lauantai 8. huhtikuuta 2017

NAISEN ELÄMÄÄ





Olen aina vieroksunut - tai itse asiassa suorastaan kammonnut - voimakasta mies/nainen -vastakkainasettelua. Sitä semmoista kärjistävää, usein toista sukupuolta väheksyvää ja jopa halventavaa asennetta. Tiedättehän; "miehet ovat putkiaivoja" (mitä ne kyllä oikeasti ovat, mutta sekin on positiivinen ominaisuus, johon löytyy selkeä evolutiivinen selitys), "naiset ovat avuttomia", miehet sitä, naiset tätä, miehet sitä, naiset tätä.... blaablaablaa... Olen itse ollut aina naisellinen nainen, mutta kuitenkin semmoinen äijäluonne. Tykkään vaatteista ja "hömpästä", olen toivoton kanaemo ja hoivaaja, mutta samanaikaisesti ihan tolkuton rekkakuski esim. kielenkäytön suhteen. Vasta opettajan ammatti ja viimeistään äitiys saivat mut siistimään juttuni, mutta edelleen tykkään käydä salaa nurkan takana kiroamassa ja suorastaan herään henkiin, kun löydän jonkun samanlaisen naisen, jonka kanssa voi heitellä mautonta ja välillä jopa alatyylistä läppää.

Ihmiset, Kodittomia, Nainen, Katu

Kauneus, Lähikuva, Art, Kahvi, Muotokuva

Nämä kaksi puolta minussa ovat olleet aina olemassa ja olen aina vaalinut ja tykännyt tästä piirteestä itsessäni. Tosiasia kuitenkin on, tietenkin, että olen nainen ja mitä enemmän ikää tulee mittariin, sitä enemmän nuo naispiirteet nousevat pintaan. Ja tosiasia on myös se, että ikääntyvän naisen elämään kuuluu se hiljaa kuiskattu, pelkoa herättävä sana. Vaihdevuodet.

Paitsi että mä en kuiskaa sitä hiljaa, enkä häpeile asiaa. Ja olen aivan rakastunut tähän nykyaikaan ja siihen, kuinka asiasta saa puhua, eikä siinä ole mitään hävettävää. Esim. Hanna Sumari on monesti kirjoittanut blogissaan aiheesta riemastuttavan ja itkettävän rehellisesti. Mikään ei ole niin ihanaa kuin huomata, että en ole yksin näiden asioiden kanssa ja - mikä vielä parempaa - jollain menee vielä "huonommin" kuin minulla.

No, ei mulla mitenkään huonosti mene. Mutta onhan tämä ihan saatanallisen ärsyttävää (*tähän semmoinen itkunauruhymiö*). Tähän liittyy nyt tämän postauksen aloitus, miesten ja naisten ero. On niin totaalisen ärsyttävää ja raivostuttavaa seurata sivusta miehen rauhallista ja verkkaista ikääntymistä, kun samalla itse painiskelee tämän vuosituhannen pahimman murrosiän kanssa. Olen vielä onneksi välttynyt pahimmilta fyysisiltä oireilta eli estrogeenivaiheessa ei vielä olla, eikä pääni sisään ole vielä muuttanut raivopäähirviö. Mutta kyllähän näitä oireita kuitenkin piisaa. Kuumia aaltoja oli alkuvuodesta niin, että meinasin muuttaa Huippuvuorille. Mikä ei kyllä auttaisi, koska se helvetillinen kuumuus tulee sisältä. Onneksi ne loppuivat, mutta meikäläisen tuurilla palaavat heinäkuun hellejakson aikaan. Ikääntyminen näkyy tietenkin myös peiliin katsoessa, mutta siihen liittyvän kriisin olen onnistunut välttämään. Tai no, hah, en kyllä ole, mutta asia ei ole vielä varsinaisesti kriisiytynyt. Muhii kyllä mehukkaasti tuolla takaraivossa, mutta olen vielä onnistunut välttämään kriisin akuutin vaiheen (jälleen se semmoinen itkunauruhymiö).



Mutta voivoi tuota pääparkaa ja sitä myrskyä, joka siellä raivoaa. Mulla ei edes ole kokemusta murrosiästä, olin varmasti 1900-luvun tasaisin ja tasapainoisin teini. Mutta nyt, voi hyvää päivää!! Yhtenä aamuna katson itseäni peilistä ja mietin, että onpas siinä aika näpsäkkä 48-vuotias nainen, Toisena aamuna melkein itkettää, kun silmäpussit ja kaulaheltta ovat isommat kuin käsilaukkuni. Yhtenä aamuna hihkun riemusta lähteä tekemään rakastamaani työtä. Toisena aamuna mietin, että otan lopputilin ja starttilainan ja perustan sen aina haaveilemani aamiais- ja lounasravintolan. Yhtenä aamuna ajattelen, että maailma on aika upea paikka elää. Toisena aamuna lyyhistyn ilmastonmuutoksen, terrorismin ja vihaisten ihmisten aiheuttamasta masennuksesta. Yhtenä aamuna ajattelen, että elämää on vielä jäljellä yhtä paljon kuin sitä on takana. Toisena aamuna olen varma, että elämää ei ole jäljellä enää kuin hetki ja pelkään sitä, että en näe lapseni kasvavan aikuiseksi. Yhtenä aamuna olen varma siitä, että kirjoitan vielä sen kirjan, jonka kirjoittamisesta olen haaveillut koko elämäni. Toisena aamuna moitin itseäni typerästä taivaanrannan maalailusta ja pohdin, pitäisiköhän tänään edes imuroida. Yhtenä aamuna mietin, että jos nyt ryhdistäytyisin syömisen ja liikkumisen suhteen, voisin pukeutua 50-vuotisbileissä siihen ihanaan mekkoon. Toisena aamuna ajattelen, että turha tämän ikäisenä enää mitään on ruveta tekemään ja laihduttaminen muutenkin on epätrendikästä ja tyhmää. Yhtenä aamuna herään pää täynnä bloggausideoita. Toisena aamuna ajattelen, että ei tätä mun p**skaa blogia kuitenkaan kukaan lue, eikä siinä ole mitään selkeää punaista lankaakaan, joten mitä välii.

Kasvot, Nainen, Maali, Taidetta, Muotokuva, Dreams

Nektariini, Persikka, Hedelmät, Kesävihannat, Mehukas

Sininen, Vesi, Vihreä, Järvi, Väri, Vaaka, Puhdas

Sitoutuminen, Määrittäminen, Johdonmukaisuus, Usko

Kakku, Birthday Cake, Jälkiruoka, Leivonta, Ruoka

Motivoiva, Dreams, Elämä, Rakenne, Koriste, Calligraphy

Kirjoituskone, Kirjaimet, Antiikki, Kirjailija, Vanha

Sininen, Mustikka, Herkullista, Hedelmät, Ruoka

Nuudelit, Nauhapastaa, Pasta, Raw, Tomaatit

Tänään oli se aamu ja se päivä, kun ajattelin, että hitto soikoon - siihen on syy, että en ole poistanut tätä blogia Bloggerista. Että mulla on ihan valtavasti juttuja ja aiheita, joista haluan kirjoittaa. Ja mitä sitten, vaikka ne eivät selkeästi sopisikaan ruoka-, lifestyle- tai elämänmuutos-blogin otsikon alle? Mä luon omanlaisen blogigenren, semmoisen johon kuuluu ruokaa, elämää, vaatteita, kenkiä, meikkejä, hajuvesiä, laihduttamista, repsahtelua, vaihdevuosia, kirjoja, vähän lisää ruokaa, ajatuksia, pähkäilyä, epätoivoa, toivoa ja rakkautta. Eikä siinä blogigenressä enää luvata, että ryhdistäydyn nyt kirjoittamisen suhteen, koska siinä kirjoitetaan kun siltä tuntuu ja kun kirjoittamiselle on aikaa.

Tai siis onhan tohon genreen kuuluvia ihania blogeja jo vaikka kuinka paljon, ei tämä mikään uraauurtava ajatus ole :D Tällä kirjoituksella liityn näiden ihanien naisten joukkoon ja samalla aloitan omassa blogissani ihan uuden aikakauden. Tähän uuteen blogiin olisi toki ihana saada lukijoita, jotka kommentoisivat ja olisivat mukana, joten jos olet siellä, niin kirjoita ihmeessä jotain tonne kommenttiboksiin. Mutta hei, olen itse maailman laiskin kommentoimaan niitä kaikkia ihania blogikirjoituksia, joita luen, joten ymmärrän kyllä jos et saa aikaiseksi. Ihana, että luit tänne asti, jo se riittää!

Sydän, Rakkaus, Love Sydämen, Mielitietty, Romanttinen



Kuvat: https://pixabay.com/fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!