tiistai 26. maaliskuuta 2019

PIENIN ASKELIN KOHTI MUOVITTOMUUTTA

Yhteistyössä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa

Miettikääpä, kuinka monta pientä ja isoa asiaa jokaisen meistä tulisi ottaa huomioon nykyjään ihan päivittäin! Vähääkään vastuullisesti ajattelevat ihmiset näitä onneksi miettivät, jos eivät aina päivittäin, niin ainakin monta kertaa viikossa. Valitettavasti meillä ja muualla on edelleen valtava määrä ihmisiä, joita ei kiinnosta tai jotka eivät usko esim. ilmastonmuutokseen, mutta onneksi vastuullisuus on lisääntynyt lähivuosina ihan valtavasti ja lisääntyy koko ajan. Kaikista ilahduttavinta on se, mitä näen itse päivittäin töissä ja kotona; lapset ja nuoret eivät kyseenalaista näitä asioita, he eivät juurikaan mieti "kannattaako?" tai "pitääkö todellakin?" - he tekevät ja kaikista hienointa on se, että he myös ymmärtävät miksi he tekevät näin. Osa nuoristakin toki on autuaan tietämätön, miksi banaaninkuoret pitää laittaa biojäteastiaan, mutta luojan kiitos suurin osa heistä kuitenkin toimii niin kuin heille on opetettu. Koulujärjestelmän tehtävä on opettaa miksi näin tehdään, jos niin ei olla jo kotona tehty. Ihan vähän haluan mainostaa teille "alaa tuntemattomille", että lukion maantieteen opinnot keskittyvät pitkälle juuri näihin asioihin, ei siihen, mikä on Euroopan viidenneksi pisin joki. No juu, mutta nyt eksyin raiteilta jo ihan alkumetreillä eli takaisin postauksen varsinaiseen pointtiin...


Muovin kierrättäminen on yksi helppo tapa vähentää omaa ympäristökuormaansa. Kaikki ovat varmasti lukeneet maailman alati kasvavasta muoviongelmasta ja sen vaikutuksista niin solu-, yksilö- kuin ekosysteemitasollakin. Kierrätykseen päätyvä muovi päätyy joko uusien muoviteollisuustuotteiden raaka-aineeksi tai energiaksi. Paras vaihtoehto olisi päästä kaikesta muovista eroon, mutta se ei liene realistinen vaihtoehto vielä pitkään aikaan. Tavallisen kuluttajan on todella vaikea välttyä muovijätteeltä, vaikka miten kiinnittäisi asiaan huomiota. Lähes kaikki ostamamme elintarvikkeet (ja kaikki muukin) on pakattu muoviin, usein jopa moneen kerrokseen. Ellei heittäydy tosi vastuulliseksi ja kulje joka paikassa omat purkit ja kangaspussukat mukanaan, on todella vaikea välttää muovia.

Oma kysymyksensä on myös se, että moni vaihtoehtotuote ei ole aina välttämättä sen parempi vaihtoehto. Tuula nosti just yhtenä arki-iltana Facebookissa esiin sen ongelman, että hedelmille tarkoitetut kestopussit on valmistettu Kiinassa, maailman eniten saastuttavassa maassa ja toisella puolella maapalloa. Itse totesin tuossa keskustelussa pakkaavani hedelmät kyllä niihin parjattuihin ja suorastaan "syntisiin" muovipusseihin, mutta käytän ne sitten moneen kertaan: korvaan niillä tuorekelmun, joka yleensä jää aina kertakäyttöiseksi eli sujautan vaikkapa ruokajämiä sisältävän lautasen hedelmäpussin sisään. Tällä tavalla samaa pussia voi käyttää monta kertaa. Samaa pussia voi käyttää myös esim. paperiin pakatun leivän säilyttämiseen (leipä kovettuu paperipussissa), monta kertaa eväiden roudaamiseen työpaikalle ja vaikka miten monessa muussa mahdollisessa uusiotehtävässä. Ja kun pussi alkaa olla tiensä päässä, käytän sen roskapussina kissan astiaa tyhjentäessäni. Ajatuksena on siis se, että kun joku muovituote kuitenkin on kertaalleen valmistettu ja se on päätynyt talouteen, käytä sitä mahdollisimman monta kertaa, jotta sen valmistaminen ei "mene hukkaan". Voisin tietenkin ommella itse hedelmäpusseja, joita kantaisin mukanani, mutta... no niin, se kuuluisa mutta. Ei musta ole semmoiseen, myönnän!

Meidän lähin muovinkeräyspiste on n. 20 km päässä, mikä tuntuu äkkiseltään ihan mahdottomalta asialta. Mutta me kuljemme tuon saman matkan töihin ja kauppaan ja näillä reissuilla käyn tyhjentämässä meidän muovijätteemme (samalla vien pahvin, metallin ja lasin). Kerään kaiken muovin isoon kaupan (muoviseen...) kestokassiin ja sen täytyttyä kippaan kassin auton takakonttiin. Usein se kieltämättä jää tyhjentämättä ajallaan ja takakontti täyttyy kasseista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kontti on täynnä, piipahdan kierrätyspisteellä.

Käytetty tuorekelmu kuitenkin päätyy aina sekajätteeseen. En tiedä ketään, joka uusiokäyttäisi kertaalleen käytettyä Elmukelmua (jos teet sitä, kerro ihmeessä kommenttipuolella, lähetän sulle jonkun "arjen ympäristösankari" -palkinnon!). Olen hankkinut tosi paljon (Ikean) loistavia lasista valmistettuja säilytysrasioita, mutta kyllähän tuota tuorekelmua kuluu arjessa surullisen paljon. En aikaisemmin osannut kuvitellakaan, että sen voisi korvata jollain ekologisemmalla tuotteella, joten olin tosi ilahtunut päästessäni testaamaan yhteistyössä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa mehiläisvahakääreitä, jotka on valmistettu puuvillasta, mehiläisvahasta, pihkasta ja kookosöljystä. Kääreiden käyttöikä on noin vuosi, minkä jälkeen ne voi luonnontuotteena kompostoida.

Kääre pestään ennen ensimmäistä käyttökertaa (ihan vaan hanan alla haalealla vedellä), puristetaan kuivaksi ja annetaan kuivua. Käyttö on mahdottoman helppoa: astia peitetään kääreellä ja muotoillaan sen ympärille. Käsiä pidetään hetki astian ympärillä, jolloin kääre reagoi käden lämpöön ja se muotoutuu tiiviisti astian ympärille. Mehiläisvahan ansiosta kääre pitää muotonsa kylmässä ja toimii näin erinomaisesti jääkaapissa. Käytön jälkeen se pestään haalealla vedellä, kuivataan ja käytetään uudestaan.



Kuva Hyvinvoinnin tavaratalon sivulta
Olen nyt käyttänyt näitä kääreitä muutaman viikon ajan, enkä ole keksinyt niistä kauhean paljoa mitään merkittävää kritisoitavaa. Ensimmäisillä käyttökerroilla kääreestä jää vähän vahaa astian reunoille, mutta sen saa helposti pestyä pois. Tämän ominaisuuden takia en ole käärinyt näihin esim. lapsen välipalaleipiä sellaisenaan, mutta kun kääreellä on jo vähän enemmän käyttöikää, tuokin ominaisuus jää pois, joten niitä voi käyttää myös siihen tarkoitukseen. Jopa tärkeä sipulitesti onnistui eli kääre piti raa'an sipulin hajun astian sisällä. Miinusta tulee siitä, että sipulin haju kyllä tarttui itse kääreeseen, mutta haju ei siitä tartu eteenpäin, eikä leviä ympäriinsä, joten aika pieni miinus tämä kyllä on! Toinen niinikään pieni miinus siitä, että kääreen läpi ei näe, mitä sen alla on. Tämä aiheuttaa jonkun verran turhaa arpomista ja kääreiden availemista jääkaapilla silloin, kun sen ovea availee useampi kuin yksi henkilö.


Tykkään ihan superpaljon siitä, että kääreitä on saatavilla useiden kokojen lisäksi vaikka minkälaisilla kuoseilla. Sain testiin kolme M-kokoista (26 cm x 26 cm) aika maltillisen väristä käärettä, mutta jos tykkää kirkkaista väreistä ja kuvioista, niin valinnanvaraa löytyy. Hintakaan ei mielestäni ole todellakaan paha: kolme keskikokoista käärettä maksaa 21 euroa ja kun mietitään, että näillä pärjää vuoden ei yhden kääreen käyttökerralle tule hintaa juuri nimeksikään. Luonnollisesti saatte tämän postauksen myötä pienen alennuksen, joka löytyy ihan jutun lopusta.

Kääreistä vielä takaisin "isompaan kuvaan". Olen ihan älyttömän tyytyväinen siitä, että näitä erilaisia korvaavia tuotteita tulee koko ajan lisää kaikilla mahdollisilla elämänalueilla. Sähköautoista nyhtökauraan, mehiläisvahakääreistä luonnonkosmetiikkaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä - mitä helpommaksi tehdään yksittäisen ihmisen hyvien valintojen tekeminen, sitä todennäköisemmin niitä myös tehdään! No okei, sähköauto oli nyt ehkä vähän kaukaa haettu esimerkki tässä yhteydessä; 35000 euroa ei kyllä ole kauhean helppo valinta, mutta ei nyt mennä autojen verotuspolitiikkaan tämän postauksen yhteydessä... Tällaisia korvaavia tuotteita pitäisi vaan saada enemmän ja enemmän myös ihan tavallisten markettien hyllyille, siellä ne päivittäiset valinnat kuitenkin tehdään.

Sitä odotellessa on onneksi helppo asioida netin välityksellä. Hyvinvoinnin tavaratalosta voi kaikkien muiden mahtavien tuotteiden lisäksi tilata myös näitä Superbee Mehiläisvahakääreitä. Saat huhtikuun loppuun asti 10% alennusta kääreistä koodilla HYVISKÄÄREET10. Koodia voi käyttää kerran per asiakas, joten suosittelen tilaamaan pari pakettia kerralla!

Haluan tähän loppuun muistuttaa kaikkia ilmasto-, muovi- ja muusta ympäristöahdistuksesta kärsiviä siitä, että kukaan meistä ei ole yksin vastuussa maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Jokaisella meillä on pieni vastuu, iso kokonaisuus muodostuu kaikista niistä pienistä yhteenlasketuista teosta. Sinun ei siis tarvitse tehdä kaikkia mahdollisia asioita 100% oikein, mutta on hyvä tehdä niin monta pientä tekoa, kuin pystyt ja jaksat. Ja jos joskus epäonnistut - unohda se ja tee asia seuraavalla (tai sitä seuraavalla kerralla) oikein. Kaikista tärkeintä on opettaa näitä asioita lapsille ja nuorille ja pyydänkin teitä tekemään edes sen. Vaikka et itse jaksaisi, viitsisi tai edes uskoisi pienten tekojen tärkeyteen, opeta se kuitenkin lapsillesi. Kyse ei ole meidän tulevaisuudestamme, vaan lastemme ja heidän lastensa tulevaisuudesta 💓

perjantai 22. maaliskuuta 2019

RUTIINIT HUKASSA

Heh, kun katsoo tämän vuoden otsikoita, niin tuntuu tämä blogi olevan silkkaa kurjuuden maksimointia. Jumissa. Paljon asiaa, mutta ei mitään sanottavaa. Karsean viikon jälkeen katse eteenpäin. Ja niin edelleen... Ei täällä nyt oikeasti niin kamalaa ole, mutta jonkinlainen jumitus ja - kuten tänään tajusin - hyvän elämän rutiinien häviäminen ja elämän "kaaostuminen" on ollut vallallaan jo jonkin aikaa.


Hiffasin tämän tänään istuessani yo-valvonnassa, missä ei voi ja saa tehdä muuta, kuin olla vaan. Niin ja valvoa tietenkin, mutta jos valvoo päivän aikana neljä tuntia, siinä ehtii kuulkaa miettiä aika paljon kaikenlaista! Mietin tänään sitä, miksi elämä tuntuu tällä hetkellä jotenkin niin kaoottiselta, vaikka mikään ei ole muuttunut miksikään. En voi syyttää mitenkään poikkeuksellista kevätväsymystä (enkä talvi- tai syksysellaistakaan), mutta silti tuntuu, kuin arki juoksisi koko ajan neljä askelta mun edessä ja mä yritän läähättäen pysyä perässä. Olo on jotenkin kauhean nukkavieru ja harmaa, kiloja on tullut lisää, kotona näyttää koko ajan siltä, kuin olisin valmistautumassa myymään kaiken kirpparilla ("mä nyt levitän nää kaikki tälleen näkyville, että tiedän sitten mitä tehdä näille kaikille"...). Täysin tapojeni vastaisesti unohtelen asioita, jätän vastaamatta lapsen koulusta tulleisiin wilmaviesteihin, löydän kalenteristani omalla käsialalla kirjoitettuja juttuja, enkä mitenkään voi tajuta, etten ollut muistanut kyseistä asiaa. Ja tämä litania jatkuu ja jatkuu, voisin kertoa vaikka miten monta esimerkkiä lähiaikojen tapahtumista, jotka ehkä jollekin muulle ovat ihan normimeininkiä, mutta mulle ihan uutta, häiritsevää ja jopa kauhistuttavaa. Kun olin tänään poissulkenut Alzheimerin ja kaikki muutkin dementian muodot, tehnyt pikaisen "olenko masentunut?" -analyysin ja esittänyt itselleni muutaman muunkin melkoisen kiperän ja itsetutkiskelua vaativan kysymyksen, tulin siihen helpottavaan lopputulokseen, että kyse ei ole sen vakavammasta kuin rutiinien häviämisestä.

Olen ollut koko elämäni semmoinen huoleton huithapeli, joka on aina ajatellut kaiken selviävän (viimeistään huomenna) ja yleensä olenkin luovinut läpi kaiken mahdollisen tuolla asenteella. Samanlainen huithapeli olen edelleen, enkä tule siitä koskaan muuttumaan, mutta kun noin kuusi vuotta sitten tein aika radikaalin muutoksen meidän perheen ruokailuissa ja muissa yleiseen hyvinvointiin liittyvissä arjen asioissa, muutuin tietyissä asioissa rutiinien orjaksi. En sillä tavalla, että ne rutiinit olisivat alkaneet rajoittaa tai ahdistaa elämää, vaan päinvastoin, ne toivat oikeanlaisen rytmin elämään ja ihan älyttömän paljon fyysistä ja henkistä hyvinvointia meille kaikille. En muuttunut silloin orjalliseksi terveysintoilijaksi, en laihtunut maagisesti 20 kiloa, en saanut (silloinkaan) kiinni säännöllisestä treenaamisesta, mutta elämä oli monen vuoden ajan kuitenkin terveellisempää ja jotenkin parempaa kaikilla fyysisillä mittareilla mitattuna.


Jostain syystä olen nyt lipsunut tästä tämän talven aikana. Neljän tunnin valvontavuoro ei riittänyt siihen, että olisin ehtinyt analysoida miksi näin on tapahtunut, mutta sain mielessäni listattua monta asiaa, jotka ovat jääneen pois tai ainakin vähän retuperäistyneet viime aikoina. Viimeisen tunnin olin valvojana niin, että istuin pöydän ääressä ja salaa listasin paperille asioita, missä pitää ryhdistäytyä ja mitä pitää tehdä toisin. Vaikka "rutiinityyppi" olenkin ollut jo pitkään, en sentään koskaan ole elänyt valmiiksi kirjoitetun aikataulun mukaan, mutta nyt kirjoitin sellaisen itselleni kahdeksi viikoksi. Ihan kuulkaa tarkkaan listasin ylös milloin herään, mitä syön aamupalaksi, milloin käyn kaupassa, milloin teen ruokaa ja mitä ruokaa, mitä syön mihinkin kellonaikaan, milloin käyn treenaamassa ja milloin laitan pyykit koneeseen! Ja sitä rataa. Ihan kamalaa tavallaan, mutta tuli oikeasti semmoinen tunne, että nyt on otettava ryhtiliike näiden hyvien rutiinien suhteen. En listaa niitä nyt tähän postaukseen, koska olen päättänyt, että joskus vähän lyhyempikin riittää. Aihe varmaan kuitenkin on sen verran kiinnostava (???), että joku teistä saattaa olla kiinnostunut jatkopostauksesta tähän liittyen? En siis tarkoita niitä pyykkäämisen kellonaikoja (haha!), mutta kiinnostaisiko semmoinen kahden viikon "minuuttiaikataulu" ruuan tekemisen, syömisten ja treenaamisten suhteen? Ja korostan, että elämän ei todellakaan pidä olla mitään kellottamista, mutta joskus tällainen tekee hyvää. Varsinkin silloin, jos tuntuu, että on hukassa oman elämänsä sisällä, vaikka kaikki muuten olisikin ihan hyvin.

Kuvien muodossa kuitenkin pari tärkeää tänään oivaltamaani juttua tähän loppuun. Söin viime viikonloppuna ekaa kertaa legendaarisen Sandron brunssin ja havahduin siihen, että olen tehnyt aivan liian vähän kasvisruokaa lähikuukausina. Brunssista jäi niin hyvä olo koko loppupäiväksi (ihanalla seuralla oli toki myös paljon vaikutusta tähän 💓), että en voi kuin ihmetellä, miksi meillä on eletty taas jauhelihalla ja kanalla niin pitkään. Toinen asia, minkä päätin tänään, on se, että kun herkuttelen, teen sen niin, että ostan vain jotain ihan oikeasti tosi hyvää. En enää nappaa perjantaina kassajonosta mukaan tarjousta "10 Tuplaa viidellä eurolla", vaan satsaan siihen, että herkkuja on vähän, mutta ne oikeasti saavat mulle hyvän mielen.

Sandron brunssista ei jäänyt harmittamaan kuin se, että en jaksanut syödä enempää (tässä kuvassa ei toki ole kaikki) ja se, että en ottanut enempää ja parempia kuvia. Ensi kerralla sitten!




Nyt alan tekemään meidän perinteistä perjantai-illan mättöä, joka tällä viikolla on pizzaa. Meillä kaikilla on ollut tosi kiire tällä viikolla ja kaikilla monta mälsää päivää myös, joten tänään keskitytään toisiimme. 
Pizzaa, saunaa, leffaa, vähän herkkuja ja rakkaiden kanssa yhdessä olemista 💓

tiistai 12. maaliskuuta 2019

JUMISSA

Mikä siinä onkin, että tämän unohtaa joka vuosi. Aina näihin aikoihin sitä ihmettelee, että mistä tämä jumi johtuu; mitään ei saa aikaiseksi, on ihan lukossa kaiken tekemisen suhteen (siis normaaliakin enemmän), kaikki jotenkin nyppii ja ottaa aivoon, vaikka kaikki on ihan hyvin. Varsinkin se on enemmän kuin hyvin, että vihdoinkin on valoisaa... ja sitten sen muistaa! Ai niin, siitähän se johtuu: aivot nyrjähti taas kerran tästä lisääntyneestä valon määrästä!

Ihan kuin mulla mitään omia kuvia tämän jumin aikana tulisi otettua... kuva täältä
Kirjoitin tästä näköjään aika lailla tasan vuosi sitten täällä. Sama juttu tänä vuonna, vaikka vähän helpompana ja tähän veikkaan syyksi estrogeenihoitoa, joka selvästi on vienyt pahimman terän kaikilta mahdollisilta v***ksen aiheilta. On vaan harmittanut jo monta päivää se, että olisi vaikka mitä, mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi... Mulla kun on yleensä tapana, että jokainen postaus on kilometrin mittainen meganovelli, niin tuntuu hassulta vain käväistä täällä. Päätin kuitenkin tänään kotiin ajaessani, että koitan harjoittaa itseäni tekemään myös näitä lyhyempiä piipahduksia täällä blogin puolella. Niin että tässä sitä nyt piipahdettiin ja kerrottiin teille, että jumissa ollaan. Ei tule tämän enempää juttua tällä kertaa. Haha, olipa mielenkiintoinen postaus 😁

Mites te muut? Iskeekö valoahdistus näin maaliskuussa? 
Miten selviät siitä vai sinnitteletkö vaan päivä kerrallaan eteenpän muistaen, että kohta tämä menee ohi?

perjantai 1. maaliskuuta 2019

VIIKONLOPPUAAMUN JUGURTTIHERKKU

Pikaisena perjantaipostauksena haluan vinkata teille ihan mahtavan viikonloppuaamuihin sopivan herkun. Haluan itse aina viikonloppuina syödä aamulla "vähän paremmin" ja tarkoitan tällä nyt jotain herkkuja. Olen kuitenkin viikonloppuisin herättyäni ihan yhtä paha koomapotilas kuin viikollakin (ellen jopa pahempi), joten mikään pannareiden tms. vääntäminen ei onnistu multa koskaan. Tässä herkussa on se ihana juttu, että se tehdään valmiiksi edellisenä iltana ja se odottaa aamulla hissukseen heräilevää koomailijaa jääkapissa. Syön tätä kyllä tosi usein myös viikollakin ja tämä pitää nälän tosi hyvin lounaaseen asti, varsinkin jos samalla syö pienen kourallisen pähkinöitä. Ja kaikista parasta tässä herkussa on se, että kyseessä on kaiken lisäksi terveellinen vaihtoehto ❤


Jugurttiherkku

2 dl (tai enemmän) sulatettuja mansikoita muussattuna
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kreikkalaista jugurttia 
2 tl chia-siemeniä
1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
1/2 tl vaniljaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa.

Lisää aamulla joukkoon tuoreita marjoja, banaania tms. tai nauti ihan sellaisenaan.

Olen nyt pari kertaa syönyt tätä myös välipalana ennen salille menoa. En ole vielä niin pitkällä omassa saliharrastuksessani, että osaisin sanoa kumpi on optimaalisempi aika tämän nauttimiseen; ennen vai jälkeen treenien? Mulle itselleni on todella tärkeää, että ennen salille menoa on syönyt hyvin, mutta ihan oikean ruuan syöminen ei tunnu sopivan mulle. Tämän olen syönyt n. 1,5 tuntia ennen treeniä ja sitten ihan tavallisen ruuan noin tunti treenin jälkeen. Saatan ruveta tutkimaan näitä makro-juttuja ja muita optimointeja sitten jossain vaiheessa, mutta nyt on tärkeintä, että salilla ollessa on hyvä olla ja myös sen jälkeen.

p.s. ettehän kerro Annukalle ja muille tuorepuuroja inhoaville, että olen virheellisesti nimennyt tämän herkun tuorepuuroksi aikaisemmassa postauksessani! Inhoan itsekin kaikkia tuorepuuroja ja ihan vahingossa kokeilin tätä ohjetta nimestä huolimatta. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä niiden inhottavien tököttien kanssa (anteeksi vaan kaikki tuorepuurojen rakastajat)!