua. Pyörittele pihvit tai pyörykät maustetussa öljyssä ja kypsennä uunissa 225 asteessa 30-40 min ajan. Jos et karta uppopaistamista, se on paras tapa kypsentää falafelit!

Kuten sanottua, maku oli oikein hyvä. Ulkonäkö sen sijaan... no, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :) Tarjosin falafelit lisukkeen kanssa, jonka ajatus syntyi taikinaa tehdessäni ja ainakin miehen mukaan tämä oli aterian paras osa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

PERUNA-AVOCADOLISUKE (kahdelle)

2 keitettyä kiinteää perunaa (jäähtyneenä)
1 iso avocado
suolaa, pippuria
n. 1/2 rkl seesaminsiemeniä
sitruunanmehua
oliiviöljyä
silputtua persiljaa

Kuutioi perunat ja avocadot. Mausta suolalla ja pippurilla, sekoita seesaminsiemenet ja persilja joukkoon. Lisää haluamasi määrä sitruunanmehua ja öljyä.




Lisäksi vielä paprikatahnaa, jota tilasin Vegekaupasta. Suosittelen - tahna on niin hyvää, että sitä tekisi mieli lusikoida suoraan purkista! Muutenkin Vegekaupan tarjonnasta löytyy vaikka mitä kivaa ja toimitus oli tosi nopea. Samassa paketissa tuli kikherne-nuudeleita ja -pastaa. Nuudelit ainakin olivat tosi hyviä ja täyttäviä - ihan eri tavaraa kuin ne marketin höttönuudelit!

Tulipahan muuten kirjoitettua sana falafel aika monta kertaa... :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Alkuviikosta tulossa taas yksi helppo ja vaivaton kasvisruokaresepti. Tämä porukka lähtee nyt uimaan ja loppupäivä taitaa mennä sitten lörsöten. Päivän ruoka on porissut hellalla aamupäivän ajan ja odottaa kotona valmiina nälkäisiä uimareita. Mitä teidän sunnuntaihin kuuluu?

Emma <3



perjantai 4. maaliskuuta 2016

AINA EI VAAN HUVITA...

Tämä iskee noin kerran vuodessa: totaalinen ja täydellinen innottomuus kaikkea ruuanlaittoa kohtaan. Olisin huolissani, jos en tietäisi, että tämä on ohimenevää. Ruoka on kyllä pyörinyt mielessä ja kaikenlaisia ideoitakin on putkahdellut päivän aikana mieleen, mutta illalla ei ole hotsittanut, ei sitten yhtään. Meillä onkin nyt melkein kahden viikon ajan syöty (lukuun ottamatta alkuviikon kuhaa ja kasvislisuketta) pakastimesta jämiä, käyty pizzalla, syöty iltaisin leipää (mun mahalle ja yleiselle olotilalle ihan kauhistus) ja muutama valmisruokakin on tullut mikrotettua. En tiedä mistä tämä innottomuus aina välillä hiipii, eikä se nyt tietenkään niin vaarallista ole, mutta...

Huomaan vaikutuksen omassa olossani, sen takia kaipaan jo ilolla kokkaavaa Emmaa takaisin. Vaikka lepäsinkin lomalla oikein kunnolla ja virtaa tuntuu siinä mielessä riittävän, niin fyysinen olo on kuitenkin ollut tukala. Maha on sekaisin, turvottaa - yleisesti ottaen olo on vetämätön ja nuutunut, vaikka univelkaa ei ole minuuttiakaan. Tämä onkin se viesti, jonka haluan välittää niille, jotka harvoin tekevät ruokaa itse: monipuolinen, kotona valmistettu ruoka kohentaa yleistä vireys- ja terveydentilaa!

No, kyllä tästä epäruuan kuopasta taas noustaan. Itse asiassa tänä aamuna tunsin ekaa kertaa pitkästä aikaa sen minulle normaalin aamufiiliksen: mietin heti herätessäni, mitä tänään laittaisin ruuaksi. Toivon mukaan tunne kantaa iltaan asti ja saan toteutettua edellisessä postauksessa vihjaisemani ruoka-annoksen. Ja ennen kaikkea pääsen syömään pitkästä aikaa hyvin :)

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Emma <3

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

KASVISLISUKE KAIKELLE JA TYYLIPOHDINTAA

Heipparallaa!




Tällä kertaa (taas) superhelppo ohje. Tämä kasvislisuke sopii vähän kaiken kanssa ja on itse asiassa niin hyvää, että sitä voi syödä myös ihan semmoisenaan. Parhaimmillaan tämä on tietenkin kesällä kotimaisista kasviksista valmistettuna. Määrät ovat sinnepäin, voit muutella niitä kasvisten koon (ja omien mieltymystesi) mukaan. Suolapähkinät voi luonnollisesti jättää pois tai vaihtaa ihan tavallisiin tai vaikkapa paahdettuihin pinjansiemeniin.

KASVISLISUKE KAIKELLE

2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
5 porkkanaa
2 pientä kesäkurpitsaa
kourallinen suolapähkinöitä
oliiviöljyä
loraus soijaa
ripaus (tummaa) sokeria
suolaa, pippuria

Viipaloi sipulit ja kuori kynnet. Kuori porkkanat ja kesäkurpitsat ja suikaloi ne siivuiksi kuorimaveitsellä. Jätä kesäkurpitsan sisus käyttämättä.

Paista sipuleita oliiviöljyssä, varo etteivät pala! Laske lämpöä, lisää vähän suolaa, soijaa ja sokeria ja karamellisoi sipulit ihanan tahmeiksi. Tämä vaihe on tärkeä, malta odottaa sipulien muodonmuutos loppuun asti. Raasta valkosipulinkynnet joukkoon ja siirrä sipulit pannulta pois.

Älä puhdista pannua, vaan lisää siihen pieni loraus öljyä ja paista porkkanoita hetken aikaa, laske sitten lämpöä ja hauduttele. Lisää kesäkurpitsat ja kypsyttele niitä. Kun molemmat suikaleet ovat kypsiä (jätä kuitenkin pieni purutuntuma porkkanoihin), lisää sipulit pannulle, sekoita ja tarkista maut. 

Lisää lopuksi suolapähkinät ja tarjoa kalan, kanan tai lihan kanssa. Tai syö semmoisenaan.

Me söimme tätä paistetun kuhan ja kaaliraasteen kanssa. Nam!




Reseptiä voi muunnella halutessaan lisäämällä pannulle kuivattuja yrttejä tai chiliviipaleita. Ja hei, kaikille fetajuuston ystäville tiedoksi: kun murustelet lisukkeen pinnalle fetaa, muuttuu tämä ihan uudeksi - entistä paremmaksi - ruokalajiksi! Suosittelen!

Olen tässä viime päivinä ja viikkoina angstaillut blogin kuvien kanssa. Kun aloitin kirjoittamisen pitkän pohdinnan jälkeen, minulle oli alusta lähtien selvää, että blogista pitää tulla juuri minun näköiseni. Tekstien osalta näin onkin käynyt, mutta visuaalinen ilme ei ole vielä lähelläkään sitä, mitä haluan. Ja nyt en siis puhu kuvaamisen kamaluudesta vaikeudesta - olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että sen oppimiseen menee aikaa (ja taitaa kyllä olla ihan ikuisuusprojekti). Ongelma on sommittelussa, vai miksi sitä nyt kutsuisi. Ihastelen esim. Marian blogin upeita ruokakuvia, joissa näkyy aina jotain muutakin kuin itse annos. Ne ovat niin tunnelmallisia ja ruokahalun herättäviä! Saman tyylisuunnan upeita kuvia löytyy monesta muustakin blogista. Olen itse yrittänyt välillä kuvata annoksia samalla periaatteella ja muutaman kerran jopa onnistunutkin. MUTTA - kun se ei ole Emman näköistä! En ole kauniiden asetelmien ja yksityiskohtien nainen, vaan hyvin simppelin ja yksinkertaisen tyylin edustaja. Lisäksi ihan pakko myöntää, että minulla menee hermo, jos alan asettelemaan lautasia ja yrttipurkkeja siinä vaiheessa kun pitäisi päästä syömään! Enkä vielä ole löytänyt itsestäni sitä ruokabloggaaja-vaihdetta, joka kuvaa ruokia ruokailutilanteen ulkopuolella.

Joten, oman tyylin etsiminen on vielä hakusessa ja näin tulee varmasti olemaan vielä pitkään. Minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mihin pyrin, mutta kunnes se selkeytyy, joudutte "kestämään" epämääräisiä yrityksiä ja erilaisia kokeiluja. Toivon, että siinä vaiheessa kun kuvista jossain vaiheessa toivottavasti alkaa näkymään selkeä "Emman kädenjälki", kommentoisitte asiaa. Sitä odotellessa... Ja hei, ulkoasusta saa toki jättää kriittisiäkin kommentteja, ottaisin niitäkin vastaan hyvin mielelläni!

Muutenkin olisi kiva kuulla mielipiteitänne hyvistä ruokablogien kuvista! Minkälaiset kuvat puhuttelevat teitä eniten ja miksi?

Tähän loppuun vielä pieni vinkki seuraavan jutun aiheesta! Ja ei, postaus ei tule liittymään mitenkään korvapuusteihin :)



Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Ulkona on ihan mieletön auringonpaiste ja onnekkaasti teen tänään hommia kotona, joten pääsen päivällä ulkoilemaan. Toivottavasti tekin löydätte päivästänne aikaa edes lyhyelle happihyppelylle!

Emma <3