perjantai 28. joulukuuta 2018

LOPPUVUODEN HÖPINÖITÄ

Heipä hei ja terveisiä Prahasta! Vietimme joulun tänä vuonna poissa kotoa, ekaa kertaa näin. En ole koskaan (vaihtarivuotta lukuun ottamatta) ollut jouluna missään muualla kuin lapsuudenperheeni kanssa, mutta tänä vuonna tuli tämäkin koettua. Vähän on kieltämättä hassu olo, ihan kuin olisimme hypänneet joulun yli ja niinhän me teimmekin. Myös täällä kotona; vaikka emme olleet reissussa kuin neljä päivää, en laittanut kotia joulukuntoon, enkä tehnyt mitään jouluruokia, en ennen, enkä jälkeen reissun. Koristeettomuus ei haitannut yhtään, mutta jouluruokia jäin kieltämättä vähän kaipaamaan. Kuten vuosi sitten kirjoitin, tietyt jouluruuat ja nimenomaan itse tehtynä, ovat mulle joulussa se tärkein juttu. Mulle ei "kelpaa" kenenkään muun tekemät perinneherkut (paitsi siis oman äidin ja isän) ja vähän oli ajatuksena, että kokkaan pienen joulun sitten reissun jälkeen. Mutta ei se enää ole sama asia, joten odottelen nyt sitten ensi vuoteen. Italialainen ruoka korvasi tänä vuonna sillit ja kinkun ja täytyy myöntää, että onnelliseksi (ja ihan yhtä ähkyksi) nämäkin annokset minut tekivät!



Praha oli ihana. Neljän päivän reissu on tavallaan just sopiva, mutta tavallaan vähän turhan lyhyt. Varsinkin, kun ollaan lapsen kanssa liikkeellä, aamusta iltaan kävely ympäriinsä ei oikein nappaa, eikä ihan jokainen kohde kiinnosta. Olutkuppiloissa ei viitsi tietenkään istuskella (ja muutenkin huomasin, että mulle ei enää olut maistu yhtään), eikä iltaisin kauhean myöhään ruokaravintoloissakaan. Toisaalta kun perillä ollaan vain neljä päivää, ei viitsisi toisaalta liikaa lojua hotellissakaan. Aika hyvä kompromissi me löydettiin joka päivä ja tuntuu, että kaikki olivat tyytyväisiä. Menomatkalla oli pientä säätämistä ja teimme matkaa Helsinki - Praha yhteensä 9 tuntia (koukkaus Munchenin ja Varsovan kautta...), mutta muuten kaikki meni hienosti. Ehkä tuosta säätämisestä johtuen yksi lisäpäivä olisi ollut kiva, mutta ensi kerralla sitten. Meillä oli ihastuttava hotelli (suosittelen, jos olet suuntaamassa Prahaan omatoimimatkalle, hotellin tiedot löytyvät täältä) ja ruokapaikkojen valinta osui myös nappiin. Huvittavaa kyllä on, että lapselle suurin ruokaelämys oli päästä syömään KFC-pikaruokalaan friteerattuja kananpaloja 😂 Huomasin, että lähes kaikissa kuvissa on mukana joku tai kaikki meidän perheestä, joten julkaisukelpoinen kuvasaldo on tosi pieni (miehet eivät halua kuviaan tänne blogiin).



Nyt siis kuitenkin jo kotona ja lomaa on onneksi vielä reilu viikko jäljellä. Meillä ei ole mitään ihmeellistä suunnitteilla, joten aikaa lojumiseen, kirjojen lukemiseen, ulkoiluun, joulusuklaiden syömiseen ja pieneen kotona järjestelyyn on riittävästi. Ensi viikolla aloitan itselleni ostaman joululahjan käyttämisen eli tapaan personal trainerini ensimmäistä kertaa. Ostin viiden kerran paketin, jonka toivon auttavan minut vihdoinkin kuntosaliharjoittelun alkuun. Siitä kuitenkin lisää ensi kerralla, nyt ryhdyn ruuanlaittoon. Muutaman päivän loma keittiöstä teki oikein hyvää ja kokkaaminenkin on taas ollut kivaa.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille ja hyvää vuoden vaihdetta, jos en ennen sitä ehdi linjoille. Minä en tee tänä vuonna mitään uuden vuoden lupauksia (tuo PT:n hankkiminen osui ihan vahingossa tähän vuoden loppuun, olen sitä kypsytellyt jo jonkin aikaa), mutta onhan uuden vuoden aloittaminen aina yhtä kivaa. Tänään illalla ajattelin kaivaa puhtaan kalenterin esiin ja ruveta täyttämään sitä.

Toivottavasti Sinun joulusi meni hyvin 💗

torstai 20. joulukuuta 2018

HYVÄÄ JOULUA ❤

Blogi joululomailee nyt jonkin aikaa, joten toivotan kaikille teille lukijoille ihanaa, levollista, rauhallista, onnellista ja juuri Sinun näköistäsi joulua ❤


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

KASVISRUOKAPÄHKÄILYÄ

Myönnän eläväni jatkuvan pienen ahdistuksen vallassa kasvisruokailun suhteen. Ahdistaa ilmastonmuutos, maailman tila, kasvisruokavalion kiistaton ekologinen hyöty ja myös sen tuomat hyödyt omalle terveydelle. Haluaisin syödä kasvisruokaa paljon, paljon enemmän, kuin mikä tämänhetkinen tilanne on, mutta en vaan saa aikaiseksi. Ja sehän se tässä ahdistaakin (tai lähinnä nyppii) eniten!


Jotta vegeilystä tulisi mielekäs ja miellyttävä osa arkea, pitäisi siihen panostaa ainakin alkuvaiheessa ihan hirveän paljon enemmän, kuin sen iänikuisen jauhelihakastikkeen vääntämiseen. Pitäisi suunnitella viikkojen ruokalistat niin, että päivät olisivat ihan oikeasti mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Resepteissä pitäisi olla monipuolisuutta, ettei kävisi kuten miehen taannoisen lihattoman lokakuun kanssa; en jaksanut kauheasti satsata ja ekan viikon jälkeen meillä mentiin aika lailla linssikeitto - linssikastike -linjalla koko kuukausi. Ei ihme, että koko porukka kyllästyi touhuun ja veti marraskuussa lihaa lähes joka päivä. Edelleen mieskin kuitenkin lähtisi ihan mielellään lihatonta ruokavaliota noudattamaan, onneksi! Lapsikin suostuu syömään kasvisruokia vähän pitkin hampain, mutta hänelle olisin kyllä valmis vääntämään sen jauhelihakastikkeen aina välillä.

Oikeastaan olisin ihan riittävän hyvillä mielin jo siitä, että saisin aikaiseksi lihattomat viikot. Ensi alkuun voisi lähteä siitä, että lihaa ja kanaa saa syödä viikonloppuna, jos siltä tuntuu. Ja viikolla pelkästään kasvisruokaa ja kalaa - sen haluan kuitenkin pitää lautasella. Jotenkin uskon (ja olen tämän kuullut myös monelta vegekaveriltani), että pikkuhiljaa myös noi viikonlopun lihat jäisivät pois.


Nyt varmaan moni miettii, että miksi pitäisi, jos se kerran on noin hiton vaikeaa!? No koska mä haluaisin! Kuten jo alussa mainitsin, syitä kasvisruokavalion noudattamiseen on niin monta, että tuntuu ihan hölmöltä syödä lihaa. Haluaisin voida sanoa ääneen "mä olen kasvissyöjä". En niin, että sanoisin sen jollekin muulle, en ollakseni jotenkin erinomainen ihminen, vaan ihan itselleni.

Syitä, miksi en alkaisi kasvisyöjäksi ei oikeastaan ole. Kuten jo aikaisemmin sanoin, saisin myös perheen mukaan tähän. Olen hyvä kokki, joten osaan tehdä hyviä kasvisruokia. Tykkään hyvästä kasvisruuasta tosi paljon. Ja jos annan itselleni kuitenkin luvan syödä kalaa, munia ja maitotuotteita (ja välillä viikonloppuna lihaa tai kanaa), ei mitään tekosyitä oikeasti ole enää jäljellä. Muu, kuin se saamattomuus. Että pitäisi miettiä ja suunnitella tarkasti ja myös jaksaa tehdä arki-iltoina tämän Mordor-pimeyden keskellä vaihtelevaa ja mielenkiintoista ruokaa.


Rupesin kirjoittamaan tätä juttua, koska arvasin ja toivoin, että käy näin, kuten nyt kävi. Että tämä kaikki tuntuu ihan järjettömän älyttömältä narisemiselta ja valittamiselta. Että tulisi tämä tunne: hitto soikoon nainen, lopeta toi saamaton marmattaminen ja just do it!

En lupaa nyt julkisesti mitään, mutta toivottavasti kuukauden kuluttua raportoin teille tähän aiheeseen liittyen jotain. En myöskään ala odottamaan mitään tammikuun alkua, vaan aloitan nyt heti. Muistuttakaa mua tammikuun alussa ja kysykää, että olenko saanut aikaiseksi! Ja joo, tiedän oikein hyvin, että olen kirjoittanut tänne aikaisemminkin vastaavia pähkäilyjä ja silti täällä vedetään hampurilaisia. Mutta en yhtään häpeä tätä, vaan uskon, että kun tämän nyt mä aloitan -ryhtiliikkeen tekee tarpeeksi monta kertaa, jossain vaiheessa se onnistuu.


Kun nyt kerran kasvisruuasta puhutaan ja tässä ollaan muka vähän niin kuin ruokablogi, niin linkkaan tähän loppuun muutamia mahtavia kasvisreseptejä, mitä olen tänne raportoinut. Postauksen kuvat liittyvät kaikki noihin resepteihin (ja osa on semmoisia, joita on tullut käytettyä täällä moneen kertaan). Jos ei maailmantuskasta, niin ainakin oman keventämisen kannalta on ihan järkevää lisätä vegeruokien määrää ennen joulua, koska aika moni syö silloin vähän liikaa ja usein myös aika paljon "väärällä tavalla". Itse tein nuorempana aina sen virheen, että kevensin sitten joulun jälkeen, mutta yhden viisaan ystäväni innoittamana olen lähivuosina pyrkinyt keventämään jo ennen joulua. Silloin voi juhlapyhinä nautiskella ihan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla just niin paljon kuin sielu sietää!



Pistaasi-lime-hummus kaikkien mahdollisten ruokien lisukkeeksi




Aina yhtä ihana linssikeitto



Näillä pääsee jo hyvin alkuun. Ja blogista löytyy paljon lisää kasvisohjeita tunnisteella kasvisruoka!


Mitä ajatuksia tämä herättää sussa? Painitko itse saman ongelman kanssa vai oletko peräti selättänyt sen ja saanut siirryttyä kasvisruokaan? Ja jos et, mikä on sun "tekosyy"? Mulla se on saamattomuus (ja myönnän, ajoittainen lihanhimo), mutta kuten sanottua - kun tarpeeksi monta kertaa aloittaa, jossain vaiheessa taatusti myös onnistuu!

Toivotan samalla rauhallista ja levollista Itsenäisyyspäivää kaikille 💗

tiistai 4. joulukuuta 2018

TÄYDELLISET HAMPURILAISSÄMPYLÄT

En ole mitenkään kauhean fanaattinen hampurilaisfani. Vaihtarivuosi Jenkeissä 80-luvulla kyllästi mut hampurilaisilla niin, että mulla meni monta vuotta niin, että söin hampparin ehkä kerran tai pari vuodessa. Edelleenkään mäkkäriruoka ei ole ykkösvaihtoehtoni, kun pitää saada nopeaa mättöruokaa. Toki piipahdamme hampurilaisilla aina välillä, lähinnä lapsen toiveesta, mutta jos minä saan päättää, menemme mieluummin vaikka Kotipizzaan. Mieheni suorastaa inhoaa kaikkia hampurilaispaikkoja. Varmaankin näistä syistä johtuen en myöskään tee hampurilaisia kotona kauhean usein, vaikka muuten perjantai-illat yleensä vietämmekin erilaisia "roskaruokia" syöden. Viime perjantaina keksimme kuitenkin pitkästä aikaa tehdä hampurilaisia kotona ja voi että, niistä tuli ihan sairaan hyviä. Ja syy tähän on se, että löysin vihdoin ja viimein sen oikean sämpyläohjeen, joka näköjään onnistuu myös tämmöiseltä jauhopeukalottomaltakin tyypiltä.

En tajua, miksi kuva on epätarkka täällä blogin puolella, vaikka se kuvakansiossa näyttää ihan terävältä...
Kaupan valmiit hampurilaissämpylät on mun mielestä ihan kauheita, mutta en myöskään tykkää rakentaa burgeria minkään rapeakuorisen täysjyväsämpylän sisään. Valkoista höttöleipää sen olla pitää, mutta hyvää semmoista. Ja tässä se nyt tulee, täydelliset hampurilaissämpylät! Ohje on suoraan Jenni Häyrisen Katukeittiö-kirjasta, mikä muuten on mainio opas kaikenlaisen astetta paremman mättöruuan valmistamiseen. Ohjeen luvataan riittävän 8-10 sämpylään, mutta minä tein omistani jättiläismäisiä ja niitä tuli 6 kappaletta.

Ja sama juttu tämän kuvan tarkkuuden kanssa...

Hampurilaissämpylät

25 g tuoretta hiivaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
2 rkl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

1 kananmuna voiteluun
unikonsiemeniä koristeluun

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja anna seistä 10 minuuttia. Lisää oliiviöljy, kananmuna ja sokeri. Lisää suola ja jauhot koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa yleiskoneella tai käsin 5 minuuttia.

Nostata 1 - 1,5 tuntia liinalla peitettynä. 
(Vinkki: minä lämmitän uunin noin 50 asteeseen, sammutan sen sitten ja laitan taikinan kohoamaan uuniin "jälkilämpöihin". Tämä tuntuu olevan ainoa keino millä tämmöinen tumpelo leipoja saa hiivataikinan kohoamaan 100% varmuudella)

Jaa taikina osiin ja pyörittele sämpylöiksi. Asettele leivinpaperilla vuoratulle pellille ja litistä sämpylöitä hieman. Nostata uudestaan liinan alla noin puoli tuntia. Laita tässä vaiheessa uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Sudi sämpylät kananmunalla, ripottele päälle unikonsiemeniä ja paista 20-25 minuuttia.

Hampurilaispihvithän pitäisi tietenkin paistaa grillissä tai ainakin pannulla, jotta niihin saisi sen välttämättömän, vähän kärtsänneen maun (tunnetaan myös karsinogeeneina...). Mä olen kuitenkin tosi laiska paistamaan mitään, koska en jaksa sitä sotkua, mikä paistamisesta seuraa. Meillä on tosi tehokas liesituuletin, joten käry ei pääse leviämään keittiöön, mutta en kestä sitä joka puolelle roiskunutta rasvaa ja ennen kaikkea sen siivoamista. Mullahan on kaasuliesi, mikä tarkoittaa sitä, että koko kapistus pitää purkaa atomeiksi, jos meinaa saada kaiken sen ympäriinsä roiskuneen rasvan siivottua. Siksi menen - ja menin tälläkin kertaa - yleensä mahdollisimman helpolla ja kypsennän lähes kaiken uunissa. Parhaat hampparipihvit syntyvät hyvälaatuisesta naudanjauhelihasta, suolasta, mustapippurista ja kunnon nokareesta Dijon-sinappia. Kaikki käsin sekaisin, pikainen suolan tarkistaminen maistamalla (kun lihassa ei ole sikaa, uskaltaa sitä ihan hyvin maistaa raakana), pihveiksi taputtelu ja uunissa 225 asteessa kunnes ovat kypsiä.

Ja kotona tehtyihin hampurilaisiin saa luonnollisesti laittaa täytteeksi ihan mitä vaan! Meillä mentiin aika perusmeiningillä: salaattia, tomaattia, suolakurkkua, punasipulia, Cheddar-juustoa, ketsuppia, sinappia ja majoneesia. Ja lautaselle tietenkin myös vähän ranskalaisia.


Nyt siis kaikki hampurilaistalkoisiin ensi viikonloppuna! Tuossa Katukeittiö-kirjassa on muuten ideoita myös muihinkin, kuin ihan perushamppareihin. Nyhtökanahampurilainen jäi kutkuttelemaan mielen perukoille, veikkaan sen olevan meidän seuraava perjantai-illan herkku!

Mites teillä? 
Syöttekö kotona itse tehtyä mättöruokaa? 
Mikä teidän perjantaiherkku on?