LET'S MAKE BLOGS GREAT AGAIN

Minun vuoteni 2024 alkoi aika hurjalla tavalla; minulle tehtiin aivovaltimoaneurysman suonensisäinen tukkiminen. Kyseessä ei ollut mikään dramaattinen sairaskohtaus, vaan kyseinen aneurysma löydettiin sivulöydöksenä vuosi sitten tapahtuneen TIA-kohtauksen yhteydessä. Onni onnettomuudessa – ilman tuota kohtausta aneurysmaa ei olisi koskaan löydetty (harva meistä kuitenkaan ramppaa aivojen magneettikuvauksessa kauhean säännöllisesti) ja todennäköisyys sille, että se olisi jossain vaiheessa puhjennut aiheuttaen massiivisen aivoverenvuodon oli aika iso. Olin hoitojonossa melko pitkään, koska kyseessä oli kuitenkin ihan suht hyvälaatuinen tapaus ja nyt sitten vihdoin tammikuun alussa pääsin leikkauspöydälle. On kyllä ihan mielettömän uskomatonta, mitä lääkärit nykyjään pystyvät tekemään!

Yksityishuone oli isompi, kuin ensimmäinen yksiö, missä asuin 😂

 

Tämän postauksen tarkoitus ei nyt kuitenkaan ole todellakaan olla mikään sairaskertomus, joten ei tuosta sen enempää (toki saa kysellä, jos kiinnostaa). Olin toimenpiteen jälkeen vuorokauden teho-osastolla tarkkailussa, mistä siirryin osastolle yhdeksi päiväksi (yksityishuoneeseen!!) ja seuraavana päivänä pääsinkin jo kotiin. Sairaslomalla olin kaksi viikkoa hissukseen kotona. En vuodelevossa, mutta mitään rasittavaa ei saanut tehdä. Nukuin tosi paljon (aivoihin kajoaminen saa aikaan ihan outoa, normaalista eroavaa väsymystä), kävin rauhallisilla ja lyhyillä kävelyillä, luin, katsoin Netflixiä ja sometin nolottavan paljon. Palasin töihin tämän viikon maanantaina ihan täysin toimintakykyisenä, pirteänä, levänneenä ja reippaana.

Somettamisesta päästään vihdoin tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Myönnän, että tykkään Instasta ja luuhasin siellä tosi paljon. Se, mikä Instassa kuitenkin rasittaa, on sen nopeus ja hektisyys. Seuraan tosi montaa tyyppiä, joista suurin osa tekee tarinoita, kuten lähes kaikki nykyjään. Seuraamani henkilöt ovat mielenkiintoisia, älykkäitä ja opettavaisia (esim. kaikki ruokavaikuttajat) ja saan heidän tuottamastaan sisällöstä tosi paljon hyviä ideoita, vinkkejä, ajatuksia, tietoa – you name it, somea parhaimmillaan. MUTTA, en halua olla koko ajan kännykällä tarkistamassa, että mitä sisältöä se ja se nyt on tuottanut siinä ”pelossa”, että sisältö on 24 tunnin kuluttua jo ehtinyt hävitä. Huoh, rasittavaa!

Niinpä päädyin saikulla lörsötessä pitkästä aikaa lueskelemaan blogeja ja voi vitsi, mikä ihana fiilis siitä tuli. Aloin lukemaan myös omaa blogia ja muhun iski ihan älytön kirjoittamisen kaipuu niitä tekstejä lukiessani! Ja voi että mikä aikamatka se oli; muistin hetkiä ja tapahtumia, jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Ja yllätyin myös siitä, että en kokenut mitään myötähäpeää omista kirjoituksistani, niistähän on moni ihan hyviä! Ja sitten toisaalta moni ihan höpöä, mutta sekin on ihanaa 💛

Mulla on tällä hetkellä ihan hirveän iso kaipuu kirjoittamiseen. Vanhoja tekstejä lukiessa toistuu säännöllisesti ”en ole ehtinyt kirjoittaa” -toteamus, mutta sehän on vain prioriteettikysymys. Aikaa varmasti on, jos päivästä karsii pois turhia juttuja (kuten esim. sen turhan somettamisen). En nyt todellakaan ala lupaamaan, että alan tuottamaan postauksia jollain säännöllisellä aikataululla, mutta alan kiinnittämään huomiota tähän – jos tekee mieli kirjoittaa, mutta ei muka ehdi, niin mitä jos järkkäisi sille aikaa!?

Postauksen otsikko on siis jonkinlainen vetoomus ja pyyntö kaikille meille, jotka tykkäävät kirjoittaa. En tarkoita sitä, että painostaisin teitä kirjoittamaan enemmän, useammin ja säännöllisemmin. Vaan haluan muistuttaa siitä, että ”hidas” some on ihana paikka. Pitkät (tai välillä lyhyetkin) kirjoitukset ja toisten postausten kommentointi (okei, tässä olen ollut ihan kamalan huono, anteeksi teille kaikille ihanille!!). En missään tapauksessa halua, että blogit muuttuvat joksikin häviäväksi ilmiöksi, koska täällä se todellinen elämä on. Ei siellä nopealla puolella (no vähän on sielläkin, mutta ymmärrätte kyllä mun pointin).

Heitänkin nyt teille kaikille haasteen: aletaanko nostamaan blogeja taas enemmän pinnalle? 

Postaukset ihan tavallisesta arjesta on aina parhaita! 💗

 

Ilman mitään painetta, jokainen tuottaa tekstiä just niin usein tai harvoin, kuin pystyy ja jaksaa. Mutta kuitenkin niin, että pidetään tämä pitkien, juttelevien, syvällisten, pohtivien, hauskojen, jokaisen kirjoittajan oman näköisen postausten blogimaailma elossa!

Kuka lähtee haasteeseen mukaan?

💚💛💜💚💛💜