KEVÄÄN PARAS MIETELAUSE JA KOUKUTTAVAN HYVÄ KASVISLASAGNE

Mulla ei ole koskaan ollut mitään selkeää elämän ohjetta tai mottoa (ellei "jos sitä ei ole ihan pakko tehdä tänään, siirrä se huomiselle" lasketa, haha). Aina joskus sellaista joku kysyy (vaikkapa opiskelija, joka tekee musta jutun koulun lehteen tai joku blogeissa kiertävä haaste) ja olen joka kerta ihan yhtä "ööööh, ei nyt kyllä tule mieleen mitään...". Nyt olen kuitenkin löytänyt sellaisen mietelauseen, jonka haluan lanseerata sekä tämän Koronakevään 2020 mietelauseeksi, että myös mun loppuelämän kantavaksi motoksi.

Älä yritä olla ainutlaatuinen.

Keskiverto on ihan ok.

Tämä on Mark Mansonin kirjasta Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, jota en kyllä vielä itse ole lukenut, mutta näen kirjan takakannen päivittäin kulkiessani miehen yöpöydän ohi vaatehuoneeseen. Joka päivä tuo saa hymyn huulilleni; ajattelin, että teen siitä semmoisen kliseisen mietelausetaulun vessaan niin, että voin tuijottaa sitä päivittäin jatkossakin.

Ja kun asiaa tarkemmin miettii, niin olen itse asiassa aina elänyt tämän ajatuksen mukaisesti - ja siis silleen positiivisella tavalla. En ole koskaan ollut hirveän kunnianhimoinen, en vaatinut itseltäni mahdottomuuksia ja olen ollut tyytyväinen itseeni lähes kaikessa, mitä olen tehnyt, oli kyse sitten äitiydestä, opettajuudesta tai ylipäätään ihmisenä olemisesta. On aika huojentavaa ja helppoa elää näin! Ainoa poikkeus tähän on ollut nyt tämän kevään aikana (silloin alussa), kun vaadin itseltäni 110% suoritusta työssäni ja ajoin itseni ihan piippuun. Ihan turhaa - kun lopputulos kuitenkin oli se, että suoritus oli suurin piirtein keskinkertainen! Kun tajusin tämän ja muistin laskea riman takaisin sille tasolle, missä tiesin kulkevani ja mihin pystyn, työ ja elämä kaiken kaikkiaan on ollut taas kivaa ❤

Mutta sitten muihin aiheisiin eli pitkästä aikaa ruokaan ❤ Mulla on pyörinyt kasvislasagnen tekeminen mielessä jo ties kuinka monta viikkoa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Lasagne ylipäätään on sen verran työläs ruoka, että sitä tulee tehtyä aika harvoin ja koska en ole (ainakaan muistaakseni) aikaisemmin kasvisversiota siitä tehnyt, niin jäin pyörittelemään ajatusta mielessäni ikuisuudeksi. Kun sitten kävi niin, että viimeisimmässä Kuukausiliitteessä sattui olemaan Antti Rinteen resepti, joka vielä vaikutti ihan superhyvältä, niin päätin viikonloppuna vihdoin kokeilla.

Oli jotenkin huvittavaa, että resepti tuli juuri Rinteeltä, koska olen (kasvislasagnen lisäksi) miettinyt häntä monta kertaa tämän kevään aikana! Minähän olen normaalisti hyvin epäpoliittinen ihminen, mutta tänä keväänä päättäjien touhuja on sattuneesta syystä tullut seurattua aika intensiivisesti. Ja lähes yhtä monta kertaa, kun olen kehunut Sanna Marinia, olen huokaissut kiitoksen siitä, että Rinteen pääministerikausi ehti loppua ennen tätä kriisiä. Kaikki kunnia Antille - jotenkin jopa tykkään hänen lupsakkaasta nallekarhumaisesta olemuksestaan, mutta miettikää nyt häntä johtamassa maata tällaisessa tilanteessa, huhhuh!

En otsikoinut tätä Antti Rinteen kasvislasagneksi, koska muutin reseptiä ihan pikkaisen (jääkaapin tyhjennysoperaatio sopii tällaisiin kasvissoosseihin mainiosti). Mutta alkuperäinenkin on varmasti ihan älyttömän hyvää, sen ihan "maistaa" reseptiä lukiessa. Mitään pikaruokaa tämä ei todellakaan ole, itse sain aikaa kulumaan kolme tuntia tämän tekemiseen (puuhailin kyllä välillä kaikkea muutakin ja keitin soossia huomattavasti pidempään, kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan), eikä kyse myöskään ole keventäjän herkusta kasvis -etuliitteestä huolimatta. Jos kalorit uskaltaa unohtaa, eikä kaihda vähän pidempää keittiössä seisoskelua, niin rohkenen väittää, että tätä kehtaa tarjota ihan juhlaruokanakin - sen verran maistuva lopputuloksesta tuli! Annos oli myös sen verran suuri, että paistoin sen kahdessa vuoassa ja pakastin toisen.

Kasvislasagne

paketillinen (pinaatti)lasagnelevyjä (levyjen määrä riippuu vuoan koosta)

1 kesäkurpitsa 1/2 cm siivuiksi viipaloituna

Kasviskastike: 

3 isoa porkkanaa raastettuna

2 sipulia silputtuna

4 valkosipulinkynttä raastettuna

2 suippopaprikaa pieneksi kuutioituna

kourallinen silputtua lehtikaalia

pieni purkki kapriksia

1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioituna + reilu loraus tomaattien öljyä

1 tlk tomaattimurskaa (+ tölkin huuhteluvesi)

1/2 ruukkua basilikaa silputtuna

1/2 ruukkua oreganoa silputtuna

suola, mustapippuri, hunaja, sokeri

Juustokastike:

50 g voita

1 dl vehnäjauhoja

6 dl kasvislientä

2 dl kuohukermaa

2 dl parmesania raastettuna (n. 100 g)

200 g mozzarellaraastetta (sekoitus mozzarella/emmental käy myös hyvin)

suolaa, mustapippuria

muskottipähkinää

Pinnalle kourallinen mozzarellaraastetta (tai jotain muuta juustoa, mitä jääkaapista löytyy)

Laita aurinkokuivatut tomaatit öljyssään pannulle kuumenemaan ja lisää hetken kuluttua sipulit. Kuullota muutaman minuutin ajan, lisää sen jälkeen joukkoon porkkanat, paprika, lehtikaali ja kaprikset. Sekoittele kuumalla pannulla n. 5 min, lisää tomaattimurska (ja purkin huuhteluvesi), suolaa, pippuria, loraus hunajaa ja ripaus sokeria. Kuumenna kiehuvaksi, laske sen jälkeen lämpötilaa niin, että seos poreilee. Anna porista pienellä lämmöllä noin 1,5 tuntia, hämmennä ja maista välillä. Vähempinkin aika riittää, mutta mitä pidempään haudotat, sitä parempaa!

Viipaloi kesäkurpitsat kastikkeen poristessa ja levitä viipaleet leivinpaperiarkin päälle. Ripottele pinnalle kevyesti suolaa ja anna siivujen "hikoilla" n. 15 min. Voitele sillä aikaa uunivuoka oliiviöljyllä ja aloita juustokastikkeen tekeminen. Kuivaa kesäkurpitsaviipaleet talouspaperilla.

Sulata voi pannulla (varo, ettei ruskistu) ja sekoita joukkoon jauhot kunnolla sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja kerma (edelleen kunnolla sekoittaen) ja kiehauta (koko ajan sekoittaen) parin minuutin ajan. Laske lämpöä, lisää rouhaus mustapippuria, ravistus (oman maun mukaan) muskottipähkinää ja parmesanjuusto. Anna poreilla matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia (sekoita välillä).

Lado ruoka vuokaan: pohjalle kasviskastiketta, seuraavaksi kesäkurpitsasiivuja, kourallinen juustoraastetta, lasagnelevyjä ja juustokastiketta. 

Toista, kunnes vuoka on täynnä. 

Päällimmäiseksi pitää tulla kerros juustokastiketta ja kourallinen juustoraastetta.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia ennen syömistä.

(Jos maltat odottaa ja antaa annoksen jäähtyä huoneenlämöiseksi, on sen maku ihan omaa luokkaansa!)

Vinkki yrttiruukkuihin liittyen: harvoin tarvitsen kokonaista ruukkua ja vaikka kuinka yritän ylläpitää niitä vesilasissa, pääsee se loppu yleensä nuukahtamaan ja päätyy biojätteeseen, mikä on harmittavaa monellakin tapaa. Olen nyt kevään aikana ryhdistäytynyt ja ruvennut pakastamaan loput yrtit silputtuina pieniin minigrip-pusseihin. Tässäkin tapauksessa, kun ohjeessa tarvitaan puolikas ruukku molempia, löytyy pakkasesta nyt valmis sekoitus tähän ruokaan. Sama pätee muuten myös purjoon, harvemmin sitä tarvitsee sen 10 cm enempää ja lopuille yleensä käy huonosti. Sitäkin löytyy nyt pakkasesta pikkupusseissa monen keiton tarpeisiin. Kun vaan vielä muistaisi ottaa ne käyttöön, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina se...

p.s. harmittaa, kun olen päästänyt tämän blogin tunnisteet leviämään ihan käsiin! 

Multa puuttuu niistä selkeä punainen lanka ja niitä on ihan liikaa. 

Kuitenkin ajatus siitä, että alkaisin niitä siistimään ja päivittämään jotenkin järkevämmäksi tuntuu niin mahdottomalta urakalta, että taitaa jäädä ajatuksen tasolle...

SINNE MENI!

Hohhoijaa, kaikki varmaan ovat kokeneet sen hetken, kun onnistuu sössimään tietokoneella jotain ja hävittämään jonkun tärkeän tiedoston tai kuvan. Tai useampiakin. Joo, minä myös ja nyt tänä aamuna tein ihan uuden ennätyksen ja aluevaltauksen tässä sössimishommassa ja deletoin täältä eilen illalla kirjoittamani ja jo julkaisemani jutun! Ai että ottaa nuppiin, sinne meni suurin osa postauksesta taivaan tuuliin!

Mähän olen aikamoinen kielipoliisi oman tekstini suhteen. Vaikka kirjoitan usein ihan tarkoituksella puhekielellä ja käytän kieliopillisesti ei niin oikeita rakenteita, nekin ovat aina tarkkaan harkittuja juttuja. Tykkään pyöritellä ja muokata omaa tekstiäni pitkään, ennen kuin julkaisen sen ja muokkaan usein jo valmista tekstiä vielä kertaalleen luonnospuolella. Joskus harvoin teen pieniä muutoksia vielä julkaisemisen jälkeenkin. Eilen illalla lukaisin jutun läpi vielä julkaisemisen jälkeen ja huomasin siinä pari semmoista rakenteellista mokaa, joiden takia kirjoittamani ei auennut lukijalle niin, kuin sen oli tarkoitus aueta. En enää illalla jaksanut palata tekstiin, joten päätin tänä aamuna tehdä tarvittavat pari pientä muutosta. No tulikin sitten vähän isompi muutos, kun onnistuin tosiaan hävittämään suurimman osan tekstistä...

Se mitä ei ole tullut aikaisemmin mainittua on, että mulla on aika paha luki- ja hahmotushäiriö. Mitään diagnoosia ei ole koskaan tehty, mutta veikkaan sen olevan virallisesti jonkinlaista sanasokeutta. Siksi oikoluen aina kaiken kirjoittamani wordin puolella: copypeistaan tekstin täältä Bloggerista, siirrän wordin puolelle ja annan tietokoneen löytää sitten kaikki kirjoitusvirheet. Valikoin virheistä ne, jotka pitää oikeasti korjata ja ne, jotka saavat jäädä ja palaan sitten Bloggerin puolelle tekemään tarvittavat korjaukset. Pitkä tarina lyhyesti: sähelsin, hävitin tekstin täältä Bloggerista, hätäännyin ja sähelsin - ja hävitin sen myös wordin puolelta. Mitä siis tästä opimme? Hitto, sen minkä kaikki tietävät jo valmiiksi: älä sähellä, äläkä missään tapauksessa ala panikoimaan, jos jotain menee pieleen.

No, näin nyt pääsi käymään ja asiaa on ihan turha harmitella, kun vahinko on jo tapahtunut. Enkä kyllä ala kirjoittamaan tekstiä enää uudestaan, ainakaan nyt. Saatan palata aiheeseen uudestaan myöhemmin, mutta jos nyt kirjoittaisin jutun uudestaan, siinä olisi vain osa siitä, mitä yritin eilen sanoa. Aiheena oli motivaatio, mistä ja miten se muodostuu ja miten sen saisi heräämään. Ehkä joku teistä ehti lukea tekstin eilen illalla tai tänä aamuna? Vaikka kyse ei nyt tietenkään ollut mistään suuresta eurooppalaisesta romaanista, harmittaa tietenkin ihan älyttömästi.

Eilisen postauksen alku kuitenkin säästyi, joten julkaisen sen nyt tähän loppuun, koska siinä oli vinkki ihan superhyvästä reseptistä. Kuvat myöskin tietenkin ovat tallessa, joten ne saan mukaan myös.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *  * *

Mä rakastan salaliittoteorioita! Tiedättehän, niitä "kuussa ei olla käyty" -juttuja, jotka on ihan foliohattutouhua, mutta kun niitä rupeaa lukemaan, niin ne tempaisevat mukaansa ja hetken kuluttua sitä huomaa itsekin miettivänsä jotain Amerikan lipun sojottamista väärään suuntaan Kuun pinnalla. Eksyttiin kerran opiskelijoiden kanssa just noille kuuhullujen nettisivuille ja meillä meni loppujen lopuksi koko tunti siihen, kun lueskeltiin ja naureskeltiin niitä juttuja.

Salaliitot voi olla myös sellaisia positiivisia juttuja; että joku jossain seuraa sua ja auttaa sitten aina oikealla hetkellä. Vai miten muuten selitätte sen, että juuri kun olin torstaina ostanut kaupasta kuhafileitä ja piparjuurta ajatuksena tehdä niistä epämääräisesti jotain perjantai-iltana, niin samana päivänä ilmestyneessä Glorian ruoka & viini -lehdessä oli resepti sekä kuharulliin että piparjuurikasviksiin?? Niih, siinä teille salaliittoa parhaimmillaan hyvä herrasväki! Siellä ne Gloriassa ovat ennakoineet mun toimet ja ajatelleet, että autetaan nyt naista mäessä, kun se kuitenkin tekisi niistä s***nan kalliista kuhafileistä jotain tylsää ja tavallista ruokaa!

No kuulkaa, ei tullut tylsää eikä tavallista, vaan ihan älyttömän hyvää. Siis semmoista, että voisi kutsua juhlaruuaksi. Että tee tätä, kun sun luo tulee spesiaalivieraita syömään. Ja kata ne vähän paremmat lautaset pöytään ja kaiva kaapista kankaiset lautasliinat esiin, ihan arki-iltanakin!

 

En ole nyt reseptinkirjoitustuulella, mutta koitan muistaa postata ohjeen joskus myöhemmin. Löytyy siis uusimmasta Glorian ruoka&viini -lehdestä, oma versioni oli siitä hitusen muokattu. Kasvikset tein palsternakasta, ruusukaalista ja vihreistä pavuista. Kalaa käytin kahta sorttia, mikä oli tosi kiva lisä ruokaan niin ulkonäön kuin maunkin puolesta. Luulisin, että ohje päivittyy Soppa365 -sivulle piakkoin, eikös kaikki Glorian ohjeet päädy sinne nykyjään? Reseptit ovat nimeltään "Pinaatilla ja tateilla täytetyt kuharullat" ja "Piparjuurikasvikset". Suosittelen!

****************

Tämän ihan tavallisen, tyhjänpäiväisen höpinän sain siis pelastettua eli ei tälläkään kertaa mitään syvällisempää tai järkevämpää. Tuntuu, että olen nyt jo pidempään kirjoittanut ihan vaan tavallista löpinää, kun mitään kauhean järkevää sanottavaa ei ole tuntunut olevan. Paitsi eilen illalla, mutta universumi nyt päätti, että ei ollut sen aika :) Loppuun vielä kuvat ihan maailman parhaasta kääretortusta: ihan perus unelmatorttu, täytteenä rahkaa ja vadelmaa. Kääretorttua pitäisi muistaa tehdä useamminkin, se onnistuu aina ja on aina ihanan makuista!

Onko tietokoneen kanssa säheltäminen sulle tuttua? 

Oletko onnistunut joskus hävittämään jotain tosi tärkeää tiedostoistasi 

tai kuten minä, jo valmiiksi kirjoittamasi tekstin? 

Kaikesta huolimatta, kivaa laskiaissunnuntaita kaikille!

💗