lauantai 30. tammikuuta 2016

EI NIIN HARKITTU HERKKU...

Tai no, suklaakakku on aina harkittu juttu - eikö vain?



Ruokasuunnitelmat menivät tältä viikonlopulta ihan uusiksi sitten edellisen postauksen; pieni katkarapuherkku jäi tekemättä perjantaina, koska kotiin tullessani takana oli päivän vesijumppa ja alkuillan kuntosali. Ruuaksi ei todellakaan riittänyt siinä vaiheessa mikään näpertely, oli pakko saada iso lautasellinen pastamättöä. Katkaravut olivat kuitenkin jo sulaneet, joten tortillasuunnitelma peruuntui ja tein risottoa. Isäni (jolta olen oppinut lähes kaiken ruuanlaitosta) tuli meille saunomaan ja syömään, joten ajattelin yrittää jotain vähän "parempaa"... Huoh. En ole mikään risotto-ekspertti, enkä itse asiassa edes välitä risotosta kauhean paljon. Meillä on isäni kanssa tapana antaa ruualle arvosana (tapa, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä) ja tällä kertaa raati oli yksimielinen: 6+. Ei siis sen enempää risotosta!

Mutta jälkiruuaksi tein suklaakakun, jonka reseptin nappasin viimeisestä Glorian Ruoka&Viini -lehdestä. Kakunkin valmistus oli viittä vaille katastrofi, koska ryssin monessa kohdassa, mutta lopputulos oli silti uskomattoman hyvä. Mitään harkittua tässä kakussa ei ole, se on silkkaa "syntiä" alusta loppuun. Mutta voi, niin ihanaa! Espresso-kupillisen kanssa tuo kakku pelasti onnettoman risoton. Ja kuten kalenterista huomaatte, ihan kohta on jo helmikuu. Paitsi, että innoissani asettelin päiväyksen jo huomiselle :)



Pikaisesti myös yritin ensimmäistä kertaa vähän muokata valokuvia kuvankäsittelyohjelmalla. Ihan uskomatonta, mitä kaikkea sillä pystyy tekemään! Pitää siihen paneutua ihan ajan kanssa.

Tässä ihanan suklaakakun ohje (vähän muokattuna). Alkuperäisessä ohjeessa on myös kuorrutus, mutta jätin sen tekemättä - ei haitannut yhtään.

Kahvilla maustettu pähkinä-suklaakakku 

175 g tummaa suklaata
125 g hasselpähkinärouhetta
175 g voita
3 munaa
2 dl sokeria
1/2 dl jauhoja
3 tl espresso-murukahvia

1. Paahda pähkinöitä pannulla tai uunissa hetken aikaa (varo, etteivät pala!)
2. Sulata suklaa vesihauteessa ja voi kattilassa (tai mikrossa). Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset.
3. Sekoita sokeri voisulaan ja keltuaiset yksi kerrallaan joukkoon. Yhdistä sulatettu suklaa voi-sokeri -seokseen. Lisää jauhot, murukahvit ja paahdetut pähkinät.
4. Vispaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto varovasti suklaamassaan.
5. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa 40 - 45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista.


Onko teillä muuten sama juttu kuin mulla: laitatte "talteen" kaikki ihanat suklaakakkureseptit ja sitten kun kakun aika olisi - ei löydy yhtäkään...? Heh, mulla on tähän ongelmaan ratkaisu, kirjoitan siitä ehkä jossain vaiheessa. Jos unohdan, niin kyse ei ole mistään ydinfysiikasta: tavallinen mappi ja muovitaskut :)

Ihanaa helmikuun odottelua!

Emma <3


torstai 28. tammikuuta 2016

TULEVAISUUDEN POLKU

Alun perin tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa tässä blogissa omista henkilökohtaisista asioistani kovinkaan syvällisesti. Blogi keskittyy jatkossakin pääsääntöisesti ruokaan, yleiseen hyvinvointiin ja muuhun höpinään, mutta tämä juttu on ihan pakko jakaa kanssanne!

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, vietin alkuvuodesta hyvinvointiviikonlopun Villa Mandalassa (lue juttu täältä). Viikonlopun aikana tuli esille paljon asioita, jotka saivat minut miettimään omaa elämääni ja se miettiminen on jatkunut aktiivisesti kotiinpaluun jälkeenkin. Olen itse asiassa ruvennut pohtimaan monia juttuja jo viime vuoden puolella ja tuntuu, että jotain isoa on tapahtumassa tuolla pienen mielen sopukoissa. Jotain miellyttävää ja positiivista, mielenkiintoista ja uteliaisuutta herättävää. Vaikuttaako asiaan se, että lähentelen pikkuhiljaa (hyssss...) viidenkympin ikää - en tiedä, eikä sillä oikeastaan ole niin väliäkään. Jollain matkalla tässä ollaan, katsotaan mihin se vie. Aikaisemmin kirjoittamani Onnellisuusprojekti liittyy tähän vahvasti.


Villa Mandalassa innostuin Anu Marinin säästöliekki-luennosta. Innostuin niin paljon, että klikkasin itseni Anun Aktivoi aineenvaihduntasi verkkovalmennukseen, joka alkoi tämän viikon maanantaina. Voit itse käydä linkin takaa kurkkaamassa mitä kaikkea valmennukseen kuuluu. Suosittelen valmennusta ihan kaikille jo tämän ensimmäisen viikon perusteella. Suurin osa meistä naisista kipuilee ihan hölmöjen asioiden kanssa ja koittaa hoitaa niitä kipuiluja väärällä tavalla. Vaikka et pystyisi juuri nyt suorittamaan (onpa muuten väärä sana tässä yhteydessä) valmennusta täysillä, niin voit tallentaa tekstit ja tehtävät otollisempaa hetkeä varten. Vaikka kurssi alkoi jo maanantaina, niin mukaan pääsee vielä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos :) Tällä blogilla ei ole vielä niin paljon lukijoita ja näkyvyyttä, että täällä kannattaisi tehdä mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan omasta halustani mainostan Anun kurssia!

Se, mistä nyt halusin kirjoittaa, on ensimmäisen viikon Tulevaisuuden polku -tehtävä. Olen ollut aina kova tyttö haaveilemaan ja suunnittelemaan kaikenlaista. Tosiasia kuitenkin on se, että todella moni asia on jäänyt sinne suunnitelmien tasolle. Minulla on edelleen monta huonoa tapaa, joista pitäisi päästä eroon. Tässä(kin) on nyt selvästi tapahtumassa jotain, koska olen alkanut määrätietoisesti toteuttamaan monia haaveitani - niin pieniä kuin isojakin. Kirjoittaminen ja tämä blogi on tästä hyvä esimerkki. Anun verkkovalmennuksessa tuli vastaan tehtävä, joka ei sinänsä ollut täysin uudenlainen; olen vastaaviin törmännyt aikaisemminkin ja muka tehnytkin niitä. Nyt kuitenkin toimin uudella tavalla: sen sijaan, että olisin miettinyt tehtävän vain päässäni, kirjoitin asiat paperille. Ja voihan jösses mitä kaikkea siihen paperille aivan puolihuomaamattomasti alkoi ilmestyä!! Isoja ja pieniä, tärkeitä ja vähemmän merkityksellisiä, vanhoja tuttuja, mutta ennen kaikkea kaikenlaista uutta. Olin ihan äimän käkenä kirjoittaessani, eikä siitä meinannut tulla loppua - itse asiassa meinasin myöhästyä töistä, kun en olisi millään malttanut lopettaa :) Ja kaikki tämä vain sen takia, että kirjoitin ajatukset paperille.


Suosittelen kaikkia tekemään tämän tehtävän! Se voi avata jotain ihan uusia ajatuksia ja toisaalta myös jäsentää ja täsmentää vanhoja. Jos elämäsi on onnellista ja tasapainoista kuten minulla, ajattelet ehkä, että ei tällaiselle ole tarvetta. Haastan sinut: kokeile kuitenkin! Saatat yllättyä. Varsinkin kaikki ne, jotka kaipaavat elämässään suunnanmuutosta tai tukea jonkun uuden aloittamiseen tai uuteen hyppäämiseen, hyötyvät tästä varmasti. Muista kirjoittaa asiat paperille, pelkkä funtsiminen ei nyt riitä!

Tehtävä on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

Tulevaisuuden polku 

Miltä tulevaisuutesi polku näyttää jos valitset elää kuten tähänkin saakka - kuten ennen? Miten elämässäsi menee sen eri osa-alueilla. Millainen on suhde kehoosi, ruokaan, liikuntaan? Kuinka energinen olet? Miltä näytät? Miten kehityt työssäsi? Kenen kanssa vietät aikaa? Millaisia ovat ajatuksesi? Kirjoita nyt alle miltä asiat näyttävät: 

- vuoden kuluttua

- viiden vuoden kuluttua

- kymmenen vuoden kuluttua?



Jos kuitenkin päätät elää toisin ja muuttaa ajattelumallisi ja tapasi rakentaviksi ja tavoittelet unelmiasi, miltä elämäsi silloin näyttää? Miten elämässäsi menee sen eri osa-alueilla. Millainen on suhde kehoosi, ruokaan, liikuntaan? Kuinka energinen olet? Miltä näytät? Miten kehityt työssäsi? Kenen kanssa vietät aikaa? Millaisia ovat ajatuksesi? Kirjoita nyt alle miltä asiat näyttävät:


- vuoden kuluttua

- viiden vuoden kuluttua

- kymmenen vuoden kuluttua?


Tämmöisiä tänään, vähän syvällisempiä. Viikonloppuna tiedossa taas ruokaa ja tällä kertaa herkuttelua. Ehkä. Minulla oli aikaisemmin aina tapana aloittaa viikonloppu perjantai-herkutteluilla. Työviikon jälkeen oli ihana rentoutua ja kokkailla jotain vähän vaativampaa ja herkumpaa. Nyt on kuitenkin käynyt niin hassusti, että olen ruvennut käymään salilla perjantaisin alkuillasta ja perjantaiherkut ovatkin siirtyneet lauantaille. Huomenna kuitenkin ajattelin terästäytyä ja jatkaa salilta suoraan keittiöön. Tai sitten sulatan pakkasesta linssikeittoa... Huomista suunnitelmaa ei voi toteuttaa enää lauantaina, koska silloin olen luvannut tehdä tortilloja :)

Tässä pieni kurkistus siihen, mitä huomenna on mahdollisesti tiedossa: 




 Ihanaa loppuviikkoa ja viikonlopun odotusta kaikille!

Emma <3

p.s. älä kysy, miksi riviväli ja fontti tihentyvät viimeisessä kappaleessa! En todellakaan tiedä... Unohdin myös ottaa talteen kahden ensimmäisen kuvan linkit, hups...



keskiviikko 27. tammikuuta 2016

PIMP MY PEA-SOUP

Heh, okei - otsikko ei ehkä ole ihan sieltä tämä herättää ruokahalun -sarjan parhaimmasta päästä...  :) Pakko kuitenkin jakaa kanssanne tämä outo ihan paras hernekeiton tuunaamisresepti! Yhdistelmä syntyi vuosia sitten opiskeluaikana, kun jääkaapista ei yleensä löytynyt kovinkaan kummoisia aineksia ja jotain kivaa piti kuitenkin saada lautaselle. Silläkin uhalla, että keitto olisi päätynyt biojätteeseen, päätin kokeilla ja loppu onkin sitten historiaa. Tarina ei enää kerro sitä, mistä tämmöinen yhdistelmä ylipäätään tuli mieleen, mutta minulla on häivähdyksenomainen muisto siitä, että isoäitini olisi laittanut basilikaa hernekeittoon.

Meillä hernekeitto ei kuulu varsinaisesti arjen pelastajiin, koska a) nuoriherra ei sitä syö (sallin hänen nirsoilla, koska koulussa kuitenkin säännöllisesti joutuu keittoa syömään), b) minä haluan keiton aika liruna ja tuunattuna ja c) mies haluaa lautaselleen perinteisen, hyvin paksun version keitosta. Hernekeitto siis lämmitetään kahdessa kattilassa ja lisäksi lapselle pitää olla jotain muuta ruokaa (tällä kertaa viikonlopulta uunikanan jämät).

Ainesluettelo on lyhyt, tarvitset hernekeiton, basilikaa, kanalientä ja valkosipulin kynnen. Kyllä, luit oikein!


Ohenna hernekeitto (1/2 purkkia) haluamasi paksuiseksi kanaliemellä ja kiehauta. Raasta joukkoon yksi keskikokoinen valkosipulin kynsi ja ripsauta mukaan kuivattua basilikaa (tässä ei toimi tuore, kokeiltu on!). Halutessasi voit rouhaista joukkoon vähän mustapippuria myllystä. Anna porista alhaisella lämmöllä 5-10 minuuttia.

Syön tosi vähän leipää nykyjään, mutta hernekeiton kanssa pitää saada ruisleipää paksulla juustokerroksella. Salaatti ei tähän ateriaan kuulu, mutta yritän syödä joka aterialla edes vähän "vihreää", joten pilkoin oheen vähän porkkanaa. That's it!




Mitä outoja reseptejä teidän arkistoistanne löytyy? On aina niin mielenkiintoista kuulla mitä "kummallisia" yhdistelmiä ihmiset harrastavat keittössä.

Turvallista työmatkaa kaikille! Ainakin täällä meidän suunnalla varsinkin pikkutiet ovat ihan luistinratoja...

Emma <3

p.s. jos komeroistasi löytyy kuvassa näkyvää vanhaa Arabian Purpuri-jenkka -sarjaa (linkin takaa näet mitä kaikkea sarjasta löytyy) ja haluat päästä siitä eroon, olen halukas ostamaan sarjan astioita!

maanantai 25. tammikuuta 2016

HELPPO UUNIKANAVUOKA

Tai miksikä tuota ruokaa oikein nimittäisi...? En keksinyt mitään järkevää ja näppärää, joten menkööt nyt tuolla nimellä :) Uunikanavuoka vai uunivuokakana...?


Olipas hulinaviikonloppu! Meillä oli kylässä toinen puolityttäristäni ja hänen 3-vuotiaansa sekä vajaan vuoden ikäinen vauvansa. Huh, armeliaasti sitä on ehtinyt unohtaa, mitä 3-vuotiaan uhma pahimmillaan hauskimmillaan tarkoittaa... Ei ollut asiaa, mihin ei olisi vastattu EI tai EN :)

Kuvien laatu on taas mitä on. Vauva oli juuri päiväunilla työ/vierashuoneessa, enkä raaskinut mennä sinne kolistelemaan ja kaivamaan kameraa esiin. Päätin muuten myös, että nyt LOPETAN kuvieni mollaamisen. Alituinen selittely on tylsää kirjoitettavaa ja varmasti myös luettavaa. Aloitan kovasti odottamani valokuvauskurssin tällä viikolla, joten eiköhän se kuvien laatu tuosta pikkuhiljaa parane, kunhan opin perustekniikat ja pääsen kameran kanssa sinuiksi. En myöskään selvästi ihan vielä ole löytänyt sisäistä ruokabloggaajaani, koska usein tuppaan unohtamaan ruuan kuvaamisen. Tai sitten on niin kiire syömään, etten malta :) Emmi Nuorgamin kirjoitus aiheesta nauratti, tunnistin siitä ainakin joiltain kohdin itseni (tuota punajuuripastaa pitää muuten ehdottomasti kokeilla, vaikuttaa superherkulliselta!).

Arkiruoka-postaukset selvästi kiinnostavat eniten, joten saamanne pitää :) Tämä ei varsinaisesti ole mikään huippunopea resepti, joten ei ehkä kannata tehdä tätä kiireisenä iltana. Voit kuitenkin laittaa ruuan valmistumaan samalla, kun teet jotain nopeampaa ja antaa vuuan muhia rauhassa seuraavaa päivää varten. Koitan itsekin harrastaa tätä mahdollisimman paljon: samalla kun keittiössä tekee joka tapauksessa jotain, kannattaa käyttää ylimääräinen 10–15 minuuttia toisen ruuan esivalmisteluun ja antaa sen sitten kypsyä uunissa. Tämä taktiikka sopii kaikkiin uuniruokiin, sitä arkiruuan aikatauluttamista, mistä kirjoitin jo täällä. Tätä kanaruokaa on helppo tehdä kerralla isompi satsi ja syödä sitä sitten pari seuraavaa päivää tai pakastaa siitä osa paniikki-kiukkunälkä-kiire -päiviä silmälläpitäen. Me söimme tätä viikonloppuna vaikka arkiruuaksi tämän olen nimennyt, eli toimii hyvin viikon kaikkina päivinä. Aika harvoin sitä loppujen lopuksi koko viikonloppua tulee syötyä erikoisherkkuruokia, ainakaan lapsiperheissä!

HELPPO UUNIKANAVUOKA

iso sipuli

1/2 - 1 vihreä paprika

1/2 - 1 punainen paprika

3-6 valkosipulinkynttä (oman maun mukaan)

n. kilo broilerin fileitä (koipireisipalat toimisivat tässä myös oikein hyvin, muista silloin hieroa osa mausteista nahan ja lihan väliin)

n. 0,75- 1 l kanalientä (riippuu uunivuoan koosta)

suolaa, mustapippuria

kurkumaa

currya

paprikajauhetta

(chiliä tai chilihiutaleita)

tomaattipyreetä

tummaa sokeria (minulla kookospalmusokeri)

kuivattua timjamia

2-3 rkl creme fraichea

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Pilko sipulit ja paprikat uunivuoan pohjalle. Pilko broilerin fileet 4-6 osaan ja mausta ne kulhossa suolalla, pippurilla, kurkumalla, currylla ja paprikalla (jos ruokailijat sietävät tulisia makuja, kannattaa lisätä myös vähän chiliä - meillä jätettiin tällä kertaa lasten takia pois). Anna maustua sen aikaa kun teet liemen.

Sekoita kuumaan kanaliemeen pari ruokalusikallista tomaattipyreetä ja 1-2 tl sokeria (sokeria aina taittamaan tomaatin happoa!), ripaus mustapippuria ja pari ruokalusikallista kuivattua timjamia. Lado broilerit sipuli-paprikapedille ja kaada liemi päälle niin, että broilerit melkein peittyvät. Laita uuniin n. 1,5 tunniksi. Loppuvaiheessa ota lientä erilleen pari pientä kauhallista, sekoita joukkoon creme fraiche (tai kerma tai smetana) ja kaada takaisin vuokaan. Anna porista vielä 10–15 minuuttia. Tarjoa riisin ja raikkaan salaatin kanssa.






Mausteiden määrät ovat tässä reseptissä aika epämääräiset, teen itse ruokaa niin näppituntumalla, että en yleensä kirjaa mausteiden tarkkoja määriä muistiin (harvemmin myöskään noudatan valmiiden reseptien määriä). Tiedän tämän aiheuttavan hämmennystä (ja lievää paniikkia?) niiden keskuudessa, jotka eivät ole tottuneet tämmöiseen "vähän sitä ja sitten hieman tuota" -tyyppiseen kokkaamiseen. Miten on, "pärjäättekö" te lukijat näillä vähän summittaisilla määrillä vai kaipaatteko tarkempia maustemittoja?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Pakkaset ovat hellittäneet ainakin täällä Etelä-Suomessa, mutta tämän varjopuolena ovat sitten ihan älyttömän liukkaat tiet! Joten ajelkaahan (ja kävelkää) varovasti, ettei tule vahinkoja. Koskaan ei saa olla niin kiire, että mennään turvallisuuden kustannuksella!

Emma <3

p.s. tuosta kuvissa näkyvästä kaasuliedestä pitää kirjoittaa, se on ihan huippu! Kokkaaminen nousi ihan uusiin sfääreihin, kun sain sen käyttööni noin neljä vuotta sitten.