tiistai 31. toukokuuta 2016

NYHTÖKAURAA VIHDOINKIN!!! JA MILTÄ SE SITTEN MAISTUI...?


Olen odottanut nyhtökauraa kuin kuuta nousevaa siitä lähtien, kun luin siitä ensimmäistä kertaa. Odottaminen oli helppoa siinä vaiheessa, kun tuotetta ei vielä ollut saatavilla, mutta nyt kun olen parin viikon ajan tiennyt sitä löytyvän kaupoista, olen hajoillut "ei oohon" jo monta kertaa. Olen toki ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että tuote menee niin hyvin kaupaksi ja ymmärrän myös, että tuotantotahti on alkuvaiheessa pientä. Veikkaan, että siellä pajalla ollaan aika fiiliksissä (ja ehkä vähän myös hämmentyneitä) tästä mielettömästä innostuksesta tuotetta kohtaan!

Ihana työkaverini tiesi tästä malttamattomuudestani ja osti minulle kolme pakettia kauraa. Ja vieläpä pikkupaikkakunnan pikkukaupasta - eli löytyy sitä muualtakin kuin isoista Prismoista ja Cittareista! Kieltämättä jännitti tosi paljon kun sain paketit käsiini; ihan kuin kyse olisi jostain kerran vuodessa tuotetusta luksustuotteesta, johon minä nyt etuoikeutettuna pääsin käsiksi... :) Tämä vaan on niin mieletön innovaatio ja toivoinkin kaikesta sydämestäni, että ihastuisin nyhtökauraan. Ja kuinkas sitten kävikään...?



Kylmänä ja kypsentämättömänä se ei maistu millekään. Mikä oli positiivinen yllätys. Se ei myöskään "tunnu suussa" epäilyttävältä tai oudolta - ja tämän tajuavat nyt vain kaikki ne, joilla tämmöisiä suutuntumaongelmia on... :) Olin tosi tyytyväinen tähän, koska olin pelännyt a) jotain epäilyttävää taustamakua ja b) outoa koostumusta. Tässä vaiheessa olin jo ihan liekeissä!!

Pointtihan ei varsinaisesti ole hakea lihan korviketta (ainakaan mulla), vaan lihan korvaavan proteiininlähteen. Vaikka ero on verbaalisesti pieni, niin käytännössä kuitenkin suuri. Niille, jotka oikeasti hakevat lihan korviketta, niin koostumus varmasti tuo tyydytyksen; nyhtis on ihan kuin nyhtöpossua. Tarttuu ja jumittuu jopa hampaiden väliin ihan samoin kuten possuserkkunsa :)

Nyhdin nyhtistä (kuinkakohan monta kertaa tässä postauksessa tulee mainittua sana "nyhtö" jossain sen taivutusmuodossa...?) vähän hienommaksi, se oli makuuni hieman liian kokkareista. Kuumensin wokkipannulla öljyä ja käristin nyhtistä kuumassa öljyssä, minkä jälkeen maustoin sen kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Ja laitoin syrjään odottamaan. Halusin myös testata, miten se taipuisi seuraavan päivän evässalaatin lisukkeeksi ihan tuollaisenaan, paistettuna. Itse asiassa uskon, että tulen hyväksymään sen ilman kypsentämistäkin, kunhan sitä ensin vähän maustaa oman maun mukaan. Paistaessa keittiöön leijaili vieno herneen tuoksu, mutta maussa sitä en kyllä huomannut. Paistettu nyhtis oli entistä enemmän lihamaisen oloinen, maku taas mielestäni muuttui entistä neutraalimmaksi herneen tuoksusta huolimatta! Sopii taatusti evässalaatin joukkoon tuosta vain. Olen tässä vaiheessa entistä enemmän liekeissä - siis ihan oikeesti...!!! Uskomaton tuote!!!


Tämän jälkeen wokkasin kasvikset ihan normaaliin tapaan. Mukana oli siis tällä kertaa kaksi porkkanaa, yksi punasipuli, neljä valkosipulin kynttä, yksi suippopaprika, 4 cm pala mietoa chiliä ja pienen peukalon kokoinen pala inkivääriä raastettuna. Parsakaali olisi ollut tähän ruokaan mahtava lisä, mutta sitä nyt ei ollut jääkaapissa tällä kertaa. Kasvisten kevyen kypsentämisen jälkeen lisäsin nyhtiksen joukkoon, maustoin hässäkkää vielä kertaalleen miedosti suolalla ja pippurilla ja jätin odottamaan siksi, kunnes sekoitin ruualle kastikkeen. Tässä välissä pitää muuten muistaa laittaa riisit kiehumaan!

Koska en ole mikään taituri näissä wokkiruuissa, pelasin varman päälle. Sekoitin kastikkeen valmiiseen kastikepohjaan... Lisäsin tuohon valmiiseen kastikepussiin vähän lisämausteita ja kiehautin koko höskän pannulla.


Eli maustamistahan tuo tuote kyllä kaipaa, vaikka mietojen makujen ystäville varmasti menisi ihan tuollaisenaan. Omaan salaattikippoon tulen tulevaisuudessa lisäämään reilusti mausteita muodossa tai toisessa.

Lisäsin kastikkeen nyhtiksen ja kasvisten joukkoon ja annoin porista liedellä pari minuuttia. Annosta kasatessani ripottelin riisin pinnalle vielä vähän seesaminsiemeniä ja annoksen päälle persiljaa vihreän kaipuussani.

Wokkikastike nyhtökauralle

pussi valmista wokkikastiketta
2 rkl cashewpähkinävoita (mikä tahansa pähkinävoi varmasti kelpaa)
1 rkl soijaa
loraus (maun mukaan) chilikastiketta
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl kurkumaa
suolaa, pippuria

Mausta ja maista - lisää makuja jos siltä tuntuu!

Tämä oli oikeasti ihan älyttömän hyvää!! Niille, jotka kaipaavat lihan korviketta - toimii!! Niille, jotka kaipaavat uutta kasvispohjaista tuotetta - toimii!!



Hei, mulla on semmoinen tunne, että nyt on siirrytty ihan uudelle aikakaudelle. Siis oikeesti! Nyhtis on niin mielettömän hieno tuote jo ihan ruuanlaitollisesti ja makumaailmaltaan, saati sitten sen ekologinen pointti. Ja kun vielä puhutaan kotimaisesta tuotteesta, niin tässähän jo ihan hengästyy...

Emma <3

p.s. jos saat nyhtistä käsiisi, älä hamstraa sitä liikaa, jotta muutkin pääsevät nauttimaan siitä! Jos kuitenkin hamstraat, niin sen voi ihan hyvin pakastaa. Laitoin tästä kysymyksen valmistajan nettisivulle tänään ja ystävällinen vastaus tuli parissa tunnissa. Kaiken lisäksi siis vielä hienoa asiakaspalvelua - me like <3


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

PUNAJUURIPIHVIT, KESÄKURPITSA-PORKKANAHÖYSTÖ JA HERNEHUMMUS

Olen aina välillä maininnut loputtomasta kasvispihvireseptien metsästyksestäni ja ilahdun aina suunnattomasti, kun saan aikaiseksi onnistuneita pihvejä. Tällä kertaa keittiössä taas koettiin onnistumisen hetkiä näitä punajuuripihvejä valmistaessa. Ohje on sovellettu ihanan Chocochili-blogin ohjeesta, jonka löydät täältä. Oikeastaan ainoa muunnos alkuperäiseen ohjeeseen tällä kertaa oli se, että en laittanut mukaan suppilovahveroita - ihan vaan siksi, että niitä ei nyt tähän hätään toukokuussa löytynyt :) Tuoreet herkkusienetkin varmaan sopivat tähän ohjeeseen! Lisäsin joukkoon kaksi munaa "vanhasta tottumuksesta", mikä tietenkin on lisäys Elinan vegaaniseen ohjeeseen. Ensi kerralla pitää kokeilla ilman munia, ihan vaan silkasta mielenkiinnosta... Meillä on lähipiirissä muna-allergikko ja pitäisi saada aikaiseksi reseptiarkisto hänen vierailujaan varten.

Punajuuripihvit

3 keskikokoista punajuurta
1/2 tölkki kikherneitä (eli n.120 g) huuhdeltuina
1 sipuli
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl korppujauhoja
2 munaa 
oliviiöljy
balsamico (etikka tai siirappi)
suola, pippuri, juustokumina

Viipaloi sipuli ja paista sitä hetki oliiviöljyssä. Mausta suolalla, pippurilla ja lorauksella balsamicosiirappia. Laske lämpöä ja jätä karamellisoitumaan pannulle. Kun valmiita, jäähdytä hetki.

Kuori punajuuret ja raasta ne. Sekoita raaste kaikkien muiden ainesten kanssa monitoimikoneella karkeaksi massaksi. Onnistuu varmasti myös sauvasekoittimella tai vaikkapa ihan käsipelillä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilulla ropauksella juustokuminaa. Laita taikina tekeytymään jääkaappiin n. puoleksi tunniksi.

Maista taikinaa - kaipaako se lisää mausteita? Muotoile leivinpaperille pihvejä (tästä määrästä tuli 12 kpl) ja paista 175 asteessa 15 minuuttia. Käännä pihvit (sivele pinnalle öljyä jos vaikuttavat kovin kuivilta) ja paista vielä 10 min.


Lisukkeeksi tein vanhan kunnon kesäkurpitsa-porkkanahöystön (ohje täältä), joka ei petä koskaan ja ihan mahtavan raikkaan ja maukkaan hernehummuksen. Herne ei hummuksessa ole mikään uusi idea, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin kokeillut. Tahna oli ihanaa ja maistui tosi hyvin myös leivän päällä seuraavana päivänä.

Hernehummus

200 g pakasteherneitä (kohmeisena)
1/2 tölkki kikherneitä (eli n.120 g) huuhdeltuina
n. rkl tahinia
loraus oliiviöljyä
kourallinen rucolaa 
1/2 sitruunan mehu
suola, pippuri

Soseuta kaikki ainekset monitoimikoneella. Tarkista maut ja öljyn määrä.
Säilytä jääkaapissa, käytä parin päivän sisällä. 
Katsokaa nyt tuota ihanaa vihreää väriä <3







Taustalla muistiinpanot :)
Noita punajuuripihvejä vääntäessäni tuli mieleen, että ne sopivat todella hyvin "kaksi ruokaa kerralla" -osastoon, joten tadaa - nyt vihdoinkin alan lisäilemään tänne niitä jo kauan aikaa sitten lupailemiani vinkkejä usean ruuan valmistamisesta simppelisti ja helposti. Ja tämä muuten onkin nyt niin simppeli vinkki, että tämän yksinkertaisemmaksi asioita ei enää voi tehdä... :)

Jaa pihvimassa kahtia ennen mausteiden lisäämistä. Mausta toinen puoli reseptin mausteilla, lisää toiseen yrttejä (timjami, oregano, basilika - tai mistä yrteistä nyt tykkäätkin) ja yksi valkosipulinkynsi raastettuna. Makumaailma muuttuu ihan radikaalisti! Harva varmaan jaksaa syödä punajuuripihvejä montaa päivää putkeen, joten pakasta toinen erä myöhempää käyttöä varten.

Mukavaa keskiviikkoa, ihan kohta on jo viikonloppu. Ja ajatelkaa - ihan kohta on jo myös kesäkuu, uskomatonta! Mä alan vähitellen virittäytymään meidän Italian matkaa varten. Ihan ensin pitää tarkistaa koko perheen kesävaatetilanne ja ruveta miettimään, mitä pakataan mukaan. En millään malttaisi odottaa...

Emma <3

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

KUKKAKAALIREISKA JA PARSAKAALIA TAHINIKASTIKKEESSA

Vihjailin edellisessä postauksessa kukkakaalireiskoista. Kyse on siis tietenkin oikeasti kukkakaalirieskoista, mutta tykkään tuosta kirjoitusvirheestä niin kovasti, että nämä tulevat ikuisesti olemaan mulle reiskoja <3 Reilu viikko sitten vietin ihanan tyhy-iltapäivän/alkuillan Helsingissä Herkkutalossa kokkaillen mukavien työkavereitteni kanssa. Paikan tunnelma oli upea, reseptit yksinkertaisia ja maukkaita - kaiken kaikkiaan todella onnistunut iltapäivä.

Meillä oli monta reseptiä, joita pääsimme työstämään pareittain ja kaikissa työpisteissä oli luonnollisesti resepti odottamassa kokkaajia. Itse en ollut reiska-porukassa, mutta ihastuin näiden hurmaavan maun lisäksi siihen, että ohjeen otsikko on KUKKAKAALIREISKAT <3 Olen itsekin luki-häiriöinen, joten ymmärrän tuon virheen paremmin kuin hyvin ja mun mielestä on ihanaa, että vaikka virheestä varmasti on monta kertaa jo huomautettu, ohje pysyy tuon nimisenä. Kertoo paikan emännän Nicolen luonteesta ja tyylistä tosi hyvin!

Tein reiskoja perjantaina ja ne onnistuivat ihan älyttömän hyvin. En oikein osaa sanoa, luokittelenko nämä gluteenittomien leipästen vai kasvispihvien kategoriaan. Ihan sama - hyviä ovat ja toimivat lisukkeena todella hyvin! Varsinkin ne, joiden pinnalle laitoin vähän sinihomejuustoa :) Tuo kuvassa näkyvä tuote on muuten ihan älyttömän kätevä, juustoa ei tule liian isoja könttejä vaan valmiista siivuista on helppo murustella sopivia paloja. Jalostin reiskojen ohjetta hieman, mutta ei tämä kovin paljon poikkea alkuperäisestä reseptistä.

Kukkakaalireiskat

300 g kukkakaalia
40 g mantelijauhetta
2 kananmunaa
loraus oliiviöljyä
suola, pippuri, muskottipähkinä
(halutessasi: juustoa pinnalle tai taikinan sekaan)

Pilko kukkakaali ja keitä kypsäksi. Valuta siivilässä, jäähdytä ja anna valua mahdollisimman kuivaksi. Kumoa jäähtynyt kukkakaali puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja puristele pyyhkeen sisällä niin, että saat mahdollisimman paljon vettä ulos.

Siirrä tässä vaiheessa jo mössööntynyt kaali kulhoon ja lisää muut ainesosat. Lisää mausteita ensin hyvin varovasti, ettei kukkakaalin herkkä maku peity. Sekoita haarukalla tasaiseksi massaksi. Anna "taikinan" tekeytyä huoneenlämmössä n. puoli tuntia (ei välttämätöntä).

Nostele lusikalla keoiksi leivinpaperin päälle ja tasoita n. 1/2 - 1 cm:n paksuisiksi lätyiksi. Lisää halutessasi pinnalle sinihomejuustoa (tai jotain muuta juustoa) ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 min. Anna jäähtyä hetki.




Söimme reiskoja grillattujen possupihvien kanssa ja Tahini-kastikkeessa uiskentelevan mini-parsakaalin kanssa. Kastike on Deliciously Ella -kirjasta ja olen siihen ihan hulluna. Se sopii oikeastaan kaikkien kasvisten marinoimiseen, kannattaa kokeilla! Tällä kertaa annoksessa ei ollut pähkinöitä, koska ne olivat loppu, mutta ne kyllä kuuluvat tähän lisukkeeseen ehdottomasti. Jälleen kerran olen ottanut vapauden jalostaa reseptiä ihan pikkuriikkisen... Määrien kanssa ei tarvitse olla orjallisen tarkka - maistele ja lisää esim. öljyä tai hunajaa jos siltä tuntuu. Alkuperäinen ohje löytyy kirjan sivulta 159!

Parsakaalia Tahinikastikkeen kera

500 g parsakaalia

2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
1/2 mieto punainen chili hienoksi silputtuna
suola, pippuri
200 g cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä

Sekoita tahini, öljy, hunaja ja mausteet tasaiseksi kastikkeeksi. Anna tekeytyä huoneenlämmössä n. puoli tuntia (tämä todella kannattaa, maut syvenevät näin hyvin).

Rouhi pähkinät pienemmiksi ja paahda niitä (tai pinjansiemeniä) paistinpannulla. Varo, etteivät pala! 

Höyrytä parsakaali juuri ja juuri kypsäksi, anna kuivahtaa hetki ja kippaa kastikkeen sekaan vielä lämpimänä. Anna maustua hetken aikaa. Ripottele jäähtyneet pähkinät annoksen pinnalle ja nauti!


 Jos edellisen postauksen lopussa jännitin lauantain peliä, niin tänään sitä vasta jännittääkin! Olen möyrinyt pihalla ja puutarhassa koko päivän ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että en millään jaksa valvoa illalla. Eli taitaa olla pienten päiväunien paikka, koska tätä peliä ei tietenkään voi missata. Äskeinen kahvikuppi, päiväunet ja illan jännittäminen tulevat takaamaan sen, että ensi yön unet jäävät todella lyhyiksi... Mutta ei haittaa :)

Emma <3


perjantai 20. toukokuuta 2016

ON SE NIIN VAIKEETA, MUTTA ONNEKSI ON BROCCOLINI!

No johan tuli kryptinen otsikko, tiedetään tiedetään :) Ja hei, pahoitteluni siitä, että en oikein ole saanut palattua minkäänlaiseen postaustahtiin! Jos yhtään lohduttaa, niin en ole kyllä saanut palattua minkäänlaiseen normaaliin rytmiin millään elämän alueella - mistä otsikon alkuosa "on se niin vaikeeta"!



Jälleen kerran on tullut todistettua se, kuinka tärkeitä arjen rutiinit ja tavat ovat sen arjen sujuvuuden kannalta. Olen jo moneen kertaan maininnut, että pyrin arkenakin tekemään säännöllisesti ruuan itse alusta lähtien. Ja että tuo tapa ei tuota mulle kauhean paljon "ongelmia" - tällä tarkoitan sitä, että useimmiten jopa nautin arkena kokkaamisesta ihan samalla tavalla kuin viikonloppunakin. Se irrottaa ajatukset töistä ja toimii kivana nollaushetkenä ennen ruokailua. Ja palkkana tietenkin aina hyvää ja (ainakin useimmiten) terveellistä ruokaa viikon jokaisena päivänä. Mutta kyllähän se tietynlaisen ryhtymisen aina vaatii, että siihen jaksaa ryhtyä työpäivän päätteeksi. Juuri tässä ryhtymisessä tulee esiin se rutiinin merkitys; kun se on tapa, asia joka tehdään joka päivä miettimättä sitä sen kummemmin, se tulee myös tehtyä. Ja heti kun tuo rikkoutuu, kuten mulla kävi nyt keväällä sen rankan työrupeaman aikana, niin voi vitsit kuinka vaikeaa se rutiini onkaan taas saada aikaiseksi. Lähes joka päivä pähkäilen sen ryhtymisen kanssa, enkä kyllä vielä ole päässyt takaisin siihen normaaliin rytmiin. Ruokapuoli ei enää ole - onneksi - ollut niin hunningolla kuin mitä se oli huhtikuussa, mutta en mä kyllä viikolla ole mitään varsinaisesti kokkaillut!

Eikä aina tietenkään tarvitsekaan! Parhaimmillaan hyvä arkiateria on nopeasti lautaselle kasattu yhdistelmä laadukkaita raaka-aineita, joita korkeintaan vähän kypsennetään ennen syömistä, ilman sen kummempaa tekemistä. Mutta kun mä kaipaan sitä tekemistä!! En kuitenkaan halua stressata aiheesta (stressi tappaa!!!); pian alkaa kesäloma ja sitten on taas aikaa ja energiaa tehdä, kokkailla, miettiä ja puuhata. Ihan kyllästymiseen asti, opettajana olen kuitenkin kotona lapsen kanssa lähes 10 viikkoa ja siinä ajassa kyllä ehtii jo kyllästyä kahden aterian väsäämiseen päivässä. Tähän mulla on muuten suuria suunnitelmia tänä kesänä - että vihdoinkin saisin aikaiseksi sen suunnitelmallisuuden toteuttamista (ja ylös kirjaamista) niin, että siitäkin saisi aikaan rutiinin. Mutta katsotaan, mulla on ollut tapana kesäisin retkahtaa semmoiseen kymmenen viikon lörsöilymoodiin, jonka aikana en saa aikaiseksi yhtään mitään järkevää. Eli siis lomaa parhaimmillaan :)

Tässä muutamalla valokuvalla parin viime viikon aikana toteutettuja "pikaruokia", jotka kuitenkin hakkaavat mennen tullen Mäkkärin, pakastealtaan pizzan ja Saarioisten äitien tekemät ruuat. Paitsi että pitää kyllä myöntää, että Saarioisten mammat tekevät makaronilaatikkoa, joka Nuorenherran mielestä hakkaa äidin vastaavan 10-0 :) Miehen maksalaatikosta puhumattakaan...

Aamupalaa <3

Bataattikeittoa, paprikaa ja leipää

Grillattua kanaa, parsaa, kaalisalaattia ja ruisleipää tuorejuustolla

Savulohta, perunaa, avocadoa, kermaviilikastiketta ja hapankorppua
Mutta mutta, mites tuo otsikon broccolini liittyy asiaan? Ja mitä se edes on? Jo pari vuotta sitten törmäsin kyseiseen kasvikseen jossain ulkomaalaisessa ruokalehdessä ja siitä lähtien olen odottanut sen rantautumista tänne meille Suomeen. Voi toki olla, että sitä on jo aikaisemminkin ollut saatavilla esim. Helsingissä, mutta vasta tänä keväänä olen huomannut sen saapuneen meille ja vihdoin ja viimein löysin sitä myös meidän lähisittarista. Kyse on siis mini-parsakaalista, jonka varsi ei ole semmoinen paksu puumainen, kuten isosiskollaan, sillä varsinaisella parsakaalilla. Tykkään itse parsakaalista tosi paljon, mutta pakko myöntää, että se varsiosa jää usein käyttämättä. Bimiksi sitä nimitettiin jossain blogissa, mutta en tiedä onko tuo virallinen nimi vaiko vain sen valmistajan nimi. Ainakin Rouva Kasvis siitä kirjoittaa ja näkyypä tuo ihana vihreä vilahtelevan myös Kamera ja Kauha -blogissa.



Broccolini oli vielä melko hintavaa, tuollainen 250 gramman pussi maksoi noin 2,50 €. Ostin kaksi pussia saman tien, koska en ole varma miten säännöllisesti sitä meillä tulee olemaan saatavilla. Ensimmäisen kerran tein miniparsakaaleja kuten Kamera ja Kauha -blogissa eli paahdoin uunissa, mutta mulla ne olivat siellä vähän turhan pitkään ja nuo hennot kukinnot pääsivät kärähtämään. Toisaalta siitä tuli kiva, paahteinen maku ja rapsakka suutuntuma, mutta 175 astetta ja 15 minuuttia on liian pitkä aika. Ensi kerralla ehdottomasti vain tuo 5-7 min. Seuraavalla kerralla meinaan höyryttää ne ihan perinteiseen tapaan (ja lisätä mahdollisesti yhtä superhyvää tahinikastiketta - en ole vielä päättänyt). Mutta kokeilemisen arvoinen tuote ehdottomasti! Kyselkää ja pyytäkää kauppiastanne tilaamaan tätä! Rouskutin niitä muutaman myös ihan raakana ja sopivat varmasti tosi hyvin erilaisiin kesäsalaatteihin.




Tarjosin broccolinit savulohen ja paistettujen ruskeiden herkkusienten kanssa. Sienet valmistin yksinkertaisesti karamellisoimalla ensin ison satsin sipulia, paistoin ja maustoin (suola, mustapippuri, timjami) sen jälkeen sienet, yhdistin sipulit ja sienet ja silppusin pinnalle oman maan ruohosipulia. Yhdistelmä toimi erinomaisesti ja oli hyvää myös seuraavana päivänä lounaana ihan kylmiltään!



Jotta kryptiset jutut eivät pääsisi loppumaan, niin ensi kerralla tiedossa kukkakaalireiskoja. Kyllä, reiskoja - ei rieskoja :) Pysy kuulolla, niin saat selville mitä ne ovat!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja tietenkin superjännää lätkäviikonloppua kaikille meille, jotka sitä seuraamme. Meillä ainakin kisastudio on viritelty jo huomista varten ja "Poika saunoo"- biisi kaivettu You tubesta valmiiksi sunnuntain mitalijuhlintaa silmälläpitäen :) Hirvittää jo valmiiksi tuo 9-vuotiaan megalomaaninen pettymyksen taso, jos sattuu käymään niin, että joku muu viekin "Pojan" meiltä. Mutta ajatellaan positiivisesti ja päätetään, että Suomi on vuoden 2016 maailmanmestari!

Emma <3

p.s. suurin osa kuvista on otettu kännykällä. Onnistuin hävittämään kameran laturin noin viikoksi, kunnes löysin sen liinavaatekaapista... Don't ask... :)

tiistai 10. toukokuuta 2016

JOS KESÄ EI OLEKAAN VUODEN PARASTA AIKAA

En ole koskaan ollut erityisen kesäihminen. En varsinaisesti inhoa kesää, päinvastoin - loma, vapaa-aika, joutenolo, kesäruoka, marjat, herneenpalot, uiminen, pitkään nukkuminen, matkustelu - kesässähän on vaikka mitä ihanaa. Jos kuitenkin voisin, poistaisin kesästä kaksi asiaa: liian lämmön ja ötökät. Ai niin, kolmaskin vielä, läpi vuorokauden kestävä valoisa aika. Tiedän, olen kummajainen.

Meitä ei ole kauhean paljon. Ihmisiä, joille kesä ei ole vuoden parasta aikaa. Aihe on semmoinen, mistä puhuminen Suomessa on liki mahdotonta. Jos sanot ääneen, että et ihan hirveän paljon tykkää kesästä, vastapuoli ottaa sen yleensä lähes henkilökohtaiselta tuntuvalla tavalla ja alkaa käännyttämään sinua niin kiivaasti, että uskonnollisten lahkojen kykyjenetsijät innostuisivat nähdessään moisen paatoksen.

Keskustelu alkaa yleensä (kuten Suomessa usein) sään ympärillä pyörien ja sitten jossain vaiheessa erehdyn sanomaan sen maagisen, väärän kommentin: "mun mielestä sais kyllä olla vähän viileämpää, en niin kauheesti tykkää kesästä". Vastapuoli toipuu tästä hetken henkeään haukkoen ja aloittaa sitten käännyttämisen.

"No mutta kaikkihan kesästä tykkää, herranjestas!!!!"
"Mä en mitenkään erityisen paljon."
"No mutta kaikkihan kesästä tykkää, pakkohan sunkin on siitä tykätä!!!!"
"Niin, no en vaan tykkää niin kauheasti."
"No mutta herranjestas, miten voi olla, että ei tykkää kesästä???"
"No mä nyt vaan en tykkää."
"Siis MITEN NIIN ET TYKKÄÄ????"
"En niin kauheasti nauti siitä, että on kuuma koko ajan."
"No mutta eihän täällä kuuma ole, etelässä sitä vasta sitten kuuma onkin."
"Mulle tämäkin on jo ihan riittävästi, en nauti kauheasti."
"No mitä sä sitten sinne Italiaankin lähdet kesällä, kuumahan siellä on."
"Juu niin onkin, mutta siellä on niin paljon muutakin. Reissussa se on vähän eri juttu."
"No mutta herranjestas... et siis tykkää lämpimästä..."
"Juu en."
"No mutta onhan se nyt ees kiva, että on valoisaa koko ajan."
"No oikeestaan ei ole."
"Siis mutta herranjestas, mitä????"
"Niin, ihanaa tietenkin, että aamulla ja päivällä on valoisaa, mutta musta olisi kiva, että illalla ja yöllä olisi pimeää."
"No voi herranjestas, toikin nyt vielä. Mutta siis että et tykkää lämpimästä..."
"........."
"Kai sä nyt sen oot kuullut, että ei lämpö luita riko?"
"JOO, olen kuullut, mutta kun EN VAAN TYKKÄÄ LÄMPIMÄSTÄ. Annetaanko jo olla??"
"Mutta kun mä en mitenkään pääse yli siitä, että et tykkää lämpimästä... Kun se on niin ihanaa."
"......."
"Sä kun olet biologi ja kaikkea ja kesällä luonto kukoistaa, niin pitäähän sun nyt tykätä kesästä!!!"
"KU EN VAAN S***NA TYKKÄÄ NIIN VOIDAANKO NYT H****TTI ANTAA ASIAN JO OLLA!!!!!!!!!!!!!!!"
"No ei nyt tarvi sentään hermostua......"

Tuli vaan tämä mieleen, kun meillä meni täällä aurinko pilveen ja hetkellisesti tuntui ihan kivalta tuo viileämpi ilma :)


maanantai 9. toukokuuta 2016

I´M ALIVE!

Voi vitsit, ette arvaa kuinka helpottunut ja huojentunut olo mulla on ollut pari päivää! Perjantaina oli viimeinen opetuskerta kevään suururakassa ja palautteet olivat tosi hyviä. Mulle on ihan hirveän tärkeää, että opiskelijat kokevat, että heihin on panostettu ja että kurssilla myös todella oppii asioita. Koko viikonloppu meni vähän sumussa; olin tosi väsynyt, mutta samaan aikaan leijuin pilvissä. Ihana tunne, kun takaraivossa ei jäydä "pitäisi tehdä" -ajatuksia ja saa ihan rauhassa keskittyä omaan ihanaan, normaaliin arkeen!

Tai no, lauantaista oli arki kaukana, kun talo täyttyi kolmestatoista 9-vuotiaasta pojasta! Onneksi keli oli niin loistava, että porukka sai riehua pihalla koko sen piiiitkän kaksituntisen :) Juhlapöytä katettiin myös ulos, joten sisätilat säästyivät pahimmilta sotkuilta. Olin ajatellut, että tehtailisin synttärijuhliin jotain kivaa ja terveellistä, mutta ihan perinteisellä sipsi-poppari-karkki -linjalla mentiin. Äiti ei edes olisi jaksanut, mutta ennen kaikkea synttärisankari ilmoitti topakasti, että ei sitten mitään hörhöilyä :) Aikuisia en ollut tällä kertaa (onneksi) kutsunut, niin tarjoiluja ei tarvinnut miettiä sen kummemmin. Kuvia räpsittiin lähinnä vieraista, eikä tuossa pöydässä nyt paljoa kuvattavaa ollutkaan... Pöytänä toimi vanerilevy betonijaloilla ja pöydän päälle levitettiin valkoista paperia, johon pojat saivat piirrellä samalla kun napsivat herkkuja. Se osoittautui kivaksi ideaksi!


Kakusta viis, mutta se koriste :)
Sunnuntain äitienpäivä meni ihanan arkisesti, mikä sopi mulle oikein hyvin. Olen aina vähän vierastanut äitienpäivää semmoisena hillittömänä juhlapäivänä; mun mielestä äitien, isien, lasten ja koko perheen päivä pitää olla vuoden jokaisena päivänä. Ja meillä onkin. Käytiin Nuorenherran uintitreeneissä (oli muuten ihanan tyhjä uimahalli, mies ja minä saimme molemmat ruhtinaallisesti omat radat) ja sen jälkeen ulkona syömässä. Illalla lätkää ja kirjan kanssa vaaka-asennossa nautiskelua.

Töissä toki on edelleen kiireitä ja viime viikkoina kaikenlaista pikkuhommaa on jäänyt rästiin. Mutta nyt eletään taas normaalia elämää, josta ei tarvitse selviytyä päivä kerrallaan. Kysyin tänään aamulla pojalta, mitä hän haluaisi tänään ruuaksi ja vastaus tuli salamannopeasti: spagettia, äiti sitä sun itse tekemää huippuhyvää spagettia. No, spagettia meillä siis syötiin tänään. Ei ihan hellekelien ruokaa, mutta itsepähän kysyin :) Teen perinteisen Bolognese-kastikkeen hitaasti monta tuntia hauduttaen ja kyllähän se hyvää on. Tein valtavan jättiannoksen, jotta lapsi saa syödä mieleistään ruokaa monta päivää (häntä se ei haittaa). Minulla meinaan on suunnitelmissa kaikenlaista kivaa kokkkailua tälle viikolle... :)




Nyt kuulkaas ruvetaan jännäämään illan matsia - en ehkä kestä, olen niiiiiin fanaattinen lätkäfani aina MM-kisojen aikaan (SM-liiga ei jaksa kiinnostaa) ja on tosi kivaa, että kisat ovat naapurimaassa, jotta aikaero ei tee matsien katsomisesta liian haastavaa!

Olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu ja miten viimeiset viikot ovat menneet! Oletteko jo aloittaneet grillikauden? Mun täytyy tänä kesänä ryhdistäytyä; olen hävyttömän laiska (ja siten siis myös suht surkea) grillaaja, mutta nyt mulla on suunnitteilla kehittyä siinä lajissa tänä kesänä. Aloitan vihdoin ja viimein myös perehtymisen kameraan ja kuvaamiseen. Mutta tuo kaikki on sitten kesällä - nyt peliä katsomaan :) Ensimmäinen maali heilahti just verkkoon ja Suomi johtaa 1-0, jeeeeeeee!!!!!!!

Jännää lätkäiltaa ja ihanaa toukokuisen viikon alkua teille kaikille!

Emma <3

maanantai 2. toukokuuta 2016

SUPERSIMPPELI PÄIVÄNPELASTAJA

Iltapäivät ovat usein haasteellisia pitkäksi venyvästä ateriavälistä johtuen. Minulla ainakin käy yleensä niin, että lounaan ja illallisen väliin jää aivan liian monta tuntia, joiden aikana juon vain vettä. Ongelma minulla on se, että nälkä ei yleensä vaivaa siinä vaiheessa kun olen vielä töissä ja olen vähän huono syömään vain koska "täytyy". Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi muistaa ottaa eväiden lisäksi matkaan smoothie ja hörpätä se ennen kotiinlähtöä. Yhdessä vaiheessa muistin tämän tehdä ja minulla se ainakin toimii - smoothiet ovat niin hyviä, että niiden juomiseen ei tarvita nälkää :)

Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut, että minun tapauksessani smoothie tarkoittaa aina pelkistä hedelmistä ja marjoista tehtyä juomaa. Tuohon iltapäivällä nautittavaan voisi tietenkin sekoittaa mukaan jotain proteiinijauhetta, niin nälkää pitävä vaikutus olisi vielä parempi.

Nappasin tänä aamuna inspirations-blogista ihan supersimppelin ohjeen. En ole yleensä laittanut mitään melonia smoothieiden joukkoon, jotenkin ne minun mielestäni dominoivat muita makuja liikaa (mikä on vähän outoa, koska eivät itsessään maistu juuri miltään). Tätä päätin kuitenkin kokeilla ja kyllä kannatti. Surautin vesimelonia ja mansikoita aamulla sekaisin, otin pullon mukaan ja join herkun iltapäivällä ennen kotiin lähtöä! Yhdistelmästä tuli ihanan reipas ja energinen olo, suosittelen!


Vielä viikko, sitten elämä taas normalisoituu ja pääsen takaisin hellan ja blogin ääreen. Ihanaa alkanutta toukokuuta kaikille, toivottavasti teillä oli kiva vappu!

Emma <3