YHDESTÄ KYMMENEEN

Eksyin jotain kautta Kolmistaan -blogiin ja silmiin osui heti hauska haaste. Tehän tiedätte, miten mä rrrrakastan haasteita, joten tähän oli tietenkin pakko tarttua heti. Kaikenlaisiin haasteisiin olen täällä blogin puolella osallistunut ja ainakin yksi niistä on liittynyt myös numeroihin, mutta tämä oli vähän erilainen. Tarkoituksena on siis listata oman elämän asioita numeroilla 1-10, aiheet saavat olla ihan laidasta laitaan.

Kuva täältä

Minulla on yksi biologinen lapsi, joka on tietenkin tärkein, ihanin ja upein ihminen elämässäni. En voi muuta kuin ihailla hänen luonnettaan ja sitä tapaa, miten hän suhtautuu elämään ja muihin ihmisiin. Ajoittaisista (kröhöm...) teinikiukuista huolimatta meillä on edelleen hyvä ja avoin suhde, johon kuuluu säännöllistä juttelua tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Äitini toki tuossa yhtenä päivänä muistutti mua siitä, että ehkä meillä vanhemmillakin on "vähän" osuutta siitä, että tuo nuori mies on niin ihana. Tämä "onnistuminen" onkin asia, mistä olen eniten ylpeä elämässäni! 💖💖💖

Olin alkuvuodesta kaksi kuukautta sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Olen aiheesta vatvonut niin paljon täällä, että osaa varmaan aihe jo kyllästyttää. Tämä on mulle kuitenkin ollut niin merkityksellinen asia, että en sitä ihan hevillä unohda. Kokemus opetti mulle ihan älyttömän paljon itsestäni, työminästäni, stressistä ja sen seurauksista. Ikinä en myöskään unohda sitä, kuinka upeasti kaikki läheiseni, kollegat ja monet teistä blogikavereistakin kannattelivat mua tuona aikana. Siitä iso kiitos kaikille!

 

Meitä on kolme sisarusta, minä ja nuoremmat veli ja sisko. Kukaan meistä ei ole luonteeltaan sellainen, että soittelisi jatkuvasti ja asummekin aika kaukana toisistamme, joten välillä menee pitkiäkin aikoja niin, ettei puhuta tai nähdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö olisi tärkeitä toisillemme - kunnossa oleva sisarussuhde on niin tiivis, että se tuo tietynlaista rauhaa elämään; tapahtui mitä tahansa, he ovat olemassa.

Haaveilin nuorena isosta perheestä, mutta koska tapasimme mieheni kanssa vähän vanhemmalla iällä, en ehtinyt saada kuin yhden oman lapsen. Mies toi kuitenkin mukanaan perheeseemme lisää jälkeläisiä, joten lapsia minulla on yhteensä neljä. Sain siis sen ison perheen (ja myös jo tässä vaiheessa ison liudan lapsenlapsiakin)! 💚

Olen asunut viidessä kaupungissa elämäni aikana. Koteja on ollut paljon enemmän, varsinkin Helsingissä, jossa olen muuttanut moneen kertaan sekä lapsena, että aikuisena. Ihan lapsena asuin muutaman vuoden Turussa ja vaihtarivuoden vietin USA:ssa Chicagon lähellä pikkukaupungissa. Viimeiset 15 vuotta olen viettänyt Etelä-Suomessa kahdessa "tuppukylässä", jotka eivät sen kummempaa erityismainintaa ansaitse (paitsi että toisessa on ihana työpaikkani ja toisessa nykyinen kotini, joten rakkaita paikkoja kuitenkin siinä mielessä).

 

Aloitin koulun 6-vuotiaana. Tämä ei liity mitenkään siihen, että olisin ollut jotenkin poikkeuksellisen säkenöivän älykäs lapsena(kaan), vaikka toki osasin tossa vaiheessa jo lukea sujuvasti. Olin kuitenkin harvinaisen pikkuvanha lapsi ja mahdollisesti myös vähän kypsempi ikätovereihini verrattuna. Päiväkodin hoitajat olivat sanoneet äidilleni, että tuo pitäisi nyt laittaa jo johonkin muualle sen jälkeen, kun olin tädeille sanonut päiväuniaikaan "menkää te vaan kahville, minä kyllä huolehdin noista lapsista". Itseäni tämä naurattaa eniten sen takia, että oma lapseni on ihan samanlainen!

Seitsemän on "onnennumeroni", vaikka en mitenkään usko mihinkään tämmöisiin onnensitä tai tota -juttuihin. Joskus aikoinaan jossain tilanteessa se onnennumero on kuitenkin pitänyt valita ja olen siitä lähtien pitänyt kiinni tuosta seiskasta (koska luonnollisesti tuottaa huonoa onnea, jos sen vaihtaa kesken kaiken). Koomisinta tässä "onnennumerossa" on se, että en ole koskaan sen avulla voittanut yhtään mitään!

 

Kunhan korona hellittää, ensimmäinen matkakohde tulee olemaan Italia, johon reissaan silloin jo kahdeksatta kertaa. Tuntuu itse asiassa vähän hassulta, että olen ollut siellä "vasta" seitsemän kertaa, koska tuntuu siltä, että olisin käynyt saapasmaassa jo kymmeniä kertoja. Olen ihan varma, että olen ollut edellisessä elämässäni (mihin en siis usko yhtään sen enempää, kuin mihinkään onnennumeroihinkaan) italialainen suurperheen tomaattikastiketta keittelevä mamma jossain Toscanan maaseudulla tai vaihtoehtoisesti firenzeläisen Medici-mahtisuvun tärkeä ja tietysti legendaarisen kaunis nainen, jolla myös oli poikkeuksellisen paljon vaikutusvaltaa sen ajan miehisessä maailmassa. 

En ole moneen vuoteen jaksanut innostua puutarhahommista, varsinkaan hyötykasvien kasvattamisesta, jota harrastin ihan tosissaan siinä vaiheessa, kun rakensimme taloa ja myös ekoina vuosina täällä asuessamme. Tontillamme oli vanha iso kasvihuone, jossa ehdin monena kesänä kasvattaa vaikka mitä, yleensä melko huonolla menestyksellä. Varsinkin tomaatit, joiden pitäisi olla ihan pala kakkua kasvihuoneessa, kasvattivat kyllä aina biomassaa vaikka kuinka paljon, mutta itse tomaatteja eivät niinkään (vääränlainen taimien esikasvatus ja niiden hoito kesällä ja niin edelleen). No nyt tänä keväänä mulla kasvaa (vielä sisätiloissa) yhdeksän upeaa, suorastaan oppikirjamaista tomaatin taimea (miten se taivutetaan: taimea vai tainta???), mutta ongelma on nyt se, että kasvihuone on juuri purettu (koska oli jo romahtamisvaarassa) ja ulkona on vielä pirun kylmä. Hiton tomaatit - aina menee pieleen tavalla tai toisella! 😂🍅

Purkaminen loppusuoralla...

 

Kymmenen vuotta sitten suunnilleen näihin aikoihin vuotta sanoin tahdon miehelle, jonka kanssa olin jakanut elämäni siinä vaiheessa jo viisi vuotta. Vietimme ihanan, pienimuotoisen hääjuhlan, joka oli ihan meidän näköinen: rento, hauska, rakkautta ja koomisia tilanteita tulvillaan. En löydä sanoja, joilla kuvailisin tätä upeaa miestä. Hän ja yhteinen poikamme ovat minulle kaikki kaikessa 💖💖💖

Tämä on mun mielestä jotenkin aivan ihana haaste! 

Haastan teidät kaikki osallistumaan tähän, mutta erityisen "täsmäkäskyn" (haha) saavat Annukka, Marika, Satu, Tiia ja Vivi 😍

(ihan tietenkin oman ehtimisen ja jaksamisen mukaan 💛)