perjantai 26. huhtikuuta 2019

VIHREÄÄ JA VALKOISTA ❤

Olin raskaana, kun noin kolmetoista vuotta sitten löysimme tämän tontin ja rakastuimme paikkaan päätä pahkaa. Oli talvi, eikä meillä ollut mitään käsitystä, mitä lumihangen alta keväällä paljastuisi, mutta tunsimme niin vahvasti olevamme kotona, ettemme miettineet tuollaisia "pikkuseikkoja" ollenkaan. Myyjältä kyllä kuulimme, ettei täällä mitään kaunista vanhaa puutarhaa ole, eikä sellaista tosiaan keväällä paljastunutkaan. Vanhoja puita ja marjapensaita kuitenkin ja lähes puolen hehtaarin verran pihaa ja omaa metsää, joka oli valmiina odottamaan innostunutta puutarhuria... Syytän raskaushormoneja (ja myöhemmin imetyssellaisia) siitä vallattomasta ja innostuneesta optimismista, joka valtasi mieleni saaden mut uskomaan, että parissa vuodessa meillä olisi puutarhan alku, joka sitten seuraavien vuosien aikana jalostuisi ihanaksi, vähän sinne tänne silleen kivan boheemisti rehottavaksi, ei liian sliipatuksi, mutta kuitenkin harkitun kauniiksi ja seesteiseksi puutarhaparatiisiksi. Vähänkö tiesin siinä vaiheessa...


Olen siis kaupunkilainen, joka aikaisemmin (ja edelleen) kykeni tappamaan kaikki huonekasvit. En ollut koskaan edes haaveillut omasta pihasta tai puutarhasta, mutta tänne saapuessamme muhun iski ihan hillitön puutarhainto. En voinut edes kuvitellakaan, että olisin päästänyt tänne jonkun ammattilaisen sotkemaan ajatuksiani ja tekemään minun puutarhalleni jotain, mikä ei sitten näyttäisi minulta. No, arvaatte varmaan - olisi ehkä kannattanut. Into hiipui muutamassa vuodessa tajuttuani, mitä saatanallista työtä ja rahanmenoa tämän kokoisen alueen muuttaminen edes suht salonkikelpoiseksi puutarhaksi tarkoittaa. Enkä siis edelleenkään halunnut enkä halua mitään hienoa tai sliipattua, mutta edes jotain nättiä ja harkittua. Kaiken päälle kun lisää kärsimättömyyteni ja kyvyttömyyteni mihinkään perusteelliseen ja pikkutarkkaan työskentelyyn, niin tässä sitä nyt sitten ollaan.


Rakastan edelleen tätä paikkaa ja tietyllä tapaa jopa tuota pihaakin, mutta huokailen kyllä syvään joka kevät, kun lumien alta paljastuu ne samat kohdat, jotka olisi pitänyt viime kesänä (ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä...) renssata, ruokota, pohjustaa, työstää, istuttaa, kitkeä, lannoittaa, kitkeä, leikata... saamari soikoon, eikö kukaan ole keksinyt kasveja, jotka vaan ovat paikallaan ja kiittävät istuttajaansa siitä, että ylipäätään saavat kasvaa jossain? Joka kevät päätän uhrata tämän vuoden lomarahat puutarhaan (mikä summa ei käytännössä edes riittäisi oikeastaan mihinkään), mutta joka vuosi päädyn käyttämään ne rahat kuitenkin johonkin järkevämpään eli siihen lomailuun, mihin ne on tarkoitettukin. Ja nuukuttani ostan neljä kesäkukkaa, jotka tapan juhannukseen mennessä 😂

No, olen mä parina viime kesänä saanut edes vähän aikaiseksi ja visio on jopa vähän kirkastunut. Olen antanut itselleni luvan tehdä oikeasti vain pienen palasen kerrallaan ja olen ollut niistä palasista ihan hurjan ylpeä. Niissä vaan on yksi ongelma eli mikään niistä ei oikein sovi yhteen. Jokainen pikkupläntti on syntynyt spontaanin innostuksen seurauksena, kun olen ihastunut johonkin kasviin tai väriin ja rakentanut sen ympärille pienen minipuutarhan. Punainen lanka on puuttunut ihan kokonaan!

Pääsiäisenä kuitenkin koin jonkinlaisen valaistumisen! Koin lähes uskonnollista hurmiota ihastellessani ruukkuun istuttamiani valkoisia kukkia. Miten kaunis valkoisen ja vihreän liitto onkaan ❤ Se punainen lanka löytyi vihdoinkin! Haluan, että ensi keväänä maasta puskee satoja valkoisia tulppaaneita, narsisseja ja helmililjoja. Haluan ihastella Lumipalloheisin valkoisena hohtavia palleroita ja nuuhkia valkoisen syreenin kukkia. Haluan valkoisia pioneja, valkoisia Japaninkelloja amppeleihin, valkovihreitä kuunliljoja leviämään kaikkialle. Valkoista, valkoista, valkoista ❤

Nupuillaan olevan perunanarsissi näyttää kuvassa keltaiselta, mutta on oikeasti kauniin vihertävänvalkoinen!

Ai mitäkö tein tämän valaistumisen ja hurmion jälkeen? 
No kävin ostamassa amppelin tietenkin...



I rest my case 😂

6 kommenttia:

  1. Tuo kukkaloisto peittää alleen kaikki edellisvuoden tekemättömät työt ♥
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, kesäkukilla saa niin paljon aikaiseksi, että kaiken "ruman" unohtaa helposti. Ihanaa vappua Maikku ja kivaa viikon jatkoia muutenkin :)

      Poista
  2. Ihana :D Mulla oli aikoinaan vähän aikaa omakotitalon piha, mutta aika aika pian saattoi todeta, että se oli just sitä saatanallista raadantaa :D Mitä vähemmän pihassa on istutuksia, sitä helpommalla pääsee. Joten peukku tuolla amppelille! :D

    Kävin muuten vähän samalla tavalla mulle tänään, kun visioin parvekkeelle ja etuterassille tulevia kukkia - valkoista ja hennon pinkkiä. Se hennon pinkki löytyikin, mutta ei mitään valkoista (paitsi orvokkeja, joita inhoan). Joten ostin aikalailla samanvärisen amppelin kuin sinäkin :D Ja mistä vetoa, niin loppukesästä parveke on taas ihan mahdoton sekamelska kaikkia mahdollisia värejä (tai mitä niistä on jäljellä siinä vaiheessa, kun oon tappanut ne).

    Aurinkoa viikkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia kukkia tuntuu olevan aika vähän, siis semmoisia kivoja. Kun mä en sitten taas yhtään tykkää a) niistä "päivänkakkaramaisista", joissa on keskellä keltaista tai jotan epämääräistä ruskeaa ja b) myöskään liian pienistä ja siroista valkoisista kukista. Isoa ja kirkkaan valkoista sen olla pitää, mutta niitä on aika vähän. Ja heh, ihan tuttu juttu - loppukesästä pihalta löytyy kaikki mahdolliset värit iloisesti sekaisin, kun joku tietty kukka on näyttänyt niiiiiin kivalta sieltä puutarhakaupassa... Yritin tänään koluta nettikaupat läpi ja etsiä valkoisia Daalioita, mutta olen auttamattomasti myöhässä, kaikki loppu tässä vaiheessa. Päädyin sitten tilaamaan ison kasan vaaleanpunaisia :D No, tämä piha on niin iso, että toisaalta tänne kyllä mahtuu värejä. Jos vaan yrittäisi pyrkiä edes siihen, että eivät kaikki ole tuolla sikin sokin, vaan olisi erilaisia "värihuoneita" eri puolella pihaa. Saas nähdä, mitä tästäkin kuningasajatuksesta poikii tänä kesänä... :D

      Hei, ihan mahtavaa vappua Tuula, mitä sitten teetkin tänään. Meillä ei (onneksi) ole tänäkään vappuna mitään ihmeellistä tiedossa. Olen aina ollut vähän semmoinen "vapun vihaaja", mutta nuorena sitä oli aina pakko juhlia (ja voi, kyllä me juhlittiinkin...). Nykjään voi onneksi vetää verkkarit jalkaan, avata punkkupullon, kirjoitella vähän blogia, tehdä hampurilaisia, syödä tippaleipiä ja (kaupan tekemää) simaa, katsoa uusimman jakson Billions-sarjaa ja mennä ajoissa nukkumaan :) Ja huomenna vaikka vähän möyriä sillä (toivottomalla) pihalla. Pus <3

      Poista
  3. Heh :D. Kuulostaa kovin tutulta, vaikka meidän piha onkin kooltaan vaan murto-osan teidän tontista. Sitäkin savisempi sitten, eikä ole yksi, eikä kaksi, eikä edes kymmenen kertaa, kun olen todennut, että ei niistä mun syksyllä muitten ohjeitten mukaan istuttamista sipulikukista sitten keväällä tullut näkyviin piipanpäätäkään. Eikä ole menestynyt mikään muukaan havuja lukuunottamatta ja niillekin on pitänyt ensin kaivaa ihan hervoton monttu ja syytää sinne säkkitolkulla turvetta ja multaa, jota en koskaan ymmärrä ostaa tarpeeksi, vaan aina loppuu kesken.

    Raparperi on mun kokemuksen mukaan ainut sun kuvauksen "eikö kukaan ole keksinyt kasveja, jotka vaan ovat paikallaan ja kiittävät istuttajaansa siitä, että ylipäätään saavat kasvaa jossain?" sopiva kasvi, jonka tiedän :). Ei kuole millään, vaan aina vaan nousee tyhjästä kiitollisena joka kevät.

    Ruukut on myös mun pelastus. Ja valkoinen ja vihreä mullakin jo vuosia ainut oikea kesäkukkaväri <3. Paitsi nyt on siniset orvokit, jotka on vaan hetken ilo, koska en jaksa kastella niitä koko ajan, koska se vuotava amppeli..

    Ihanaa vappua Emma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, savea täälläkin, joten tiedän tunteen! Meillä sentään osa (metsänpuoleinen pläntti) on jonkinlaista kelpo maata, mutta kyllä siihen saveen on tullut kokeiltua kaikkea... ja ihan samalla lopputuloksella, kuin sulla. Kohopenkit ja ruukut on mun pelastus, mutta meillä on ihan sairas rikkaruoho-ongelma. Niitä oli tällä luonnontilaisella tontilla jo valmiiksi ihan älyttömän paljon ja sitten kun autotallille kaivettiin kuoppa ja sieltä löytyi "puhdasta" multaa vaikka kuinka paljon (siis usean metrin syvyydestä), pyysin äijiä kippaamaan sen mullan kahteen paikkaan. Ajatuksena oli saada ilmaista, hyvää maata, johon sitten perustaa se unelmien puutarha... No, sen mullan seassa olikin sitten jotain muumioituneita vanhoja rikkaruohojen siemeniä ja nyt ne perkeleet on levinneet kaikkialle. Ne siementää niin riehakkaasti, että kohopenkit ja ruukutkin kasvaa jo puolessavälissä kesää rikkoja. H***tti!!!! Mun ainoa periaate, josta pidän kynsin ja hampain kiinni on myrkytön piha, mutta kyllä olen googlaillut Roundupin mainoksia joka vuosi :D Tekisi mieli levittää sitä semmoisen sadan litran tankillinen tänne. Tai sitten asvaltoida koko paska ja ostaa 50 kivaa ruukkua, joihin sitten istuttaa niitä valkoisia kukkia. Mun pitääkin sulta kysellä vinkkejä kivoista ja helpoista valkoisista kukista!

      Raparperi joo kyllä kasvaa, mutta mulla on joku anorektinen yksilö: vaikka miten lannoitan sitä, se tekee tosi ohuita varsia. Koen siitäkin semmoista puutarhamasennusta joka vuosi, että "en helvetti soikoon saa tätäkään menestymään".

      Ihanaa vappua myös sulle Annukka <3 Kuten tossa yllä jo Tuulalle totesin, niin onneksi ei ole enää vappupaineita, vaan voi tehdä just sitä mitä huvittaa. Tänä vuonna se tarkoittaa sitä, että voi vetää verkkarit jalkaan, avata punkkupullon, kirjoitella vähän blogia, tehdä hampurilaisia, syödä tippaleipiä ja (kaupan tekemää) simaa, katsoa uusimman jakson Billions-sarjaa ja mennä ajoissa nukkumaan :) Ja huomenna sitten möyriä sillä (toivottomalla) pihalla. Hali <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!