0 toimivaa aivosolua tällä hetkellä kokeiden korjaamisesta johtuen.
1 ihana ja ainutlaatuinen aviomies.
1 ihana ja ainutlaatuinen poikalapsi.
1 ihana ja ainutlaatuinen kissa.
3 pienen, mutta sitäkin tiiviimmän perheemme koko. Muistutamme toisiamme aina säännöllisesti siitä, että meillä on ihana perhe.
2 sisarusta, yksi veli ja yksi sisko. Rakkaita, läheisiä, ihania, raivostuttavia - parhaita ❤ Olen vanhin ja toivon aina, että olen osannut olla "tehtäväni arvoinen".
3 elämänlahjana saatua puolilasta. Käytämme yhteisymmärryksessä tätä hassua termiä, koska sanat lapsipuoli ja äitipuoli sopisivat tilanteeseen, jossa olisimme joskus asuneet yhdessä. Näin ei ole, vaan olen onnekkaasti päässyt näiden puolilapsieni elämään ilman uusioperheen arkikipuiluja. Ihan mahtavia tyyppejä kaikki ❤
7 puolilapsilta saatua puolilapsenlasta. Joiden setä tai eno oma lapseni on, vaikka on nuorempi, kuin osa "kohteistaan". Hassua tämä uusioperheiden dynamiikka.
8 paikkakuntien määrä, missä olen asunut. Asuntojen määrää en osaa edes laskea, niitä on varmasti 20 - 30. Helsinki on tietyllä tapaa rakkain paikka, kotikaupunkini ikuisesti, mutta paras paikka on tämä nykyinen (tuppukylä), missä sydämeni eli rakkaimpanikin ovat. Täältä lähden korkeintaan enää yhteen paikkaan ennen loppusijoitusta. Emme ole vielä osanneet päättää miehen kanssa, mikä tämä paikka tulee olemaan.
11 vuotta sitten minusta tuli äiti. Asia, mikä oli minulle itsestään selvää jo pikkutytöstä lähtien, mutta jonka toteutuminen ei sitten ollutkaan niin itsestään selvää. Varsinkin siitä johtuen käsittämättömän hieno asia. Paras asia elämässäni.
12 vuotta sitten tapasin mieheni, joka mahdollisti kohdan 11 ja muutenkin on tehnyt minusta äärettömän onnellisen naisen. En vieläkään ole ihan varma, mitä olen tehnyt oikein saadakseni tuollaisen tyypin kumppanikseni. Toisaalta välillä myös mietin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin saadakseni tuollaisen tyypin kumppanikseni 😂 Rakkauteen mahtuu kaikki tunteet ❤
18 vuotta olen ollut opettaja ja koko ajan samassa koulussa. Aika lailla vahingossa päädyin tänne, enkä usko, että koskaan tulen vaihtamaan työpaikkaa. Rakas talo, vaikka monia epäkohtiakin on. Mutta missä työpaikassa ei olisi?
30 kilometriä on työmatkani yhteen suuntaan. Ärsyttää suuresti, että joudun sen ajamaan omalla autolla. Vaikka tykkään ajamisesta, haluaisin mieluummin käyttää julkisia, mutta se ei täällä maaseudulla ole mahdollista.
41 on kengännumeroni, joka ennen raskautta oli 39. Protestoin edelleen katkerasti siitä, että raskaus muuttaa kehon ihan jokaisessa mahdollisessa ulottuvuudessa!
49 ikäni, ihan kohta 50. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mieli ei ole ehtinyt numeroiden matkaan. Kysyn edelleen oppilailtani (jotka siis ovat syntyneen 2000-luvulla), että muistattehan te Tshernobylin? Kipuilin ikääntymisen kanssa pari vuotta, mutta nyt tuntuu siltä. että pahimmat kaunat on haudattu ja me ollaan noiden numeroiden kanssa jo ihan kavereita.
174 senttiä pituutta. Nuorena aikuisena, kun tämä mitattiin, senttejä oli kaksi enemmän. Kaksi on siis siirtynyt tuonne kengännumeroon. En tajua.
400 lukiokurssia suunnilleen (tämä on arvio, en tiedä ihan tarkkaa määrää) olen opettanut 2000-luvulla. Biologiaa ja maantiedettä, molempia aineita rakastan ja molempien opettaminen antaa minulle valtavasti. Jokaisen oppitunnin yritän hoitaa kuin "viimeistä päivää", jotta opiskelijat saavat minusta kaiken mahdollisen irti.
1985 vuosi, jolloin lähdin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin ja sain sieltä toisen perheen itselleni. Vuosi täynnä kokemuksia, jotka kasvattivat minua enemmän kuin mikään muu tuohon aikaan olisi voinut kasvattaa. Tulin kyllä takaisin sieltä ihan yhtä kakarana kuin lähdinkin, opit olen tajunnut vasta paljon myöhemmin.
1990-luku - tietyllä tapaa ihan mahtavaa aikaa elämässäni, toisaalta joukkoon mahtuu hetkiä, kuukausia ja vuosia, jotka haluaisin vain unohtaa. Ja olenkin unohtanut, en enää kanna niitä mukanani taakkana, ainoastaan opit ovat jääneet. Tiettyjä hetkiä noilta vuosilta en kuitenkaan koskaan enää halua muistella.
4906 merkkiä välilyönteineen oli tämän tekstin pituus. Tämän tiedon saan joka kerta, kun tarkistan postausten oikeinkirjoituksen wordin oikolukuohjelmalla melko pahasta lukihäiriöstäni johtuen.
10 000 opiskelijaa suunnilleen on istunut tunneillani. Toivottavasti olen antanut heille yhtä paljon, kuin he ovat antaneet minulle!
Ja vielä tähän loppuun elämäni numeroina juuri nyt -luvut. 410 koevastausta + 82 kurssityötä, joita pitäisi olla just nyt lukemassa. Että pitäisi vissiin tehdä jotain muuta, kuin kirjoitella tämmöisiä hömppäpostauksia...
Miltä sinun elämäsi näyttää numeroina? Tartu ihmeessä tähän haasteeseen, jos et ole sitä jo tehnyt! Kivaa viikon jatkoa kaikille 💗