FASTFOOD x2

Hipsheijaa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Vappuviikkoa elellään ja meillä ainakin tulee lähes joka aamu räntää :) No, tällaistahan tämä on Suomessa, turha siitä on kauheasti marista, kun asialle ei kuitenkaan mitään voi. Itse yritän mahdollisimman usein muistaa tämän, kun joku asia harmittaa; ihan turha lietsoa itseensä (ja muihin) pahaa mieltä, jos kyseessä on asia, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Ainakaan omat supervoimani eivät riitä Maan akselin kallistamiseen, joten koitetaan nyt vain kestää tämä sää hymyillen!

Supervoimilla vedellään toiseksi viimeistä viikkoa kevään stressijaksosta. Loppurutistukseen joudun vielä mahduttamaan iäkkään sukulaisen hautajaiset ja Nuorenherran synttärit, joten ohjelmaa riittää. Äitienpäiväksi olemme varanneet lounaan lähistöllä sijaitsevasta ihanasta kartanosta ja siitä lounaasta alkaakin sitten laskeutuminen kesään. Toukokuussa toki vielä riittää töitä vaikka kuinka paljon, mutta sitten kyse on enää normaalista päivätyöstä, joten hengittäminen on jo helpompaa.

Pari pikaista vinkkiä kaikille muillekin kiireisille (ja väsyneille) siitä, kuinka pienellä vaivalla ruuasta saa monipuolista ja terveellistä.

Tässä oiva esimerkki siitä, että aina sitä ruokaa ei tarvitse ihan kamalasti laittaa ja valmistaa. Viime viikolla tehtailin broilerin jauhelihasta pihvejä, joita meillä syötiin monena päivänä. Lisukkeet vaihtelivat, joten pihveihin ei ehtinyt kyllästyä. Yksinkertaisimmillaan kasasin annoksen näin: pihvin lisäksi keitetty muna, pilkottua retiisiä, kuutioitua avocadoa & paprikaa ja pakkasesta sinne valmiiksi siivuttamaani Superleipää. Tuo leipä kannattaa siis ehdottomasti viipaloida tuoreeltaan ja pakastaa siivuina, koska se on parasta tuoreena nautittuna!

Eilen valmistin taas broilerin jauhelihaa, tällä kertaa vielä helpommalla tavalla eli tein murekkeen uunissa. Ihan sillä perinteisellä Ranskalainen sipulikeitto + kermaviili + muna + korppujauho -menetelmällä, lisäksi vielä taikinan sekaan currya ja paprikajauhetta. Tuli muuten hyvää ja taas riittää ruokaa moneksi päiväksi! Lisukkeeksi tein helpon kaalihöystön, josta tuli meidän perheen uusi suosikki. Kokeile vaikka!!

Kaalihöystö

2 sipulia

1/2 varhaiskaali

2 porkkanaa

1 valkosipulin kynsi

suola, pippuri, kurkuma, curry, meirami (tai jotain muuta oman maun mukaan)

oliiviöljyä

Suikaloi sipulit ja kaali, raasta porkkanat (karkeimmalla terällä). 

Kuullota sipuleita öljyssä hiljaisella lämmöllä, kunnes ovat kypsiä, lisää joukkoon kaalisilppu ja lisää mausteet. Pyöräyttele ensin kuumalla pannulla hetken aikaa niin, että mausteet kypsyvät, laske sitten lämpöä ja anna kaalien muhia n. 15 min. Lisää lopuksi porkkanaraaste joukkoon, raasta valkosipulin kynsi sekaan ja nosta vielä lämpöä hetkeksi aikaa. 

Tarjoa lihan, kanan tai kalan kanssa tai kauho pannulta sellaisenaan!

Kuvan räpsäisin pelkästään höystöstä, oli sen verran kiire syömään, että muut vaiheet unohtuivat :)

Mukavaa vappuviikkoa kaikille!

Emma <3

RATATOUILLE-FETAPAISTOS & BROISKUPIHVIT

No niin, niinhän tässä kuitenkin kävi, että palasin näppiksen ääreen nopeammin kuin arvasinkaan :) Olen käynyt jotenkin ihan ylikierroksilla ruoka-ajatusten kanssa edellisen postauksen terveellisten suklaavanukkaiden jälkeen. Pyöritellyt mielessäni puhtaan ja terveellisen ruuan merkitystä ja pohtinut omia sudenkuoppiani. Ei mitään uutta varsinaisesti, mutta hyvä aina välillä pysähtyä miettimään.

Niinhän se on, että kun antaa itselleen toistuvasti luvan mennä sieltä, missä aita on matalin, nousee se rima kovin korkealle ja nopeasti nouseekin. Tiedättehän; kun jättää jumpan väliin kerran, houkuttaa se sohva ensi kerrallakin. Ja sitten taas seuraavalla kerralla vähän enemmän ja sitten siihen tulee mukaan jo vähän pientä rimakauhua. Kohta kynnys lähteä on Kiinan muuriakin korkeampi este ja äkkiä huomaat, että kuukausi on hujahtanut tuosta vaan. Vaikka "syyt" olisivatkin ihan todellisia (kiire, väsy jne.). Sama juttu ruuan kanssa. Kun antaa huonoille vaihtoehdoille pikkusormen, käy koko kädelle köpelösti tosi nopeasti.

Tänään oli taas pitkä päivä ja illalla tiedossa kotihommia. Väsytti, koska nukuin viime yön huonosti ja katkonaisesti. Menin kauppaan ilman kauppalistaa (aina paha paha virhe!!) ja pyörin hyllyjen välissä tylsistyneenä. Havahduin yhtäkkiä siihen, että ei tämä ole minun kaltaistani, ei ruoka normaalisti ole minulle näin vaikea asia! Ja päätin saman tien, että tänään teen hyvää, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa ison satsin niin, että siitä riittää koko alkuviikoksi. Vaikka se tänään tarkoittaakin sitä, että ne illan kotihommat muuttuivat myöhäisillan hommiksi ja illan vapaa-aika jää olemattomaksi. Rupesin kuitenkin miettimään sitä tunkkaista oloa, mikä jostain pikavaihtoehdosta tulisi ja myös sitä, että sen illalle jäävän vapaahetken käyttäisin todennäköisesti blogeja lukien. Joo, ihan kivaa touhua tietenkin, mutta jos vaikka tänään jättäisi väliin... On sitä tärkeämpääkin tekemistä elämässä. Kuten tehdä hyvää ruokaa :)

Glorian uudesta ruokakirjasta oli jäänyt mieleen pyörimään Ratatouille, mitä meillä tehdään tosi harvoin. En oikein tiedä miksi, sehän on aivan älyttömän hyvää! Minä jätän tosin munakoison pois, koska en ole sen erityinen rakastaja. Jeps, tiedän, eihän se sitten ole oikea Ratatouille, mutta viis siitä. Ja tähän versioon tuli vielä fetaa pinnalle, joten "sääntöjä" tässä rikottiin muutenkin.

Joku proteiinilähde pitää lautasella myös olla, joten ostin kaksi pakettia broilerin jauhelihaa ja tein niistä pihvejä. Ne tein ihan heittämällä, joten tarkkoja määriä ei ole muistissa. Kermaviiliä, pari munaa, korppujauhoja, reippaasti kanaan sopivia mausteita. Muotoilin massasta muhkeita pihvejä ja kypsensin ne uunissa (175) vajaan tunnin verran. Siinä ajassa siivosin keittiön aamun jäljiltä, pesin meikit, vaihdoin verkkareihin ja pilkoin kasvikset.

 

Paistoksesta tuli todella hyvää. Ja katsokaa nyt noita värejä! Se sopii varmasti myös lihan tai kalan kanssa. Ja miksei ihan sellaisenaankin rouhean maalaisleivän kanssa esimerkiksi kesähelteillä.

Ratatouille-fetapaistos

2 punasipulia

2 pientä kesäkurpitsaa

2 paprikaa

8 terttutomaattia

2 valkosipulin kynttä

suola, pippuri, timjami, 2 laakerinlehteä

oliiviöljyä paistamiseen

fetaa (määrä maun mukaan)

tuoretta basilikaa silputtuna

Pilko kaikki kasvikset suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi.

Kuullota sipuleita öljyssä hetken aikaa, mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Lisää paprikat joukkoon ja jatka kuullottamista pari minuuttia. Kippaa uunivuokaan.

Lisää pannulle öljyä ja kuullota kesäkurpitsoja hetki. Lisää viipaloidut valkosipulit ja mausta suolalla sekä timjamilla. Kippaa uunivuokaan.

Sekoita joukkoon tomaatit ja törkkää joukkoon pari laakerinlehteä. Kypsennä uunissa (125 astetta) n. 45 minuuttia. Sekoita varovasti kerran tai kaksi kypsentämisen aikana.

Ota vuoka uunista, nosta lämpötila 180 asteeseen ja murustele vuoan pinnalle fetaa haluamasi määrä. Laita vuoka takaisin uuniin n. 15 minuutiksi, kunnes feta on sulanut. Ripottele pinnalle tuore basilika ja nauti!

Aikaa toki meni, mutta nyt meillä on ruokaa kahdeksi - kolmeksi päiväksi. Broiskupihveistä tuli niin muhkeita ja täyttäviä, että minulle riittää sellainen lounaaksi pelkän salaatin kanssa. Ja mikä tärkeintä, ruokailun jälkeen on hyvä olla!

Ihanaa maanantai-iltaa teille kaikille! Muistakaa nauttia hyvästä ja ravitsevasta ruuasta - se palkitsee moninkertaisesti.

Pus!

Emma <3

HYVÄN JA PAHAN TAISTELU

Ehkä vähän dramaattinen otsikko, mutta kun on kyse sokerista, niin ylisanoja sietääkin käyttää!

Kuten olen välillä maininnut, olen muuttanut omaa (ja perheen) ruokavaliota lähivuosina terveellisempään suuntaan. Tietyissä jutuissa muutos on ollut suurempi, toiset jutut taas ovat edenneet hitaammin. Kasvisten ja salaattien määrä on lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti, punaisen lihan käyttö vähentynyt vähitellen lähes olemattomiin (tämä on itse asiassa tapahtunut "vahingossa"), leivän syöminen on omalta osaltani vähentynyt radikaalisti (paitsi viikonloppuisin). Arki-aamuihin kuuluu nykyjään aina hedelmä-marjasmoothie, puuro ja pähkinäannos entisen leipäaamiaisen sijaan. Kermaa en käytä nykyjään ruuanlaitossa enää koskaan (ne harvat kerrat kun sitä kaipaan, käytän kauravalmistetta), pastaruuat ovat meillä nykyjään aika harvinaisia ja einesten jo aikaisemminkin vähäinen määrä on kutistunut makaronilaatikkoon ja pinaattilättyihin. Tässä vain muutamia esimerkkejä, mutta nämä katson merkittävimmiksi muutoksiksi ja tämän uuden ruokavalion myötä olemme voineet todella hyvin. Lisäksi minulla on parissa vuodessa "salakavalasti" lähtenyt kiloja noin kymmenen ilman, että olen ollut minkäänlaisella dieetillä missään vaiheessa. Edes herkkujen määrää en ole vähentänyt.

Ja hep, siinäpä tämä kirjoituksen avainasana tulikin. Herkut. En ole halunnut rajottaa niitä, koska... no, koska herkut. Siinä yritän olla tarkkana, että ne rajoitetaan viikonloppuun, koska minulta (ja Nuoreltaherralta) lähtee homma lapasesta jos herkkubaari olisi auki aina. Jotenkin minua on kuitenkin asia vähän mietityttänyt ja olen jo pitkään ajatellut, että tuon herkkupuolenkin voisi muuttaa. Ei niin, että ne poistettaisi, sellaiseen ehdottomuuteen en usko, mutta olen pyöritellyt ajatuksia terveellisemmistä herkuista mielessäni jo pitkään. Blogit ja keittokirjat ovat niitä pullollaan, joten toteutus- ja ideointipuolen ei luulisi tökkivän. Muutamia juttuja olenkin kokeillut, suurin osa niistä on mennyt ihan pieleen :) Ensimmäinen - ja tällä hetkellä  myös ainoa - raakakakkukokeiluni oli fiasko. Siis Fiasko isolla äffällä. Toisaalta Snickers-kakkuset ovat ihan ehdoton hitti ja herkkuhimo-hetken terveellinen ja takuuvarma pelastaja.

Mutta jostain syystä en ole terveellisempiä viikonloppuherkkuja kuitenkaan ruvennut tekemään. Olen (raakakakkusekoilustani johtuen?) ajatellut, että "ei siitä mitään kuitenkaan tule" ja "entäs jos ne eivät olekaan hyviä?". Miettinyt, että menee taas roskiin parinkymmenen euron edestä tavaraa, puhumattakaan kolauksesta kokki-Emman ylpeyteen. Ja niin meillä on jatkettu samalla linjalla: silloin kun herkkuja syödään, ne yleensä tursuavat sokeria. En ole kummoinen jälkiruokakokki, joten aika usein ostan jotain valmista. Eivät yleensä ole mitään ihmeellistä, mutta tyydyttävät sen herkkuhimon viikonlopun vähän paremman iltaruuan jälkeen. Hyvän ja pahan taistelu siis - epäterveellinen vs. terveellinen.

Kauppareissun jälkeen iltapäivällä ulkona haravoidessani (ei kuulu minun lempihommiini, mutta jonkinlaiseen zen-tilaan siinä näköjään pääsee) tajusin yht'äkkiä, mistä kaikessa on ollut kyse. Olen halunnut ylläpitää illuusiota siitä, että meillä herkutellaan terveellisesti - sitten kun... Joo, se kuuluisa sitku! Ajatus on tuntunut niin kivalta, että en ole uskaltanut ruveta testaamaan, miten homma käytännössä sujuu. Kuinka pöhkö sitä ihminen voikaan olla????

Ryntäsin samantien sisälle, koska muistin heti yhden reseptin. Olen tämän vuoden puolella lueskellut paljon inspirations-blogia ja kuten blogin nimikin lupaa, saanut siitä hurjasti inspiraatiota monelle elämän osa-alueelle. Kevättalvella voitin blogin arvonnassa Verso-tuotepaketin, jota en vielä ollut ehtinyt ottaa testiin, mutta nyt tiesin välittömästi, mitä haluan kokeilla.

Ohjetta on vähän muokattu ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikkia alkuperäisen ohjeen aineksia ei löytynyt (tai niitä ei ollut tarpeeksi). Ja me asumme niin metsässä, että täältä ei viitsi lähteä ajamaan kauppaan ellei ole ihan pakko :)

Raakasuklaavanukas

  1 banaani

2 pientä avokadoa

3 rkl kaakaojauhetta

0,5 dl Verso härkäpapurouheseosta

loraus vaahterasiirappia

tai haluamasi määrä muuta makeutusta

1 dl jotain pähkinämaitoa (tai kauramaitoa)

Hurauta härkäpapurouheseos blenderillä jauheeksi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Nostele lusikalla astiaan ja anna muhia jääkaapissa pari tuntia. 

 

Lisää halutessasi pinnalle marjoja tai hedelmiä.

Kesällä tuoreiden marjojen aikaan ne luonnollisesti kuuluvat tähän pinnalle!

Tykkäsin. Voi että tykkäsin! Nuoriherra tykkäsi. Mies ja rakas puolipoika tykkäsivät. Ainoa pieni miinus, jonka keksin, oli se, että banaani maistui läpi (yhdelläkin banaanilla, alkuperäisessä ohjeessa oli kaksi). Maku ei suinkaan ollut huono, mutta jotenkin jäin kaipaamaan banaanittomuutta. Eli ensi kerralla ilman banaania. Mutta nämä ovat makuasioita!

Mitä oikein olen odottanut ja jahkaillut ja pähkäillyt? Nyt tuntuu ihan hassulta... Mutta turha märehtiä menneitä. Viimeistään kesällä kun on aikaa,  käyn läpi kaikki keittokirjani ja aiheeseen liittyvät blogit. Meillä ei lopeteta herkuttelua - päin vastoin, meillä aletaan herkuttelemaan terveellisesti!

Söimme tänään ihan älyttömän hyvää intialais-tyyppistä kanaa. Sanon intialais-tyyppistä ihan vaan sen takia, että tein ruuan aika lailla näppituntumalla. Tikka masala-reseptin mausteita jugurttiin, kananpalat siihen marinoitumaan. Päälle pari tuntia porissut tomaattikastike, jossa samaa maustemaailmaa ja uuniin tunniksi. Ripottele pinnalle persiljaa (ja korianteria jos tykkäät, minä en). Lisukkeena kurkumalla värjättyä riisiä, hummusta ja salaattia. Ruoka oli tänään kuitenkin sivuosassa - kokki oli ihan liekeissä terveellisestä ja hyvästä jälkkäristä :)

 

 

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! Saas nähdä milloin taas ehdin kirjoittaa seuraavan kerran- toivottavasti edelleen pysytte siellä ruudun takana. Odotan jo kesää ihan innolla - opettajan loma ja kesäruuat on semmoinen yhdistelmä, että ehdin varmasti päivittää blogia kyllästymiseen asti!

Pus!

Emma <3

KUULUMISIA JA AJATUKSIA STRESSISTÄ

Huhuuuu!! Onkohan siellä ruudun takana enää ketään? Toivottavasti ette ole ihan hävinneet, vaikka minusta ei mitään olekaan kuulunut. Täällä on ollut melkoisen haipakkaa meininkiä, kuten osasinkin odottaa. Silti se kiire ja stressi aina yllättävät, vaikka siihen miten yrittää varautua.

Oma elämäni on normaalisti onneksi sellaista, että en juurikaan koe stressiä. Ja yleensä se pieni stressinpoikanen, joka joskus olalla kurkistelee, on laadultaan hyvälaatuista. Semmoista, joka saa tsemppaamaan ja puskemaan vielä vähän kovempaa - jopa aiheuttaa hetkellisen flow-tilan. Tiedättekö, sen semmoisen, jossa tuntee itsensä ihan yli-ihmiseksi ja jopa toimii niin kuin sellainen. Tällaista ei kukaan (tai ainakaan minä) kovin selväpäisenä jaksa hirveän pitkiä aikoja kerralla ja onneksi ne stressipiikit yleensä ovatkin lyhyitä hetkiä elämässä.

Niin kuin tämäkin tulee olemaan, ei tätä ole jäljellä enää kuin muutama viikko. Tuntuu kuitenkin, että voimat alkavat loppumaan, sen verran uuvuttavia päiviä tässä on ollut. Jos kyse olisikin fyysisestä rasituksesta, niin siitä palautuisi hyvillä yöunilla, mutta tämä tämmöinen ajattelutyö jumittaa päälle ja tuntuu, että aamulla on ihan yhtä väsynyt kuin illalla, vaikka unta olisikin tullut se 7 tuntia (mihin en kyllä todellakaan ole joka yö päässyt, vaikka se minulle hyvän olon minimi onkin).

Opettajan työ on ihanaa. Siis ihan mielettömän ihanaa. Mutta se on välillä myös todella uuvuttavaa, koska siinä on framilla koko ajan. Ei voi vetää työhuoneen ovea kiinni ja sanoa palaavansa asiaan huomenna. Jokainen oppitunti on ainutlaatuinen - ei välttämättä minulle, mutta oppilaille. Vaikka vedän saman tunnin elämäni aikana satoja kertoja - ja voin myös joka kerta tehdä jotain vähän eri tavalla niin halutessani - on kyseinen oppitunti oppilaille se ainoa kerta. Olen tosi monessa asiassa aika huithapeli ja varustettu "sinne päin on ihan ok" -elämänasenteella, mutta opettamisen suhteen pyrin aina täydellisyyteen. Ja vähän ylikin. Siksi onnistuneesta tunnista saa niin mielettömät kicksit. Ja epäonnistunut (yleensä vain opettajan omassa mielessä!) tunti vetää ihan maan rakoon. Eli nyt kun opetan normaalien tuntien lisäksi myös valmennuskurssia, niin vaatimukset omaa itseä kohtaan ovat melko korkealla... Ja niin pitääkin, ei tätä työtä tehdä "ihan sama" -asenteella!

Mutta mutta. Voi että, kuinka kiire, väsy ja stressi vaikuttavatkaan syömiseen ja liikuntaan! Liikkuminen on tietenkin se viho viimeinen asia, mistä pitäisi tinkiä ("just nyt mä en kyllä jaksa"), koska siitä lintsaaminen vain ruokkii väsymystä. Kun siihen vielä lisätään ihan retuperällä ollut syöminen, niin paketti on aika valmis. Ja tietenkin sitä vielä kaiken kukkuraksi pitää ruveta kantamaan huonoa omaatuntoa tästä kaikesta retuperäilystä, vaikka järki huutaakin, että "relaa nyt nainen, kyse on vain parista viikosta". En edes jaksa miettiä kuinka pommin jäljiltä kotimme on... Paitsi että meillä haisee pöly, joten asiaa ei voi olla miettimättä :) Makeanhimoni on onneksi tosi kranttu emännän väsymystilojen suhteen, joten jos olen liian väsynyt, ei makeaa tee mieli. Huh, edes jotain on mennyt hyvin!

No, on meillä syöty vähän muutakin kuin Kotipizzan lättyjä...

Ei mitään käsitystä... Jotain soseutettua ja jotain sen seassa... Keitto? :)

Aamusmoothiesta en luovu! Teen ison kannullisen, joten siitä riittää vielä iltapäivän välipalaksi.

Edellisessä jutussa mainittu broileri ja tortellini-tomaattikastike-mozzarella -uunivuoka.

No juu ei, ei todellakaan ole syöty jättikatkarapuja...

Sattui silmään tuo jättikatkarapu-kuva (oli muuten ihan mielettömän hyvä alkupala vuodenvaihteen juhlapöydässä) ja rupesin  miettimään, että miksi ihmeessä meillä noita ei ole syöty näinä kiirepäivinä!? Tuon nopeampaa, herkullisempaa ja mieltä hellivämpää ruokaa saa etsiä. Miksi sitä aina ajautuu kiireen keskellä siihen ankeilun tilaan? Noiden katkarapujen tekemiseen menee suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin mikroaterian lämmittämiseen ja lopputulos on hieman erilainen... Olenkin tässä lähiviikkoina kaipaillut niitä teille lupaamiani arjen helpotus -ohjeita: yhdestä raaka-aineesta kolme ruokaa... Viimeistään kesällä niihin on aikaa! Kaikilla pitäisi olla valmiille lapuille kirjoitettuja kolmen päivän "surivival-listoja": kauppalista ja yksinkertaiset ohjeet --> tadaa, kolmen päivä ruuat tehty puolessa tunnissa! Koska juuri kiireisinä ja stressaavina aikoina ruuan pitäisi olla superhyvää ja ravitsevaa.

Huomenna vietän täysin aivottoman päivän. Nukun pitkään, siivoan huushollin ja siirryn pihalle. Mies pääsi kuittaamaan "hienostihan nuo lehdet näkyy maatuneen talven aikana", joten pitää kai kaivaa harava esiin... Poikapuoleni tulee korjaamaan autoaan ja istumaan iltaa isänsä (ja ehkä vähän minunkin) kanssa, joten ehkä sitten vielä sunnuntainakin nukutaan pitkään. Sitten pitkästä aikaa uimaan Nuorenherran kanssa ja illalla sitten taas työpöydän ääreen istumaan. Uskon, että siinä vaiheessa jo vähän levänneenä ja pirteämpänä!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Emma <3

MYSTEERIKASSI JA VIIKONLOPUN RUOKAJUTTUJA

Vietin torstain Helsingissä tavaten parasta ystävääni ja siskoani. Todistin, että kasvisruokaakin voi syödä äkhyyn asti, kiitos Silvopleen (voisin syödä sielä joka päivä!!)... Kahvittelin ja suklaakakuttelin lounaasta toivuttuani Strindbergillä ja jäin yöksi siskoni luo - mahtava miniloma! Kerkesin piipahtamaan Hulluilla Päivillä ekaa kertaa moneen moneen vuoteen ja sain mitä menin hakemaan, mm. Biothermin ihanaa vartalovoidetta pumppupullossa (on muuten maailman paras voide!) ja Tigin hiuslakkoja varastoon. Isoin (ja ainoa heräteostos) hankinta oli Nespresson pikkuinen kahvikone ja maidonvaahdotin... Ehkä vähän turha ostos, koska juon noita kapselikahveja aika harvoin, mutta koska Hullut Päivät. Ja synttärit. Ja... no, heräteostos mikä heräteostos :) Eilen illalla jälkkäriksi juodut espressot olivat kyllä ihan huippuhyvät, että ehkä tuo kannatti. Ja säästö oli aikamoinen, pelkkä maidonvaahdotin maksaa yleensä melkein yhtä paljon kuin nuo kaksi yhteensä!

Perjantaina kotimatkalla poikkesin vielä Jumbon Stokkan ruokaosastolla kauhealla kiireellä. Kuljin osaston läpi juoksujalkaa ilman ostoslistaa (tai mitään ideaa viikonlopun ruuista) lappaen kärryyn tarjoustuotteita ja fiilispohjaisia valintoja. Välillä tykkään tästä tavasta tehdä ruokaostoksia; kun kotona purkaa kasseja (muistamatta enää mitä tuli ostettua), olo on kuin Kokkisota-ohjelmassa (muistatteko?) tai MasterChef -kilpailun mysteerilaatikon äärellä. Kasaan kaiken työtasolle ja alan miettimään, mitäköhän näistä tekisi. Sitten lasi viiniä, hihojen kääriminen ja hommiin. Ihan parasta viikonloppupuuhaa, minulle ehdottomasti tehokkain tapa rentoutua.

Tässä muutamia juttuja, mitä kasseista löytyi:

Tuo maailman ääristä rahdattujen leikkopapujen ostaminen on varmasti yksi epäekologisimmista teoista, mitä voi tehdä, mutta en pystynyt vastustamaan niitä. Tuoreet pavut kuuluvat kesän odotetuimpiin herkkuihin ja kasvatan niitä itse omalla kasvimaalla valtavan määrän. Suunnitelmissa on aina saada niitä pakkaseen talvea varten, mutta suurin osa meillä syödään (siis lähinnä minä syön!) kyllä ihan tuoreeltaan. Ensi kesänä täytyykin tuplata triplata niiden määrä, jotta edes osan saisi pakastettua.

Perjantaina tein hyvin simppelin, mutta ihan älyttömän herkullisen ilta-aterian. Siivutin possun sisäfileen parin sentin pätkiksi ja litistin vähän lihanuijalla. Mausteeksi suolaa, pippuria ja ripaus paprikajauhetta, nopea paisto oliiviöljyssä ja uunivuokaan. Vielä pannulle kiehuvaa vettä loraus ja kiehautus eli huuhtelin kaikki paistamisessa pannuun tarttuneet hyvät maut liemeksi, jonka kaadoin possujen päälle. Folio vuoan päälle ja uuniin (175 C) kunnes possu on taatusti kypsää. Sisäfilee on niin mureaa, että se ei kauhean pitkää haudutusaikaa kaipaa (muista kuitenkin, että possun pitää olla täysin kypsää!). Liemi lorahti Nuorenherran lautaselle, hän söi possun keitettyjen perunoiden kanssa.

Meille aikuisille tein salaatin, jota rupesin rakentamaan ihan fiilispohjalta. Tuli niin hyvää, että haluan jakaa ohjeen teille :) Taas kerran vakuutuin siitä, että yksinkertainen on parasta! Parsasesongin ulkopuolella parsan sijaan voi käyttää vaikka kevyesti höyrytettyjä parsakaalin nuppuja. Pahoittelen, että reseptissä ei ole minkäänlaisia määriä, mutta en laittanut ohjetta muistiin eilen. Menee varmaan ihan näppituntumalla teiltäkin!

Salaatin maku sopii yhteen varmasti niin lihan, kanan kuin kalankin kanssa. Protskulisukkeen mausteet kannattaa kuitenkin pitää simppelinä, jotta salaatin omat maut pääsevät aterian pääosaan!

En ole mikään fanaattinen parsafani. Juuh, nyt huuto seis kaikki parsalovers - parsa ON kyllä hyvää, mutta en odota sitä kuukausitolkulla kuten jotkut ja minulle yleensä riitää muutama parsa-ateria keväässä. Käytän yleensä vihreää parsaa ja se niiden nuppuosa on se, millä herkuttelen. Yleensä teen tämän tyyppisiä salaatteja ja varsinaiset varsiosat sitten keittelen perinteiseksi parsakeitoksi. Kokonaiset parsat valmistan grillissä (tai paistan parilapannulla) ja nautin simppelisti voin ja suolan kanssa.

Parsa-avocado-tomaattisalaatti

vihreän parsan kärkiosia (nuppu + vartta pari senttiä)

avocadoa

aurinkokuivattuja tomaatteja

pekaanipähkinöitä (tai mitä kaapistasi löytyy)

sitruunanmehua

oliiviöljyä

suolaa, pippuria

Höyrytä parsat napakan kypsiksi, nosta jäähtymään ja kuivumaan talouspaperin päälle.

Pilko avodaco kuutioiksi, mausta kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. Silppua valutetut aurinkokuivatut tomaatit suikaleiksi. Murskaa pähkinät leikkuulaudalla pieniksi paloiksi.

Sekoita ainekset kulhossa, lorauta sekaan hyvää oliiviöljyä, tarkista suola ja pippuri. Nauti tuoreen leivän ja lihan/kanan/kalan kanssa.

Tämä olisi varmaan oikein hyvää myös seuraavana päivänä, mutta meillä ei jäänyt yhtään yli... Kulhokin kaavittiin puhtaaksi leivänpalalla :)

Tänään kypsennän broilerin rintafileet yksinkertaisesti uunissa ja teen tortellini-tomaattikastike-mozzarella -uunivuokaa, jonka idea on tullut Marian blogista. Maria, jos luet tämän, niin laitatko kommenttiboksiin linkin ohjeeseen, en enää muistanut mistä kohtaa sun blogia se löytyy :) Supersimppeli ja herkullinen ruoka, mutta siinä on mielestäni tärkeää käyttää monta tuntia muhinutta, itse keitettyä tomaattikastiketta ja laadukkaita tortellineja. Tuo tomaattikastike on muuten yksi arjen pelastaja sekin; keitän sitä usein jättikattilallisen ja pakastan annoksina. Sopii pizzan pohjalle, pastan kanssa, erilaisten uunivuokien kastikkeeksi jne. Tulikin mieleen, että en ole tehnyt pitkään aikaan sellerigratiinia... Pitääkin muistaa tehdä joku päivä, laitan ohjeen sitten tänne. Ja lupaan, että vaikka et pitäisi juuriselleristä, siihen ruokaan tulet rakastumaan!

Mutta nyt broiskujen kimppuun! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

Emma <3

ELÄMÄNI TALO

Täytin eilen vuosia. Tämän ikäiset naiset usein piilottelevat ikäänsä, en oikein ymmärrä miksi. 47 vuotta. Nuoriherra kysyi aamulla kuinka paljon täytän ja "nelkyt ja risat" -vastaus ei riittänyt (mistä ihmeen risuista sä äiti puhut???), joten piti oikein sormipelillä laskea :)

Päivä oli kiireinen ja piti sisällään siirtymistä paikasta a paikkaan b. Autossa oli aikaa miettiä. Kurkin itseäni peruutuspeilistä ja pohdiskelin. Ryppyjä. Check! Silmäpusseja. Check! Harmaata. Check!  Löllöä siellä sun täällä. Check! Suonikohjujakin jo muutama. Check! Ja sitä rataa. Kriisin ainekset siis kasassa!? En kuitenkaan saanut mitään paniikkia aikaiseksi, päinvastoin - naamalle levisi leveä virne joka kerta kun kurkkasin peiliin. Ei minulla ole mitään syytä keski-iän kriisiin!

Mietiskelin siinä ajellessani, että keski-ikäinen nainenhan on parhaimmillaan kuin vanha puutalo. Semmoinen ihana vanha, tiedättehän! Ei mikään kantti kertaa kantti, vaan moniulotteinen vanhoine erkkereineen ja lasikuisteineen. Vähän repsottaa sieltä sun täältä, mutta kun kaukaa katsoo, niin pienet kauneusvirheet eivät näy. Kun kivijalka ja rossipohja ovat kunnossa (kiitos onnellisen lapsuuden), eikä talossa ole sen pahempia home- tai rakennevaurioita (kummallista kyllä, vaikka siitä vähän huolettomasti pidettiin jossain vaiheessa huolta), niin rakennushan on varsinainen aarre.

Se on monikerroksinen ja sokkeloinen, täynnä huoneita, jotka ovat pullollaan mitä hienompia muistoja. Jotain pimeitä nurkkiakin toki löytyy ja ehkä muutama huone, johon ei enää huvita palata. Pieni pintaremontti tekee ihan hyvää silloin tällöin, mutta liian suuria rakenteellisia muutoksia ei kannata ruveta tekemään. Eikä varsinkaan isoa remonttia uusilla ja moderneilla materiaaleilla - talosta häviää silloin kaikki luonne ja siitä tulee korni jäljitelmä.

Siinä talossa asutaan (toivottavasti) vielä pitkään, joten siitä täytyy pitää hyvää huolta. Se on rakas ja arvokas. Täydellinen suorastaan. Elämäni talo!

Emma <3

KANA-TACOSALAATTI

Maria vei sanat suustani (tai siis blogistani, heh) kirjoittamalla hyvän jutun lounaan merkityksestä. Mulle itselleni lounas on ehdottomasti päivän tärkein ateria; vähän kehnommalla aamupalalla pärjään ihan hyvin ja iltaruokakaan ei ole niin tarkkaa hommaa kuin lounas. Jos syön päivällä a) liian vähän tai b) liian paljon/raskaasti/huonolaatuista ruokaa, niin koko loppupäivä menee ihan pöperöksi. Tästä johtuen otan aina eväät töihin ja koska olen oppinut aika hyvin tuntemaan oman kehoni reaktiot ja toiminnan, niin tiedän tasan tarkkaan, millainen lounaan pitää olla. Usein se on samana toistuva, aika mielikuvitukseton setti kanaa tai kalaa, avocadoa ja erilaisia salaattiaineksia. Kirjoitin aiheesta taannoin, voit tästä käydä lukemassa. Tylsää tai ei, tuo kombo toimii ja olen oppinut mieluummin syömään vähän tylsästi JA voimaan hyvin, kuin syömään hetken mielijohteesta jotain herkkua JA voimaan pahoin koko loppupäivän. Hih, voisiko tämä tarkoittaa sitä, että olen vanhemmiten viisastunut...

Silloin kun syön lounaan kotona, tykkään tehdä (jos on aikaa) vähän monipuolisemman ja "fiinimmän" salaatin. Näin myös usein viikonloppuisin; kun aamupala tulee syötyä kovin myöhään, niin päivän ruuaksi riittää ihan hyvin ruokaisa salaatti. Taco-salaatti on yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja semmoinen pyörähti meidän lautasille tänäänkin. Salaatin voi hyvin tehdä myös Taco-maustetusta jauhelihasta, mutta tällä kertaa pannulle eksyi kanaa.

Resepti on siitä kiva, että sitä voi muunnella ihan vapaasti sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Ainoat "pakolliset" ainesosat ovat Taco-mauste ja tortillasipsit. Vaikka jäävuorisalaatti onkin "salaattien Lada", kuluu se tähän ehdottomasti. Ai niin ja avocado tietenkin. Heh, ja salsa-kastike. Eli kyllähän tässä sittenkin on muitakin pakollisia juttuja, mutta kaiken muun voikin sitten improvisoida :)

KANA-TACOSALAATTI 

broilerin fileitä

valmis Taco-maustepussi

öljyä paistamiseen

 

jäävuorisalaattia

avocadoa

paprikaa

punasipulia

maissia (purkki tai pakaste)

Feta-juustoa

Salsakastiketta

tortillasipsejä

Leikkaa broileri suikaleiksi ja paista pannulla kypsäksi. Sekoita joukkoon Taco-maustepussi, lisää loraus vettä ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes mauste on täysin kypsynyt ja vesi haihtunut. Anna jäähtyä salaatin kasaamisen ajan.

Kasaa salaattiainekset lautaselle. Lusikoi salsaa annoksen reunoille ja murustele tortillasipsejä annoksen päälle. Nauti!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja mukavaa kohta alkavaa huhtikuista viikkoa!

Emma <3

p.s. sain muuten ihanilta miehiltäni synttärilahjan etukäteen. Paketista ei sentään löytynyt timantteja, mutta ihanat hopeiset korvikset, joissa on zirkonit eli "timanttijäljitelmät". Niin tyylikkäästi tehdyt nuo kuitenkin ovat, että käyvät mulle timanteista. Sitä paitsi näissä koruissa loistaa kirkkaimpana se rakkaus, jolla ne minulle on valittu, joten en vaihtaisi näitä säihkyvimpiinkään timantteihin <3