tiistai 29. joulukuuta 2015

MERIBASSI

Rakastan kalaa ja meillä syödään sitä usein. Ei ihan suositusten mukaan, mutta uskon, että silti useammin kuin keskivertokodeissa (mitä sekin sitten tarkoittaa...?). Meillä onneksi nuoriherra ja mies tykkäävät molemmat kalasta, joten se ei ole este (kuten olen monessa taloudessa kuullut olevan). Merkittävin syy sille, etten tee kalaa useammin on tarjonnan heikkous ja huono laatu. Olen kasvanut meren äärellä ja itsekin kalastanut ja onkinut pienestä pitäen. Minulle tuore kala tarkoittaa sitä, että se on korkeintaan pari päivää vanhaa. Näin ollen kun kalatiskin myyjä sanoo "juu, tuoretta on, kalastettu kuusi päivää sitten", saan hepulin. Kuusi päivää sitten kalastettu kala ei ole tuoretta, vaikka kylmäketju ei olisikaan välissä katkennut! Toinen harmituksen aihe on vähäinen tarjonta, yleensä pakettiin päätyy lohta. Hyvää se on, mutta käyhän se tylsäksi pitkän päälle. Hyvä suomalainen valkoinen kala on aika harvinainen herkku kalatiskillä ja silloin kun sitä saa, hinta on aika järkyttävä. Olen kyllä valmis tukemaan kalastajien äärimmäisen rankkaa työtä, mutta jos kala on kallista JA ei-niin-tuoretta, päädyn mieluummin johonkin muuhun vaihtoehtoon. Kokonaisena kalaa saa edullisemmin, mutta vaikka hallitsen kokonaisen kalan käsittelyn (ja tykkäänkin siitä), on se kuitenkin melko työläs homma arki-iltana.

Siksi olenkin aivan äärionnellinen ja innoissani siitä, että lähistöllemme on avattu ihan oikea, vanhanajan kalakauppa!! Kauppa sijaitsee lähellä työpaikkaani, joten kotimatkalla sieltä tulee olemaan helppo napata mukaan tuoretta kalaa. Toivottavasti kaupanteko kannattaa, onneksi ainakin alkuviikkojen jonoista voi päätellä, että en ole ainoa innostunut!

Kävimme tänään koko perheen voimin kaupalla ja mukaani tarttui ihan uusi tuttavuus, meribassi. En yleensä kovasti perusta muusta kuin suomalaisesta valkoisesta kalasta (ahven, siika ja kuha - nam!!). Yleensä matkoillakin kala on usein pettymys tai sitten pointtina on kastike tai valmistustapa (esim. grillattu pinta) ja fiilis yhdessä - Italia, rantakaupunki, hämärtyvä ilta, Välimeri, lämpö... tuossa tunnelmassa pakasteseikin maistuisi hyvältä. Tykkään kovasti Jamie Oliverista ja hän käyttää kyseistä kalaa paljon, joten päätin tarttua meribassia kiduksista ja kokeilla. Olihan se ajanut tänne viime yönä Göteborgista ja oli taatusti tuoretta. Kokeillaan.



En kuitenkaan ostaessani kalaa ajatellut valmistustapaa sen kummemmin ja mietin kotimatkalla epämääräisesti tekeväni kalan kuin kokonaisen siian: suolaa, voita ja tilliä sisuksiin, kääräisy folioon ja uuniin. Rupesin kuitenkin kotona miettimään, että jos fisu osoittautuu pettymykseksi, on tuo valmistustapa varsin pliisu. Niinpä aloin pitkästä aikaa kehittelemään jotain omaa. Onneksi kirjoitin ohjeen talteen ruokaa tehdessäni, mikä muuten kannattaisi tehdä aina kun kokkaa summamutikassa - mikään ei harmita niin paljon kuin ihanan herkullinen ruoka, jonka valmistustavasta ei ole muuta käsitystä kuin "sitten mä vähän sitä laitoin ja vähän ropsautin mukaan tuota"...

Tämä varmasti toimii myös esim. kokonaiselle pikkusiialle tai kuhalle. Varmasti sen tutun ja turvallisen lohipalankin voisi kypsentää tässä kastikkeessa. Suomalaista ahventa en laittaisi näin, koska mielestäni ahven on parhaimmillaan joko paistettuna tai isäni kalakeitossa (näistä TÄYTYY tehdä postaus myöhemmin). Sellerisuolaa ei löydy kaikkien kauppojen maustehyllyiltä, itse ostin sitä Punnitse & Säästä -kaupasta.

MERIBASSIA TOMAATTISESSA KASTIKKEESSA

2 meribassia (tai esim. siikaa)

1 pieni punasipuli
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
3-4 rkl tomaattipyreettä
1 rkl fenkolinsiemeniä (riko kevyesti morttelissa)
1 tl sellerisuolaa
suolaa, mustapippuria, sokeria
0,5 l kala- tai kanalientä
silputtua tilliä vajaa kourallinen (tai maun mukaan)

Poista kaloilta pää, huuhtele ja kuivaa ne. Tee kylkiin (koosta riippuen) 3-4 viiltoa. Suolaa kalat kevyesti mahapuolelta ja hiero suolaa myös viiltoihin. Laita kylmään odottamaan kastikkeen valmistumista.



Kuullota pieneksi silputtu sipuli ja viipaloitu valkosipuli öljyssä. Ripauta mukaan vähän suolaa ja anna sipulien kypsyä miedolla lämmöllä. Lisää tomaattipyree (muista kypsentää hetken aikaa), sokeri, fenkolinsiemenet, sellerisuola ja pari pyöräytystä mustapippuria. Kaada kattilaan kana/kalaliemi, sekoita kunnolla, kiehauta ja laske sitten lämpöä niin, että kastike porisee kevyesti. Anna poreilla hellalla n. puoli tuntia. Maista - tarvitaanko suolaa tai ripaus sokeria (koska tomaattipyree)? Kastike on aika tujua, älä säikähdä, niin sen pitääkin olla. Lisää silputtu tilli ja anna porista vielä n. 5 min.

Vuoraa uunivuoka kahdella isolla palalla foliota, laita kastiketta pari kauhallista pohjalle, kalat ja lisää sitten kastiketta niin, että sitä on kalojen mahassa ja päällä (fisujen ei tarvitse uida kastikkeessa). Jätä kastiketta muutama iso lusikallinen tarjoilua varten. Kääri folio tiukaksi paketiksi ja laita uuniin 175 asteeseen n. 40 minuutiksi.




Tarkista kalojen kypsyys (muista varoa kuumaa höyryä kun avaat folion). Jos liha on kypsää, kääri folio kiinni vielä siksi aikaa kun katat pöydät. Avaa lopuksi folio ja perkaa kala joko suoraan lautasille tai tarjoiluastiaan. Toki kalan voisi laittaa myös kokonaisena tarjolle lautaselle, mutta ainakin lapsiperheissä tämä perkaamisreitti toimii parhaiten.




Söimme kalan perunamuusin ja tomaattien kanssa, päällä lusikallinen kastiketta. Hyvää oli! Rakenne oli kiva ja maku miellyttävä, ruotoja oli aika vähän (tämä tiedoksi niille, jotka niitä kammoavat). Meribassi saa varmasti uida meidän keittöömme uudemmankin kerran!

Mukavaa vuodenvaihteen odottelua kaikille!

Emma <3

maanantai 28. joulukuuta 2015

YKSI KEITTO JA MONTA SOPPAA


Joulu oli ja meni ja hienosti menikin. Blogi on vielä sen verran alkutaipaleella, että päivityksiä tulee harvakseltaan, eikä Harkitut Herkut vielä elä vuodenaikojen mukaan. Juttujen aiheita on kuitenkin mielessä valtavasti ja nyt kun vuodenvaihteen jälkeen minulla on aikaa paremmin, pitäisi niitä juttuja ruveta myös ilmaantumaan tänne. Olen myös ilmoittautunut valokuvauskurssille, joten kuvien laatukin toivottavasti pian paranee! Vaikka ensimmäisessä postauksessa mainostinkin tämän olevan ruokablogi, niin lukemattomista muista ideoistani päätellen tästä on kyllä tulossa enemmänkin ”sillisalaattiblogi” :) En vielä uskalla käyttää sanaa lifestyleblogi, koska se on omassa mielessäni jotain niin ”oikeaa” bloggaamista – kaikki eniten lukemani blogit ovat nimenomaan lifestyleblogeja. Ehkä joku päivä pääsen itsekin tuohon kategoriaan!? Mutta nyt tuohon otsikon soppaan.

Minulle ruuanlaitto on tapa rentoutua. Jopa rankan työpäivän päätteeksi nautin keittiössä puuhastelusta. Imuroiminen ja pyykinpesu saavat suosiolla jäädä, mutta tunti kokkailua irrottaa minut sopivasti työasioista ja lopputulos on aina palkinto – itse tehty, terveellinen illallinen koko perheelle. Joskus kuitenkin on viikkoja, jolloin tietää tulevansa kotiin monena päivänä niin myöhään, että takuuvarma raivonälkä saa vallan jo kotimatkalla, eikä silloin ole aikaa ruveta vääntämään pannujen ja kauhojen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti on vaan niin väsynyt, että pakkasesta pitää löytyä jotain hyvää nopeasti. Näitä päiviä varten tämä keitto lukemattomine variaatioineen sopii todella hyvin. Teen tätä parin viikon välein ison kattilallisen ja pakastan sitä annosrasioissa. Toimii todella hyvin lounasruokana: ota annos pakkasesta aamulla töihin lähtiessäsi ja anna sulaa työpöydän kulmalla aamupäivän ajan. Mukaan purkillinen raejuustoa ja rasiallinen eiliseltä jäänyttä salaattia (tai jos sitä ei jäänyt, pari tomaattia, pala kurkkua ja puolikas paprika). Yhtään ei haittaa myöskään se, että tämä on terveellistä ja hyvää! 


Ja hei, käy tämä myös niihin kiireettömiin viikonloppuiltoihin, jolloin on aikaa sopan poristessa liedellä vaikka pyöräyttää hyvä leipä keiton lisukkeeksi. Parhaiten tämmöinen tuhti maalaissoppa sopii tietenkin kylmiin ja pimeisiin talvi-iltoihin, joten nyt kun talvi viimein on koittanut (ainakin hetkellisesti), niin keittoja kannattaa ruveta harrastamaan useamminkin. Tämä (ja moni muu keitto) on myös edullinen, joten joulunajan luottokorttivinguttamisen (?) jälkeen lompakkokin tykkää…

Tämän keiton kohdalla ei kukaan kehtaa ottaa kunniaa omiin nimiinsä; linssikeiton reseptejä löytyy lähes jokaisesta ruokablogista ja kasvisruokakirjasta. Mutta niinhän se on nykyjään – en usko, että kukaan enää pystyy keksimään pyörää uudestaan keittiössä! Kaikki ruuat on tehty jo kertaalleen, mutta erilaisia variaatioita perusresepteistä voi kehitellä loputtomiin. Minä lueskelen keittokirjoja ja blogeja lähes päivittäin, mutta harvemmin teen yhtäkään reseptiä suoraan semmoisenaan. Ideat ja ajatukset mauista jäävät muhimaan takaraivoon ja pulpahtelevat sieltä mieleen aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siksi en uskalla esitellä yhtäkään reseptiä ihan täysin omanani. Alunperin sain tämän keiton reseptin siskoltani, jujuna tässä on kaneli. Jokaisella on aina omat variaationsa resepteistä ja niin minäkin olen muokannut siskoni soppaa vaikka kuinka monta kertaa. 

ILONAN LINSSIKEITTO 

1 iso sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

2 dl punaisia linssejä (vihreätkin käyvät, mutta punaisilla tulee mielestäni maukkaampi ja samettisempi maku)

purkki paseerattua tomaattia (yleensä 500g, minulla on tällä kertaa käytössä luomuversio, jossa on 700 g)

suolaa, mustapippuria (mieluiten myllystä)

chiliä (jos tykkäät potkusta)

kanelia (kyllä, trust me!)

2 laakerinlehteä

kananliemikuutio (voit tietenkin käyttää myös kasviskuutiota tai jättää kokonaan pois, jos vierastat niiden käyttöä)

(intiaani)sokeria

vettä

hyvälaatuista oliiviöljyä
 tuoreita yrttejä maun mukaan (minun suosikkejani tässä ovat persilja ja basilika)





Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli. Minä tykkään raastaa valkosipulin, jolloin keittoon ei jää isoja palasia. Kuullota sipuleita runsaassa lorauksessa hyvälaatuista oliiviöljyä. Älä nuukaile öljyn kanssa, se tuo mukavaa täyteläisyyttä lopputulokseen. Ole varovainen, etteivät sipulit ruskistu! Lisää joukkoon ripaus suolaa, muutama kierros mustapippuria ja muutama ”purkinheilautus” chiliä ja kanelia. Näiden määrä on tietenkin taas makuasia, mutta tässä vaiheessa ei kannata innostua liikaa – voit lisätä mausteita myös myöhemmin. Jos ihmettelet kanelia, niin kannattaa kokeilla; se tuo saman makumaailman kuin Garam Masala mausteseos (jota tietenkin voit myös käyttää kanelin sijaan). Kuullota sipuleita edelleen pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät ja luovuttavat makunsa. (Jos haluat tomaattisemman lopputuloksen, lisää pari ruokalusikallista tomaattipyrettä tässä vaiheessa. Muista, että pyre pitää myös aina kypsentää pannulla hetken ajan.) Lisää kiehuvaa vettä noin litra, heitä sekaan laakerilehdet ja liemikuutio ja anna kiehua n. 5 minuuttia. Seuraavaksi paseerattu tomaatti, huuhdo purkinpohja vedellä ja lisää se myös joukkoon. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä mukaan noin ruokalusikallinen sokeria. Itse käytän usein intiaanisokeria, se antaa kivaa paahteista makua keittoon. Sokeria tarvitaan tasapainottamaan (AINA!) tomaatin hapokkuutta! Hunajaakin varmasti voi käyttää, jos karttaa tavallista sokeria, mutta kaikki tomaattikastikkeet tarvitsevat ripauksen makeutta. 

Kiehauta uudestaan ja anna porista miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää huuhdotut linssit, hämmentele hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Käy kurkkaamassa välillä kaipaako vettä (on makuasia kuinka paksusta sopasta tykkää), mutta nyt pitäisi malttaa antaa keiton kypsyä ainakin tunnin verran. Jos lähdet tällä aikaa lenkille, lahjo joku perheenjäsen hämmentämään soppaa välillä! Tunnin kuluttua kannattaa maistella (ennen linssien kunnollista kypsymistä keitto on melko pliisua ja raa’an oloista); pitäisikö jotain maustetta lisätä? Luota omaan makuaistiisi (ja siihen tietoon, miten perheenjäsenesi suhtautuvat mausteisiin)! Eikä haittaa, vaikka keitto jää hellalle yli tunniksi, mitä pidempi aika, sen täyteläisempi maku. Linssit kokevat ihmeellisen makumuodonmuutoksen tuossa ajassa ja tekevät sopasta ihanan pehmeää! 

Silppua joukkoon lopuksi haluamiasi yrttejä kourallinen. Jos et välttele leipää, niin tuore maalaisleipä sopii tämän keiton kanssa todella hyvin. Itse lusikoin joukkoon usein myös raejuustoa, varsinkin jos chiliä on ripsahtanut joukkoon tavallista enemmän.

Yksinkertaista, hyvää ja täyttävää, vai mitä? No, tähänkin kyllästyy, joten nyt ruvetaan varioimaan!


Pelkkiä mausteita muuntelemalla, saat perusreseptistä aikaan lukemattomia eri versioita. Hyvä yhdistelmä on mm. chili, curry ja paprika. Italialainen keittiö on kaikista maailman keittiöistä lähinnä sydäntäni ja olin ihan varma, että kunnon tujaus kuivattuja yrttejä (basilika, timjami, rosmariini) sopisivat tähän todella hyvin, mutta jostain syystä linssit ja yrtit eivät tuottaneet minulle haluttua makunautintoa. Mutta hei, ehkä sinä tykkäät! Kokeile ihmeessä! 

Juureksia kannattaa aina käyttää! Kuullota sipulien kanssa esim. pieneksi kuutioitua porkkanaa ja juuriselleriä. Tai pieneksi silputtua kukkakaalia (okei, se ei ole juures, mutta kuitenkin…). 

Tuhdimman kasvisversion saat lisäämällä linssien kanssa samaan aikaan noin desin härkäpapurouhetta. Vettä tietenkin tarvitaan silloin myös enemmän. Härkäpapu antaa oman jännän vivahteensa keittoon ja lisää myös sen täyttävyyttä ja proteiinipitoisuutta rutkasti! Rouhetta taitaa löytyä nykyjään ihan tavallisista kaupoista, itse tilaan sitä ruokapiiristä, johon kuulun.

Kidneypavut (tai mikseivät myös muutkin pavut) sopivat niille, joiden maha kestää papuja. Perheemme kriittisin ruoka-arvostelija, 8-vuotias nuoriherra, ei suostu papuja yleensä syömään, mutta tämän keiton seassa ne eivät saa osakseen edes kommenttia ”onksmunpakko… no jos mä nyt kaksi syön…”. Ehkä ne hänen mielestään ”kuuluvat” tähän!

Lihaa kaipaaville pekoni sopii tähän keittoon todella hyvin! Silppua alkuvaiheessa sipuleiden joukkoon paketillinen pekonia. Muista kuitenkin paistaa huolellisesti ja pitkään niin, että kaikki rasva sulaa ja pekoni rapsakoituu. Tällöin ei myös tarvitse käyttää öljyä, koska saat tarvittavan rasvan kinkusta. Olen joskus myös käyttänyt parmankinkkua tai serranoa, niissä on vähemmän rasvaa ja maku taas kerran hieman erilainen! Paistettua jauhelihaa voi myös lisätä loppuvaiheessa. Muistathan paistaa jauhelihan loppuun asti! Eli niin kauan, että kaikki neste on haihtunut. Itse jatkan tästä vielä reilusti kunnes lihaan alkaa tulla ihan kunnon paistopintaa, vasta tällöin jauheliha maistuu jollekin! Liha kannattaa myös maustaa kevyesti (suola, pippuri) ennen keittoon lisäämistä.
Paistettuja broilerin suikaleitakin varmasti voisi lisätä. En jostain syystä ole kanakeittojen ystävä, joten en ole tätä kokeillut. Kalaa en ole myöskään tähän reseptiin koskaan ujuttanut, mutta eihän sitä koskaan tiedä! Uskalla kokeilla! Periaatteessa tähän keittoon pystyy ujuttamaan lähes kaikkea.



Mitä vielä? Minkä variaation juuri sinä keksit – ja sen jälkeen esittelet tämän keiton ihan omana linssikeittonasi? Olisi kiva kuulla ideoitanne ja erilaisten kokeilujen lopputuloksia!

Emma <3

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

LOPPUVIIKON SOPPA JA UUNIJUUREKSET



Meillä syödään paljon kasviksia ja hedelmiä. Niin paljon, että yleensä aina kaupassa käydessäni ostan niitä varmuuden vuoksi vähän lisää, etteivät vaan pääse loppumaan. Tästä on seurauksena (liian ison vihanneslokeron kera) se, että niitä myös – hävettää myöntää – välillä menee roskikseen! Tämä on tietenkin ihan järjetöntä, niin taloudellisesti kuin ennen kaikkea myös ekologisesti.



Olen petrannut tässä paljon parin viime vuoden aikana, mutta vielä on parannettavaa. Kaikenlainen ruokahävikki on yksi pahimmista ”synneistä”, mihin länsimainen ihminen syyllistyy! Aikeena on kirjoittaa tästä ihan oma juttunsa.

Yritän pitää siitä kiinni, että kerran viikossa (käytännössä yleensä sunnuntaisin) käyn jääkaapin läpi ja valmistan löydöksistä alkuviikon ruokia. Tällä kertaa tuo vihanneslokero oli kuitenkin päässyt täyttymään jo useamman viikon ajan ja sieltä löytyi mm. kaksi pinnaltaan homehtunutta bataattia… Kai ne olisi voinut kuoria ja katsoa mitä sisältä löytyi, mutta homeen suhteen olen aika tarkka, joten en uskaltanut. Loput olivat enemmän tai vähemmän kunnossa ja niistä muhii nyt hellalla sosekeitto ja uunissa kaksi pikkuvuokaa uunijuureksia.





Sosekeitoista tulee yleensä aika tylsiä vaikka niitä miten maustaisi, mutta keitto pakastettuna annosrasioihin on todella kätevä lounas. Nappaan sen aamulla pakkasesta ja annan sulaa huoneenlämmössä. Mukaan pari tomaattia ja raejuustopurkki, niin lounas on ainakin minun makuuni aika täydellinen! Laitan sosekeittoon mukaan punaisia linssejä, ne antavat keittoon kivaa rakennetta (vaikka siis soseutankin koko sopan sauvasekoittimella), täyteläisyyttä ja proteiinilisää. Tällä kertaa keittoon tuli mukaan myös yksi uunissa kypsennetty myskikurpitsa.

Uunijuurekset sen sijaan eivät koskaan ole tylsiä! Parhaimmillaan ne kärähtävät hieman päistään, ovat juuri sopivan ”sitkaisia”, mutta silti sisältä pehmeitä. Jos oikein hyvin käy ja lämpötila sekä uunissa oloaika onnistuvat täydellisesti, juurekset karamellisoituvat toffeemaiseksi herkuksi. Toisella pellillä tällä kertaa palsternakkaa ja juuriselleriä, toisessa punajuuria.

UUNIJUUREKSET

palsernakkaa
juuriselleriä  
punajuurta
oliiviöljyä
sormisuolaa, mustapippuria
kuivattua timjamia

Leikkaa kuoritut palsternakka ja selleri noin sormen paksuiksi tikuiksi. Punajuuret kannattaa lohkoa, hukkapaloja tulee muuten liikaa. Levitä palsternakat ja sellerit väljästi uunipellille, pirskottele pinnalle öljyä sekä suolaa, pippuria ja timjamia. Sekoita kerran ja laita uuniin (200 C). Noin 20 minuutin kuluttua pyöräytä kerran (lisää hiven öljyä jos vaikuttavat liian kuivilta), laske lämpötila 175 asteeseen ja jatka kypsentämistä noin puoli tuntia. Kannattaa kurkkia välillä, etteivät pala liikaa. On makuasia kuinka rapsakaksi juurekset haluaa, joten joudut ehkä testaamaan aikoja ja lämpötiloja pari kertaa. Nauti lihan/kanan/kalan kanssa tai ihan semmoisenaan raikkaan salaatin kera.

Punajuuret teen samalla taktiikalla, mutta ne kaipaavat hieman pidemmän kypsennysajan (riippuu tietenkin lohkojen koosta). Kaiken voisi tietenkin kypsentää samalla pellillä, mutta tykkään maustaa punajuuret vain suolalla ja pippurilla. Lisäksi ne värjäävät kaiken, jolloin lopputulos on tasaisen punainen. Kahden pellin taktiikalla saat pidettyä värit kauniina.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Emma <3