maanantai 30. heinäkuuta 2018

HYVÄN OLON MINIMI JA "DAMAGE CONTROL" TALVEA VARTEN JO KESÄLLÄ

Varoituksen sana: jos jotakuta alkaa ahdistamaan tulevan talven miettiminen tässä vaiheessa tätä loputonta kesää, kannattaa klikata itsensä pois täältä ja palata tähän postaukseen sitten vaikka elo- tai syyskuussa. Minä olen tässä kesän kuluessa kuitenkin talvea mietiskellyt paljonkin ja päättänyt, että kerrankin varaudun siihen hyvissä ajoin. Antakaas kun mä selitän, mitä tarkoitan! Niin ja toinen varoitus myös: jotkut talviset kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita näin heinäkuussa...


Lähivuosina talvet ovat olleet mulle tosi rankkoja. Eikä pelkästään se talvi, vaan myös syksy ja pitkälle kevääseen. Ikä on tehnyt tehtävänsä; aikaisemmin rakastin pimeää aikaa ja sain siitä virtaa samalla tavalla, kuin muut saavat virtaa kevään valoisuudesta. Nykyjään on kuitenkin toisin ja ihan suoraan sanottuna mua rupesi viime talvena ärsyttämään ihan älyttömästi oma marisemiseni tästä aiheesta. Se ruikuttaminen asiasta, jolle ei voi mitään, on niiiiiin turhaa ja vain pahentaa sitä omaa huonoa oloa. Paitsi hei heps - sehän tämän kirjoituksen pointti onkin: sille ehkä kuitenkin voi jotain!? Okei, pimeydelle ei voi mitään, mutta siihen omaan jaksamiseen ja sitä kautta hyvinvointiin ja hyvään mieleen ihan taatusti voi vaikuttaa. Mutta ei enää marraskuussa, silloin peli on jo menetetty. Olenkin nyt päättänyt tehdä itselleni valmiiksi listan asioista ja tavoista, jotka pitää ottaa käyttöön / palauttaa elämään jo heti loman jälkeen tai mielellään jopa vähän ennen loman loppumista. Toivon mukaan tästä on apua myös muillekin, koska ihan samaa talviuupumusta löytyy kyllä lähes kaikilta.

Tässä ei ole tarkoitus keksiä pyörää uudestaan, joten mitään uutta tai mullistavaa tämä postaus ei varmaankaan tule sisältämään. Kyse on enemmänkin tosiaan muistilistasta itselleni tulevaa elokuuta varten, haluan kerrankin olla valmistautunut alkavaan lukuvuoteen kunnolla. Opettajan kesäloma on niin pitkä, että sen aikana ehtii peltoutua ("elää pellossa", toim.huom.) ihan totaalisesti. Ja tarkoitan nyt i-han to-taa-li-sesti! Itse odotan alkavaa lukuvuotta yleensä jo heinäkuun lopusta lähtien ja olen ihan innoissani elokuussa, kun koulu alkaa. Työ on mulle todella tärkeä asia ja jotenkin aina elokuussa huomaan kaipaavani sitä nimenomaan sen takia, että saan takaisin sen "oman elämäni" - sen paikan ja asian, jossa olen hyvä, joka on vain ja ainoastaan mun (ei siis osa meidän perhettä). Olen taas kokonainen, kun loma loppuu, näin sen aina koen.


Ensimmäinen jakso lukiossa on kuitenkin myös vuoden rankin ja vaikka luulisi, että kohta 20 vuotta näitä hommia tehneenä siihen muistaisi jo varautua, niin ehei. Palaan kouluun aina yhtä kepein askelin, luottavaisena, että "kyllä se siitä" ja aina käy samoin: on kuin tiputettaisi varoittamatta tehosekoittimeen, jossa sitten yrittää pyöriä mukana ja säilyä hengissä seuraavat kahdeksan viikkoa. Ja sitten onkin jo syyskuun loppu ja sitä tajuaa olevansa ihan rättipoikki ja täysin valmistautumaton tulevaan talveen. Epätoivoisesti yrittää tehdä jonkun ryhtiliikkeen, mutta kohta onkin jo marraskuu, ja peli on menetetty. Okei, melko dramaattiselta kuulostaa, mutta näin se vaan on lähivuosina mennyt. Marraskuussa on ihan turha enää alkaa mitään viherpirtelöitä surauttelemaan - tai no ei turha, mutta eivät ne siinä vaiheessa kauheasti enää auta. Varsinkaan kun niitä siinä vaiheessa enää jaksa surautella, vaan miettii vaan koko ajan, että saisiko nukkua seuraavaan toukokuuhun asti, kiitos. Mutta nyt kuulkaas, nyt tänä vuonna mua ei enää tiputetakaan mihinkään tehosekoittimeen, vaan varaudun siihen vuoristorataan jo etukäteen!


Otsikon Hyvän olon minimi viittaa tehtävään, johon olen törmännyt Kaisa Jaakkolan verkkovalmennuksessa. Siinä on tarkoitus miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka vähintäänkin tarvitset voidaksesi hyvin. Ei siis maksimia, ei sitä kaikkea mahdollista, mitä voisi tehdä, vaan se minimi. On muuten hyödyllinen ja todella hyvä lista kaikkien tehdä, suosittelen! (Tuo verkkovalmennus on muuten just taas alkamassa, jos vähääkään kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan TÄÄLTÄ. Kyseessä ei ole mikään parin viikon tehodieetti, vaan ihan älyttömän upea paketti hyvinvointia. Tämä ei ole maksettu mainos, haluan vaan suositella tätä kaikille. Olen itse saanut ko.valmennuksesta todella paljon!)

Uni. No joo, tässä asiassa mulla ei ole mitään ongelmaa, nukun riittävästi. Mutta loman jälkeen siihen oikeaan rytmiin palautuminen on aina vaikeaa, joten hyvissä ajoin olisi järkevä ruveta menemään nukkumaan ajoissa ja myös herätä aamulla ihan normaaliin aikaan (eikä kuten esim. kröhöm tänään klo 11.15...). Minun tapauksessani tämä tarkoittaa sitä, että rakkain kesäharrastus eli lukeminen arki-iltaisin pitää lopettaa viimeistään elokuun alussa.

Ravinto. Mulla varmaan se tärkein asia hyvinvoinnin kannalta (unen lisäksi). En onneksi kuulu siihen jengiin, joka vetää makkaraa ja kaljaa koko loman ajan, päinvastoin syön kesällä aika terveellisesti. Ongelma on enemmänkin se, että syön todella epäsäännöllisesti ja milloin sattuu. Ja just se oikea ruokarytmi on se, mikä ainakin mulla on ihan supertärkeää. Rytmiin nyt väkisinkin solahtaa, mutta se ruokasuunnittelu sitten! Mitä väsyneempi ja stressaantuneempi, sitä vaikeampaa on miettiä mitä tänään syötäisi. Tähän(kin) olen nyt päättänyt tehdä muutoksen ja olen tehnyt ensimmäisten viikkojen ruokasuunnitelmat valmiiksi. Mun mielestä on vähän tylsää etukäteen miettiä, mitä ensi torstaina syödään, mutta kun se elokuun kolmas torstai koittaa, niin veikkaan, että sitä ihan innoissaan toteaa, että "ai makaronilaatikkoa tänään, ok". Kunhan saan pyöräytettyä tuon tekemäni neljän viikon ruokalistan läpi kertaalleen (ja näen, toimiiko se), voin laittaa sen myös tänne. Olisiko kiinnostusta/tarvetta?
 
Liikunta. Jeps, tämähän on aina ja ikuisesti se mun kompastuskiveni. Tämä kohta ei kaipaa sen kummempaa avaamista; jotain liikettä, säännöllisesti ja jatkuvasti. Ei selittelyjä, eikä tekosyitä. Just do it! Olen kerrankin pitänyt jäät hatussa, enkä ole ilmoittautunut liian moneen jumppaan sun muuhun, jottei sittten iske kisaväsymys heti kahden viikon jälkeen. Yksi jumppa ihan tässä meidän kylällä (ei ainakaan ole liian pitkä matka!), yksi vesijumppa ja kävelylenkkejä. Kun noi saan säännölliseksi, sitten lisään vielä jotain muuta viikkoon.


D-vitamiini. Ainoa lisäravinne, jonka säännöllisellä syömisellä huomaan todellakin olevan merkitystä jaksamiseen. Toki hyvälaatuiset vitamiinit muutkin ovat tärkeitä, mutta syön sen verran monipuolisesti kasviksia, hedelmiä ja marjoja, etten usko muilla pillereillä olevan kauhean paljon muuta vaikutusta, kuin ehkä henkisellä puolella (eikä siinä mitään, placebo on ihan hyvä juttu). Niinä parina vuonna, kun olen muistanut aloittaa D-vitamiinin syömisen jo elokuussa, enkä vasta marraskuussa, olen ollut himppuisen verran pirteämpi talvella. Tiedä häntä, onko tuossakin kyse placebosta, jos on, niin antaa olla, jos vaikutus kuitenkin on positiivinen!

Kirkasvalolamppu. Monelle ihan itsestäänselvyys talven pimeinä aikoina ja suurin osa myös sanoo siitä olevan apua. Meilläkin tuommoinen lamppu on, mutta olen ollut tosi huono käyttämään sitä. Jotenkin se kirkas valo aamulla häiritsee (ja ärsyttää) ihan kamalasti ja napsautankin sen pois aina minuutin kuluttua. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ainakin yritän sitkeästi käyttää sitä heti, kun aamut alkavat pimentyä. Se hetkellinen ärsyyntyminen, joka sitä seuraa, ei kuitenkaan ole niin paha, kuin koko talven kestävä jatkuva, kokovartaloärsyyntyminen ja -väsymys.

Vaate- ja välinehuolto. Ajoissa! Lapsi tulee tänäkin vuonna tarvitsemaan uudet syyslenkkarit, pitkiä housuja shortsien tilalle, uuden takin jne. ja ne voisi poikkeuksellisesti hankkia hyvissä ajoin. Tai ainakin tehdä inventaarion siitä, mitä tullaan tarvitsemaan, ettei käy niin kuin viime talvena, kun kävimme ostamassa täyden talvivaatevarustuksen ja huomasimme vasta jälkeenpäin, että kaikki tarvittava olisi ollut olemassa ja vielä oikean kokoisena... nyt mitä ilmeisimmin molemmat setit ovat jääneet pieneksi, mutta tämä pitää tarkistaa hyvissä ajoin. Koulun alkaessa itselläkin olisi kiva olla päällä jotain muuta, kuin reikäinen t-paita, liian pienet trikoot ja sandaalit - muista siis hyvissä ajoin miettiä valmiiksi ekojen viikkojen vaatevarustusta! Kaikenlainen muukin arjenhallintaan liittyvä: kalenteriin jo hyvissä ajoin lapsen ja omat harrastukset, tärkeät menot, muistutus kampaaja-ajan varaamisesta sun muut kymmenet asiat. Kaikki tosi pieniä juttuja näin kesän kepeinä hetkinä kirjoitettaessa, mutta auta armias sitä härdelliä, mikä ihan kohta koittaa!

Kalenteriin jotain kivaa syksylle ja talvelle. Tämä on tosi tärkeä! Huomaan, että erakoidun enemmän ja enemmän vuosien vieriessä, eikä siinä varsinaisesti ole mitään ongelmaa. Viihdyn kotona ihan älyttömän hyvin noiden ihanien miesteni kanssa, enkä missään tapauksessa halua, että kalenteri pullottaa tekemistä joka viikonlopulle. Mutta kuitenkin on aina tosi kiva sitten myös mennä ja nähdä ystävää, käydä miehen kanssa viettämässä yhteinen hotelliyö vaikkapa Helsingissä tai lähteä yhdessä ystäväpariskunnan kanssa teatteriin. Nämä vaan helposti jäävät siinä talviangstiudessa, ei niitä jaksa ruveta enää marraskuussa sopimaan. Tälle syksylle on onneksi jo sovittuna pari kivaa pikkujuttua ja ihan uutena juttuna semmoinen, että olemme ekaa kertaa ikinä lähdössä jouluksi pois. Sitä reissua pitää ruveta suunnittelemaan nyt, ettei mene liian viime tippaan. Matkojen suunnittelu on mun mielestä ihan älyttömän kivaa, tosi iso osa matkustamisen ilosta tulee siitä!

Kuva täältä
Kirjoittaminen. Tämä blogi on muodostunut mulle tosi tärkeäksi paikaksi ja kirjoittaminen on mulle ihan ehdoton henkireikä nykyjään. Yritän pitää huolen siitä, että jaksan kirjoittaa myös silloin (ja varsinkin silloin), kun väsyttää ja on ehkä vähän rankkaa. Mutta myös siitä, että en stressaa, jos en ehdi tai jaksa kirjoittaa.

Hyväksyminen ❤ Niin, ehkä se tärkein tähän loppuun. Olen nyt parin vuoden ajan taistellut vastaan kynsin ja hampain, melkein itku kurkussa, tätä ikääntymisen tuomaa talviväsymystä ja jopa jonkinasteista talvimasennusta. En niinkään sitä ikääntymistä, mutta sen seurauksia. On ehkä vähitellen aika hellittää ja antaa itselle lupa olla talvella väsynyt, alakuloinen ja apea. Todeta, että tällaista tämä nyt nykyjään on ja kyllä tästä selvitään hengissä. Kirjoitin juuri kalenteriin (kyllä, mulla on edelleen vain ja ainoastaan paperikalenteri) marraskuun viimeiselle viikolle muistutuksen, että "lue blogikirjoitus heinäkuulta". Että muistaisin silloin, kuinka elämä voitti tänäkin vuonna ja vaikka en muka edes ole kesäihminen, kuinka ihanan kepeä ja huoleton olo mulla kesällä 2018 oli 💓



Oletko jo miettinyt tulevaa talvea? Olisi tosi kiva kuulla teidän vinkkejä, joilla varaudutte ennakkoon talvea varten. Vai ahdistaako pohtia näitä nyt keskellä kesää?

Joka tapauksessa, ihanaa kuun vaihdetta kaikille! Minä alan tämän viikon loppupuolella palautua normaaliin elämään ja palaan töihin ensi viikolla. Pahoittelen, että olen ollut niin hiljaa blogien kommenttipuolella, mutta - noh, tämä kesä, kyllähän te tiedätte!

💗

tiistai 24. heinäkuuta 2018

KUN EI ODOTA KAUHEASTI, SAA KAMALAN PALJON

Vaikka kirjoitinkin tämän kesän suunnitelmista jo toukokuussa, on pakko myöntää, että olin kuitenkin vähän skeptinen sen suhteen, mitä kesä tulee tuomaan tullessaan. Aika pian tajusin, että meneillään on ehkä paras kesä ikinä ja olen sitä ihmetellyt siitä asti. No, kesähuuma on mun osalta jo ohi, koska olen ihan totaalisen kypsä tähän helteeseen, mutta huonoa fiilistä ei ole vieläkään tullut. Enkä valita, sekin on uutta. Alistun ja kärsin, mutta en valita. Olen tätä kovasti mietiskellyt lähipäivinä ja tajunnut, että kyse taisi olla siitä, että en oikeasti asettanut kesälle kauhean paljon odotuksia kaikista suunnitelmistani huolimatta. Niin monena kesänä olen pettynyt itseeni, kun en ole saanut aikaiseksi tarpeeksi tai riittävän kivoja juttuja. Nyt, kun en ihan oikeasti kauheasti odottanut tai vaatinut itseltäni, olenkin saanut tosi paljon. Ei mitään ihmeellistä, mutta ei sen tarvitsekaan olla niin kauhean ihmeellistä. Koska se on elämää. Aivot on edelleen aika helteen möyhentämät, joten en yritäkään kirjoittaa tästä mitään säkenöivää tarinaa. Kunhan vaan kirjaan ylös muutamia huomioita tältä kesältä.



On ihan turhaa ostaa kesävaatteita. Mun sukupolvelle on varmaan juurtunut syvään semmoinen kausivaateajattelu; että muutama kerta vuodessa käytiin ostamassa vaatteet seuraavaa kautta varten. Mulla herää edelleen neljä kertaa vuodessa sama ajattelu ja kesän alussa menen aina tunnollisesti vaatekauppaan ostamaan kesävaatteita. Tänä kesänä olen kuitenkin huomioinut, että olen kulkenut 80% ajasta samoissa vaatteissa. Valkoisia, hyviä t-paitoja pitää olla 4-5 kpl, hyvät vajaamittaiset farkut, yksi kesämekko ja hyvä uimapuku. Hyvät valkoiset lenkkarit ja yhdet avokkaat. Kotona voi kulkea ihan missä tahansa kulahtaneessa rätissä tahansa. Siinä se. Ikinä, ikinä en enää mene kauppaan ostamaan kesävaatteita!

Kun lähtee reissuun, ei kannata muistuttaa talovahtia tomaatin kastelusta. Ekaa kertaa elämässäni olen saanut ihan järkyttävän tomaattisadon. Haha, olisi pitänyt ostaa noita amppelitomaatteja monta, koska niistä näköjään saa satoa antamalla niiden kuivua.





Toisin kävi kesäkukille, jotka pääsivät kuolemaan, mutta siinäkin kävi loppujen lopuksi hyvin. Alkukesällä istuttamani kukat eivät olleet mieleeni, mutta nyt kun menin heinäkuun lopussa ostamaan kesäkukkia, sain osakseni vähän naureskelua. "Ei niitä enää ole, mutta noista lopuista saat alennusta ihan kunnolla, jos löydät jotain". Ja hei, näistähän tuli tosi kiva syksyä henkäilevä ja odotteleva asetelma!







Jos siis kuvista näkisi, kuinka kivoja nuo ovat. Kuvien suhteen olen ollut ihan samoilla linjoilla, kuin otsikkokin sanoo; kun ei odota kauheasti... 😂 Ei kyllä saakaan paljon, mutta ei toisaalta tule pettymyksiäkään. Kuvat on myös kauhean sameita ja epätarkkoja, koska sähköpostiosoite, jonka kautta ne yleensä lähetän, on muuttunut, enkä jaksa mennä muuttamaan asetuksia. Ovat mitä ovat nyt, kyllä niistä kai saa selvää.

Kun ei odota, että tänä(kään) vuonna uskaltaisi mennä mereen uimaan, se onkin niin lämmintä, että siinä voi lillua kaksi tuntia putkeen. Ja kun lillumisen tekee tarpeeksi pohjoisessa, ei sinilevääkään ole.







Ja kun ei odota itseltään kauhean aktiivista blogikesää, ei tule pettymystäkään siitä, että huomaa heinäkuun lopulla kirjoittaneensa tosi vähän. Toukokuussa kyllä suunnittelin kirjoittavani paljon (koska haluan), mutta eipä niin nyt kuitenkaan käynyt. Kauhean työlästä avata tietokone näillä helteillä... :) Hauskaa on ollut huomata, että iltaisin ennen nukahtamista olen pyöritellyt mielessäni vaikka mitä tekstejä. Syksyllä sitten.

Ja hei, onkohan koskaan ollut näin sekavaa höpinälöpinää? Ei varmaan. Mutta ei voi muuta odottaakaan, kun ulkona on edelleen noin 30 astetta, vaikka kello on jo melkein seitsemän illalla. Palataan, kun on vähän viileämpää (tai muuten vain jotain järkevämpää sanottavaa)! Meillä on loman parille viimeiselle viikolle tiedossa kaikenlaista ohjelmaa, joten en usko, että käyn koneella ennen töiden alkamista. Tai sitten käyn, saa nähdä miten käy.


Pus 💗


tiistai 10. heinäkuuta 2018

KOTISUOMI JA LOMATUNNELMIA ❤

Rupeekohan nää olemaan jo vähän turhan siirappisia nämä tämän kesän postaukset? Kun kaikki on niin ihanaa ja leppoisaa, sadekaan ei haittaa, eikä oikein mistään keksi mitään negatiivista sanottavaa tai edes ajateltavaa! Olen yleensä tässä vaiheessa kesää jo vähän kypsä ja alan vähitellen kaipailla takaisin arjen rutiineihin ja töihin, mutta nyt ei ole tietoakaan moisista ajatuksista. No okei, ensimmäisen koulu-unen olen jo nähnyt, mutta se tulee jostain alitajunnasta, koska mitään en ollut vielä ehtinyt miettiä. Eikä siis ollut mikään ahdistus-uni, vaan ihan kiva semmoinen - toisaalta se ei vielä kuitenkaan herättänyt hinkua palata opettamaan, joten jatketaan siis lomailua.

Tämän kertaisen hehkutuksen aihe on otsikonkin mukaan meidän ihana kotimaa. Olen aina pitänyt Suomea maailman parhaana maana asua, ihan kaikilla mittareilla mitattuna, mutta olen lähivuosina huomannut, että mukaan on tullut enemmän ja enemmän semmoista oikein voimakasta herkistymistä siitä, kuinka ihanaa täällä oikeasti on. Toki minä(kin) valitan välillä kaikesta mahdollisesta, mutta suurin osa siitä on kuitenkin semmoista "tavan vuoksi" valittamista; on niin pimeä ja pitkä talvi, ruoka on kallista, ihmiset jurottavat ja ovat kateellisia, eikä me edes päästä jalkapallon MM-kisoihin. Mutta koskaan en ole hetkeäkään harkinnut vakavissani, että muuttaisin täältä pois.


En nyt ala käymään läpi kaikkia mahdollisia asioita, jotka täällä meillä ovat hienosti, vaan keskityn tällä kertaa tuohon ihanaan luontoon (ja kaikkeen muuhun höpöttämiseen 😂). Minähän olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä ja vaikka nykyjään asunkin maalla, pidän itseäni edelleen (ja aina) stadilaisena. Maalle muuton ehto oli se, että Helsinkiin pääsee ajamalla tunnissa ja vaikka luulin luuhaavani rakkaassa kotikaupungissani useinkin, tulee siellä vierailtua suht harvoin. Sydämeni sykkii kuitenkin kaupungin suuntaan, enkä koskaan ole ihmeemmin huokaillut luonnon perään tai nauttinut siellä liikkumisesta kesäisin (muistattehan: liian kuuma ja ötökkäkammo...). Tänä kesänä olen kuitenkin nähnyt luonnonkin ihan uusin silmin ja varsinkin viime viikonloppuna olin jotenkin ihan äimän käkenä kaikesta hienosta, mitä meiltä löytyy.

Itä-Suomi on mulle hyvin vierasta aluetta, enkä siitä ole ollut edes kauhean kiinnostunut, syystä tai toisesta. Nyt viime viikonloppuna näin ja koin itää ihan uudella tavalla ja olin ihan myyty. Kuinka upeita maisemia siellä onkaan, kuinka kaunista järvimaisema voikaan olla, kuinka kivoja ihmiset ovat ja kuinka upea kaupunki Savonlinna onkaan! En ole aikaisemmin kuin piipahtanut siellä, eikä nytkään vietetty kuin ihan hetki tuossa kauniissa kaupungissa, mutta mulle jäi semmoinen tunne, että sinne haluaisin lähteä joku kerta vähän pidemmäksikin aikaa.



Lörtsy ❤

Ainoa, mikä mua harmittaa on se, että olen niin tuhottoman huono ottamaan kuvia tästä kaikesta ihanasta, mikä meille suomalaisille on ihan arkipäivää. Multa jotenkin puuttuu se tilannetaju, että nyt pitää kaivaa kamera esiin ja sitten myöhemmin harmittelen, että miksi en ottanut siitä kuvaa. Ja sitten kaivan kameran esiin hätäpäissäni jossain taukopaikalla ja otan kuvan rantakivikosta, kuten tossa alla, haha 😂 Koitan tätä opetella koko ajan, mutta harmillisen niukaksi tuo viime viikonlopun kuvasaalis jäi!



Pitää muuten vinkata tosi kivasta paikasta Mikkelin lähellä, Hotelli Anttolanhovi. Yövyttiin siellä kaksi yötä ja oltiin kyllä kaikkeen tosi tyytyväisiä. No, pientä viilaamista huonesiivouksen kanssa sun muuta, mutta ei mitään isoa. En muutenkaan kauheasti jaksa nillittää pikkujutuista, jos hotellin yleisilme ja tunnelma on kiva. Erityisen tyytyväisiä oltiin uima-allasosastoon, joka meidän perheelle on aina se tärkein juttu (ruuan lisäksi). Ekana päivänä taidetiin kyllä mennä osastolle vähän liian aikaisin meillä oli omassa käytössä kaksi allasta. Voi sitä riemua! Ja tokana päivänä Sulkavan soudun soutanut mies sai rauhassa lillua altaassa ja löylytellä saunassa jäykät lihaksensa vetreiksi ilman kauheaa ryysistä.



Hulluja kyllä muuten nuo soutajat! Miehen kirkkovenejoukkueessa oli vaikka kuinka monta tyyppiä, jotka eivät mitenkään erityisesti treenaa mitään lajia, mutta niin ne vaan hyppäsivät veneeseen aamulla ja 60 km myöhemmin hyppäsivät siitä pois huterin jaloin, ravistelivat vähän itseään ja totesivat, että nyt pitää varmaan ottaa yksi olut. Mä olisin kuollut varmaan jo 20 km:n kohdalla! No, kun on koko ikänsä tehnyt aika fyysistä työtä, niin sitä peruskuntoa ja lihasmassaa on vähän eri tavalla, kuin tällaisella tavallisella pulliaisella. Nuo soudutkin muuten ovat jotenkin ihan älyttömän sympaattinen tapahtuma, tunnelma maalialueella on mahtava ja kaikki ovat kavereita keskenään. Uskomattoman hieno hetki oli todistaa ikämiesten parisoutusarjassa maalintuloa tyypillä, joka on soutanut kaikki Sulkavan soudut ikinä. Siis 51 kertaa, kelatkaa!!


Anttolanhovista vielä yksi juttu, siellä on ihan älyttömän hyvää ruokaa. Siis älyttömän hyvää! Ainoa miinus tulee tosi korkeista hinnoista, joita ilmeisesti kuitenkin kehtaa pyytää, koska lähistöllä ei ole muita ruokapaikkoja. Vaikka meillä meni illallisiin rahaa hävyttömän paljon, kumpikaan ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan rahan menoa, koska ruoka oli yksikertaisesti jumalaista. En tietenkään kaikista annoksista muistanut ottaa kuvaa (enkä kyllä yleensäkään tykkää ravintolassa kuvaamisesta), mutta ihan erityismaininta pitää antaa alkupalalankulle, jossa oli paikallisia herkkuja. Voi, niin hyviä kaikki, oikein itku meinaa tulla vieläkin. Vahva suoistus siis Anttolanhoville jos matkustat Mikkelin seudulla!


Oltiin niin täynnä pihvien jälkeen, että yksi jälkkäri kolmeen pekkaan riitti hyvin :)

Ja sitten vielä loppuun pakollinen matkamuisto-osio. Mä tykkään ostaa reissusta aina jonkun pienen arkisen jutun, joka sitten marraskuun pimeinä päivinä muistuttaa kivasta lomatunnelmasta. Tähän Marimekon sarjaan olen vähitellen lämmennyt alkukankeuden jälkeen ja nyt näihin kippoihin törmättyäni suorastaan rakastuin. Olen ollut vähän kyllästynyt meidän arkiastioihin ja päätinkin nyt pikkuhiljaa ruveta keräämään näitä. Kunhan saan näitä haalittua sen verran, että riittää ihan normaaliin päiväkäyttöön, niin pakkaan edelliset asiat laatikkoon ja laitan varastoon. Ja vaihdan ne takaisin sitten taas, kun alkaa uudet astiat kyllästyttää. Joku semmoinen kesä/talvi-asiasto -sykli, niin ei pääse kyllästymään. Harrastaako teistä kukaan tällaista?



Blogit ovat selvästi rauhoittuneet ja hiljenneetkin eli monella on loma jo alkanut. Meilläkin nyt vähän haipakampaa menoa seuraavat pari viikkoa, joten voi olla, että taukoa pukkaa. Tai sitten ei, mistä sen tietää. Sen huomaan kyllä itsestäni, että kommentointitahti on tosi hidasta näin loma-aikaan, tosi harvoin tulee oltua koneella, jolla kommentit aina kirjoitan. Pahoittelut siis kaikille, lueskelen teitä kyllä ❤ Toivottavasti teillä siellä ruudun takana on kaikki hyvin, oli sitten loma tai ei.

Ihanaa viikkoa kaikille 💗

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

15 TÄRKEINTÄ RUOKA-AINETTA

Mulla on aina kaksi pinoa kirjoja. Toisessa on meneillään oleva (yleensä dekkari) ja vuoroaan odottavat. Toisessa, yleensä pidempään paikalla pysyvässä pinossa on erilaisia tietokirjoja, joita luen fiiliksen mukaan selaillen. Usein kappale sieltä, toinen täältä. Jos muutaman selailukerran perusteella vaikuttaa siltä, että kirja on enemmän kuin höpönhöpöä tai siitä voi olla hyötyä mulle ammatillisesti, käyn ostamassa kyseisen kirjan. Näin mulle on vuosien varrella kertynyt ihan kiitettävä hyllyllinen erilaisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä kirjoja, joista osa on jopa saavuttanut pienimuotoisen "Raamattu-aseman" mun elämässä. Niihin on aina kiva palata, kun tuntuu siltä, että pitäisi tehdä ryhtiliike tai toisaalta silloin, jos tiedän seuraavana päivänä puhuvani koulussa jotain ihmisen terveyteen liittyvää. Lukiolaiset ovat tehneet selväksi, että he haluavat syvällisempää tietoa, kuin vain "pitää mennä nukkumaan ajoissa, koska uni on tärkeää". He (ja minä myös) haluavat tietää biologiset selitykset asioihin ja selvästi helpommin omaksuvat terveitä elämäntapoja, kun ymmärtävät niiden merkityksen fysiologisella tasolla. Tai sitten toisaalta esim. vaikka kasvisyönnin merkitys ekologisesta näkökulmasta, mistä puhumme enemmän maantieteen puolella. Kerran yksi poika päätti näiden mantsan tuntien jälkeen kokeilla pari päivää kasvisyöntiä (halusi kuulemma osoittaa, että silleen ei pysy hengissä) ja nykyjään hän on vegaani! Silloin tuli aika hyvä fiilis, että on tällä työllä ihan oikeasti tosi paljon merkitystä. (Hups, tässähän alkaa tulla ikävä opettamista...)

Mutta nyt mä eksyin taas sivuraiteille. Ne 15 ruoka-ainetta... Olen nyt lueskellut mielenkiintoista kirjaa Kuinka elää kuolematta (ehkä paras tietokirjan nimi ikinä!) ja siinä kirjoittaja listaa oman päivittäisen tusinansa, joka muodostaessaan ruokavalion perustan, edistää terveyttä.


Mitään varsinaista uutta listalta ei löytynyt, mutta jäin sen jälkeen miettimään, mitkä ruoka-aineet ovat mun perusruokavalion kulmakiviä - niin hyvää tuovan vaikutuksen, kuin tykkäämisenkin kautta. Mitä muuten ovat pitkälle kaksi samaa asiaa, jos erilaisia ruuista tulevia mahavaivoja tms. ei oteta huomioon; jos ruoka tuo hyvää mieltä, se myös yleensä tekee hyvää. Ainakin omalla kohdallani tämä pitää paikkaansa. Syön toki välillä (ja ajoittain useinkin) epäterveellistä ruokaa, mutta harvemmin hampurilaisen tai suklaapatukan syöminen tuo kuitenkaan hyvää mieltä. En ihan pystynyt pysymään tusinassa, vaan omalle listalleni pääsi 15 ruoka-ainetta. Kuten kirjankaan lista, myös munkaan lista ei muodostu pelkästään yksittäisistä ruoka-aineista, vaan osa listan kohdista on monikossa. Ja mun listalla ei ole mukana vesi eikä liikunta, koska ne eivät ole ruokaa :)

Kaurapuuro. En aikaisemmin ollut kaurapuuron ystävä ollenkaan, mun mielestä se oli inhottavan limaista ja mautonta. Lapsena meillä syötiin aina ruispuuroa, mikä kyllä vieläkin on mun mielestä tosi hyvää, mutta aamulla syötynä saa mun mahan vähän kärttyisäksi. Opettelin syömään kaurapuuroa 5-6 vuotta sitten ja nykyjään se kuuluu lähes kaikkiin arkiaamuihin. Joskus laitan siihen voisilmän, toisinaan sekoitan joukkoon maapähkinä- tai hasselpähkinätahnaa sekä jotain marjoja ja/tai banaania. Puuro itsessään ei pidä nälkää kauhean hyvin, mutta on smoothien ja pähkinöiden kanssa mulle ihan riittävä aamupala, jolla pärjään lounaaseen asti. Ja tekeehän se mahalle hyvää, ihan todistetustikin! Viimeisin villitykseni on puuron sekaan sekoitettu hasselpähkinätahna ja pensasmustikat, nam!

Mansikka. Tässä voisi olla tietenkin marjat, mutta useimmiten se mulla tarkoittaa mansikoita. Kesällä tuoreena päivittäin (laskeskelin just, että kesällä menee vähintään puoli litraa päivässä), talvella tietenkin pakastemansikoita. Mansikat (banaanin kanssa) ovat joka-aamuisen smoothieni pohja, joskus muussaan ne kohmeisena puuron sekaan. Mansikat ovat myös mun lempparituorepuuron pohja.


Banaani. Ei sellaisenaan herätä mitään suuria intohimon tunteita, mutta on niin näppärä ja täyttävä hedelmä, että pääsee ehdottomasti listalle. Aamu-smoothiessa, välipalana tai viipaloituna puuron päälle. Trendikästä Nice creamia olen kokeillut kerran, mutta en innostunut. Sitä kyllä hehkutetaan niin paljon edelleen kaikkialla, että pitäisi ehkä antaa sille toinen mahdollisuus...

Cashew-pähkinät. Muut pähkinät toki myös, mutta cashewta rakastan. Syön niitä joka aamu pienen kourallisen ja joskus myös välipalaksi. Jos vain saisi aikaiseksi, niistä saisi tehtyä myös kaikenlaisia kastikkeita. Nyt muuten tulikin mieleen se mahtava majoneesin korvike coleslaw-salaatille, pitääkin tehdä taas pitkästä aikaa. Ohjeen löydät täältä.

Kreikkalainen jugurtti. Käytän maitotuotteita tosi vähän; maidosta en tykkää, rahkaa melkein inhoan (paitsi rahapiirakassa, haha) ja kaikki muut jugurtit aiheuttavat mahaongelmia syystä tai toisesta. Mutta Valion Kreikkalainen jugurtti sopii mun mahalle ja on hyvä aamupala niinä aamuina, kun puuro ei nappaa. Joko sellaisenaan marjojen/banaanin ja myslin kanssa tai sitten tuon lempparituorepuuron pohjana.


Avocado. Huokaus, avocadot. Tiedostava, maailman ja ihmisten tilasta välittävä ihminen kaiketi laittaisi avocadot boikottiin, niin paljon niiden viljelyyn liittyvistä haitoista ja ongelmista on puhuttu lähiaikoina. Tässä kohtaa mä kuitenkin isken jarrut tiskiin ja päätän, että ihan kaikesta en voi menettää yöuniani; avocado tekee mulle niin hyvää ja on niin täyttävä ja kätevä lounaan osa, että en vaan pysty luopumaan siitä. Ja lisäksi rakastan sen makua! Lohduttelen itseäni sillä, että koitan tehdä paljon hyvää muilla tavoilla luonnon hyvinvoinnin ja epäinhimillisten työolojen vastustamisen eteen.


Vihreät. Tähän kuuluvat ennen kaikkea parsakaali ja vihreät pavut. Toki kaikki muukin vihreä, mutta tuo kaksi ovat mun suosikkeja. Yleensä pakastevihannekset ovat mun mielestä (vaikka hyvin laadukkaita ovatkin nykyjään) vähän keinotekoisen makuisia, mutta vihreissä pavuissa en tuota "sivumakua" huomaa. Parsakaalin syön mieluummin tuoreena. Varsinkin nyt kesällä, kun torilta saa kotimaista parsakaalia, meinaa itku tulla, kun se on niin hyvää.

Porkkana. Harvemmin keitettynä, mutta aina paahdetuissa uunijuureksissa mukana. Ja tosi usein salaatin korvikkeena ihan vaan semmoisenaan raakana lautasen reunalla. Tosi hyvää myös dipattuna hummukseen.

Paprika. Yksi ehdottomista suosikeistani. Ja nimenomaan raakana, aina mukana salaatin seassa tai sitten porkkanan kanssa pilkottuna lautasen reunalla. Kypsästä paprikasta en niinkään välitä, mutta esim. Romesco-kastike on itkettävän hyvää.

Pavut ja linssit. Luojan kiitos, eivät aiheuta mulla mahavaivoja, koska tähän kuuluu niin valtava määrä hyviä, käteviä ja kasviruokavaliota tukevia juttuja. Yritän koko ajan lisätä meidän kasviruokien määrää ja pavut ja linssit ovat silloin tietenkin ihan ehdoton juttu, koska proteiinia on saatava. En tykkää soijatuotteista ja Nyhtis ja Härkis ovat molemmat jotenkin ruvenneet ällöttämään. Niissä on loppujen lopuksi tosi keinotekoinen maku ja varsinkin suutuntuma, mikä on mulle aika tärkeä juttu ruuassa. Niinpä sujautan papuja tai linssejä vähän kaiken joukkoon, teen usein erilaisia kasvispihvejä, tahnoja tai keittoja ja aika usein lounaaksi papusekoituspohjaisen salaatin. Yleensä ostan pavut valmiiksi kypsennettyinä, mutta nyt on tarkoitus alkaa vähän pihistelemään ruokamenoissa (koska ensi kesän vähän pidempi lomamatka) ja olen ajatellut ruveta keittämään niitä itse. Ne kestävät kuulemma tosi hyvin pakastamisen, mikä olisi hyvä juttu myös sen takia, että silloin niitä saisi käyttöön aina sopivan määrän kerrallaan.




Kananmuna. Vaatiko selitystä? Täyttävä, kätevä, helppo, proteiinia. Lounasrasian yksi yleisimmistä asukeista juuri sen helppouden takia. Munakkaatkin ovat toki käteviä, mutta jostain syystä en ole munakasnainen - tosi harvoin tulee tehtyä.

Raejuusto. Vähän sama juttu kuin muna. Maitotuotteista kreikkalaisen jugurtin lisäksi toinen, joka ei ärsytä mahaani. Niin kätevä ottaa mukaan lounaalle ja toimii myös välipalana. Sopii linssikeiton lisukkeeksi, varsinkin jos soppa on vähän turhan tulista. Eniten tykkään Valion pehmeästä raejuustosta.


Kala. Jos saisin ihan oikeasti tuoretta kalaa, meillä syötäisi sitä monta kertaa viikossa. Marketin kalatiski ei vakuuta meren rannalla kasvanutta, joka lapsena tottui tuoreeseen kalaan. Työpaikkakaupungissani avattiin reilu kaksi vuotta sitten kunnollinen kalakauppa, joka sai aikaan meillä räjähdysmäisen kasvun kalan syönnissä. Ikävä kyllä kauppa suljettiin ja joudun taas turvautumaan markettien kalatiskiin. Useimmiten lohta, koska se on helppo ja kalliinakin aina edullisempi kuin eniten rakastamani valkoinen kala. Syön myös tonnikalaa aika säännöllisesti lounaalla ja teen siitä välillä helpon tonnikala-peruna -laatikon, jota pakastan lapselle annosrasioissa.



Broileri. Niin helppoa, niin kätevää, niin edullista, niin hyvää. Kuten avocadonkin kohdalla, koitan unohtaa kaikki ikävät jutut ja palaan aina uudestaan ja uudestaan kypsentämään uunipellillä paketillisen broilerinfileitä ja pakastamaan ne lounasruuaksi. Tai tekemään broileripullia. Tai broilerikastiketta. Tai salaattia. Broileri taipuu niin moneksi, että en kyllä siitä luovu, ennen kuin mahdollisesti joskus alan kokonaan kasvisyöjäksi.


Jauheliha. Tähän tarkoituksella jauheliha, ei naudanliha. Ihan sama asia tietenkin, mutta syömme kokolihaa nykyjään ihan älyttömän harvoin. Jauheliha pääsee tälle listalle lähinnä sen helppouden takia. Ruuanlaiton pitää olla sellaista, että se ei aiheuta liikaa stressiä ja tähän tarkoitukseen jauheliha sopii täydellisesti. Paketti jauhelihaa taipuu niin moneksi ruuaksi helposti, että sitä ei vaan yksinkertaisesti voi jättää tältä (arki)listalta pois. Yksi juttu, mitä yritän pitää pakkasessa aina, on itse tehdyt lihapullat annospusseihin pakattuina. Sopivat helpoksi lounaaksi sellaisenaan, ne voi heittää tomaattikastikkeeseen ja tarjota pastan kanssa, kermassa hetken aikaa muhittuaan ovat ihania perunoiden kanssa jne.jne. Ja mikä tärkeintä, kaikki rakastavat!


Kovasti pähkäilin, pitäisikö listalle ujuttaa vielä couscous ja kvinoa, mutta päätin jättää ne sivumaininnalle. Käytän suht usein, mutta eivät kuitenkaan ole sitä ruokavalioni kivijalkakamaa. Couscous-salaatti on helppo, kätevä ja hyvä, mutta huomasin näitä listatessani, että se ei ole niin tärkeä, kuin jotkut muut jutut. Toi on myös aika asiallinen pohdittava juttu: mitkä ruuat terveellisyyden ja hyvän mielen lisäksi ovat sulle tärkeitä?



No huh, johan tuli taas pitkä juttu. Mutta tätä oli kiva kirjoittaa, vetoan aina siihen 😄 Ja hei, nyt mä haluaisin kuulla, mitkä ovat sun tärkeimmät ruoka-aineet! Ei tarvitse (toki saa!) kirjoittaa näin pitkiä perusteluja, pelkkä listakin riittää. Ja jos sulla on semmoinen tunne, että mitään ei tule mieleen (ja varsinkin, jos arkiruuan tekeminen tekee tiukkaa), niin tämä on aika hyvä juttu käydä läpi ja miettiä. Kun kirjaa ylös itselle mieluisimmat raaka-aineet ja tekee niistä vaikka listan lompakkoon, niin sen mukaan on helppo tehdä ostoksia kaupassa. Ei siellä kaupassa aina tarvitse päättää mitä ruokaa tekee tänään, riittää, että ostaa perusainekset ja sitten kotona pienen huilin ja välipalan jälkeen alkaa miettimään, mitä näistä saisi aikaiseksi. Kokeile vaikka!

Mitkä ruoka-aineet löytyvät sun keittiöstä ja lautaselta aina? 
Olisi myös tosi kiva kuulla, miksi.
💗 
p.s. näin lomalla näköjään intoudun välillä kirjoittamaan ihan hurjaa tahtia. Jos et ehtinyt lukea edellistä postausta kivasta kesästä, voit käydä lukemassa sen täältä :)

tiistai 3. heinäkuuta 2018

HELLO, HEINÄKUU!

Tämä kesä on kyllä niin poikkeuksellinen, että en moista muista kokeneeni. Olen ihan häkeltynyt siitä, kuinka kiva kesäkuu oli ja varsinkin siitä, että kerrankin en heinäkuun alkaessa miettinyt salaa, hiljaa mielessäni, että pian tämäkin kesä loppuu, luojan kiitos. Kun tein listan kesän to do -jutuista, ajatuksenani oli keksiä mahdollisimman paljon asioita, joiden avulla saan kesästä vähän siedettävämmän kuin mitä se yleensä on ollut. Ja nyt hupsista, reilu kuukausi myöhemmin huomaan, että en ole sitä edes tarvinnut, koska on ollut niin kivaa ihan ilman listojakin. Olen mielestäni löhönnyt ja laiskotellut suurimman osan kesäkuuta ja silti näyttää siltä, että olen tehnyt jo vaikka mitä, vaikka tässä postauksessa on vain osa kaikesta.


Olen lukenut, kuten arvasinkin. 15 kirjaa tähän mennessä ja yöpöydällä odottavasta pinosta päätellen luku tulee elokuun puolivälissä olemaan paljon suurempi. Olen pyöräillyt maltillisesti ja huomannut, että polvet kestävät, mutta perse ei 😂 Hitto, tuntuu että tarvitsisin satulan tilalle nojatuolin... eli kesän tavoitteena oli siedättää polvet, mutta hoito kohdistuukin nyt ahteriin. Olen käynyt lapsen kanssa Hämeen linnassa. Ollaan käyty tutussa maauimalassa pari kertaa, mutta ei olla vielä päästy pitkälle eli uusia paikkoja ei ole tullut kokeiltua. Olen hyväksynyt tyynesti kuumat aallot lähes joka yö ja valvonut niiden kanssa ihan rauhallisesti. Olen katsonut enemmän futista, kuin mitä arvasin katsovani. Olen ollut tyytyväinen keskeneräiseen pihaamme ja puutarhaamme ja alkanut ajatella asiaa niin, että ehkä se ei olekaan keskeneräinen, vaan hyvä just näin. Olen keksinyt sekoittaa kaurapuuroon Saksasta ostamaani hasselpähkinätahnaa (vajaa rkl annokseen) ja ripauksen kookossokeria (1/2 tl annokseen), päälle pensasmustikoita. Ihana puuro! Samaa tahnaa näkyy löytyvän myös Ruohonjuuresta, suosittelen kokeilemaan! Olen kävellyt lapsen kanssa hiekkatien laitaa pysähtyen joka toisella askeleella syömään metsämansikoita. Olen grillannut, tehnyt Huli huli -kanaa, leiponut suklaahippukeksejä ekstrasuklaalla, syönyt mansikoita, herneitä ja kotimaisia (kesäkuussa!!) vadelmia miettimättä, kuinka paljon niihin taas menee rahaa.


Uintireissulle ei tarvita muuta evästä, kuin herneenpalkoja ❤ (ja äiti, joka ei rohmua lapsen herneitä, vaan antaa hänen syödä kaikki itse, kuten tässä harvinaisessa kuvanottotilanteessa pääsi käymään)

Olen pitänyt huolen siitä, että nälkäkiukku on pysynyt kaukana minusta, ei pelkästään lapsesta. Yleensä kesällä päivän syömiset ovat olleet ihan retuperällä, mistä on näin jälkeenpäin mietittynä seurannut ongelmia. Koska kokkaaminen kaksi kertaa päivässä ei alkukesästä kauheasti napannut, olen käynyt lapsen kanssa hävyttömän monta kertaa lounaalla ravintolassa. Rahaa tähän tietenkin on kulunut, samoilla euroilla olisi voinut piipahtaa vaikka Tallinnassa. Mutta mitä iloa on olla Tallinnassa hyvällä mielellä yhden päivän ajan, jos on kiukkuinen kesän kaikki muut päivät? No, ulkona syöminenkin alkoi kyllästyttää ja olemme siirtyneet takaisin kotiruokintaan.

Kesällä riittää tosi pieni ja simppeli lounas, koska aamupala tulee syötyä niin myöhään.

Biologina olen ollut huolissani siitä, että pölyttäjiä (ja muitakin hyönteisiä) on ennätysvähän. Salaa mielessäni olen kuitenkin ollut tästä helpottuneen huojentunut, koska tosi paha ötökkäfobiani on yksi syy siihen, miksi en yleensä niin kauheasti nauti kesästä. Olen ihmetellyt luonnon kauneutta ja sitä käsittämätöntä nopeutta, millä luonnonkukat ovat tänä vuonna kukkineet. Ihmetellyt sitä, mitä loppukesälle enää on jäljellä, kun horsmakin kukkii jo!




Olen lukenut Pauliina Vanhatalon kirjaa Toinen elämä ja ollut lähes järkyttynyt siitä, kuinka tarkasti minulle täysin tuntematon ihminen pystyy pukemaan sanoiksi omat tuntemukseni ja ajatukseni. En pysty vielä puhumaan kirjasta sen enempää, niin ihon alle se on mennyt. Tunnen kuitenkin, että tämän kirjan sysäämänä olen siirtymässä eteenpäin, poispäin siitä kipuilusta, jota mieleni on itsepintaisesti viimeisen vuoden ajan vastoin omaa tahtoani harjoittanut. Tunnen jo etukäteen valtavaa helpotusta. Tuntuu siltä, että jokin minussa on muuttunut jo parissa viikossa. Ostin kirjan itselleni, koska tiedän, että sen virkkeisiin, ajatuksiin ja oivalluksiin pitää palata vielä monta, monta kertaa.

Kun ihminen on nuori, hän luo valinnoillaan tarinaa itsestään. 
Kuka olen? Mitä tahdon? Mihin kuulun? Suurista ratkaisuista rakentuvat Elämän suuren kertomuksen koukuttavat käänteet, kunnes valinnat on tehty ja ote tarinasta kirpoaa. Sen pituinen se. Mitä tapahtuu, kun kertomus päättyy? Silloin alkaa toinen elämä. 
Nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei tunnu enää olevan tilaa tai käyttöä - mutta mitä niillä sitten tekisi? Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? 
Kuinka löytää olemassaololle suunta ja hahmo arjen rutiinien ja loputtoman toiston keskellä? 
Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? 
Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta? 
(kirjan esittelyteksti Adlibriksen sivulla)

Olen myös jo valmiiksi hyväksynyt sen, että tämä hilpeä kepeyden tunne ei tule välttämättä jatkumaan yli talven. Luonteeseeni kuuluu intoutuminen kaikesta uudesta; mikä tahansa uusi tunne, uusi ajatus tai toimintamalli saa mussa yleensä aikaan melko epärealistisen tämä tulee jatkumaan ikuisesti -fiiliksen. Mistä tietenkin seuraa usein pettymys. Olen alkanut ymmärtää tätä piirrettä itsessäni ja päättänyt, että sille pitää tehdä jotain. Pitää ottaa rauhallisemmin. Tuossa vähän aikaisemmin vihjailin ensi talveen liittyvästä postauksesta ja se liittyy just tähän: en halua tuudittautua siihen uskoon, että ensi marraskuussa olisi yhtä ihanaa kuin nyt. Mutta haluan myös jo etukäteen tehdä töitä sen eteen, että olisi edes vähän ihanampaa kuin viime talvena. Aiheesta lisää myöhemmin!


Mutta siis että nyt on vasta heinäkuu, herranen aika. Meidän perheen yhteinen loma alkaa ensi viikonloppuna miehen loman alkaessa ja viikonloppureissulla Sulkavan soutujen tunnelmiin. Sillä suunnalla kaksi yötä pienessä järvenrantahotellissa. Heinäkuussa on edessä tämän kesän vauhdikkaampi osuus, kun käväisemme pohjoisessa ja juuri ennen koulujen alkamista jokavuotisella Tykkimäki-reissulla. Tulemme miehen kanssa viettämään yhden viikon kentän laidalla Hesa Cupin pelejä katsoen. Sovittuna on myös ystävätreffejä ja siskonkin kanssa sovittiin tekevämme jotain. Ja sittenhän mun piti vielä ainakin ehtiä luuhamaan Helsingissä, mahdollisesti piipahtaa Tallinnassa tai Tukholmassa ja olla ajattelematta kaikkia niitä pikkuhommia, mitä täällä kotona pitäisi saada aikaiseksi.

Tämä kesä tulee loppumaan kesken! Näin ei ole käynyt koskaan, ihan uskomatonta!

Miten sun kesä on sujunut? Toivottavasti juuri sulle parhaalla tavalla 💗