Ihmeiden aika ei ole ohi! Meidän omenapuut kukkivat ensimmäistä kertaa (ikää niillä on lähemmäs 10 vuotta) ja minä saan pitkästä aikaa aikaiseksi postauksen. Lyhyen sellaisen kyllä, mutta kuitenkin. Kevät on ollut kiireisin koko mun opettajauran aikana (jos Korona-aikaa ei oteta huomioon), enkä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa tänne, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. En myöskään ole juurikaan käynyt kommentoimassa kenenkään blogeissa, mikä harmittaa tosi paljon - olen kyllä lukenut postauksia, mutta kommentointi tosiaan on jäänyt. Toivottavasti täällä vielä on tästä kaikesta huolimatta edes muutama lukija jäljellä...
Kesäloma pilkottaa ihan nurkan takana ja olen aika huojentunut siitä, että tämä kesä tulee olemaan tosi rauhallinen. Olisi toki kiva lähteä johonkin kunnon reissuun, mutta todennäköisesti pysymme tiiviisti täällä Suomessa. Piipahdamme pohjoisessa vanhempien kesämökillä ja sieltä ehkä ajamme Ruotsin kautta Gotlantiin pariksi päiväksi, mutta tämä suunnitelma on vielä ihan alkutekijöissään eli en ole googlaillut mitään, enkä muutenkaan sen tarkemmin miettinyt asiaa. Jos jollain on kivoja vinkkejä Gotlantiin liittyen, kuulisin niitä mielelläni! Jotain viikonloppureissuja varmaan teemme, mutta omalta osaltani kesän kalenteri on aika tyhjä ja hyvä niin. Teini, joka ylihuomenna valmistuu peruskoulusta, menee kesäkuussa "töihin" vanhempieni mökille pariksi viikoksi ja on sen jälkeen koko heinäkuun ihan oikeissa kesätöissä mieheni työpaikalla. Minä olen siis käytännössä "vapaalla" lähes koko kesän, mikä on jotenkin ihana ajatus; tämä lukuvuosi on ollut niin rankka, että tarvitsen rauhallisen ja palauttavan loman.
Jokakesäinen "pakollinen" bucket list eli tuttavallisemmin ämpärilista on toki olemassa, mutta tänä kesänä se on ihan tosi tosi tosi lyhyt. Kotona pitää tehdä loppuun joululomalla aloittamani työhuoneen rymsteeraus, varasto pitäisi järjestää ja ruokakomero myös. Muun ajan olen ämpäröinyt lukemiselle, kirjoittamiselle, liikkumiselle (varsinkin uimiselle) ja kokkaamiselle. Kokkaamisella tarkoitan sitä, että haluan palauttaa arkikokkaamisen rutiinin, testailla mielessä muhivia kivoja reseptejä ja toivottavasti kirjoittaa niitä muistiin tänne blogin puolelle, jotta syksyllä olisi sitten materiaalia valmiina julkaista esim. viime postauksessa lupailemiani viikon vege -juttuja.
Että tämmöisiä ajatuksia täällä. Nyt jatkan kouluhommien tekemistä eli viimeisen kurssin kokeiden ja kurssitöiden lukemista ja kilometrin mittaisen to do -listan (se kiireinen kevät!) viimeisten kohtien hoitamista ja yliviivaamista. Lauantai-iltapäivällä koittaa vapaus ja illalla menemme ulos syömään ja juhlistamaan peruskoulusta valmistuvaa poikaamme.
Hän on sellainen timantti, että haluaisin kirjoittaa hänestä ihan oman postauksen ja ylpeillä kaikella sillä, mitä hän on, mutta en tietenkään voi tehdä sitä hänen yksityisyyden suojansa takia. Sen verran voin kertoa, että kun kirjoitimme isänsä kanssa hänelle kirjettä, minkä annamme hänelle lauantaina, itkimme molemmat vuolaasti ja ihmettelimme sitä, miten on mahdollista, että me kaksi olemme saaneet aikaan jotain tuollaista!! 💛💛💛
Mitä teille kuuluu??
