tiistai 31. lokakuuta 2017

JAUHELIHA-MAKARONIPÖPERÖ

Vuorossa yksi meidän talouden arjen pelastajista, ikuisista lemppareista ja yksinkertaisimmista ruuista: jauheliha-makaronipöperö. Tämä kuuluu lapsen lempiruuat top 3 -listalle ja syön tätä kyllä mielelläni itsekin. Tiedän pöperön kuuluvan monen perheen usein tehtyihin ruokiin ja tällä taitaa olla ihan valtava määrä erilaisia nimiäkin. Meillä ruoka tosiaan kulkee nimellä pöperö 😊


Ne, jotka ruuan tunnistavat, ihmettelevät varmaan, että miten tästä saa aiheen ruokapostaukseen. Juju onkin siinä, että kuka tahansa osaa tehdä pöperön, mutta kuka tahansa ei osaa tehdä huippuhyvää pöperöä! Antakaas kun selitän. Tämä kuuluu mun lapsuuden ruokiin, isoäitini teki tätä tosi usein. Hän oli just semmoinen vanhan kansan isoäiti, joka osasi tehdä ihan loistavaa perusruokaa - itse asiassa kaikki perinteiset kotiruuat teen hyvin pitkälle hänen ohjeidensa mukaan. Niissä on oleellista se, että mitään ei koskaan sovelleta, vaan alkuperäistä ohjetta noudatetaan kirjaimellisesti. Vaikka hän on siirtynyt jo muihin keittiöihin kokkaamaan, en edelleenkään uskaltaisi puuttua hänen ohjeisiinsa; olen ihan varma, että tuolta yläkerrasta sataisi tulikivenkatkuista moitetta sillä sekunnilla, kun yrittäisin esim. lihakeittoon laittaa lihan lisäksi muuta kuin perunaa, porkkanaa, selleriä ja purjoa. Lanttua? Ehei, haukut tulisi! Hänen tekemänsä ruoka oli aina ihan taivaallisen hyvää, niin myös pöperö, jota hän usein valmisti arkena, jos menin tervehtimään häntä iltapäivällä koulun jälkeen. Vaikka olen itse tehnyt samaisen pöperön kymmeniä, etten jopa satoja, kertoja, en ole koskaan onnistunut siinä kuten hän. Ainesosat eivät olleet mikään salaisuus - veikkaan, että syynä oli vuosikymmenien aikana patinoitunut valurautapannu, jolla (laadukas) paistijauheliha paistettiin. Ja joku muu mystinen juttu, jota en osaa jäljitellä. Mutta on tämä munkin versio hyvää, kunhan vaan malttaa noudattaa paria tärkeää ohjetta.

Vaikka kyseessä on pikainen arkiruoka, menee tämän valmistamisessa kuitenkin tovi. Yleensäkin jos ohjeessa sanotaan "hauduta 10 minuuttia" tai "anna kiehahtaa ja tarjoa", voit olla varma, että lopputulos on ehkä ihan ok, mutta pliisu ja mitäänsanomaton. Eli jos haluat hyvää arkiruokaa, sun pitää yleensä olla valmis käyttämään siihen vähän enemmän aikaa kuin mitä ohjeessa sanotaan.

Jos tämän tekee nopeasti sutaisten, niin lopputulos on - no, jauhelihaa ja makaronia. Jos kuitenkin maltat käyttää valmistamiseen hetken aikaa, saat kattilallisen ihanaa lohturuokaa, joka taatusti kelpaa koko perheelle. Tässä pöperössä on kaksi kriittistä vaihetta: jauhelihan paistaminen ja tomaattipyreen kypsentäminen. Mutta älä pelästy - ei tähän tolkuttoman kauaa mene. Ja lopputulos on taatusti "wörtti", kuten toi nuoriso nykyjään sanoo (toim. huom. "worth it", "sen arvoinen" 😃)

Jauheliha-makaronipöperö

400 g (luomu) naudan paistijauhelihaa
(voita paistamiseen)
4-5 dl makaronia
1/3 - 1/2 tuubia hyvälaatuista tomaattipyrettä
loraus ketsuppia (Heinz on ainoa oikea, jos multa kysytään)
suolaa
valkopippuria
(juustoraastetta tarjoiluun)

Paista jauheliha paistinpannulla pienessä voinokareessa tai omassa rasvassaan. Kypsennä liha kunnolla, vielä senkin jälkeen, kun kaikki neste on haihtunut ja se vaikuttaa kypsältä, jatka paistamista, kunnes se melkein kuivahtaa ja kärähtää. Mausta paistamisen loppuvaiheessa suolalla ja valkopippurilla. Ensin maltilla: molempia pitää olla melko paljon, mutta ole varovainen varsinkin valkopippurin kanssa!

Paistamisen aikana keitä makaronit kypsäksi, mutta jätä reilusti suutuntumaa (al dente)! Ne kypsyvät vielä pöperön valmistuksen loppuvaiheessa. Huuhtele ja valuta kuivaksi.

Sekoita makaroni jauhelihan kanssa ja tursuta sekaan tomaattipyree ja loraus ketsuppia. Sekoita kunnolla ja jatka sekoittelua kuumalla pannulla ainakin 5-10 minuuttia. Oleellista on, että pyre kypsyy ja sekoittuu pöperön joukkoon kunnolla. 
 Maista ja tarkista mausteet.

Syön tätä usein (salaa isoäidiltä) juustoraasteen kanssa, vaikka se jonkinlainen kardinaalimoka varmaan onkin. Punaleimainen Emmental toimii parhaiten, itse raastettu Parmesan sopii myös hyvin. Mutta kyllä tämä kelpaa ilman juustoakin! Niin yksinkertaista ja niin hyvää!


En juurikaan enää nykyjään syö pastaruokia, kuten Laihduttaminen -miten onnistuin siinä? -juttusarjan pian tulevissa jatko-osissa tulen kertomaan. Tätä ruokaa en kuitenkaan pysty vastustamaan ja syön tätä kerran tai pari kuukaudessa. Laihduttamisjuttuja taas seuraavalla kerralla, pysy siis kuulolla!

Tehdäänkö teillä usein pöperöä? Millä nimellä te kutsutte sitä?

💗

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

LAIHDUTTAMINEN - MITEN ONNISTUIN SIINÄ? (osa 1.)

Nyt puhutaan laihduttamisesta, vaikka se nykypäivänä onkin jotenkin kauhean epätrendikäs sana. Yleensä, kun aiheeseen tartutaan, käytetään sanoja elämänmuutos, elämäntapamuutos tai elämäntaparemontti ja näin kannattaakin. Minä onnistuin niin tekemään muutama vuosi sitten (ärsyttää ihan älyttömän paljon, etten ole silloin pitänyt kunnollista päiväkirjaa!!) ja sain muutettua monia huonoja tapoja pysyvästi. Olen kuitenkin nyt tässä viime kuukausien aikana havahtunut siihen, että osa huonoista tavoista on hiipinyt takaisin ja niihin pitää nyt tarttua. Joo, haluan taas olla energisempi, voida kokonaisvaltaisesti paremmin jne., mutta kyllä mä ihan suoraan myönnän myös sen, että haluan tällä kertaa myös laihduttaa (enemmän). Silloin viimeksi laihtuminen tuli "sivutuotteena", kuten elämäntapamuutoksissa yleensäkin käy.

Jenny on kirjoittanut tästä aiheesta paljon blogissaan ja olen saanut hänen teksteistään ihan valtavasti uutta intoa ja inspiraatiota jatkaa omaa projektiani. Tajusin, että olen ihan turhaan märehtinyt sitä, että homma jäi kesken aikanaan (kirjoitan myöhemmin myös siitä, miksi näin kävi) ja olen kokenut itseni epäonnistujaksi. Tällainen ajattelu ruokkii itseään ja sitä vajoaa koko ajan syvemmälle ja syvemmälle siihen "ei musta ole siihen" -ajatukseen. Ai miten niin ei muka ole? Mähän tein sen jo kerran, miksen siis pystyisi siihen uudestaan? Mulle paras tapa jäsennellä ja käsitellä asioita on kirjoittaa ne paperille ja niin tein nytkin. The Listan tekeminen auttoi jälleen kerran - näin konkreettisesti paperilta, että elämään on jäänyt iso määrä hyviä tapoja (ne kaikista tärkeimmät!) ja tällä hetkellä "ruotuun pääseminen" edellyttää vain sen, että ryhdistäydyn uudestaan parin pienemmän asian suhteen. No, yksi isokin juttu on, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kaikista tärkein asia oli, että uskoin itseeni ekaa kertaa elämässäni ja siihen, että muutos on mahdollista. Tämä tunne syntyi siitä, että aloin ekaa kertaa elämässäni liikkua säännöllisesti. En ensin miettinyt laihduttamista ollenkaan, vaan havahduin yksinkertaisesti siihen, että olin ikäisekseni hirvittävän huonossa kunnossa, energiatasot ihan älyttömän matalalla, enkä viihtynyt itseni kanssa ollenkaan. Homma alkoi siis siitä, että usean vuoden liikuntatauon jälkeen ilmoittauduin kansanopiston ryhmään, joka oli tarkoitettu just mun kaltaisille keski-ikäisille naisille, joiden tavoite oli saada elämään liikettä, energiaa ja jaksamista. Joka kerta treeneissä tehtiin jotain erilaista, eikä meininki todellakaan ollut mitään kevyttä mummojumppaa (heh, niinkuin olin tainnut salaa vähän toivoa...), vaan ihan kauheeta rääkkiä joka kerta. Ohjaaja oli ihan älyttömän motivoiva ja hyvä, eikä hän todellakaan päästänyt meitä vähällä. Kerta kerran jälkeen liikkuminen oli helpompaa, sujuvampaa ja - mulle ihan uutena juttua - ihanampaa! Sain ensimmäistä kertaa elämässäni liikunnasta hyvän olon tunteita ja aloin uskoa itseeni. Vähitellen uskaltauduin käymään myös muissa ryhmissä, halusin liikkua, koska pystyin siihen.

Kuva täältä
Toi itseensä uskominen oli varmaan tärkein asia, mikä mielessäni liikahti ja tiedän, että nyt moni, joka ajatteli saavansa tästä tekstistä jonkun kikkakuutosen laihduttamisen aloittamiseen, pettyy kovasti. Kaikissa oppaissa, blogiteksteissä ja artikkeleissa just tätä painotetaan eniten ja muakin on aina ärsyttänyt se, että kukaan ei kerro miten se muutos saadaan alkuun. No, tosiasia vaan on se, että mitään kikkakuutosta ei ole - on vain aloitettava. Niin ärsyttävä kuin se Niken slogan onkin, se pitää 100% paikkaansa: just do it! Tämän kanssa kamppailen itse tällä hetkellä taas kerran; miten saisin itseni ryhdistäytymään ja aloittamaan uudestaan. Tämä koko kirjoitus onkin kohdistettu ennen kaikkea mulle itselleni; muistuttamaan siitä, kuinka hyvä olo mulla oli silloin ja siitä, että mä kyllä pystyn.

En siis ajatellut laihduttavani. Jos olisin saanut kympin kaikista laihdutussuunnitelmista, mitä olen elämäni aikana tehnyt, mulla olisi niillä rahoilla hankittua vanha linna Italiassa odottamassa eläkepäiviä! Vuosien varrella olen miettinyt, suunnitellut, ajatellut ja päättänyt laihduttaa varmaan miljoona kertaa, mutta laihdutuskuuri kestää mun tapauksessa maksimissaan viisi tuntia. En kestä sitä ajatusta, että jotain ei saa (tai että vaihtoehtoisesti jotain pitää) ja heti kun kieltolista aktivoituu, mussa aktivoituu myös hillitön himo kaikkeen epäterveelliseen. Silloin muutama vuosi sitten myös ekaa kertaa havahduin siihen ajatukseen, että kyse ei ole pelkästä laihtumisesta, vaan hyvinvoinnista, jaksamisesta ja terveydestä. Ne toimivat paljon parempana porkkanana, kuin ajatus viiden tai viidentoista kilon laihduttamisprojektista. Jos haluat laihtua, kannattaa lopettaa laihduttaminen ja muuttaa elämäntapoja.

Koska laihtuminen ei ollut alun perin tavoitteeni, en tiedä lähtöpainoani, enkä sitä, kuinka paljon kiloja seuraavan parin vuoden aikana lähti. Veikkaan että noin kymmenen, mutta paljon tärkeämpää oli kehonkoostumuksen muuttuminen ja kropan muotoutuminen. En ensin huomannut tätä itse, mutta vähitellen ihmiset ja varsinkin oma mieheni alkoivat huomautella siitä. Kuitenkin vasta kun edellisenä talvena ostettu, lähes liian pieni talvitakki olikin mystisesti muuttunut paria kokoa suuremmaksi vuoden aikana, tajusin että hitto soikoon, jotain oikeasti tapahtuu. Ja siitä se sitten varsinaisesti lähti ihan kunnolla liikkeelle. Olin jo ehtinyt lueskella paljon hyvinvointiin liittyviä kirjoja ja blogeja, joten osaamista ja tietämystä aiheesta oli kertynyt ja heräsin siihen, että jos nyt alan viilaamaan ruokavaliotani, saatan saada aikaiseksi jotain ihan kunnollista ja konkreettista muutosta!

Olen aina syönyt suht perusterveellisesti ja ennen kaikkea itse valmistettua perusruokaa. Ruokavaliossani oli kuitenkin paljon ongelmia: söin ihan liian epätasaisesti, aamupala oli mitätön (tai pahimmillaan pelkkä kahvi), ruuat ja annoskoot vaihtelivat "laihduttajan lehtisalaatista" rekkamiesten lounaspaikan mättöannokseen ja söin liian usein leipää, pastaa ja sokerisia herkkuja. Lisäksi nukuin liian vähän, en syönyt D-vitamiinia, enkä riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

Kuva täältä
Paljon oli siis korjattavaa, mutta muutos sujui yllättävän kivuttomasti, koska suurimmaksi osaksi se tapahtui sen mukaan, mitä kroppani mulle kertoi. En kovinkaan montaa juttua muuttanut siksi, että niin piti tehdä, vaan siksi, että se tuntui luontaisesti hyvältä ja oloni oli päivä päivältä energisempi, parempi ja kevyempi.

Näistä ruokajutuista sitten ensi kerralla. Jos kirjoitan kaiken yhteen pötköön, tästä tulee ihan liian pitkä juttu. Tähän loppuun kuitenkin vielä yksi tärkeä vinkki teille kaikille, jotka tunnette tarvetta elämänmuutoksen aloittamiseen tai laihduttamiseen. Kirjoita lista siitä kaikesta, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan pielessä. Jatka listaa kirjaamalla ylös kaikki ne elämäntavat, joiden tiedät olevan sulla kunnossa - älä siis piehtaroi pelkästään niissä negatiivisissa asioissa. Ja sitten lopuksi, kirjaa ylös se, mihin haluaisit päästä. Mikä on realistista? Mikä on sellainen muutos/muutokset, mihin uskot pystyväsi tässä elämäntilanteessa? Miksi haluat muutosta? Miten voisit aloittaa? Mikä olisi niin pieni juttu, ettei sen aikaansaaminen tunnu toivottoman isolta urakalta? Yksi muutos kerrallaan - tämä on yksi tärkeimmistä asioista, minkä olen oppinut ja myös edellytys sille, että elämänmuutos onnistuu.

Ja toi lista - kirjoita se paperille, älä tietokoneella! Olen itse huomannut, että jostain syystä paperille asiat saa kirjoitettua perusteellisemmin ja rehellisemmin. Jos oikein perusteelliseksi meinaat heittäytyä, kannattaa kokeilla Tulevaisuuden polku -tehtävää. Kirjoitin siitä täällä, kannattaa käydä lukemassa!

Kuva täältä
Mutta nyt päivän projektin kimppuun! Talvitakit ja -kengät olen jo saanut kaivettua esiin, mutta neuleet kököttävät edelleen varastolaatikossa ja koska toi talvi nyt tuli - tahdoin tai en - niin ne täytyy nyt kaivaa esiin. Mikä sinänsä on ihanaa, rakastan neuleita ja talvipukeutumista yleensäkin. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Olisi kiva kuulla kommenttiboksin puolella, herättikö tämä kirjoitus sussa jotain ajatuksia. Oletko itse onnistunut elämänmuutoksessa ja jos olet, mikä oli sun tärkein oivallus? Vai kipuiletko aiheen kanssa ja kaipaat vinkkejä ja ohjeita esim. ruokavalioon? Niitä tulossa heti seuraavaksi, joten pysyttele kuulolla!

💗

perjantai 27. lokakuuta 2017

POSITIIVISUUTTA PERJANTAIHIN ❤

Mun on nyt ihan pakko myöntää, että on kyllä ollut aika negatiivinen viikko! Vaikka miten olen yrittänyt olla että "ei tässä mitään", niin kyllä mulla on ollut tosta ensilumesta ihan tatti otsassa. Ensin nurisin niistä ennusteista maanantaista lähtien, sitten raivosin sen lumen sataessa, kunnes sitten sain lopulliset kilarit torstain aamuliikenteessä, kun edes isoimpia teitä ei oltu aurattu ja keli oli ihan kamala. Tänään aamulla kiehuin nyt kyllä jo auratuista, mutta yön aikana peilipinnaksi jäätyneistä tienpinnoista ja kotiin tullessani raivo kohdistui sulaneeseen lumeen. Lunta ja loskaa s****na jo lokakuussa!



Tuossa iltapäivällä kotipihalla kengät nilkkoja myöten kastuneena tajusin onneksi pysähtyä. Että hei haloo!!! Tossa talossa, joka on mun ihana koti, odottaa sisällä ihana lapsi. Joka tulee halaamaan mua ihan kohta ja kertoo, miten koulupäivä on mennyt. Mulla on työ, josta olen päässyt lähtemään siihen aikaan, että olen ehtinyt jo käydä kaupassa ja on edelleen valoisaa, kun tulen kotiin. Pian kotiin tulee mies, joka rakastaa mua ja tekee mut onnelliseksi joka päivä. Mä en voi tälle lumelle, loskalle ja parin tunnin kuluttua laskeutuvalle pimeydelle mitään, vaikka miten raivoaisin. Että miksi mä pilaan oman fiiliksen ja koko viikon märehtimällä sitä, että satun asumaan näillä leveysasteilla? Meillä kuitenkin on demokratia, ilmainen koulutus, turvallisuus ja vaurautta. Ja sata muutakin positiivista asiaa lisää tohon listaan. Että hei haloo!!!

Kaiken lisäksi nyt on perjantai ja vieläpä pizzaperjantai! Että mitä jos vaan vaihtaisi verkkarit jalkaan, pesisi meikit pois, kaataisi lasillisen punkkua ja kävisi avautumassa blogin puolella ennen kuin aloittaa sen pizzan tekemisen. Josta muuten on todettava - koska tarpeeton vaatimattomuus todellakaan ei kaunista - että se on maailman parasta pizzaa. (Parhaan tomaattikastikkeen ohjeen pizzaa varten löydät täältä.) Että tämmöistä. Pientä positiivisuutta perjantaihin nyt siis ihan kaikille!

Kuvan kahvinkeitin ei liity pizzaan millään tavalla :) Paitsi että hei, eikö se olekin ihanan värinen?


Niin ja sitten vielä semmoinen juttu, että seuraavaksi blogissa ruvetaan puhumaan isosta ällästä. Joo, kyllä - laihduttamisesta. Toki elämänmuutoksen kautta, mutta (vähän epätrendikkäästi) ihan myös siitä itsestään. Olen naputtanut aiheesta tekstiä jo useamman postauksen verran ja alan niitä tiputtaa tänne viikonloppuna, kunhan ensimmäisen saan hiottua loppuun. Kiinnostaako aihe? Olisi tosi kiva kuulla teistä tässä vaiheessa!

Miten sun viikko on mennyt? Oletko ollut ihan fiiliksissä ihanasta, kauniista ja maisemaa valaisevasta ensilumesta vai oletko tarponut raivopäänä hangessa, kuten minä?

Pus 💗

p.s. Niin, se lapsen koulupäivä oli mennyt hyvin ja ensimmäinen asia, jonka sanoi, kun tulin sisään, oli "äiti, ihana nähdä sua, mä rakastan sua"! Että se siitä v-käyrästä 😍

torstai 26. lokakuuta 2017

FACESSA TAAS

Huomenta kaikille, lupaan etten puhu yhtään mitään tuosta ensilumesta, jonka ei kyllä mun puolesta olisi vielä tarvinnut tulla... Ihan vaan semmoista tulin kertomaan, että olen ryhdistäytynyt ja aktivoinut blogin Facebook-sivut pitkästä aikaa. Pääset sivulle klikkaamalla tuota sivun oikeassa laidassa olevaa Facen symbolia. Käythän tykkäämässä!

Ja hei, kerrothan myös, jos sivulle ohjautumisessa on jotain häikkää! Mulla oli aikoinaan jotain sähellystä Facebook-sivua perustaessani ja välillä itse ainakin ohjaudun ihan väärälle sivulle. Eli jos etsit Harkitun herkun suoraan Facen kautta, siellä ehdotetaan kahta vaihtoehtoa: ihmiset- ja sivut-kategoriassa. Valitse tuo sivut-vaihtoehto, niin löydät perille :)

Nyt aamuhommiin! Ihanaa päivää kaikille ja hei, onhan kaikilla varmasti talvirenkaat alla!! Ettei pääse tämä talvi yllättämään...
Turvallista torstaita 💗

tiistai 24. lokakuuta 2017

AURINKOSALAATTI 70-LUVULTA

Huhheijaa, tuntuu siltä, että pakkanen ja pimeys suorastaan vyöryvät taas päälle rytinällä. Joka vuosi se yllättää, kuinka pimeys (joka by the way oli ennen mun suuri ystävä) imee kaiken ylimääräisen energian ihmisestä. Syyslomasta on kaksi päivää ja mä oon jo ihan loman tarpeessa 😂

Pikainen aurinkoinen tervehdys kaikille ihanan hedelmäsalaatin muodossa. Tämä on yksi mun lapsuuden "ruuista", jota teen tosi usein varsinkin talvella. Kesällä marjoja tulee syötyä niin paljon, etten kauheasti kaipaa hedelmiä, kun taas talvella hedelmiä kuluu paljon enemmän. Tällaisena väsypäivänä tämä lapsuuden muisto on myös aivan ihanaa lohturuokaa ❤



Varsinaista reseptiä tähän ei edes ole, vaan salaattiin laitetaan just niitä hedelmiä, mistä sattuu tykkäämään. Jos teen tätä ison kulhon (varoitus: ei riitä pitkään, vaikka tekisit minkälaisen satsin), niin banaania ei kannata laittaa sekaan, se tummuu ja mössääntyy tosi nopeasti. Mä pilkon sitä sitten aina yksittäiseen annokseen mukaan. Oleellista tässä ohjeessa on, että salaatin pohja rakentuu säilykehedelmien varaan. Ja joo, TIEDÄN, ei niissä ole yhtään vitamiineja enää tallella (plus sitten tietenkin kaikki riisto-monikansallisyhtiö-eettiset kysymykset, mutta just nyt ei riitä paukut miettimään niitä). Säilykehedelmät kuitenkin kuuluvat tähän ja niiden lisäksi sitten sekaan mahdollisimman paljon tuoretta tavaraa. Lupaan ja vannon, että tämä on ihanaa!

Käytä aina hyvälaatuisia säilykkeitä (just niitä riistävien monikansallisten yhtiöiden tuotteita...). Älä valitse sokeroituja versioita, vaan käytä niitä "omassa mehussa" -purkkeja. Alla oleva ohje on se, minkä teen useimmiten itse, mutta kuten sanoin jo aikaisemmin, voit lisätä tähän ihan mitä hedelmiä vaan. Jos teen tätä kesällä, sujautan mukaan myös mansikoita - namia!

Aurinkosalaatti suoraan 70-luvulta

persikkaa (omassa mehussa)
päärynää (omassa mehussa)
ananasmurskaa tai -paloja (omassa mehussa) 
pari omenaa (Granny Smith toimii hyvin)
pari appelsiinia
greippi
muutama kiwi
viinirypäleitä

Pilko säilykehedelmät pieniksi palasiksi. Kaada purkkien neste kulhoon. 
Pilko kaikki hedelmät joukkoon. Jos oikein haluat hifistellä, voit poistaa appelsiinien ja greipin lohkoista kalvon, mutta se ei ole välttämätöntä.
Sekoita ja anna seistä jääkaapissa n. tunnin ajan. 
Nauti ja piristy!


Mulla oli mukana tuossa kuvan versiossa vielä tuoretta mangoa, mikä oli kyllä suurta herkkua, mutta ei tämä kyllä silloin 70-luvun salaatti ollut! Itse asiassa taisin maistaa kiwiäkin ekaa kertaa vasta 80-luvulla...

Jos teet tätä usein, lupaan että hedelmiä tulee syötyä paaaaljon enemmän. Tämä kun poistaa sen ärsyttävän "tekisi mieli hedelmää, mutta en jaksa nyt kuoria" -ongelman! Meillä kuvan kaltainen iso kulhollinen kestää maksimissan kaksi päivää!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille 💗

perjantai 20. lokakuuta 2017

MUSTASILMÄPAPU-KVINOAPYÖRYKÄT

Kaipaatko kivaa, kevyttä ja superhyvää ruokaa viikonlopulle? Mulla olisi sulle resepti, jota sun on ihan pakko kokeilla! Aikaisemmin postaamani ohje valkopapu-kvinoapihveistä oli niin onnistunut, että päätin kokeilla sitä uudestaan, mutta vähän eri muodossa. Tällä kertaa käytin mustasilmäpapuja (koska niitä löytyi kaapista) ja pihvien sijaan tein pyöryköitä. Halusin pulliin rapean paistopinnan, joten kypsensin ne ensin uunissa ja paistoin niihin sen jälkeen pannulla rapean pinnan. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta tarkkaan ja maku oli edelleen ihan mahtava! Pyöryköistä tuli aika kuivia, kuten etukäteen arvelinkin, joten tein niille lisukkeeksi kermaviilikastikkeen. Aikaisemmin viikolla yli jääneet bataattiranskalaiset ja punajuuret maistuivat tosi hyvin näiden kanssa. Näin meillä palattiin taas (edes hetkeksi) lihattomaan lokakuuhun 😋



Mustasilmäpapu-kvinoapyörykät 
(20 - 22 kpl)

1 dl (kotimaista) kvinoaa
vettä keittämiseen
1 sipuli 
4 valkosipulinkynttä 
8 aurinkokuivattua tomaattia
oliiviöljyä 
1 tlk mustasilmäpapuja (310 g, Bonduelle)
1 dl parmesaania raasteena (raasta itse, älä käytä sitä purkitettua murua!)
1 kananmuna
kourallinen tuoretta basilikaa hienonnettuna
suolaa, mustapippuria 
½ tl (tai maun mukaan) chilihiutaleita
voita (tai öljyä) paistamiseen

Kaada kvinoa tiheään siivilään ja huuhtele huolellisesti lämpimällä vedellä. Jätä valumaan. Kuumenna vesi kattilassa ja lisää huuhdeltu ja valutettu kvinoa. Anna kiehua hiljalleen kannen alla 15–20 minuuttia, kunnes kvinoa on kypsää ja neste on imeytynyt siihen. Siirrä kulhoon ja anna jäähtyä.
  
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Valuta aurinkokuivatuista tomaateista liika öljy ja hienonna tomaatit. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulisilppua 5–7 minuuttia. Lisää valkosipulisilppu ja hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit, kääntele vielä muutaman minuutin ajan. Lisää pavut ja hauduta, kunnes pavut pehmenevät. Muhenna pavut kauhalla tai lastalla hauduttamisen aikana. Seos saa olla melko kuivaa.

Siirrä papu-sipuli-tomaattiseos kvinoan joukkoon ja anna jäähtyä hetki. Sekoita hieman jäähtyneeseen seokseen parmesaaniraaste, kananmuna ja hienonnetut tuoreet basilikanlehdet. Sekoita joukkoon myös mausteet: suola, chilihiutaleet ja mustapippuri.

Pyörittele massasta kostutetuin käsin sopivan kokoisia "pullia" ja laita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 175-asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia, kunnes pullat ovat kypsiä ja saaneet hiukan väriä. Kuumenna pannulla reilu nokare voita (tai öljyä) ja paista pulleroille rapsakka pinta. 

Tarjoa kasvisten ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Valkosipuli-basilikakermaviilikastike

1 prk kermaviiliä
1 (-2) valkosipulikynttä raastettuna
1/2 sitruunan mehu
kourallinen silputtua basilikaa
reilu tl (Dijon)sinappia
suolaa, pippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. 
Anna makujen tasaantua jääkaapissa sen aikaa, kun valmistat muun ruuan.



Loma jatkuu ja olisi tosi kiva kertoa, että olen ollut ihan hurjan tehokas puuhaillessani pihalla ja vaatehuoneita siivotessani, mutta enpä kerrokaan! Olen nimittäin aika tehokkaasti tehnyt en juuri mitään 💓 Normaaleista lomatavoistani poiketen olen herännyt aamuisin aikaisin ja ehtinyt kirjoittaa blogiin monta luonnosta valmiiksi. Tämän jälkeen olen yleensä mennyt aamupäiväunille, joiden jälkeen olen vähän mukapuuhastellut kotona. Pihalla olen kyllä saanut vaihdettua kesäkukat (!) kanerviin ja haravoitua vähän, mutta kyllä tuolla tekemistä vielä riittää. Iltapäivällä olenkin sitten kellahtanut sängyn päälle kirja kädessä ja lukenut pari tuntia. Illalla olen tehnyt ruokaa, katsonut vähän Netflixiä tai jatkanut kirjan kanssa, kunnes sitten uni on hiipinyt silmään aikaisin ja olen kömpinyt sänkyyn ajoissa. Ihan parasta lomaa siis, vaikka "mitään en olekaan saanut aikaiseksi". Ei ollut kyllä tarkoituskaan, vaikka ne vaatehuoneet pitäisi oikeasti käydä läpi nyt loman aikana ja kaivaa talvivaatteet esiin. Kesätakissa ja pikkukengissä alkaa olla jo vähän kylmä!



Onko siellä muita "tehokkaita" lomalaisia vai oletko viettänyt ihan normaalin viikon? Ihanaa viikonloppua sulle ja hei, käythän kertomassa, jos kokeilit näitä pyöryköitä!

💗


torstai 19. lokakuuta 2017

P NIIN KUIN PORKKANA


Tai K niin kuin kesäkurpitsa. Tai M niin kuin munakoiso. Tai ihan mikä vaan, mutta ihan älyttömän kiva tapa tehdä ruokaa! Ratkaisen aina välillä "mitä tänään syötäisiin?" ongelman tutkimalla jääkaappia ensin sillä silmällä. Katson, mitä sieltä löytyy ja otan sen kyseisen (yleensä kasviksen) pääruoka-aineeksi. Sitten alan selata keittokirjojen sisällysluetteloja kyseisestä kohdasta ja valkkaan sieltä jonkun uuden reseptin.

Olenkin tainnut pariin otteeseen mainita, että mulla on paljon keittokirjoja. Itse asiassa mulla on paljon kaikkia kirjoja. Niin, että me kohta hukutaan niihin tai ainakin mies joutuu kohta rakentamaan taloon jonkun laajennusosan niille. Olen aina rakastanut lukea, ihan pikkutytöstä lähtien. Sain aina kirjan joulu- ja synttärilahjaksi, usein parikin. Muistan, kuinka odotin sydän pamppaillen, mitä kovasta paketista löytyy tällä kertaa ja vetäydyin lähes saman tien kirjani kanssa omaan rauhaan lukemaan. Aikuisiällä aloin ostaa kirjoja itse, ensin harkiten ja silloin tällöin, mutta koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Vakituisen työpaikan ja palkan myötä kirjoja kertyi enemmän ja enemmän, mutta en ole koskaan kokenut, että olisin tuhlannut rahaa niihin. Joku muu shoppailee kenkiä, laukkuja tai taidetta - minä ostan kirjoja. Ainoa ongelma on tilan puute; tähän addiktioon kuuluu se, että en pysty luopumaan kirjoista. Viime vuosina olen vähän rajoittanut varsinkin dekkareiden ja muun fiktion hankintaa ja käynyt lainaamassa ne kirjastosta. Mutta keittokirjoja en pysty vieläkään vastustamaan.




Monta vuotta vain keräilin niitä. Selasin aina uuden hankinnan läpi ja tasaisin väliajoin palasin silmäilemään myös vanhempia kirjoja ja imemään niistä inspiraatiota ruuan laittamiseen. En kuitenkaan oikeastaan koskaan tehnyt mitään ruokia suoraan reseptistä, vaan kokkaamani ruuat olivat iloinen sekoitus erilaisia reseptejä, joita olin lueskellut. Poikkeuksena tästä on aina ollut leipominen; se vaatii tarkkoja reseptejä. Tyypillistä tietenkin on, että kun on aika tehdä vaikkapa suklaakakku, yhtäkään reseptiä ei tunnu löytyvän noiden satojen keittokirjojen joukosta!!!

Jossain vaiheessa tein päätöksen alkaa myös käyttää kirjoja. Tähän oli kaksi syytä. Ensiksikin alkoi tuntua todella tyhmältä hankkia noita kirjoja ja jättää kaikki ihanat reseptit tekemättä. Toisekseen aloin kyllästyä omaan ruokaani. Pystyn kyllä tekemään "lonkalta" lähes mitä vaan, mutta kun kaiken tekee vanhalla rutiinilla, huomasin käyttäväni jatkuvasti esim. samaa maustevalikoimaa. "Vähän tosta tota, ripaus tätä ja sitten hyppysellinen tuota" -taktiikalla kaikki ratatouillesta lihamurekkeeseen ja siltä väliltä maistuu loppujen lopuksi samalta.

Tämän kuvan perusteella voisi luulla, että olen kova grillaamaan. Ei kyllä pidä paikkaansa... :)

Kirja- ja lehtipinoja, niitä meillä on joka paikassa...
Niinpä aloitin ohjeiden mukaan kokkaamisen. En ole siinä vieläkään kauhean hyvä, vaikka olenkin treenannut jo pari vuotta. On edelleen vaikea noudattaa ohjeita pilkuntarkasti ja usein oikaisenkin "ihan pikkaisen" tai lisään jotain omaa "ihan vaan vähäsen". Välillä kuitenkin sitkeästi noudatan reseptiä ja aika usein palkintona on jotain kivaa ja piristävän uutta. Toi alussa mainitsemani sisällysluettelo-ideointi on osoittautunut hauskaksi tavaksi hyödyntää kirjoja ja viimeksi sen kautta löysin kohdasta porkkana ihan mahtavan reseptin Sally Butcherin kirjasta Vegestan. Tämä(kin) on ihana keittokirja, suosittelen testaamaan Sallyn reseptejä. Lisäksi kirja sisältää reseptien lisäksi hauskaa tarinointia ja jutustelua, mikä viehättää mua kovasti. Jos (vai kun?) joskus kirjoitan keittokirjan, haluaisin sen olevan juuri tuollainen sekoitus faktaa ja fiktiota.


Tein tämän ruuan silloin, kun blogi oli tauolla, joten itse otettua kuvaa ateriasta ei ole. Reseptin alla olevat kuvat on räpsäisty suoraan kirjan sivulta, vaikka niin ei varmaan saisi tehdä...

Afganistanilainen porkkanapata

2 sipulia silputtuina
öljyä paistamiseen
2-3 valkosipulinkynttä silputtuna
1/2 - 1 tulinen chili
1 cm pala inkivääriä kuorittuna ja silputtuna
1 tl kurkumaa
1/2 tl jeeraa (eli juustokuminaa)
1/2 tl jauhettua korianteria
hyppysellinen neilikkaa
600 g porkkanoita kuorittuna ja paloiteltuna
300 g keltaisia halkaistuja herneitä 
(jos et löydä, uskoisin myös punaisten linssien kelpaavan oikein hyvin)
1 rkl tomaattipyreetä
3 isoa tomaattia silputtuina
suolaa, mustapippuria
2 tl viinietikkaa
n. 5 dl vettä (tai kasvislientä)

Kuullota sipulia hetki kasarissa tilkassa öljyä ja lisää valkosipuli, chili ja inkivääri. Kun sipuli alkaa pehmetä, lisää mausteet, porkkanat ja herneet. Paista muutama minuutti ja lisää tomaattipyree ja tomaatinpalat.

Mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää viinietikka ja sen verran vettä, että kaikki ainekset peittyvät. Kuumenna seos kiehuvaksi ja laske sen jälkeen lämpöä niin, että seos porisee hiljalleen. Anna kypsyä 45 minuutista tuntiin, kunnes porkkanat ja herneet ovat kypsiä.

Tarjoa riisin, luonnonjogurtin ja leivän kera.



Välttelin blogin "entisessä elämässä" suorien lainausten käyttämistä, mutta luin joku aika sitten, että resepteillä ei ole samanlaisia tekijänoikeuksia kuin muulla kirjoitetulla tekstillä. Vieläkin vähän arastelen reseptien suoraa kopioimista tänne blogin puolelle, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Ainoa oma lisäys, jonka tein tähän reseptiin oli tuo mustapippuri - lisään sitä aina kaikkeen pienen ripauksen. Sallyn ohjeessa sitä ei kuitenkaan ollut.

Onko sulla joku kiva, tavallisuudesta poikkeava tapa keksiä teema päivän ruualle?

💗

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

TALLINNAN TULIAISIA


Olen aina ollut tosi huono shoppailemaan. Kiertämään kaupoissa yksi toisensa perään vaatteita hypistellen ja haahuilemaan epämääräisesti vaaterekiltä toiselle. Erityisen vaikeaa se on aina ollut jonkun muun seurassa. Silloin harvoin, kun lähden kaupoille kiertelemään, haluan tehdä sen omaan tahtiini (yleensä pikavauhtia) ja kulkea juuri siellä, missä haluan. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi viime keväänä kävin Köpiksessä rakkaan ystäväni kanssa ja saimme yhdessä tehtyä ihan täydellisen shoppailukierroksen, jonka aikana kumpaakaan ei alkanut ahdistaa. Köpis on muuten ihan mahtava viikonloppulomakohde. Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen!

”Pahinta” shoppailu on omien miesteni kanssa. Kumpaakaan vaatteiden hypistely ei kiinnosta lainkaan, mutta he kyllä suostuvat kulkemaan mukanani, jos niin tahdon. On kuitenkin ihan kammottavaa yrittää keskittyä vaatteisiin, kun kaksi miestä seisoo kaupan nurkassa alistuneen oloisina kelloa jatkuvasti vilkuillen. Ei, ei tule yhtään mitään! Jätänkin reissuillamme vaatekaupat suosiolla väliin tai sitten lähden itsekseni tekemään pikaisen täsmäiskun kauppakeskukseen samalla kun miehet menevät jätskille tai jäävät vaikka hotellille uimaan (uima-allas onkin meillä aina tärkein kriteeri hotellia valitessa).

Ruokakaupat ovat kuitenkin ihan toinen juttu, niissä jaksan kierrellä loputtomasti. Sinne saan miehetkin raahattua helposti, koska myös he tykkäävät kierrellä ruokahyllyjen väliä ja löytävät aina jotain hauskaa ostettavaa kuten minäkin. Yritän aina vähän hillitä itseäni paikallisissa marketeissa, koska isojen ruokakassien kotiin raahaaminen on täyttä tuskaa, eikä esim. lentokoneessa matkalaukkujen ylipainosta maksamisessa ole mitään järkeä, ellei kyseessä ole joku todellinen erikoisuus. Jos olemme omalla autolla liikkeellä, kuten muutama vuosi sitten Tanskassa, saatan roudata kotiin jopa erilaisia arkisia pesuaineita 😊 Matkan muistaa pitkään, kun joka päivä käyttää jotain reissusta tuotua juttua.

Tästä syytä maustehyllyt ovat yleensä se, joille suuntaan ihan ensin. Tällä kertaa Tallinnassa Kaubamajan ruokaosastolla jätin mausteet ostamatta, koska suurin osa oli samaa merkkiä kuin täällä kotonakin. Muutenkin pysyin suht rauhallisena, koska tiesin joutuvani kantamaan kaikki ostokset kotiin ja laivalta oli jo tarttunut matkaan voidepurkkeja ja karkkia (miksi sitä pitää aina hamstrata laivalla?) ja kotimatkalla tiesin suuntaavani vielä laivan viiniosastolle. Pari kivaa juttua kuitenkin löysin. 



Hauskat smuuti-jauhepussit olivat suloisen näköisiä, eikä niissä ole mitään lisättyjä keinotekoisia aineksia. Näitä olisi tehnyt mieli ostaa enemmänkin ja itse asiassa vähän harmittaa, etten ostanut, koska valmis tuote on tosi hyvän makuinen. Eikä valmistaminen voisi olla tämän helpompaa: pari lusikallista smuuti-jauhetta ja vettä blenderiin, hurautus ja välipala on valmis. Ilmakuivatut mango-kuutiot maistuvat tosi hyvältä luonnonjugurtin kanssa, myös näitä olisi kannattanut ostaa enemmän. 


Yrttimaustettujen näkkärien ajattelin maistuvan hyvin sosekeiton kanssa. Tykkään tosi paljon erilaisista maustetuista näkkäreistä, joita onneksi saa meidänkin kaupoistamme jo aika hyvin. Hinta vaan usein hirvittää ja olenkin ajatellut, että pitäisi testata (tai kehitellä itse) joku perusresepti, jolla niitä saisi tehtyä itse. Tuntuu niin älyttömältä maksaa monta euroa kuivatusta leivästä!

Eniten odotan tuon valmiin linssiseoksen testaamista. Pussissa on punaisia linssejä ja erilaisia mausteita ja valmistusohje on superyksinkertainen: lisää vettä ja hauduta 25 minuuttia. Tuli heti mieleen, että tuossa on tosi kiva (pikku)joululahjaidea esim. työkavereille. Nättiin lasipurkkiin linssejä ja sopiva mausteseos, valmistusohje etikettiin ja koko komeuden ympärille jouluinen rusetti. Suunnittelen joka vuosi ruokalahjaa lähimmille kollegoilleni, mutta se on jäänyt myös joka vuosi toteuttamatta. Saas nähdä, jos tämän saisi aikaiseksi tänä vuonna. Pitää vaan ensin testailla sopivia mausteita ja niiden määriä.


Samalla kun kirjoitin tätä, muistin aikaisemmin syksyllä Lidlistä ostamani maustesatsin. Lidlissä käyminen on välillä vähän kuin ulkomailla kävisi 😂 Etenkin silloin, kun siellä on joku tiettyyn maahan liittyvä kampanja meneillään. Syksyllä jossain vaiheessa teemana oli Lähi-Itä ja ostin erilaisia mausteita pussitolkulla. Juuri silloin kotona ei ollut yhtään tyhjää lasipurkkia, johon ne olisi voinut tyhjentää, joten jäivät lojumaan tuonne ruokakomeron puolelle. Nyt täytyykin ottaa mausteet käyttöön, varsinkin tuo couscous-seos. Ostin vastaavaa viime kesänä Ruotsista Icasta ja sillä oli tosi kätevä maustaa couscous-ryynit, joita käytän hirveän usein lisuke- tai ihan pääruokasalaatin tekemiseen.


Harrastatteko te ulkomailla ruokaostosten tekoa? Onko joskus tullut huteja? Mä muistan yhden Italian matkan vuosia sitten, jolta raahasin useita kiloja risottoriisiä ja muka erikoispastoja vain huomatakseni kotona, että samoja tuotteita löytyi Stokkan ruokaosastolta! Samalla reissulla osti ihan sikakalliin pussin kuivattuja herkkutatteja, jotka sitten pientä printtiä lukiessa osoittautuivat Suomessa poimituiksi ja kuivatuiksi… sen jälkeen olen tutkinut pakettien tuoteselosteet tarkasti!


Ihanaa päivää sulle 💗

tiistai 17. lokakuuta 2017

YKSINKERTAINEN ON PARASTA

Niin se vaan on, että ruokapuolella yleensä yksinkertainen peittoaa monimutkaisen kikkailun. Tai tämähän on pitkälle mielipidekysymys; toinen tykkää simppelistä, toinen taas rakastaa fine dining -piperrystä. Molemmille on paikkansa, on mun mielipide, mutta jos pitäisi valita vain yksi, päätyisin yksinkertaiseen.



Tämä tuli mieleen Tallinnan minilomallamme, joka oli muuten oikein onnistunut, mutta ruokasuunnitelmat menivät mönkään. Olin tehnyt varauksen monen niin kehumaan F-hoone -ravintolaan - tai näin siis luulin. Tein varauksen toki aika myöhään (pari päivää ennen suunniteltua ruokailua), mutta pettymys oli silti aika suuri, kun ravintolasta ei koskaan vastattu sähköpostiini! Mulla ei ollut olemassa plan beetä ja ihan viime tippaan odotin vastausta ravintolasta. Kun sitten tajusin, että sitä ei koskaan tule, meille kävi se tyypillinen turisti-ilmiö: oltiin niin väsyneitä päivän kävelyistä, että ei jaksettu lähteä enää mihinkään, vaan jäätiin hotellin ravintolaan syömään. Jäi kyllä aika ikävä maku F-hooneen toiminnasta ja vaikka kuinka tekisi mieli testata sitä ensi kerralla, taitaa kyllä jäädä kokematta. On tietenkin ihan mahdollista, että kyseessä oli vain inhimillinen erehdys, mutta silti.

Hotellin ravintola oli erinomainen eli mitään suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Paitsi lompakolle, koska hintataso oli ihan eri luokkaa, mitä olimme suunnitelleet. No, kerrankos sitä lomalla, ajateltiin ja tilattiin hillitön liha-annos jaettavaksi (se siitä lihattomasta lokakuusta lopullisesti...). Liha oli todella laadukasta ja täydellisesti valmistettua, mutta siinä sitä hienoa annosta syödessämme totesimme yhteen ääneen, että parasta kaiken kikkailun keskellä oli ihan mahtavan rapeaksi valmistetut bataattiranskalaiset ja täydelliseksi grillattu parsa. Eli se kaikista yksinkertaisin osa illallisesta!

Bataattiranskalaiset jäivät kummittelemaan ja teinkin niitä heti kotiin tultuamme. Eivät ne yhtä hyviä olleet kuin ravintolassa, mutta ihania kuitenkin. Kuten myös yksinkertainen, uunissa paahdettu punajuuri (mausteena suola, pippuri ja kuivattu timjami). Bataattiranut maustoin suolalla ja valkosipulilla. Molempiin sopivan yleisohjeen löydät täältä. Reissusta uuvahtaneena en jaksanut ruveta tekemään mitään tämän monimutkaisempaa ja kylkeen kypsensin broileria. Joo, tiedetään tiedetään - lupaan, että lomaviikon aikana saatte myös kasvisruokareseptejä!

Annos olisi ehdottomasti kaivannut pinnalleen tuoretta yrttisilppua, mutta unohtui kauppalistalta!
Nyt kyllä kaivan tällä viikolla kameran esiin ja alan palauttelemaan mieliin, miten sitä käytetään. Kyllästyttää jo nämä onnettomat kännykällä räpsäistyt kuvat!

Hyvää alkanutta (loma)viikkoa kaikille 💗