perjantai 31. toukokuuta 2019

KESÄKESKEYTYS

On taas opettajien kesälomien aika ja samalla alkaa monella se sama kateuden ja katkeruuden virittämä valitus siitä, kuinka opettajien kelpaa, kun työpäivät ovat niin lyhyitä ja kesälomaakin yli kaksi kuukautta. Samat ihmiset ovat yleensä niitä, jotka toisessa yhteydessä myös muistavat todeta, että mä en kyllä ikinä alkaisi opettajaksi, hyi hitto mimmoista paskahommaa. Ja että ei ne osaa edes hommiaan hoitaa, kun ei meidän poika vieläkään osaa kuoria perunoita/solmia kengännauhoja/tehdä läksyjä, vaikka on jo monta vuotta ollut koulussa. Niinpä. On varmaan ihan hyvä, että noi ihmiset eivät ole opettajia!

Mulle henkilökohtaisesti on ihan se ja sama, mitä nämä urputtajat ajattelevat, mutta välillä huomaan, että ei niillä tolkun ihmisilläkään ole oikeaa käsitystä opettajien lomasta. Siksipä ajattelinkin nyt vähän valistaa teitä 😀 Mutta ihan lyhyesti vaan, koska mulla alkoi just toi loma...


Opettajat eivät ole saman työaikamallin piirissä, kuin "tavalliset" palkansaajat, eikä meillä virallisesti itse asiassa edes ole kesälomaa! Kesästä on suurin osa ns. koulutyön kesäkeskeytystä eli aikaa, mistä ei makseta palkkaa. Me saamme palkan - aivan kuten kaikki muutkin työntekijät - tehdystä työstä ja koska kesällä ei tehdä töitä, ei silloin myöskään makseta palkkaa. Lukuvuoden aikana tienattu palkka kuitenkin jaetaan tasan kaikkien kuukausien kesken, koska niin hulluja eivät ole opettajatkaan, että olisivat kesällä ilman mitään tuloja. (Paitsi ne sadat (tai jopa tuhannet?) yleensä nuoret tuntiopettajat, joiden työsopimus lakkaa kesäksi ja he joutuvat kortistoon, mutta se on sitten toinen tarina se.) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opettajan palkka ei ole kauhean kilpailukykyinen muiden yhtä pitkään opiskelleiden ammatti-ihmisten kanssa.

Ihan tarkkoja lainkiemuroita en edes tiedä, koska en ole koskaan jaksanut perehtyä niihin. Mulle asia on vähän semmoinen ihan sama -tyyppinen; saan palkkaa työstä, jota rakastan, enkä koskaan mieti, että tulisipa sitä enemmän, koska se edellyttäisi alan vaihtoa. Yhtä lailla meillähän ei ole samanlaisia työaikoja, kuin muilla, eikä näin ollen esim. ylitöiden käsitettä tunneta. Opetusvelvollisuuteen kuuluu joku lakisääteinen suunnitteluaika viikossa, mutta väitän, että kaksi opettajaa sadasta pystyy pitämään kotona tehtävän työn tämän ajan puitteissa. Suurin osa tekee enemmän ja suuri osa varmasti silkasta rakkaudesta lajiin.

Nykyopettajat ovat kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän kuormittuneita kaiken ylimääräisen ja lisääntyvän työtaakan alla (ja näin kyllä ikävä kyllä on monen muunkin alan ammattilainen - aikamme kirous). Minä olen tässä suhteessa ihan superonnellisessa asemassa, koska saan opettaa laadukkaassa ja kovatasoisessa lukiossa, missä ongelmahommia ei juurikaan ole. Ja ongelmahommilla tarkoitan nyt hankalia ja rikkinäisiä lapsia, joiden kaitsemiseen menee suurin osa päivästä tai ylivaativia ja hankalia vanhempia, jotka kuormittavat opettajaa hänelle kuulumattomilla tehtävillä. Toinen syy onneeni on se, että olen näin vanhemmiten oppinut olemaan terveellä tavalla itsekäs, enkä koskaan enää priorisoi työtäni oman jaksamisen tai hyvinvointini yli. Nuorena opettajana tein niin paljon suunnittelutyötä iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla, että näin jälkikäteen en tajua, miten jaksoin sen. Toisaalta en kyllä silloinkaan uupunut, koska yksinkertaisesti vaan tykkäsin siitä hommasta niin paljon (eikä minulla silloin ollut nykyistä elämääni eli perhettä, joka on ykkönen yli kaiken muun). Välillä toki tietenkin paahdan hulluna yötä myöten kokeita korjaten tai herään kolmelta yöllä jonkin kuningasajatuksen herättämänä ja nousen naputtamaan sitä muistiin tietokoneelle. Olen myös (ainakin jollain tasolla) oppinut lopettamaan valittamisen siitä kaikesta ylimääräisestä byrokratiasta, lisääntyneistä sihteerin hommista jne.jne.jne. Tosiasiahan meinaan on se, että valittamalla mikään ei parane ja teen itselleni karhunpalveluksen myrkyttämällä mieleni jatkuvalla urputtamisella (okei, urputan kyllä välillä, mutta noin niin kuin periaatteessa). Juuri tänään ihan tyynen zeninä naputtelin tietokoneella semmoisia hommia, mitkä eivät kuulu minulle. Opettaja ei koskaan - ei koskaan! - sano "ei kuulu toimenkuvaan", vaan tekee sen, mikä eteen annetaan. En halunnut pilata päivääni tappelemalla tuulimyllyjä vastaan. Taistelkoot muut, minä en viitsi käyttää energiaani siihen.



Kaikille urputtajille totean aina tyynesti, että se on kuule ammatinvalintakysymys. Suomessa on jokaisella mahdollisuus kouluttautua just siihen ammattiin, mihin haluaa ja jos sitten jälkikäteen huomaa tehneensä virheen, niin siitä on kyllä ihan turha syytellä muita. Yhden kerran olen räjähtänyt tämän teeman tiimoilta oikein kunnolla, kun yksi tällainen urputtaja jatkoi valitusvirttään toteamalla, että ei mulla kuule ollut lukupäätä opiskella opettajaksi. Silloin sain ihan totaalihepulin; että ai sekö on sitten muiden syy tai katkeruuden aihe??

Lukuvuodesta on aina vähän vaikea päästää irti. Kaikki loppuu kuin seinään; vielä eilen korjasin kokeita, vastailin wilma-viesteihin ja luin hienoja kurssitöitä. Tänään lauloin Suvivirren kertaalleen ja huomenna itken uusien ylioppilaiden painaessa lakin päähänsä. Tänä vuonna olen todistanut poikkeuksellisen paljon upeita onnistumisia, mutta myös katkeria epäonnistumisia. Olen itkenyt ahdistuneen ja stressaantuneen opiskelijan murheiden musertamana. Olen saanut ohjattavakseni poikkeuksellisen ryhmän upeita ykkösluokkalaisia, jotka parin kuukauden kuluttua ovat jo kakkosia. Heidän positiivinen ja suorastaan riehakkaan innostunut asenteensa opiskelua kohtaan innoitti myös minua olemaan vielä vähän parempi, vielä vähän innostuneempi ja vielä vähän kannustavampi.



Opettajan vuosi loppuu huomenna. 
Uusi vuosi alkaa taas elokuussa. 
Siinä välissä on kesäkeskeytys.

💗 

p.s. unohtui noi kuvien lähteet merkata muistiin. Otin oppia viimeisen jakson kurssitöistä, ei sielläkään kaikilla ollut lähdeluetteloa. Ei se kuulkaa tähän aikaan vuodesta ole niin nokonuukaa...

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tuli vähän avauduttua... :) - ei huonolla tavalla, mutta väärillä sanoilla.

    silloin sieppasi vähän hatusta, kun yhtenä vuonna Lehtori totesi kesäkuun alussa "kyllä tässä ainakin juhannukseen asti menee, että on toipunut työvuodesta, sitten alkaa loma"
    Varmasti totta, mutta kun tavallisella työläisellä on vain se neljä viikkoa aikaa, ja siinä ajassa pitäisi sekä toipua työvuodesta että viettää lomaa...
    (taisi olla sellainen vuosi, että olin yrittänyt vaihtaa lomarahani vapaisiin, työnantaja ei suostunut)

    Sen verran olen opena olemista kokeillut, etteivät edes kesä-, heinä- ja elokuu riitä motivoimaan.

    Työntekemisen tapoja tuntuu lehtoraatista löytyvän myös monenlaista. Yksi tuttu ope tarvitsee lapsivapaata ja täyttä hiljaisuutta, kun taas tuon minun nurkissani vetelehtivän Lehtorin työntekoon tuntuu sisältyvän huomattavan paljon shakinpeluuta ja muuta vastaavaa oheispuuhaa siinä kokeiden korjaamisen lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti toi ensimmäinen "kirjoittaja on poistanut tämän kommentin" :D Joo, ymmärrän kyllä, että tavallisia lomia viettävällä nää opettajan lomat sieppaa. Ja mä olen ihan samaa mieltä, että muidenkin pitäisi saada nauttia samanlaisista lomista. Vaikka opettajat ihan oikeasti tarvitsee sen pitkän loman palautuakseen, niin kyllähän se sama tarve on muillakin. Mun kirjoituksen pointti olikin ehkä enemmän infota siitä, että osa tästä meidän "lomasta" tosiaan on palkatonta, sitä ei meinaan kauhean moni tiedä.

      Ihailen sun Lehtorin lungia asennetta! Monella opettajalla kun tuntuu olevan semmoinen asenne, että ei ole hyvä opettaja, jos ei uhraa 24/7 -aikaansa, terveyttään ja mielenterveyttään opetuksen alttarille. Hyvä opettaja ei ole uupunut ope, se pitäisi aina muistaa (kuten muissakin ammateissa).

      No niin, tulipa sekava vastaus :)

      Poista
  3. Ihanaa lomaa sulle Emma ❤️.

    En ole katkeroitunut ja/tai kateellinen, mutta rehellisesti tunnustan, että aina tässä kohtaa vuotta, kun koulutyö loppuu ja vähän joka puolelta tunkee sitä autuaan pitkän mitääntekemättömyyden autuaan ajanjakson hehkutusta, alkaa itsestä tuntua, että se oma lomanpätkä ei ala i k i n ä.

    No, tänä vuonna pidän ensimmäistä kertaa 22 vuoteen (nykyisessä työssäni) kaikki 4 viikkoa itsekkäästi putkeen ja se tuntuu taivaalliselta, joskin samalla painaa omatuntoa, koska pienessä työyhteisössä hommat ei mene niinkuin isoissa yrityksissä tai valtion tai kunnan työpaikoissa.

    Vielä pitää kuitenkin odottaa 6 viikkoa loman alkuun, vaikkei jaksaisi yhtäkään.
    Varmaan vaikutuksensa on sillä(kin), että meni se talvilomaviikko sairastaessa, eikä voimaannuttanut yhtään.

    Kai niitäkin työpaikkoja on, joissa voi päivän päätteeksi laittaa oven perässään kiinni ja unohtaa työasiat. Omani ei siihen ryhmään kuulu. Osansa toki liiankin vastuuntuntoisella luonteella, josta koitan opetella eroon. Laihoin tuloksin toistaiseksi.

    Kesä on kuitenkin meillä kaikilla ja se on ihana asia se ❤️.

    Nauti täysillä, oot sen ansainnut. Ja minä sitten, kun on sen aika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta kuulostaa, että saat pidettyä lomat putkeen. Sillä on varmasti tosi paljon merkitystä palautumisen kannalta. Tiedän, että on aika turha sanoa näin, mutta koita nyt kuitenkin olla kantamatta huonoa omatuntoa asiasta <3 Ja "turhalla" tarkoitan sitä, että jos ihminen on luonteeltaan jonkinlainen, niin toisen "äläs nyt" -sanomiset on aika turhia!

      Samaan piikkiin menee toi, että osaisi laittaa oven perässään kiinni ja jättää työasiat sinne. Kun ei onnistu, niin ei onnistu - tiedän niin tunteen. Munhan täytyy väkisinkin ottaa töitä kotiin, mutta kyllähän niillekin pitäisi symbolisesti osata "sulkea ovi" jossain vaiheessa iltaa, mutta kyllä se tosi vaikeaa välillä on.

      Ihan varmasti olet sinä ansainnut lomasi, kovasti jo odotan sun puolesta sitä. Onko teillä mahdollisuutta (tai halua) millekään reissulle vai onko ihan leppoisa kotiloma tiedossa? Semmoinen on kyllä usein se kaikista rentouttavin!

      Halipus sinne ja kivaa viikkoa <3

      Poista
  4. Mun äiti oli ope, joten aika läheltä näin mitä se oli. Illat pitkät kokeiden korjaamista, niiden valmistelua, tehtävien tsekkaamista, valmistelutöitä. Ja sitten ne ongelmaoppilaat ja vanhempien kanssa kommunikointi. Yksikin ns. huono oppilas oli paljastunut tapaukseksi, jonka piti pitää huolta pikkusisaruksistaan, kun vanhempia kiinnosti enemmän baarissa notkuminen... Ja sitten alkukesästä ja loppukesästä oli valmistelutöitä, ehtojen valvomista ja ties vaikka mitä.

    Minusta ei IKINÄ olisi opettajaksi ja kunnioitan tosi paljon kaikkia fiksuja ja asialleen omistautuneita opettajia. Esim. omilla pojilla on tähän asti ollut ihan huiput opet ja olen siitä tosi kiitollinen :)

    Mulla tähän alkukesään tiivistyy vähän sama fiilis kuin Annukalla, ettei se oma loma ala ikinä. Samalla kuitenkin lapset jo lomailevat ja olo on tosi riittämätön... Eilen kun tulin kotiin joskus viiden jälkeen (lääh puuh) ja vaikka olin ohjeistanut poikia että söisivät jääkaapista valmiit annokset, niin mitä mulla olikaan vastassa: olkkarin lattia täynnä karkkipapereita ja sipsin muruja! Tyypit ei olleetkaan syöneet mitään oikeaa ruokaa. Tuli vähän sellainen olo, että tässä pitäisi samaan aikaan venyttää itsestään täysi panos töihin JA kotiin ja eihän se onnistu...

    (Tuli pitkä ja tosi jäsentelemätön viesti työhässäkän keskellä, mutta oli pakko huikata tänne edes jotain, koska a) oot tärkeä ja b) tää aihe oli hyvä)

    Ihanaa kesäpäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun äitihän oli myös ope ja olen ihan samoin nähnyt open työn hyvät ja huonot puolet ihan pienestä pitäen. Mun äidillä oli aikalailla samanlainen ura kuin mulla, eli niitä positiivisia juttuja oli paljon enemmän kuin negatiivisia. Siksi ehkä olen suhtautunut tähän työhön pienestä pitäen enemmän hienona, kuin raskaana tai työläänä asiana. Vaikka en heti koulun jälkeen alkanutkaan opiskelemaan opettajaksi, niin sitten sillä hetkellä kun tajusin tätä haluavani tehdä, ajattelin vain niitä loistavia juttuja. Pitää kuitenkin muistuttaa, että mulla on ihan ÄLYTTÖMÄN vähän niitä vaikeita asioita, kiitos loistavan ja korkeatasoisen koulun, missä saan työskennellä!

      Ymmärrän kyllä sun (ja Annukan ja kaikkien muidenkin) alkukesän epätoivoisen fiiliksen ja mullahan näistä tulee aina kauhean huono omatunto! Jotenkin semmoinen, että kaikesta pitkän loman "ansaitsemisesta" huolimatta on jotenkin kauhean väärin, että mä saan lomailla ja te muut joudutte vielä paahtamaan... Mutta muistakaa tää sitten marraskuisena iltana, kun saatte käpertyä sohvalle lukemaan kirjaa ja mä korjaan kokeita :D

      Nyt niille pojille pieni saarna, että päivällä ollaan nätisti kotona ja syödään, mitä äiti on laittanut, eikä pelkkää karkkia ja sipsiä. Ja varsinkaan ei sotketa! Voit uhkailla, että kerrot muuten Emmalle ja se tulee pitämään sinne kesäkoulua, jos ei meininki muutu :D

      Sinä myös olet tärkeä <3 Ja niin ihanaa, että pyörsit sun päätöksen (tuun just sinne sun blogin puolelle kommentoimaan)!! Pus ja hyvää viikonloppua <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!