LINSSIKEITOT VERTAILUSSA

Siitä lähtien, kun tein ensimmäistä kertaa linssikeittoa siskoni ohjeella, olen ollut sitä mieltä, että kovin paljon parempaa ruokaa ei helpolla pysty tekemään. Olen maistellut ja testannut monta linssikeittoa tässä vuosien varrella, mutta palaan aina tähän samaan vanhaan ohjeeseen uudestaan ja uudestaan - ihan vaan, koska se on niin hyvää (ja myös ihan superhelppo valmistaa). Vaikka ohjetta on helppo muunnella (vinkit täältä), en sitä yleensä tee, vaan meillä syödään vähintään kerran kahdessa viikossa tätä samaa soppaa samalla ohjeella, eikä kukaan edes ole kyllästynyt. Jos ruoka on helppo, halpa, hyvä ja vielä kaiken lisäksi vege, ei kellään todellakaan ole mitään valittamisen aihetta. (Toinen hyvä oma linssikeiton ohje muuten löytyy täältä, tuo voisi toimia tosi hyvin nyt veriappelsiinien aikana! Lisäisin keittoon mukaan myös puolikkaan appelsiinin kuoren raastettuna.) 

Aurinkoinen linssikeitto

 

Tässä vielä kertauksena oman linssikeittoni ohje:

Emman maailman paras linssikeitto

1 iso sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

2 dl kuivattuja punaisia linssejä

purkki paseerattua tomaattia

suolaa, mustapippuria (mieluiten myllystä)

chiliä (jos tykkäät potkusta)

kanelia (kyllä, trust me!)

2 laakerinlehteä

kananliemikuutio (voit tietenkin käyttää myös kasviskuutiota tai jättää kokonaan pois, jos vierastat niiden käyttöä)

(intiaani)sokeria

vettä

hyvälaatuista oliiviöljyä

 tuoreita yrttejä maun mukaan (minun suosikkejani tässä ovat persilja ja basilika)

Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli. Minä tykkään raastaa valkosipulin, jolloin keittoon ei jää isoja palasia. Kuullota sipuleita runsaassa lorauksessa hyvälaatuista oliiviöljyä. Älä nuukaile öljyn kanssa, se tuo mukavaa täyteläisyyttä lopputulokseen. Ole varovainen, etteivät sipulit ruskistu! Lisää joukkoon ripaus suolaa, muutama kierros mustapippuria ja muutama ”purkinheilautus” chiliä ja kanelia. Näiden määrä on tietenkin taas makuasia, mutta tässä vaiheessa ei kannata innostua liikaa – voit lisätä mausteita myös myöhemmin. Jos ihmettelet kanelia, niin kannattaa kokeilla; se tuo saman makumaailman kuin Garam Masala mausteseos (jota tietenkin voit myös käyttää kanelin sijaan). Kuullota sipuleita edelleen pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät ja luovuttavat makunsa. (Jos haluat tomaattisemman lopputuloksen, lisää pari ruokalusikallista tomaattipyrettä tässä vaiheessa. Muista, että pyre pitää myös aina kypsentää pannulla hetken ajan.) Lisää kiehuvaa vettä noin litra, heitä sekaan laakerilehdet ja liemikuutio ja anna kiehua n. 5 minuuttia. Seuraavaksi paseerattu tomaatti, huuhdo purkinpohja vedellä ja lisää se myös joukkoon. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä mukaan noin ruokalusikallinen sokeria. Itse käytän usein intiaanisokeria, se antaa kivaa paahteista makua keittoon. Sokeria tarvitaan tasapainottamaan (AINA!) tomaatin hapokkuutta! Hunajaakin varmasti voi käyttää, jos karttaa tavallista sokeria, mutta kaikki tomaattikastikkeet tarvitsevat ripauksen makeutta. 

Kiehauta uudestaan ja anna porista miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää huuhdotut linssit, hämmentele hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Käy kurkkaamassa välillä kaipaako vettä (on makuasia kuinka paksusta sopasta tykkää), mutta nyt pitäisi malttaa antaa keiton kypsyä ainakin tunnin verran. Jos lähdet tällä aikaa lenkille, lahjo joku perheenjäsen hämmentämään soppaa välillä! Tunnin kuluttua kannattaa maistella (ennen linssien kunnollista kypsymistä keitto on melko pliisua ja raa’an oloista); pitäisikö jotain maustetta lisätä? Luota omaan makuaistiisi (ja siihen tietoon, miten perheenjäsenesi suhtautuvat mausteisiin)! Eikä haittaa, vaikka keitto jää hellalle yli tunniksi, mitä pidempi aika, sen täyteläisempi maku. Linssit kokevat ihmeellisen makumuodonmuutoksen tuossa ajassa ja tekevät sopasta ihanan pehmeää! 

Silppua joukkoon lopuksi haluamiasi yrttejä kourallinen. Jos et välttele leipää, niin tuore maalaisleipä sopii tämän keiton kanssa todella hyvin. Itse lusikoin joukkoon usein myös raejuustoa, varsinkin jos chiliä on ripsahtanut joukkoon tavallista enemmän.

Kyllä on ruma kuva! Mulla ei ole omasta keitosta yhtään tämän parempaa kuvaa...

  

Hienoisella ylimielisyydellä olenkin tässä vuosien varrella suhtautunut eri medioissa esiintyneisiin ylistäviin kommentteihin ja viittauksiin Maailman parhaasta linssikeitosta. Just joo, kyllä meillä tiedetään kuka tekee maailman parasta linssikeittoa - ihan turha edes ehdottaa, että vaihtaisin (tai edes kokeilisin) mitään muuta reseptiä! Noh, keitto on kuitenkin kummitellut takaraivossani ajoittain ja tänään päädyin sitten tekemään sitä lauantai-illan "mulla ei ole mitään tekemistä" -puuhakkuuskohtauksessani. Ihan alkuperäisen ohjeen mukaan en pystynyt tekemään, koska kaikkia aineksia ei löytynyt laatikoista ja kaapeista, joten olen hieman säveltänyt ja soveltanut. Kirjasin kuitenkin tarkkaan ylös, miten tein tällä kertaa. Valmistusohje on kopioitu suoraan alkuperäisestä ohjeesta, ainoastaan keittoaikaa olen pidentänyt.

Maailman paras linssikeitto pienin muutoksin

pari nokaretta voita

2 sipulia silputtuna

3 valkosipulinkynttä raastettuna

3 tl kurkumaa

1,5 tl inkiväärijauhetta

1/2 - 1 tl chilihiutaleita

1 tl paprikajauhetta

1,5 tl sellerisuolaa

suolaa, mustapippuria

purkillinen hyvälaatuista tomaattimurskaa (+purkin huuhteluvesi)

vähintään 1 l valmiiksi kiehautettua vettä

3 dl punaisia kuivattuja linssejä

0,5 dl kookosmaitoa (tai enemmän, jos tykkäät)

Huuhdo linssit huolellisesti siivilässä kylmällä vedellä. Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja laita ne mausteiden sekä voin kanssa kattilaan. Kuullota kevyesti miedolla lämmöllä, mutta älä päästä raaka-aineita ruskistumaan. Lisää joukkoon vesi sekä tomaattimurska. Anna kiehua muutama minuutti ja lisää joukkoon huuhdotut linssit. Anna keiton kiehua välillä sekoittaen noin tunnin verran ja lisää vielä kerma joukkoon. Anna hautua 5-10 minuuttia kannen alla ennen tarjoilua.

 

Noh, kumpi voitti? Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että vaikka en myönnäkään täydellistä tappiota, pääsee tämä keitto kyllä jatkoon. Tosi hyvää tuli ja varmasti teen uudestaan. Vähän jäi kaihertamaan, että en ihan tarkkaan ohjetta saanut toteutettua, joten ensi kerralla täytyy käydä kaupassa etukäteen ja noudattaa alkuperäistä ohjetta ihan täsmällisesti. Cajun-mausteseos oli se, mikä multa puuttui ja vaikka sen sekoitusohje olisikin täältä löytynyt, ihan niin puuhakkaalla tuulella en kuitenkaan ollut.

Keittoa tulee tuolla ohjeella iso kattilallinen ja kun mukaan vielä lasketaan eilisen ja tämän päivän jämät, meillä taitaa olla valmista ruokaa ainakin keskiviikkoon asti. Mikä on ihan hyvä, koska mulla on vielä muutamat kokeet korjaamatta ja yksi kokonaan pitämättä. Keskiviikkoiltaan mennessä pitää kaiken olla tehtynä, koska torstaina alkaa sairaslomani ja olen päättänyt, että deadline kokeiden korjaamiselle on tuo keskiviikko. Haluan herätä torstaiaamuna niin, että mulla on kaikki tehtynä (ja mitä todennäköisimmin mietin koko päivän, että mitäköhän sitä nyt sitten tekisi...).

Onko teillä joku oma maailman paras linssikeitto-ohje?

HAJAMIELISTÄ HÖPÖTTÄMISTÄ JA SIKAHYVÄ SOPPARESEPTI

Rupesi naurattamaan saman tien toi otsikko, kun tuli mieleen, että joku satunnainen uusi lukija saattaa tuosta ajatella, että "ahaa, toi normaalisti on tosi skarppi, mutta just nyt tällä kertaa vähän hajamielinen höpöttäjä"... Jos joku semmoinen uusi lukija siellä linjoilla on, niin voin kertoa, että ei mitään uutta Auringon alla, tällaista höpinää tämä aina on.

Tiesittekö muuten, että Aurinko kirjoitetaan isolla A:lla sen takia, että sillä tavalla erotetaan se kaikista muista maailmankaikkeuden lukemattomista auringoista? Joita siis on enemmän, kuin kukaan osaa laskea, koska maailmankaikkeus on loputon ja vielä kaiken lisäksi laajenee koko ajan. Ja aurinko on siis sama asia kuin tähti. Se, että maailmankaikkeus on loputon ja laajenee koko ajan, on tietenkin ihan käsittämätön juttu - koska eihän mikään, mikä ei lopu mihinkään, voi laajentua mihinkään, koska laajeneminen vaatii jonkun "rajan", jonka ulkopuolelle se yleensäkään voi laajentua. Onneksi me biologian ja maantieteen opettajat voidaan aina tässä vaiheessa oppituntia sanoa, että "fysiikan opettajat selittää tän teille sitten tarkemmin". Mutta muistakaa siis kirjoittaa Aurinko isolla kirjaimella! Ja Maa myös, jos haluatte erottaa sen maasta, jota pääsee puutarha-aikaan möyrimään. Toki voi sitten myös kirjoittaa myös maapallo pienellä ämmällä, mutta se tuntuu jotenkin epäkunnioittavalta tätä mahtavaa planeettaa kohtaan. Siksi kirjoitan senkin yleensä aina isolla.

No niin. Mun oli tarkoitus kirjoittaa joulusta Maaritin Sopusointuja -blogista bongatun haasteen innoittamana, mutta sitten totesin, että en olekaan yhtään innostunut kirjoittamaan aiheesta. Joulusta kirjoittaminen vaatisi siihen liittyvien ajatusten ja suunnittelemisen jäsentelyä ja vaikka hoohetkeen onkin enää 10 päivää (sori kaikki te, joita tämä tosiasia järkytti...), niin en oikein jaksa. Joulu on tänä vuonna hieman haasteellinen monestakin syystä ja vaikka ilolla sitä odotankin, en jaksaisi a) tehdä asian eteen mitään, enkä b) ajatella mitään siihen liittyvää etukäteen. Ja tässä on semmoinen ristiriita, että ellen lähde ulkomaille jouluksi (kuten teimme viime vuonna), niin en osaa, enkä tahdo ulkoistaa sitä kellekään muulle. Itse asiassa päätin tänään, muutaman päivän hieman hysteerisesti stressattuani, että kaivan vanhat to do -listat esille sunnuntaina 22.12. ja aloitan miettimisen vasta silloin. Joten Maaritin haasteeseen jäi nyt vastaamatta, mutta tarttukaa ihmeessä siihen te kaikki jouluihmiset, se on tosi kiva!

Tiedättekö autoilijat sen tilanteen, kun vastaan tulee auto, jolla on unohtunut laittaa valot päälle ja sitten vilkautat sille kerran pitkiä? Ja sitten kun se ei tee mitään. Tai näyttää keskaria (niin kuin mulle kerran joku teki ja meinasin vetää uparin ja ajaa sen perään haukkumaan sen). En ole koskaan saanut asiasta mitään kilareita (paitsi tietenkin siitä keskarista), mutta tässä yksi päivä kävi niin, että se tyyppi laittoi saman tien valot päälle ja heilautti mulle kättä kiitokseksi. Näin, että kyseessä oli iso miehenrutjake semmoisissa oransseissa duunivaatteissa (tämä ihan vaan tiedoksi, että jos satut lukemaan tätä - tai sun vaimo - niin kiitos). Mulle tuli ihan uskomattoman hyvä fiilis koko päiväksi tosta pienestä käden heilautuksesta ❤ Mikä kuulostaa vähän hassulta, mutta kun tarkemmin miettii: pieni ystävällinen ele harmaana ankeana aamupäivänä, ihan mahtavaa! Ton hetken jälkeen tajusin, mikä on kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen pointti; nauttia ja fiilistellä jokaista pientä kivaa hetkeä tai asiaa sen kaiken arjan harmaan mössön keskellä. Mössökin on usein ihan ok, mutta on se nyt vaan hirveän paljon kivempaa silloin, kun oranssiin pukeutunut miehenrutjake heilauttaa sulle kättä kiitokseksi!

Miehenrutjakkeista tuli mieleen, että omani toi mulle pari viikkoa sitten ruusuja ihan silleen yllättäen. Oli siis käynyt ostamassa Lidlistä kaljaa ja napannut ruusut mukaan, kun oli huomannut ne jonossa seistessään. (Välihuomautus: meillä ei tarvitse hyvitellä vaimoa kaljan ostamisesta, että kyse ei siis ollut siitä, hehe.) Meinasi lipsahtaa kiitoksen perään, että älä nyt kuitenkaan tuo ruusuja jatkossa, koska en erityisemmin tykkää niistä, mutta luojan kiitos tajusin olla hiljaa. Ja muistutin itseäni vakavasti tapahtuneen jälkeen: muista_että_miehelle_ei_sanota_en_tykkää_ruusuista!!!!! Siinä ne sitten jököttivät maljakossa jonkun aikaa ja pääsivät tietenkin kuivahtamaan (muistaako joku lisätä/vaihtaa leikkokukille vettä maljakkoon?????), jolloin huomasin, että suorastaan rakastan kuivuneita ruusuja ❤ Uusi kiitos rutjakkeelle siis näin jälkikäteen, toisitko jatkossa aina kuivuneita ruusuja...

Olen ihan onnessani sekä tulppaaneista, että hyasinteista. Tosin totesin ensimmäisten, kukkakaupasta ostettujen sikakalliiden tulppaaneiden jälkeen, että aloitan ne vasta sitten tammikuussa, kun voin ostaa niitä halvalla ruokakaupasta. Päätös kumoutui eilen, kun ostin ruokakaupasta vaaleanpunaisia halpiksia jo nyt joulukuussa. Hetken mietin, että pitäisikö tehdä vaaleanpunainen joulu tänä vuonna, kunnes muistin, että en ole koskaan varsinaisesti tehnyt minkään erityisen väristä joulua koskaan, vaan meillä se on joka vuosi sama sekamelska koristeita ja värejä!

 

Illalla meillä leivotaan pipareita. Se ei ole joka jouluinen tapa ja heitinkin lapselle ihan läpällä, että olen ollut vähän huono äiti, kun en ole ylläpitänyt jokavuotista piparinleivonta traditiota. Ups, huono läppä; lapsi suuttui suloisella tavalla ja meuhkasi, että sinä ET ole huono äiti, etkä enää koskaan saa sanoa tolla tavalla itsestäsi. Kiitos kultaseni ❤ No, nyt leivotaan, ihastuin noihin kissamuotteihin niin paljon, että oli ihan pakko hankkia ne meille. Koristelujenkin suhteen ajattelin vetää ihan överit, kun nyt kerran pitkästä aikaa. Saas nähdä mitä tuleman pitää, en todellakaan ole taitava missään pikkunäpertelyssä, mutta älä kerro lapselle, että sanoin näin, saa vielä kilarit tostakin!

Tein tänään ruuaksi minestronekeittoa, mikä ei oikeastaan ole oikeaoppinen minestrone, kuten olen täällä kirjoittanut. Itse asiassa minestroneohjeita taitaa olla yhtä paljon kuin tekijöitäkin, kuten niin monessa muussakin italialaisessa ruuassa. Sana minestra tarkoittaa keittoa ja jonkun muistikuvani mukaan minestrone tarkoittaa isoa keittoa. Sopan ei välttämättä tarvitse olla edes tomaattipohjainen, esimerkiksi Saku Tuominen kertoo kirjassaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta tekevänsä aina vihreän minestronen. Tuo Tuomisen kirja on muuten ihan mahtava! Suosittelen antamaan sen ruokaintoilijalle joululahjaksi (tai toivoa sitä pukilta itselleen, jos ruoka kiinnostaa).

Minä teen minestroneni aina alla olevan perusohjeen mukaan. Sekaan voi heittää toki muitakin kasviksia tai juureksia (itse sujautin tänään joukkoon nahistuneen kukkakaalin jämät pilkottuna).

Melkein minestrone

paketti pekonia 

iso sipuli 

1 yhden kynnen valkosipuli

3 porkkanaa

1/2 pienestä mukulaselleristä

litra kiehuvaa vettä

liemikuutio (kana tai liha, miksei myös kasvis)

purkki paseerattua tomaattia (500g)

purkki kidneypapuja

oliiviöljyä

suolaa, pippuria, sokeria

kuivattua timjamia, basilikaa ja oreganoa (määrät maun mukaan, n. 1/2 rkl kutakin on aika sopiva)

kaksi laakerinlehteä

tuoreita yrttejä silputtuna (esim. basilikaa, persiljaa, timjamia)

Kuori ja kuutioi sipulit ja juurekset, raasta valkosipulinkynsi. Kuutioi pekoni (onnistuu parhaiten keittiösaksilla!). Kuumenna pieni loraus öljyä kasarissa ja käristä pekoneita, kunnes ovat melkein kypsiä. Lisää joukkoon sipulit ja kuullota niitä pekonin kanssa pari minuuttia. Lisää juurekset ja kuivatut yrtit, jatka kuullottamista vielä hetki. Kaada joukkoon kiehuva vesi, lisää liemikuutio ja laakerinlehdet ja anna porista n. 10 min.

Lisää paseerattu tomaatti ja n. rkl sokeria taittamaan tomaatin hapokkuutta. Pyöräytä sekaan muutama kierros mustapippuria, anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä niin, että keitto juuri ja juuri poreilee. Anna porista vähintään 30 min, tarkista maku (tarvitaanko suolaa, sokeria, yrttejä...?). Lisää lopuksi joukkoon hyvin huuhdotut kidneypavut ja jatka keittelemistä vielä n. 10 min. 

Raasta keiton päälle parmesaania ja tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Tuli mieleen keittoa syödessä, että taidan tehdä tätä uudestaan Tapaninpäivänä. Olen itse aina siinä vaiheessa jo tosi kyllästynyt jouluruokiin ja kaipaan jotain ihan toisenlaista makumaailmaa. Keitto sopii joulun jälkeen myös sitä mahdollista jouluähkyä keventämään!

Osa postauksen kuvista on otettu Fazerin vierailukeskuksessa, jossa vietimme kollegoiden kanssa kivan tyhy-iltapäivän. Huomasin taas kerran, että en pysty syömään suklaata kuin ihan vähän kerrallaan, mikä tällä kertaa vähän harmitti, kun olisi ollut tilaisuus syödä niin paljon kuin haluaa (aikaa tuolla "vapaalla" herkuttelupisteellä oli noin 15 min). Söimme tosi hyvän lounaan ja kävimme sen jälkeen läpi noin tunnin mittaisen opastetun kierroksen, joka oli tosi mielenkiintoinen; Fazer on jotenkin niin vahvasti läsnä jokaisen elämässä, että oli kiva kuulla ja nähdä tarina yhtiöstä. Lopuksi oli mahdollisuus tehdä ostoksia kaupan puolella, mutta hinnat siellä eivät olleet mitenkään normaalia kauppaa halvemmat, joten pelkästään tämän takia Vantaalle ei kannata lähteä. Tulipahan kuitenkin kerrankin ostettua joulu(lahja)suklaat hyvissä ajoin!

Banaanin kukka!

Kypsyviä kaakaopapuja

Mutta nyt niiden pipareiden kimppuun. En muistanut mikä taikina on parasta (juu ei, en todellakaan tee piparitaikinaa itse!) ja päädyin ostamaan kaksi erilaista pakettia. Veikkaan, että näitä pipareita syödään vielä juhannuksenakin...

Ihanaa ja rauhallista joulun odotteluviikkoa! 

Muistathan ottaa rauhallisesti - paras joulu tulee vähän vähemmälläkin ja paras joululahja koko perheelle on äiti, joka ei ole aattona ihan loppuun uupunut ❤

TOMAATTINEN PEURAMAKKARAKEITTO JA PORKKANAINEN PATALEIPÄ

En tiedä teistä, mutta mä rakastan ulkona syömistä. Sitä, ettei tarvitse itse laittaa (vaikka tykkäänkin), eikä varsinkaan siivota keittiössä. Ja sitten kun joskus harvoin, eli yleensä lomalla, näitä luksushetkiä tulee muutama peräkkäin, niin heti jo iskee hinku päästä omaan keittiöön puuhamaan. Ja aika usein myös - kehtaankohan tätä edes myöntää - tulee ikävä myös omia keitoksia ihan maunkin puolesta. Ei niin, että kuvittelisin olevani mikään huippukokki, mutta kyllä mä aika usein vähän petyn ravintolassa. Joku pieni yksityiskohta on mun maun mukaan tehty "väärällä" tavalla tai ruoka on vähän mautonta. Tavallaan varmaan hienoa, että tykkään niin paljon itse tekemästäni ruuasta (ja meidän miehet varsinkin), mutta toisaalta joskus olisi kiva olla vähän vähemmän vaativa ravintola-asiakas. Koskaan en valita (ellei siis ole ihan oikeaa syytä), mutta salaa mielessäni mietin, miten tämänkin olisin tehnyt vähän paremmin. Heh, mua ei ainakaan voi moittia siitä, että olisin turhan vaatimaton :)

Nyt ei takana ole mitään suurempia pettymyksiä, ihan vaan hinku päästä kokkailemaan. Eilen tehtiin pizzaa lapsen ja hänen yökyläilykaverinsa toiveesta ja tänään vihdoinkin pääsin testaamaan keittoa, joka on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Löysin joku aika sitten pakastimesta (meidän pakastin on kyllä ehtymätön yllätysten arkku) peuramakkaraa, jonka alkuperästä mulla ei ole kuin harmaa aavistus. Muistelen, että olen sen viime kesänä ostanut jostain maatilakaupasta ja laittanut sitten pakkaseen, vissiin tämä keitto mielessäni. Kesällä ei raskaat keitot kuitenkaan maistu ja niinhän se paketti sitten hautautui tuonne pakastimen syövereihin. Nyt kun sen löysin, päätin kokeilla ja hyväähän siitä tuli. Ihan peruskeitto, mutta jotenkin toi peuramakkara ja nämä pakkaset yhdistettynä saivat keiton nousemaan ihan toisiin sfääreihin, kuin mihin tavallinen makkarakeitto pääsee. Peuraa löytää makkaraosastolta aika harvoin (lue: never, ainakaan meidän kaupoissa), mutta tähän varmasti käy ihan mikä tahansa muu erikoismakkara. Miksei tavalliset nakitkin, mun mielestä reilusti maustettu nakkikeitto on tosi hyvää arkiruokaa.

Oheen leipaisin leivän, mikä on mulle aika harvinaista ja myös se on harvinaista, että leipä onnistui. Nämä pataleipäohjeet ovat kyllä niin supersimppeleitä ja onnistuvat aina, joten pitäisi leipoa joka viikonloppu! Itsehän en viikolla kauhean usein kaipaa leipää, mutta viikonloppuisin mulle kyllä maistuu tuore rapeakuorinen hiivaleipä. Porkkana teki leivästä ihan supermehevän ja vaikka nostatusta ei tällä kertaa tullutkaan kuin n. kahdeksan tuntia, niin leipä onnistui kuitenkin tosi hyvin. Kokemuksesta kyllä suosittelen, että tuo ohjeessakin mainittu 12 - 24 tuntia tuottaa parhaan tuloksen. Porkkanaisen pataleivän ohjeen löydät täältä. Samainen ohje löytyy Rouva Kasviksen ihanan ihanasta (juu, ei mikään vahinko tuo tuplaylisana, se on oikeasti ihana) keittokirjasta, suosittelen lainaamaan kirjastosta tai ostamaan itselle! Saatoin ihan vahingossa ostaa sen Tampereen reissulla, vaikka olenkin kirjojen ostolakossa...

Tomaattinen (peura)makkarakeitto

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

pieni juuriselleri

5 perunaa

paketti peura- tai muuta riistamakkaraa (tai esim. bratwurstia)

200 g paseerattua tomaattia

lihalientä maun mukaan (haluatko keiton vai muhennoksen?)

suola

ripaus sokeria (taittamaan tomaatin happamuutta)

mustapippuri

2 tl savupaprikaa

1 rkl kuivattua ruohosipulia

1 laakerinlehti

silputtua persiljaa

öljyä paistamiseen

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja viipaloi/kuutioi porkkana, selleri ja perunat. Viipaloi makkarat.

Kuumenna öljytilkka kasarissa ja käristä makkaroita hetken aikaa, lisää sipulit ja laske lämpöä. Kypsyttele noin 10 minuuttia. 

Nosta lämpöä, lisää mausteet, pyöräyttele pannulla hetken aikaa. Lisää juurekset ja perunat, sekoittele mausteisessa sipuli-makkara -seoksessa hetken aikaa, lisää paseerattu tomaatti ja lihaliemi. Kiehauta ja anna porista täydellä noin 5 minuuttia, laske sitten lämmöt alas ja hauduttele kannen alla tunnin verran. 

Maista välillä ja tarkista nesteen määrä. Kiehauta porisevaksi ennen tarjoilua ja ripottele pinnalle reilusti silputtua persiljaa. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Huomenna mä lähden kuulkaas pitkästä aikaa Helsingin yöhön! Saattaa siis olla, että musta ei kuulu muutamaan viikkoon, haha 😂 No jos nyt sitten kuitenkin, mielessä pyörii nyt jo Annukan innoittamana "päivä kanssani" -postauksen tekeminen. Mietin vaan, että mikäköhän seuraavien viikkojen päivistä olisi lähinnä normaalia, aika paljon kaikenlaista härdelliä tiedossa loman loputtuakin... Mutta joo, katsotaan minä päivänä pääsette hyppäämään mun kyytiin!

Ihanaa viikonloppua teille!

💗

ON SE NIIN VAIKEETA, MUTTA ONNEKSI ON BROCCOLINI!

No johan tuli kryptinen otsikko, tiedetään tiedetään :) Ja hei, pahoitteluni siitä, että en oikein ole saanut palattua minkäänlaiseen postaustahtiin! Jos yhtään lohduttaa, niin en ole kyllä saanut palattua minkäänlaiseen normaaliin rytmiin millään elämän alueella - mistä otsikon alkuosa "on se niin vaikeeta"!

Jälleen kerran on tullut todistettua se, kuinka tärkeitä arjen rutiinit ja tavat ovat sen arjen sujuvuuden kannalta. Olen jo moneen kertaan maininnut, että pyrin arkenakin tekemään säännöllisesti ruuan itse alusta lähtien. Ja että tuo tapa ei tuota mulle kauhean paljon "ongelmia" - tällä tarkoitan sitä, että useimmiten jopa nautin arkena kokkaamisesta ihan samalla tavalla kuin viikonloppunakin. Se irrottaa ajatukset töistä ja toimii kivana nollaushetkenä ennen ruokailua. Ja palkkana tietenkin aina hyvää ja (ainakin useimmiten) terveellistä ruokaa viikon jokaisena päivänä. Mutta kyllähän se tietynlaisen ryhtymisen aina vaatii, että siihen jaksaa ryhtyä työpäivän päätteeksi. Juuri tässä ryhtymisessä tulee esiin se rutiinin merkitys; kun se on tapa, asia joka tehdään joka päivä miettimättä sitä sen kummemmin, se tulee myös tehtyä. Ja heti kun tuo rikkoutuu, kuten mulla kävi nyt keväällä sen rankan työrupeaman aikana, niin voi vitsit kuinka vaikeaa se rutiini onkaan taas saada aikaiseksi. Lähes joka päivä pähkäilen sen ryhtymisen kanssa, enkä kyllä vielä ole päässyt takaisin siihen normaaliin rytmiin. Ruokapuoli ei enää ole - onneksi - ollut niin hunningolla kuin mitä se oli huhtikuussa, mutta en mä kyllä viikolla ole mitään varsinaisesti kokkaillut!

Eikä aina tietenkään tarvitsekaan! Parhaimmillaan hyvä arkiateria on nopeasti lautaselle kasattu yhdistelmä laadukkaita raaka-aineita, joita korkeintaan vähän kypsennetään ennen syömistä, ilman sen kummempaa tekemistä. Mutta kun mä kaipaan sitä tekemistä!! En kuitenkaan halua stressata aiheesta (stressi tappaa!!!); pian alkaa kesäloma ja sitten on taas aikaa ja energiaa tehdä, kokkailla, miettiä ja puuhata. Ihan kyllästymiseen asti, opettajana olen kuitenkin kotona lapsen kanssa lähes 10 viikkoa ja siinä ajassa kyllä ehtii jo kyllästyä kahden aterian väsäämiseen päivässä. Tähän mulla on muuten suuria suunnitelmia tänä kesänä - että vihdoinkin saisin aikaiseksi sen suunnitelmallisuuden toteuttamista (ja ylös kirjaamista) niin, että siitäkin saisi aikaan rutiinin. Mutta katsotaan, mulla on ollut tapana kesäisin retkahtaa semmoiseen kymmenen viikon lörsöilymoodiin, jonka aikana en saa aikaiseksi yhtään mitään järkevää. Eli siis lomaa parhaimmillaan :)

Tässä muutamalla valokuvalla parin viime viikon aikana toteutettuja "pikaruokia", jotka kuitenkin hakkaavat mennen tullen Mäkkärin, pakastealtaan pizzan ja Saarioisten äitien tekemät ruuat. Paitsi että pitää kyllä myöntää, että Saarioisten mammat tekevät makaronilaatikkoa, joka Nuorenherran mielestä hakkaa äidin vastaavan 10-0 :) Miehen maksalaatikosta puhumattakaan...

Aamupalaa <3

Bataattikeittoa, paprikaa ja leipää

Grillattua kanaa, parsaa, kaalisalaattia ja ruisleipää tuorejuustolla

Savulohta, perunaa, avocadoa, kermaviilikastiketta ja hapankorppua

Mutta mutta, mites tuo otsikon broccolini liittyy asiaan? Ja mitä se edes on? Jo pari vuotta sitten törmäsin kyseiseen kasvikseen jossain ulkomaalaisessa ruokalehdessä ja siitä lähtien olen odottanut sen rantautumista tänne meille Suomeen. Voi toki olla, että sitä on jo aikaisemminkin ollut saatavilla esim. Helsingissä, mutta vasta tänä keväänä olen huomannut sen saapuneen meille ja vihdoin ja viimein löysin sitä myös meidän lähisittarista. Kyse on siis mini-parsakaalista, jonka varsi ei ole semmoinen paksu puumainen, kuten isosiskollaan, sillä varsinaisella parsakaalilla. Tykkään itse parsakaalista tosi paljon, mutta pakko myöntää, että se varsiosa jää usein käyttämättä. Bimiksi sitä nimitettiin jossain blogissa, mutta en tiedä onko tuo virallinen nimi vaiko vain sen valmistajan nimi. Ainakin Rouva Kasvis siitä kirjoittaa ja näkyypä tuo ihana vihreä vilahtelevan myös Kamera ja Kauha -blogissa.

Broccolini oli vielä melko hintavaa, tuollainen 250 gramman pussi maksoi noin 2,50 €. Ostin kaksi pussia saman tien, koska en ole varma miten säännöllisesti sitä meillä tulee olemaan saatavilla. Ensimmäisen kerran tein miniparsakaaleja kuten Kamera ja Kauha -blogissa eli paahdoin uunissa, mutta mulla ne olivat siellä vähän turhan pitkään ja nuo hennot kukinnot pääsivät kärähtämään. Toisaalta siitä tuli kiva, paahteinen maku ja rapsakka suutuntuma, mutta 175 astetta ja 15 minuuttia on liian pitkä aika. Ensi kerralla ehdottomasti vain tuo 5-7 min. Seuraavalla kerralla meinaan höyryttää ne ihan perinteiseen tapaan (ja lisätä mahdollisesti yhtä superhyvää tahinikastiketta - en ole vielä päättänyt). Mutta kokeilemisen arvoinen tuote ehdottomasti! Kyselkää ja pyytäkää kauppiastanne tilaamaan tätä! Rouskutin niitä muutaman myös ihan raakana ja sopivat varmasti tosi hyvin erilaisiin kesäsalaatteihin.

Tarjosin broccolinit savulohen ja paistettujen ruskeiden herkkusienten kanssa. Sienet valmistin yksinkertaisesti karamellisoimalla ensin ison satsin sipulia, paistoin ja maustoin (suola, mustapippuri, timjami) sen jälkeen sienet, yhdistin sipulit ja sienet ja silppusin pinnalle oman maan ruohosipulia. Yhdistelmä toimi erinomaisesti ja oli hyvää myös seuraavana päivänä lounaana ihan kylmiltään!

Jotta kryptiset jutut eivät pääsisi loppumaan, niin ensi kerralla tiedossa kukkakaalireiskoja. Kyllä, reiskoja - ei rieskoja :) Pysy kuulolla, niin saat selville mitä ne ovat!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja tietenkin superjännää lätkäviikonloppua kaikille meille, jotka sitä seuraamme. Meillä ainakin kisastudio on viritelty jo huomista varten ja "Poika saunoo"- biisi kaivettu You tubesta valmiiksi sunnuntain mitalijuhlintaa silmälläpitäen :) Hirvittää jo valmiiksi tuo 9-vuotiaan megalomaaninen pettymyksen taso, jos sattuu käymään niin, että joku muu viekin "Pojan" meiltä. Mutta ajatellaan positiivisesti ja päätetään, että Suomi on vuoden 2016 maailmanmestari!

Emma <3

p.s. suurin osa kuvista on otettu kännykällä. Onnistuin hävittämään kameran laturin noin viikoksi, kunnes löysin sen liinavaatekaapista... Don't ask... :)

PYHÄT RESEPTIT - Siskonmakkarakeitto

Hauskaa, juuri viimeksi kirjoitin siitä, että kokkaan harvoin minkään reseptin mukaan - ja nyt heti perään juttu "pyhistä" resepteistä :) Minun on tehnyt mieli siskonmakkarakeittoa jo pitkään ja tänään oli sen aika. Voi että, oli taas niiiiiiin hyvää!!!

Lapsuudenkodissani syötiin aina alusta lähtien valmistettua ruokaa. 70- ja 80-luvuilla valmisruokia ei varmaan edes ollut tarjolla kovinkaan paljon ja jos oli, en kyllä muista, että meillä olisi koskaan niitä syöty. Joskus oli nakkeja ja ranskalaisia, mutta muita muistoja eineksistä minulla ei ole. Meillä isä on aina ollut se, joka on ollut innostunut ruuanlaitosta ja häneltä olen omaksunut intohimon kokkaamiseen. Isä tekee tosi harvoin ruokaa reseptillä, vaan noudattaa samaa linjaa kuin minä - tai siis minä noudatan samaa linjaa kuin hän: otetaan annoksen raaka-aineet työtasolle ja ruvetaan tekemään. Tietenkin välillä tehdään jotain perinteistä ohjetta noudattaen, mutta silloinkin aina sovelletaan, kokeillaan jotain uutta ja improvisoidaan fiiliksen mukaan. Saman ruokafilosofian ovat omaksuneet myös siskoni ja veljeni ja meillä käydäänkin aina leikkimielistä sotaa siitä, kuka on perheen paras kokki. (Minä tietenkin, mutta älkää kertoko niille, että sanoin näin!)

Äitikin toki teki ruokaa välillä ja tekee edelleen. Mutta silloin mennään aina perinteisen ohjeen mukaan. Ja nyt siis tarkoitan tätä kirjaimellisesti: ohjeesta ei poiketa, ei yhtään. Ei edes harkita, miltä tämä maistuisi "jos siihen tällä kertaa lisäisikin vaikka vähän timjamia" tai "jos tällä kertaa jätetäänkin tämä pois ja korvataan se tuolla". EI, EI ja vielä kerran EI! Äiti on nuorena oppinut tietyt perinteiset ohjeet omalta äidiltään ja isoäidiltään ja niistä pidetään kiinni. En usko, että äiti on koskaan vapautuneesti improvisoinut keittiössä, kuten isä tai me lapset. Ja niin paljon kuin isäni keitoksia olen aina rakastanutkin, niin myönnän (kuten koko perheemme), että tietyt ruuat maistuvat vain äidin tekemänä. Eikä niistä saa ikinä itse yhtä hyviä, ei vaikka miten noudattaisi ohjetta kirjaimellisesti.

Stroganoff, nakkikastike, lammasriisi (vanhasta Kotiruoka-klassikosta "Unkarilainen muhennos"), poronkäristys, hernekeitto, possun sisäfilee kermakastikkeessa, sienikastike - vain muutamia mainitakseni. Sekä liha- ja siskonmakkarakeitto.

Lihakeittoa ei tehdä, ellei lientä saa keitettyä luullisesta soppalihasta. Kumpaakaan keittoa ei tehdä pakastejuureksista. Molempiin keittoihin tulee perunaa, porkkanaa, mukulaselleriä, purjoa, pari laakerinlehteä, maustepippureita ja aika reilusti suolaa. Viimeistelyyn käytetään silputtua persiljaa. EI siis lanttua tai palsternakkaa, EI! Tai muita yrttejä kuin persiljaa, sussiunakkoon!! Isoisoäitini ja isoäitini varmaan kääntyisivät haudassaan, jos edes harkitsisin moisia. Itse asiassa molemmat olivat sen verran topakoita tätejä, että nousisivat sieltä haudastaan näpäyttämään minua sormille, jos keittopäivänä keittiössäni seikkailisi joku sinne kuulumaton juures. Huh, pelkkä ajatuskin on pelottava... Liemikuutio on vähän siinä ja siinä - minä uhmaan kohtaloa ja käytän yhden. En muista miten äiti tekee, enkä uskalla kysyä. Vanhempi sukupolvi ei tietenkään edes ajatellut kuutioita.

Leipävalinta ei ollut niin nokonuukaa, mutta minulle itselleni on kehittynyt semmoinen fiksaatio, että näiden keittojen kanssa pitää olla tuoretta ruisleipää ja päällä sinistä Emmentalia.

Suosittelen, että teet keiton edes kerran tämän ohjeen mukaan. Vaikka et tykkäisi selleristä. Vaikka et jaksaisi pilkkoa ja kuoria kaikkea, vaan mieli tekisi oikaista pakasteosaston kautta. Vaikka mieli tekisi maustaa soppa basilikalla ja raastaa tuoretta parmesaania pinnalle. ÄLÄ! Noudata ohjetta kirjaimellisesti. Usko isoisoäitiä, isoäitiä ja äitiä - ne kuitenkin tietävät kaiken (muunkin) parhaiten!

Samalla ohjeella saa aikaiseksi myös elämänsä nakki- tai makkarakeiton. Lihakeitto vaatii ylimääräisen vuorokauden: ensin pitää metsästää kauppa, mistä löytyy kunnon soppalihaa (ei mikään helppo homma nykypäivänä). Sitten keitetään lihat (monta tuntia), riivitään luista ja läskeistä. Annetaan liemen jäähtyä kylmässä yön yli, kuoritaan pinnalle hyhemettynyt rasva. Siiviloidään liemi. Aloitetaan keiton tekeminen. Suosittelen tätäkin, mutta muista - yhtäkään vaihetta ei saa hypätä yli!

SISKONMAKKARAKEITTO 

(iso kattilallinen)

2 pakettia siskonmakkaroita

10 keskikokoista kiinteää perunaa

3 porkkanaa

1/2 mukulaselleri

n. 10 cm pala purjoa (valkoinen osa)

suolaa

2 laakerinlehteä

8 maustepippuria

vettä

reilusti silputtua persiljaa viimeistelyyn

Kuori perunat ja kuutioi ne suupaloiksi. Laita kylmään veteen odottamaan.

Kuori porkkanat ja selleri, viipaloi porkkanat ja suikaloi selleri sopivan pieniksi paloiksi. Huuhdo purjo huolella ja viipaloi se ohuiksi siivuiksi (käytä ylijäänyt vihreä osa vaikka sosekeittoon tai viipaloi se ja pakasta tulevaa käyttöä varten).

Laita perunat kiehumaan kylmään, suolalla maustettuun veteen. Vettä saa olla reilusti! Laita laakerinlehdet ja maustepippurit joukkoon. Heti kun vesi kiehuu, lisää porkkanat, sellerit ja purjo. Ja mahdollinen liemikuutio - omalla vastuulla! Anna poreilla, kunnes perunat ja juurekset ovat lähes kypsiä. Tarkista suola.

Pursota siskonmakkarat keittoon. Anna poreilla edelleen hiljaisella lämmöllä n. 15 min. Sammuta liesi ja anna keiton vielä levätä kannen alla toiset 15 min, kiehauta kertaalleen kuumaksi, lisää persiljasilppu joukkoon. Nauti ruisleivän kanssa.

Ei tähän ole mitään lisättävää!

Emma <3

p.s. hei, edellisen jutun yhteydessä ARVONTA - osallistukaa ihmeessä, palkintokirja on tosi kiva :)

AURINKOINEN LINSSIKEITTO JA JUUSTOTEELEIVÄT

Olen niin jämähtänyt valmistamaan linssikeittoa vanhan, hyväksi havaitun reseptin mukaan, että en osannut ajatellakaan kuinka hyvää keitosta voi tulla jättämällä siitä paserattu tomaatti pois. Taas kerran osoitus siitä, kuinka yksinkertainen raaka-aine - (punaiset) linssit - taipuu todella moneksi. Vaikka kevätaurinko ei ole kovin montaa kertaa vielä näyttäytynyt, tämä keitto sai kuitenkin nimensä sen mukaan!

Kerrankin kävi niin, että määrä oli sopivan pieni ja pystyn sanomaan tarkasti, että tällä reseptillä tulee neljä annosta. Yleensä mun keitoista riittää ruokaa pienelle perheelle vähintään viikoksi :)

AURINKOINEN LINSSIKEITTO 

(4 annosta)

1 pieni sipuli

2 porkkanaa

1/2 l kana- tai kasvislientä

2 dl punaisia linssejä

1 appelsiinin mehu 

oliiviöljyä

suolaa, pippuria

n. 1 tl kuivattua timjamia

n. 1 rkl kurkumaa 

1 laakerinlehti

Kuutioi sipuli ja porkkanat pieneksi. Kuullota ensin sipuleita hetki oliiviöljyssä, lisää sitten porkkanat ja mausteet. Pyörittele pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät, lisää sitten kanaliemi ja anna kiehahtaa.

Lisää linssit, hämmennä hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Tarkista tilanne n. 10 minuutin kuluttua ja lisää kiehuvaa vettä pari desiä. Tee sama uudestaan jonkun ajan kuluttua riippuen siitä, kuinka paksua/ohutta keittoa haluat. Malta odottaa ja anna keiton poreilla kypsäksi ainakin tunnin verran! Lisää lopuksi appelsiinin mehu ja kiehauta keitto tulikuumaksi.

Tarjoa tuoreiden teeleipien kanssa. Kyllä, juuri niiden köksän tunnilla opittujen teeleipien kanssa. Sen nopeampaa ja helpompaa leipäreseptiä ei ole ja täytyy kyllä sanoa, että ne ovat myös ihan älyttömän hyviä. Taikinan tekemiseen menee aikaa noin 10 min + uunissa 15 min ja lopputulos on huumaavan hyvä, tuore leipä. Näiden tekeminen viikonloppuaamuna onnistuu aamumörökölliltäkin!

Leipiä tulee aina syötyä liikaa ja seurauksena ainakin minulla on yleensä mahan turpoaminen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa näitä täysin gluteenittomana eli käytin tavallisten jauhojen sijaan kaurajauhoja. Lopputulos oli oikein hyvä, mutta kuten olin arvannutkin, eivät teeleivät oikein meinanneet pysyä kasassa. Kaurajauhoissa ei ole sitkoa ollenkaan ja tuo psylliumin määrä ei ehkä ollut ihan riittävä. Kannattaa siis lisätä sen määrää! Kaurajauhojen tilalla voi tietenkin käyttää ihan tavallisia jauhoja ja nesteenä voi olla tavallinen maito. Täysin maidottoman version saat jättämällä juustoraasteen pois, mutta en suosittele - se antaa teeleiville ihanaa makua ja juustoraaste myös sitoo taikinaa jonkin verran.

JUUSTOTEELEIVÄT 

2 1/2 dl kaurahiutaleita

2 1/2 dl kaurajauhoja

1 1/2 rkl psyllium-jauhetta

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

 2 rkl oliiviöljyä

kourallinen (1-2 dl) voimakasta juustoraastetta (esim. Emmental)

2 dl kaura- tai cashewjuomaa

Säädä uuni 225 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita öljy, juustoraaste ja neste joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.

Taputtele taikina leivinpaperille haluamasi kokoisiksi leipäsiksi. Tällä ohjeella tulee kuusi keskikokoista teeleipää. Paista uunissa 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä hetki, nauti lämpimänä.

Tämä oli aivan täydellinen ateria sunnuntain uintireissun jälkeen. Keittoa jäi sopivasti seuraavan päivän lounaaksi ja vaikka teeleivät ovatkin parhaimmillaan uunituoreena, maistuvat ne seuraavana päivänäkin kun lämmität niitä 15-20 sek mikrossa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Emma <3

OLMI KANA JA MELKEIN MINESTRONE

Viikonlopun repsahtelujen jälkeen on ihana palata normaaliin viikkorytmiin ja tapoihin. Lipsahteluista tulee sen verran tunkkainen olo, että innoissani jo usein sunnuntai-iltana alan suunnittelmaan alkuviikon ruokia. Että jos jotain positiivista tuosta hölmöstä 5:2 -rytmistä pitää hakea, niin ainakaan ei jää "putki päälle" :) Syömisrötväyksestä ja aamun murinoistani suivaantuneena vietin vapaapäivän keittiössä kokeiden korjaamisen sijaan (minkä taakseen jättää, sen eestään löytää...). Tein kerralla parin päivän lounas- ja päivällisruuat ja esivalmistelin vielä huomista varten aineksia yhteen salaattikokeiluun. Siitä ehkä myöhemmin lisää, jos se onnistuu :)

Olmi kana ei ehkä kuulosta kauhean herkulliselta, mutta kyseessä on todella vaivaton tapa valmistaa isompi satsi kanaa viikon lounaita (miksei myös iltaruokia) varten. Olen vähän laiska paistamaan asioita - vaikka meillä on hyvin tehokas liesituuletin, niin kyllä sitä käryä aina tulee ja lisäksi koko hellan ympäristön saa kuurata roiskeiden jäljiltä. Minulla on kaasuhella, jonka jynssääminen on vielä vaivalloisempaa kuin tavallisen hellan. Uunissa valmistaminen on paljon helpompaa ja siten yleensä kypsennän kanan, mutta tämä keittäminen toimii myös todella hyvin. Lisäksi tällä tavalla eri kanapaloihin saa vaihtelevia makuja fiiliksen mukaan. Kana myös säilyy yllättävän mehevänä kun sen keittää! Ulkonäkö on tietyssä vaiheessa todella mitäänsanomaton - olmi suorastaan - mutta älä anna sen hämätä.

Olmi lounaskana

Leikkaa broilerin rintapalat poikkittain halki ja kuivaa palat talouspaperilla. Kiehauta kattilassa runsaasti vettä ja mausta se reilusti suolalla. Laita broilerit kattilaan ja kiehauta uudestaan. Kun vesi rupeaa uudestaan kiehumaan, kuori pinnalle nousevaa vaahtoa (reikä)kauhalla kunnes sitä ei enää muodostu. Lisää veteen pari laakerinlehteä ja maustepippuria, anna porista miedolla lämmöllä noin 20 min. Sulje hella, laita kansi päälle ja anna kanojen jäähtyä mausteliemessä noin tunnin ajan. Tämän jälkeen broilerit näyttävät tältä... ei todellakaan mikään kovin mieltä ylentävä näky tässä vaiheessa :)

Nyt alkaa maustaminen. Riivi palat haarukalla riekaleiksi (kuten nyhtöpossu) ja mausta haluamillasi mausteilla. Lorauta päälle myös vähän oliiviöljyä ja sekoita. Voit maustaa jokaisen palan eri mausteilla jos haluat ja säilyttää (joko jääkaapissa pari päivää tai sitten pakkasessa) lihat erillisissä rasioissa myöhempää käyttöä varten. Syö salaatin ja/tai muiden lisukkeiden kanssa.

Keitot ovat meidän perheen suosikkiruokia. Tämä keitto on saanut inspiraation minestronesta, mutta tästä puuttuu pasta, siitä lisänimi "melkein". Pastaa en lisää sen takia, että seuraavana päivänä se on turvonnut epämiellyttäväksi mössöksi! Jos haluat, voit ottaa keiton valmistuttua tämän päivän annoksen erilliseen kattilaan ja lisätä siihen pastaa kypsymään. Soppa on ihan superhyvää ja vielä parempaa seuraavana päivänä, joten kannattaa tehdä kerralla iso satsi! Sen voi toki tehdä myös vege-versiona, mutta kyllä tässä keitossa tuo pekoni on se, mistä maku tulee!

Melkein minestrone

paketti pekonia 

iso sipuli 

1 yhden kynnen valkosipuli

3 porkkanaa

1/2 pienestä mukulaselleristä

litra kiehuvaa vettä

liemikuutio (kana tai liha, miksei myös kasvis)

purkki paseerattua tomaattia (500g)

purkki kidneypapuja

oliiviöljyä

suolaa, pippuria, sokeria

kuivattua timjamia, basilikaa ja oreganoa (määrät maun mukaan, n. 1/2 rkl kutakin on aika sopiva)

kaksi laakerinlehteä

tuoreita yrttejä silputtuna (esim. basilikaa, persiljaa, timjamia)

Kuori ja kuutioi sipulit ja juurekset, raasta valkosipulinkynsi. Kuutioi pekoni (onnistuu parhaiten keittiösaksilla!). Kuumenna pieni loraus öljyä kasarissa ja käristä pekoneita, kunnes ovat melkein kypsiä. Lisää joukkoon sipulit ja kuullota niitä pekonin kanssa pari minuuttia. Lisää juurekset ja kuivatut yrtit, jatka kuullottamista vielä hetki. Kaada joukkoon kiehuva vesi, lisää liemikuutio ja laakerinlehdet ja anna porista n. 10 min.

Lisää paseerattu tomaatti ja n. rkl sokeria taittamaan tomaatin hapokkuutta. Pyöräytä sekaan muutama kierros mustapippuria, anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä niin, että keitto juuri ja juuri poreilee. Anna porista vähintään 30 min, tarkista maku (tarvitaanko suolaa, sokeria, yrttejä...?). Lisää lopuksi joukkoon hyvin huuhdotut kidneypavut ja jatka keittelemistä vielä n. 10 min. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. (Tähän olisi ollut ihana raastaa pinnalle vielä vähän parmesaania, mutta se oli päässyt loppumaan.)

Tämä lähtee nyt jumppaan ja syö keiton vasta sen jälkeen. Mikään ei kyllä voita sitä fiilistä, kun jumpan jälkeen on käynyt suihkussa, pukenut lörsöverkkarit päälle ja pääsee syömään :)

Hyvän mielen viikkoa teille kaikille!!

Emma <3