lauantai 19. kesäkuuta 2021

PARAS TAHNA KAIKEN (GRILLI)RUUAN KANSSA

Minähän en ole mikään grillimestari - itse asiassa päinvastoin, onnistun yleensä sössimään grillauksen tavalla tai toisella. Tulee joko liian kypsää, liian raakaa tai liian ylipäätään jotain. Tämän kesän yhdeksi tavoitteeksi olen ottanut sen, että grillaan enemmän, jotta myös kehityn siinä. Asiaa helpottaa suuresti viime kesänä valmistunut terassimme (joka tosin on vielä vähän vaiheessa); grillaaminen on nyt paljon vaivattomampaa, kun grillille on helpompi kulkea. Tosin edelleen ärsyttää se, että grillaamisen jälkisotkujen siivoaminen on työläämpää verrattuna sisällä kokkaamiseen ja siinä varmaan yksi syy, miksi sitä olen harrastanut vähemmän.

 

Tänä kesänä kaikki on sujunut yllättävän hyvin, olen onnistunut joka kerta. Haha, mikä tarkoittaa niitä peräti kahta kertaa, kun olen grillannut, mutta merkkejä kehittymisestä on havaittavissa. Olen todennut, että vartaiden kanssa ei voi mennä pieleen, joten samalla linjalla varmaan jatketaan. 


 

Jostain syystä olen vieroksunut ajatusta feta-vesimeloni-minttu -salaatista, enkä ole kertaakaan tehnyt sitä. Voi apua, miksi tajusin tuon herkun vasta nyt - ihan superhyvää ja mikä parasta, koko perhe tykkäsi. Meillähän kaikki kyllä syövät kaikkea, mutta joskus teinin "tykkääminen" tarkoittaa sitä, että syö mukisematta, mutta ilmoittaa kohteliaasti ruuan jälkeen, että "en tarkoita tätä äiti nyt mitenkään pahalla, mutta tuota ei ehkä tarvitse tehdä uudestaan" 😂 Vaikka salaatti saikin osakseen mietteliään kommentin "mielenkiintoista...", silti hänkin otti sitä lisää eli kiitos kyllä, tätä meillä syödään jatkossakin!

 

Mutta siis postauksen varsinainen pointti, Romesco-kastike, joka on yksi eniten rakastamistani tahnoista. En ollut sitä tehnyt vähään aikaan, mutta eilen surautin sitä isomman kipollisen ja voi jösses, että se onkin hyvää. Väitän, että tällä saa ihan minkä tahansa (grilli)ruuan nostettua seuraavalle tasolle ja tahna maistuu ihan taivaalliselta myös leivän päällä juuston kanssa. Seuraavan kerran, kun kokoan juustotarjottimen, meinaan tehdä tätä siihen oheen, koska eilen tahnaa lappoessani lusikalla suoraan kiposta suuhun lautaselle tuli mieleen, että sen kanssa sopisi joku kova juusto, esim. vaikka Manchego! Olen postannut ohjeen tänne aikaisemminkin, mutta on aika nostaa se taas esiin ja tällä kertaa tein tahnan vähän eri tavalla kuin aikaisemmin. Lisäsin chiliä, joka sopi tähän erinomaisesti. Jos tykkää oikein tulisesta, paprikoiden kanssa voisi varmaan paahtaa yhden kokonaisen chilin! Oma alkuperäisohjeeni on Elina Innasen kirjasta (tai blogista, en nyt muista kummasta bongasin sen ekan kerran), mutta saman ohjeen löytää toki monesta muustakin paikasta. Jatkossa siis myös täältä, joten laita ohje talteen 😊

Romesco-kastike

400 g suippopaprikoita (2-3 kpl)

1 pienehkö sipuli

4 valkosipulinkynttä

suolaa, mustapippuria myllystä

ripaus sokeria

chilirouhetta maun mukaan

1,5 dl kuorittuja manteleita

oliiviöljyä

2 tl punaviinietikkaa (tai balsamicosiirappia)

Lämmitä uuni 225 asteeseen, laita grillivastus päälle. Vuoraa uunipelti foliolla ja pirskottele foliolle vähän öljyä.

Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Kuori sipuli ja lohko se neljään osaan. Jätä valkosipulinkynsiin kuori.

Pane kasvikset folion päälle kuori ylöspäin, ripottele pinnalle kevyesti (sormi)suolaa ja lorauta päälle oliiviöljyä. Paahda kasviksia grillivastuksen alla n. 10 minuuttia tai kunnes paprikoiden kuori on mustunut. Anna kasvisten jäähtyä ja poista niistä kuori (sekä sipulista mustunut kerros).

Paahda mantelit kuivalla, kuumalla pannulla. 

Soseuta kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi, lisää öljyä haluamasi määrä. Maista, lisää suolaa, pippuria ja chiliä maun mukaan.

Tahna on parasta, jos annat sen tekeytyä jääkaapissa yön yli, mutta tuntikin riittää.

 


Vakkarilukijat tietävät, kuinka rakastan tahnoja

Onko teillä vinkata jotain uutta, mitä voisi kokeilla? Toki myös uudet lukijat saavat kertoa vinkkejään!

Mutta nyt futiksen pariin! Siihen nähden, että en ole mikään futisfani, olen katsonut näitä kisoja yllättävän fanaattisesti. Maanantain Suomi-matsia katselen teinin kanssa Kotkassa hotellihuoneessa, varmasti kivaa tulee olemaan sekin. Ämpärin täyttäminen alkaa siis ensi viikolla ihan parhaassa seurassa!💜💜💜

lauantai 12. kesäkuuta 2021

KESÄN 2021 ÄMPÄRILISTA

Nyt viimeistään olisi aika laatia tämän kesän bucket list eli tuttavallisemmin "ämpärilista". Mun ämpäri on tällä hetkellä vielä ihan tyhjä ja vaikka olen jo keväästä lähtien koittanut miettiä, millä sen täyttäisin, en ole keksinyt oikein mitään järisyttävää - siis semmoista, mitä odottaisin innoissani. Tunnen itseni melkoiseksi maanpetturiksi tunnustaessani, että Suomi-matkailu ei sytytä mua mitenkään. Tai no, onhan niitä kivoja kohteita, joihin tehdä päivän parin visiitti, mutta niistäkin suurin osa on mulle jo ennestään niin tuttuja, että en saa niistä ainakaan etukäteen mitään erityisiä kiksejä. Helsinki - vanha kotikaupunkini. Tuttua katselee tietenkin ihan uusin silmin turistina, mutta siltikin tulee vähän semmoinen same old same old -fiilis. Sama pätee Turkuun, tosin ei ihan niin voimakkaasti, joten jääkaapin oveen kiinnitetyssä kesälistassa lukee kyllä tällä hetkellä Turku. Porvoo on ihana, mutta käymme siellä vuoden aikana kerran viikossa lapsen harrastuksen takia, joten sekään ei mikään ihan kauhean eksoottinen kohde ole. Toki monia muitakin vähän isompia kaupunkeja on, joihin voisi reissata, mutta mikään ei herätä semmoista hykerryttävää innostuksen tunnetta. Kotkassa olen ollut kerran, joten sitä olen miettinyt yhdeksi tämän kesän kohteeksi. Mutta se, että innostuisin jostain road tripistä meiltä Juupajoelle ja Tolosenmäen kautta takaisin kotiin - ei ei ei! Ja kaikki kunnia Juupajoelle ja Tolosenmäelle, uskon, että ihan viehkoja paikkoja nekin saattavat olla (katsoin vaan kartalta summamutikassa pari paikkaa), mutta siltkin - ei.

Tänne kyllä lähtisin!
 

Vaikka emme normaalisti ole mitään himomatkustajia, niin kyllä tällä hetkellä kaipuu johonkin ulkomaan kohteeseen on suuri. Italiaan, kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, kaipaan eniten. Ymmärrän tietenkin, että kyse on paljolti siitä, että nyt kun matkustaminen on ollut mahdotonta (ja edelleen mun mielestä melko riskialtista touhua), niin silloin sitä kaipaa ihan eri tavalla, kuin normaalisti. Islanti (johon mun piti lähteä opiskelijoiden kanssa syksyllä 2020) pyörii myös mielessä koko ajan, eikä matkakuumetta siihen suuntaan vähentänyt yhtään Satu Rämön ihana kirja Talo maailman reunalla (vahva lukusuositus!!). Islantiin pääsy oli niiiin lähellä, mutta sitten korona vei sen reissun multa, mistä olen kyllä virukselle ikuisesti katkera. Noh, ehkä sinne kuitenkin on kivampi mennä perheen kanssa sitten joku päivä, kun matkustaminen on taas turvallista ja sallittua ilman rokotetodistuksia tai karanteeneja.

Juupajoki... 

 
... vai Ligurian rannikko? Kumman itse valitsisit?
 

Tämän monotonisen ja supervaikean korona-ajan jälkeen haluaisin päästä nauttimaan jostain erilaisesta, jostain muusta kuin tutusta kotimaisesta. Vaikka kuinka valitsisi itselleen ihan uuden kohteen kotimaassa, niin silti siellä on niin moni asia ihan samoin, kuin kotonakin, että tulee vähän semmoinen miksi vaivautua? -fiilis. Suomalaisuus kaikkine sen vivahteineen on upea ja ylpeyttä tuottava asia, mutta kaipaan siitä säännöllisesti vähän lomaa hetkeksi aikaa. Samat lupiinit, hyttyset, karjalanpiiraat ja Tokmannilta ostetut kesäpaidat (ilman mitään dissausta, ostin just itse kaksi paitaa Tokmannilta) tulevat vastaan joka paikassa, enkä millään jaksa syttyä niistä. Asiaa ei helpota yhtään se, että en oikeastaan ole luontoihminen, vaikka biologi olenkin. Eli myöskään mikään suolla tarpominen tai Karhunkierros eivät ole mun ämpärilistan ykkösinä. Meren rannalla voisin viettää koko kesän, se on ainoa luontoelementti, jota rakastan yli kaiken. Jos voittaisin lotossa, ostaisin oman kalliosaaren, jonne rakennuttaisin mökin. Lottovoiton todennäköisyys kyllä kasvaisi hieman, jos muistaisin joskus lotota... 

Kaiken kruunaa se, että kesä on mulle aina vähän haastavaa aikaa. En pidä lämpimästä ja kärsin pahasta ötökkäkammosta. Olen laiska ja aikaansaamaton aina, kun siihen on mahdollisuus ja kesähän sen tilaisuuden antaa. Mutta tunnen koko ajan semmoisen ison syyttävän sormen heristelyn mielessäni, koska mieluiten viettäisin loman nukkuen pitkään, kirjoja lukien ja välillä uima-altaassa pulahtaen. Ja näin yleensä teenkin, mutta se joku ihmeellinen huono omatunto kolkuttaa takaraivossa jatkuvasti. Pitäisi möyriä puutarhassa (yök), ajaa fillarilla kymmeniä kilometrejä päivittäin (yök, tulee hiki) ja jos on sadesää, pitäisi siivota kaappeja tai kutoa sukkia ensi talveksi. Mutta ehei, meikäläinen vaan makaa ja lukee ja potee huonoa omaatuntoa. Järjetön homma!

Ja se, että alan kaivata takaisin töihin jo heinäkuussa on asia, jota en kehtaa tunnustaa kuin parille samanmieliselle kollegalle. Varsinkin tänä vuonna, kun olin kevättalvella kaksi kuukautta sairaslomalla, niin nyt kesäloma tuntui alkavan ihan "liian aikaisin". En siis todellakaan valita pitkästä lomasta, mutta olen vuosien varrella huomannut, että mulle sopisi itselleni paremmin semmoinen systeemi, että aina jakson ja koeviikon jälkeen olisi viikon tauko ja sitten kesällä riittäisi yhtäjaksoista lomaa yksi kuukausi. Mutta joo, tämä on aihe, josta ei kauhean paljon voi puhua ääneen, koska pahoittaa yleensä kaikkien mielen ja osa jopa suuttuu, kun puhun tämmöisiä. 

Mutta hei, tästähän tulikin nyt varsinainen vali-vali -postaus, vaikka ei ollut tarkoitus!!! Jääkaapin oven listassa lukee paljon kivoja juttuja ja eiköhän niistä ihan kiva kesä saada rakennettua. Turku, Hanko, Porkkalanniemi (hah, yksi luontokohde sentään!), Loviisa, Kotka. Omasta altaasta huolimatta myös maauimaloissa meinataan piipahtaa edes pari kertaa, vaikka toisaalta vähän arastelen vieläkin ajatusta isoista ihmisjoukoista. Helpottunut koronatilanne pelottaa - veikkaan, että ihmiset villiintyvät ja hurahtavat tänä kesänä tekemään kaikkea mahdollista ja ajatus siitä, että kolmas (vai olisiko se jo neljäs?) aalto vyöryy päällemme taas syksyllä, on niin ahdistava, että mieluummin vielä vähän himmailisin tänä kesänä. Lapsen takia on meidänkin kuitenkin pakko avartaa elämää viime kesään verrattuna, vaikka itse pärjäisinkin ihan hyvin kotisohvan ja kirjan kanssa.

Nyt pyydänkin teiltä apua! Koska suuntaamme jossain vaiheessa läpi Suomen pohjoiseen vanhempieni mökille, niin kaipailen enemmän vinkkejä etelärannikolle. Tuleeko mitään kivaa mieleen? Onko kellään kokemuksia majakkasaarista, semmoinen epämääräinen kohde mulla on myös listalla. Mutta mikä majakka? Tai joku yllättävä, ihana pikkukaupunki/kylä rannikolla. 

Ihan mitä vaan - pliis, auttakaa 😊

Pikkuhiljaa pitää ruveta virittäytymään illan Suomi - Tanska -peliin. Vaikka en olekaan mikään fanaattinen futisfani, niin ovathan nämä kisat aika upea juttu. 

Onnea ja menestystä Huuhkajille (ja pliis, pärjätkää edes suht hyvin, ettei koko kansa - oma lapsi mukaan lukien - pety ihan kamalasti) 💙💙💙


p.s. kaikki kuvat netistä, lähteet unohtui tällä kertaa merkitä muistiin!

torstai 10. kesäkuuta 2021

OMA UIMA-ALLAS - HUIPPUOSTOS VAI HUTI?

No huippuostos tietenkin ja varmaan moni teistä ihmettelee, että miksi edes kirjoitan tuollaisella otsikolla. En niinkään tarkoita hutia (vaikka muutaman varoittavan tarinan olen huti-puolelta kuullutkin), vaan lähinnä tarkoitus on kertoa niistä huomioonotettavista seikoista, joihin me olemme nyt törmänneet ensimmäisen vuoden aikana. Luin just vähän aikaa sitten uutisen, jonka mukaan uima-altaiden määrä on ihan räjähdysmäisessä kasvussa tällä hetkellä. Trendi on ollut kasvava jo useamman vuoden ajan, mutta korona - mikäpä muukaan - räjäytti tämän potin ja kuulemma jo viime vuonna keskikesällä jouduttiin myymään eioota ja sama juttu tällä hetkellä. Keväällä tilauksen tehneet ovat ehkä jo ehtineet oman altaansa saada, mutta jos nyt lähtee liikkeelle ostohousut jalassa, voi joutua kokemaan karvaan pettymyksen. Suomi ei ole ainoa maa, jossa myynti on koronan myötä kasvanut, joten altaita tehtaillaan ympäri maailmaa kellon ympäri tällä hetkellä. Uskon, että osa lukijoista on juuri joko hankkinut oman altaan tai ainakin harkitsee asiaa, joten tässä teille vinkkejä aiheeseen liittyen. (Ja itse asiassa esitän postauksessa myös pari kysymystä, joihin mahdollisilla altaanomistajilla voisi olla vastaus.)

Mutta aloitetaan niillä ihanuuksilla (joista viime kesänä jo moneen kertaan mainitsinkin). Oma allas on ainakin meille ihan taivas 💙💙💙 Meitä on kaksi fanaattista vesipetoa (minä ja lapsi) ja myös mies tykkää pulahtaa altaaseen ainakin kerran päivässä. Meillä ei ole kivaa uimapaikkaa lähimaillakaan; lähimmälle järvelle on matkaa n. 20 km, mutta minä inhoan järvessä uimista ja onhan se matka molempiin suuntiin ärsyttävä - uimareissu on aina operaatio. Lähimpiin maauimaloihin on matkaa vähintään 30 km, joten sama ongelma - operaatio. Itse uisin mieluiten meressä, mutta sinnekin meiltä on matkaa älyttömästi ja nykyjään meressä uimiseen liittyy kaikenlaisia ongelmia, kuten vanhemmiten iskenyt "iik, ääh, se on liian kylmää" ja sitten tietenkin isompana ongelmana jokakesäinen sinileväongelma. Ikinä et voi tietää, onko jossain sinilevää, ellet mene tarkistamaan tilannetta itse.

 

Oma allas odottaa tuossa ulko-oven vieressä 24 tuntia vuorokaudessa. Viime kesänä ennätys oli muistaakseni lapsella, joka kävi altaassa kuusi kertaa yhden päivän aikana. Yleensä pulahdusten määrä meillä molemmilla on yhdestä kolmeen, vähän tietenkin säästä riippuen. Mulle vesi on tuttu ja turvallinen elementti ja näin jälkikäteen ajatellen, altaassa lilluminen helpotti edes vähän keväällä alkaneen uupumuksen kuormaa, vaikka ei sitä kokonaan poistanutkaan. Aamu-uinti, päiväuinti, iltapäiväuinti, iltauinti - kaikki yhtä ihania. Lisäksi koko kevään ajan tietokoneen äärellä istumisesta täysin jumiutunut kroppani rentoutui ja vetreytyi altaassa tehtyjen vesijumppien johdosta. En tehnyt varsinaisesti mitään tiukkoja treenejä (niitä ajattelin tänä kesänä kokeilla), mutta monivuotinen kokemus vesijumpassa käymisestä oli näköjään ujuttautunut niin hyvin selkäytimeen, että sain tehtyä kivaa ja rentouttavaa treeniä ilman sen kummempaa miettimistä. Jos tätä kaipaa, kannattaa tietenkin kiinnittää huomiota altaan syvyyteen; olisi hyvä, että vesi ulottuisi noin rintojen kohdalle, jotta treenistä saa vähääkään tehokkaan!

Ihan pakko on myöntää, että viime kesän parhaimmat hetket olivat niitä, kun menin altaaseen yksin myöhään illalla parin punkkulasin jälkeen (ja se kolmas mukana siinä altaan reunalla), korvilla langattomat kuulokkeet ja kuuntelin lempimusaa altaassa tanssien. Ja ei, jos joku nyt pelästyy, en tietenkään mennyt veteen liian kekkulissa ja mies oli valveilla tuolloin ja seurasi ikkunasta joraamistani naureskellen mulle. Hänkin varmaan näki sen, että niinä hetkinä nautin elämästäni ihan älyttömästi ja edes vähän palauduin tuosta kammottavasta keväästä 2020!

Mutta sitten niihin huteihin - tai siis niihin asioihin, joihin pitää kiinnittää huomiota, jos altaan meinaa hankkia. Ensinnäkin: uima-allas on niin kuin kesäkissa, siitä täytyy pitää huolta ympäri vuoden. Se on ihana kesällä, mutta voi olla pienoinen riesa kesän jälkeen. Tähän olimme toki varautuneet, mutta huolenpidon (ja kaiken mahdollisen säätämisen määrä) kuitenkin vähän yllätti. 

Veden laadun tarkkailu ei ollut mitenkään kauhean rasittavaa. Tein jääkaapin oveen kalenterin, mihin merkkasin viikoittain päivät, jolloin veden pH piti mitata, milloin lisätä levänestoainetta tai klooritabletti jne. Pientä stressiä välillä aiheutti veden sameneminen kaikista oikeista toimenpiteistä huolimatta, mutta veikkaan tähän olleen syynä se, että meidän altaan vesi otetaan kaivosta, jonka laatu on toki ihan superhyvä, mutta kemiallinen koostumus sellainen, että reagoidessaan noiden kemikaalien kanssa vesi ei ole ihan täydellisen juomaveden kirkasta. Laatu kuitenkin taatusti oli hyvä, koska kukaan allasta käyttäneistä ei saanut iho- tai mahatautioireita. Kosmetiikkaa siis vain.

Enemmän vaivaa sitten onkin laitteista (jos siis hankkii altaan, missä vettä kierrätetään ja lämmitetään). Ensinnäkin tuo lämmityslaite melkein tuplasi hankintahinnan, mutta hetkellisen kauhistumisen jälkeen päätin sen kuitenkin hankkia, koska haluan, että vesi on miellyttävän lämmintä läpi kesän. Ei liian, mutta kuitenkin niin, että siihen menemistä ei tarvitse kirkua 10 minuuttia joka kerta. Veden kierrätys, puhdistus ja lämmitys siis tehdään kaikki erilisillä laitteilla, jotka tarvitsevat jonkun järkevän katoksellisen tilan altaan vierestä ja pitää myös muistaa se, että ne laitteet pitää saada varastoitua talven ajaksi varastoon, joka pysyy plussan puolella. Ellei sitten käytä allasta läpi vuoden, mitä vakaasti harkitsen tällä hetkellä kokeiltavaksi tänä vuonna. Sähkölasku veden lämmittämisestä toki saattaa nousta ihan järjettömän korkeaksi... Laitteet pitää tietenkin myös osata asentaa ja jos asentamisen yhteydessä tulee ongelmia, ratkoa ne. Mun mies on sellainen, joka ratkaisee ihan minkä vaan teknisen pulman, mutta jos sellaista tyyppiä ei talosta löydy, kannattaa allas ostaa sellaisesta paikasta, mistä voi ostaa asennuspalvelun tai ainakin varmistaa, että puhelimitse saa apua. Me onneksi ostimme omamme firmasta, jonka tyyppi vastaa puheluihin ma-su klo 8-21 ja osaa aina antaa hyvät neuvot. He myös käsittääkseni tulevat tekemään asennuksen, jos sille on tarvetta. Vahva suositus tälle firmalle! (Jos menet nyt heti katsomaan heidän kotisivujaan ja hintojaan, muista että varsinkin se lämmityslaite - jos sellaisen haluat - lisää loppusummaa huomattavasti!)

Suurin riesa kuitenkin on altaan jatkuvassa puhdistamisessa, ja tähän liittyvät vahvasti altaan sijainti ja muoto. Siitepöly, ihan pienet roskat ja muu pieni sälä puhdistuu veden kiertäessä, mutta vähääkään isommat roskat (eli puiden lehdet) kyllä tukkivat puhdistusritilän nopeasti. Puhumattakaan siitä, että kesämyrskyn jäljiltä allas on täynnä oksia... Me siis halusimme altaan ihan talon viereen ja aavistimme kyllä, että ympäröivät puut tulevat tuottamaan päänvaivaa. Emme kuitenkaan tajunneet, kuinka paljon! Toinen sijoituspaikka olisi ollut tontin ihan toisessa päässä kaukana talosta, mutta silloin ajattelimme sen olevan tylsä, koska se olisi ollut niin lähellä tietä ja naapureita (jotka molemmat ovat meillä aivan ihania). Yhden vuoden kokemusten perusteella sijoittaisin altaan mieluummin sinne tontin toiseen päähän, koska noi puut saavat aikaan niin paljon lisätyötä. Se olisi ollut tosi tyhmän näköinen siinä keskellä nurmikenttää, mutta voi - niin paljon helppokäyttöisempi. Tätä on meidän turha jossitella enää, mutta kannattaa ottaa huomioon, jos vain suinkin pystyt vaikuttamaan altaan sijoituspaikkaan.

Hetki vielä menee ennen kuin päästään uimaan...
 

Näiden isompien roskien suojaksi on tietenkin olemassa suojapeitto, mutta meidän pyöreässä altaassa se tarkoittaa veden pinnalla kelluvaa muovipeittoa, jonka laittaminen ja pois ottaminen on tosi hankalaa. Siihen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä ja ongelma on aina myös siinä, että mihin se laitetaan. Jos sen vetää allasta ympäröivälle terassille, siitä terassista tarttuu peittoon roskia, jotka sitten taas illalla päätyvät altaaseen. Jos peiton päälle on yöllä varissut lehtiä tai muuta roskaa, ne huljahtavat helposti veteen, kun sen peiton kiskoo altaasta pois. Eli altaan muoto on se, mitä eniten harkitsisin ostopäätöstä tehdessä. Me päädyimme pyöreään, koska se oli jotain satasia halvempi (silloin taisi olla joku tarjous meneillään), kuin suorakaiteen muotoinen, mikä nyt jälkikäteen tuntuu ihan hölmöltä säästöltä. Siinä konkurssissa muutama satanen ei olisi tuntunut missään, mutta tämä suojausasia oli se, mitä emme silloin tajunneet. Suorakaiteen muotoiseen altaaseen nääs on mahdollista hankkia kiinteä peite, joka vaan rullataan pötköksi altaan toiseen päähän ja takaisin altaan päälle sitten illalla. Tällaiseen ratkaisuun pyöreään altaaseen en ole törmännyt vielä millään uima-altaita myyvillä sivuilla ja kun asiaa miettii, ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen sen, että just se pyöreä muoto tekee tuosta ratkaisusta aika mahdottoman. Jos jollain on kokemusta tästä niin pliiiiiis, kerro kommenttikentässä, miten teillä tämä on ratkaistu!! Oma MacGyver -mieheni ja minä myös olemme miettineet päämme puhki erilaisia tee se itse -ratkaisuja tähän ongelmaan, muutama potentiaalinen ratkaisu meillä on keksittynä, mutta niiden onnistumistodennäköisyys on sen verran alhainen, että emme ole niitä vielä ryhtyneet rakentamaan. Pyöreän altaan talvisuojaus on myös paljon hankalampaa, kuin suorakaiteen muotoisen.

Tämä suojausongelma johti siihen, että syksyllä allas ehti täyttyä tippuneista lehdistä, joita emme laiskuuttamme tajunneet siivota pois ennen talvea ja nyt kevään (tai siis jo kesän...) tullen allas on pakko tyhjentää (meneillään), pestä (meneillään) ja täyttää uudestaan. Varsinkin kun se ehti sulaa ja kasvaa levää toukokuun lämpiminä päivinä. Tämä olisi voitu välttää, jos olisimme olleet syksyn tullen ahkerampia suojaamaan allasta sillä typerällä lirupeitolla.

 


Mutta hei, vaikka näitä negatiiviselta kuulostavia juttuja tulikin paljon enemmän, kuin positiivisia, ei se tarkoita sitä, etteikö allasta kannata hankkia. Altaan ihanista puolista voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta halusin keskittyä tässä postauksessa niihin seikkoihin, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos olet hankkimassa omaa allasta.

Lopuksi koko pitkä postaus tiivistettynä muutamaan vinkkiin:

  • Mieti ensin, kuinka paljon altaalle tulee käyttöä. Onko perheessä vesipetoja, jotka olisivat siinä koko ajan? Haluatko itse (aikuinen) myös hyödyntää allasta muuhun, kuin lasten vahtimiseen? 
  • Varmista, että taloudessa on joku, joka osaa kytkeä kaikki laitteet ja myös, että laitteille on talvisäilytyspaikka. Jos näin ei ole, selvitä etukäteen, kuka voisi tulla tekemään nämä tekniset hommat! Myös pohjan tekemisessä ja kasaamisessa on omat haasteensa.
  • Muista olla valmis siihen, että allas kaipaa huolenpitoa lähes päivittäin.
  • Jos vain mahdollista, sijoita allas mahdollisimman kauas puista.
  • Suosittelen hankkimaan suorakaiteen muotoisen altaan, vaikka se olisikin vähän kalliimpi. Se helpottaa puhtaanapitoa huomattavasti!

Nyt olisi tosi kiva kuulla, onko siellä lukijoissa muita, joilla on allas ja saada hyviä neuvoja varsinkin tuon pyöreän altaan suojaamiseen! Jos joku parhaillaan miettii altaan hankkimista, vastaan mielelläni kysymyksiin, jos tämä postaus ei antanut sinulle riittävästi vinkkejä!

💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙


perjantai 4. kesäkuuta 2021

JO JOUTUI ARMAS AIKA

Istuin tänään yksin tyhjässä luokassa ja seurasin tietokoneen kautta striimattua kevätjuhlaa. Talo oli tyhjä lukuun ottamatta muutamia opettajia, jotka olivat vielä printtaamassa kurssipäiväkirjoja, korjaamassa viimeisä kokeita ja siivoamassa työpöytäänsä. En muista, milloin olisin itkenyt niin paljon, kuin tänään itkin etäjuhlaa seuratessani. Itkin sekä ilosta, että surusta. Ilosta sen vuoksi, että minä ja kaikki muut selvisimme tästä vuodesta. Iloa tuottaa aina myös opiskelijoiden uskomattoman upeat esitykset, jotka nyt oli videoitu siellä sun täällä ja koottu sitten upeaksi 50 min etäohjelmaksi. Surusta itkin sen vuoksi, että opiskelijoiden - vaikka suurin osa heistä onkin selvinnyt aika hienosti - kaikista esityksistä puski läpi korona-ajan aikaansaama väsymys, ahdistus ja pettymys nuoruuden parhaiden hetkien menetyksestä. Itku muuttui kuitenkin lopussa taas iloon - Suvivirsi avaa mulla padot joka vuosi.

Kuva täältä
 

En ole kova itkeskelijä yleensä. Patoan surun helposti sisääni ja vaikutan varmaan silloin aika  tunteettomalta. En itke hautajaisissa tai järkyttäviä uutisia kohdatessani. Itken paljon herkemmin ilosta ja varsinkin kolmessa tilanteessa: Suvivirren kajahtaessa, Gaudeamus Igituria laulaessa ja häissä. Hitto, olen itkenyt kerran niin vuolaasti minulle tuntemattomien ihmisten häissä, että ihan hävetti. Ai niin, neljäskin varman itkun paikka on silloin, kun Suomi voittaa jääkiekon MM-kultaa ja Maammelaulu kajahtaa; toivonkin siis itkeväni myös ensi sunnuntaina!

Jäljellä on enää huominen yo-juhla, joka onneksi voidaan toteuttaa niin, että ylioppilaat saapuvat koululle ja myös me ryhmänohjaajat saamme olla paikalla. Osa huomenna valkolakin päähänsä painavista ovat oman ryhmäni opiskelijoita ja kyseinen ryhmä on ollut kautta aikain ihanin. Itken huomenna siis myös ihan hitusen verran sen takia, että jään kaipaamaan heitä ihan kauhean paljon. Siinä vaiheessa, kun nousemme seisomaan laulamaan Gaudeamus Igituria, tiedän jo etukäteen parkuvani ääneen niin paljon, että nuorisoa varmaan naurattaa. Heh, se taitaa olla mun opetustavassakin kantava tekijä - se, että mulle ja mun kanssa saa nauraa.

Kuva täältä
 

On vaikea selittää sitä, kuinka läheisiksi opiskelijat tulevat sen 3-4 lukiovuoden aikana ja kuinka vaikea heistä on luopua. Joka kevät (ja nykyjäänhän myös joulukuussa valmistuu tosi moni) tuntuu siltä, että en kestä, älkää lähtekö! Onneksi tosi moni pitää yhteyttä myös jälkikäteen ja tulee välillä jopa koululle moikkaamaan.

Lähden lomalle sikäli ristiriitaisissa tunnelmissa, että virtaa olisi ollut jatkaa vielä vaikka kuinka. Kevään sairasloman takia mulla on koko jakson ajan ollut semmoinen tunne, että olisin juuri aloittanut uuden lukuvuoden ja että olisin ihan hyvin voinut jatkaa vielä. Olen ollut niin onnellinen siitä, että opettamisen ilo ja flow palasivat takaisin - se oli asia, mitä pelkäsin talvella eniten; mitä jos romahdankin uudestaan. 

"Suostun" nyt kuitenkin jäämään lomalle, joka tänä vuonna ihan varmasti on erilainen, kuin viime kesänä, jonka elin unettomuudesta ja uupumuksesta johtuvasta sumussa. Tänäkään kesänä ei ole tarkoitus reissailla tai tehdä mitään muuta sen kummempaa, kuin olla kotona, uida, rapsutella puutarhaa ja tehdä päivän - parin kestäviä kotimaan reissuja. Ja muistutuksena kaikille niille, joita opettajan pitkä kesäloma ottaa nuppiin: me emme ole koko kesää lomalla, vaan osa kesästä on ns. kesäkeskeytys-aikaa, jolta emme saa palkkaa. Lukuvuoden aikana tehdyn työn palkka jaetaan niin, että tilille ropsahtaa jotain myös kesäkeskeytyksen aikana.

Nyt alan lakkaamaan kynsiä, ajelemaan säärikarvoja talven jäljiltä (haahhhha), testaamaan sukkahousujen sopivuutta (yök) ja miettimään, minkä mekon laittaisi päälle huomenna. Jokavuotinen perinne on myös jättää tämä asupaniikki viimeiseen iltaan...

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille ja onnittelut kaikille valmistuville, sekä vanhemmille, joiden lapsi valmistuu joltain asteelta huomenna 💛💛💛 

Kuva täältä