perjantai 6. tammikuuta 2017

SUOLAISET MUFFINSSIT JA SOSEKEITTO

Hrrrr, nyt on kyllä vähän turhan kylmä!! Ja kuulemma nyt ihan parin päivän sisällä lämpötilan pitäisi kivuta taas plussan puolelle. En ole kauhean innoissani talvesta koskaan, mutta tämä edestakaisin veivaaminen on kaikista ärsyttävintä. Murrr...

Syväjään innoittamana päätin eilen siivota pakastimen, ajattelin, että on ihan sama vietänkö päivällä aikaa ulkona vai pää pakastimessa. Hanskat kädessä ja fleecetakki päällä kolusin kaapin läpi ja - häpeäkseni myönnän - heivasin ihan suoraan roskikseen kaikenlaista epämääräistä. Olen maailman surkein pakastimen käyttäjä, tunnustan! Säilön sinne jämiä ruuista, jotka eivät ole olleet erityisen maistuvia, ikään kuin pahan päivän varalle. Merkkaan pakasterasiat houkuttelevasti "linssikastike, ei erityisen hyvää", "sosekeitto, ei maistu miltään" tai "pastakastike, pahaa". Just, näitä sitten ihan varmasti tekeekin mieli syödä myöhemmin, oli paha päivä tai ei! Kaikki läks! Kuten myös joskus ennen Jeesusta avatut pakastevihannespussit, joissa on jäljellä neljä maissia. Siis maissinjyvää. Jauhelihapaketti, jonka sisältö näytti siltä, että se on peräisin suoraan ruumishuoneelta. Avattu kalapuikkopaketti, jossa on jäljellä yksi kalapuikko. Vajaa foliovuoka porkkanalaatikkoa vuodelta 2011 - tätä ihmettelen eniten, me ei edes asuttu tässä talossa silloin! Olen siis roudannut sen mukana edellisestä kämpästä. Voi hyvää päivää!

Toisaalta tein myös ihan mahtavia löytöjä: herkkutatteja monta rasiallista (saatu isältä), marjoja koko kevääksi ja jumpassa käyttämäni vesipullon jäähdytinosan. Järjestin pakkasen sisällön niin, että marjat, leivät, ruokajämät sun muut ovat omissa laatikoissaan ja tein listan siitä, mitä syötävää pakkasesta vielä löytyy. Tein myös pyhän lupauksen siitä, että pakastimeeni ei päädy enää ikinä mitään syömäkelvotonta tai järjettömiä pussin pohjia! Tuntui ihan kamalalta heittää pois sellainen määrä ruokaa.

Tarkoitukseni oli tehdä Marian ohjeen mukaan sitruunaista kanacouscoussalaattia, mutta päätin siirtää sen loppiaiselle ja käyttää edes jotain helvetillisen pakastimeni sisällöstä. Kaksi rasiallista kurpitsasosetta muuttui sosekeitoksi, joka oli... noh, niin kuin sosekeitot mun mielestä yleensä aina, aika mitätöntä. Ihanaahan tuommoinen kuuma keitto on pakkasella, mutta ei se juurikaan pidä nälkää ja on usein muutenkin aika vaisua.

Mutta se, mikä oli herkkua, olivat nämä suolaiset muffinssit! Alkuperäinen ohje löytyy ah niin ihanasta Liemessä-blogista, minä tietenkin vähän tuttuun tapaani tuunailin niitä. Näitä jäi ylikin perjantaiaamuksi: pikainen lämmitys uunissa ja ihan älyttömän ihana vapaapäivän aamupala oli valmis!



Suolaiset muffinssit (14 - 16 kpl)

5 dl jauhoja
(esim. 3 vehnä + 2 graham)
3 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 munaa
2 dl maustamatonta jugurttia (koska kermaviiliä ei ollut)
1 dl kauramaitoa (tavallinenkin varmasti passaa)
1 dl ruokaöljyä
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua salviaa

aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Brie-juustoa
siemeniä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon. Vatkaa munat, jugurtti, maito, öljy ja mausteet. Sekoita jauhoseokseen.
 
Kääntele tomaattisilppu taikinan joukkoon. Lusikoi taikina muffinsivuokiin. Tuikkaa jokaiseen muffinssiin pala Brietä. 

Ripottele pinnalle siemenet ja paista uunissa n.15-20 minuuttia.




En ole muuten koskaan tehnyt yhtäkään muffinssiohjetta niin, että saisin tulokseksi saman määrän muffinsseja kuin alkuperäisessä ohjeessa. Näitäkin tulee alkuperäisen ohjeen mukaan 10 - 12 kpl. Aikaisemmista vahingoista viisastuneena varaan aina vuokia valmiiksi tarpeeksi, jottei kesken niiden täyttämisen (mikä on aina enemmän tai vähemmän sottaista touhua) tarvitse ruveta kaivamaan laatikosta lisää.


Levollista loppiaista ja viikonloppua kaikille <3

torstai 5. tammikuuta 2017

VAHINGOSSA HYVÄÄ RUOKAA

Heh, näin tosiaan pääsi käymään :) Tarkoitus ei ollut tehdä sen kummempaa kuin ihan tavallista lohta uunissa ja jotain siihen lisukkeeksi, mutta siinä puuhastellessa homma muuttui astetta mutkikkaammaksi. Helppo ruoka tämä on, en sitä tarkoita, mutta tosiaan tälle makulinjalle ei ollut alunperin tarkoitus lähteä.


Meillä syödään tosi usein kalaa, mutta harvemmin olen siitä kirjoittanut, koska pysyn yleensä samoissa vanhoissa ja tutuissa resepteissä. Tai no, eipä niitä edes voi resepteiksi sanoa, koska ovat niin simppeleitä (kalalle ripaus suolaa ja pippuria, loraus oliiviöljyä, silputtua tilliä jos löytyy, ehkä vähän sitruunaa ja uuniin). Tänäänkin tein toisen fileen tuolla ohjeella, koska nuoriherra rrrrakastaa lohta ja perunaa ihan vaan semmoisenaan. Eikä siinä mitään, tykkään kyllä itsekin ja kylmä lohi salaatin kanssa on myös tosi hyvä eväsruoka seuraavana päivänä.

Välillä kuitenkin tekee mieli kokeilla jotain uutta ja kalaa fileoidessani muistin lukeneeni kivan ohjeen Anu Marinin kirjasta Aktivoi aineenvaihduntasi (by the way, suosittelen ko. kirjaa kovasti). Anun tarkkaa ohjetta mulla ei ollut käsillä, mutta aika lailla tähän malliin se taisi mennä. Koska tein taas tuttuun tyyliin näppituntumalla, niin tarkkoja määriä mulla ei valitettavasti ole laittaa tähän ohjeeseen. Ja kannattaa siis aloittaa tuon kermaviilikastikkeen tekemisellä, jotta se ehtii mausta jääkaapissa.



Cashew-lohi

(kirjo)lohifile
suola, pippuri
sitruunaa
oliiviöljyä
cashew-murskaa (kourallinen pähkinöitä)
hunajaa
(chilihiutaleita)

Mausta kala suolalla ja ripauksella mustapippuria. Purista päälle puolikkaan sitruunan mehu ja lorota päälle hieman oliiviöljyä. Levitä öljy sormin kalan pintaan.

Murskaa kourallinen cashew-pähkinöitä muruiksi ja levitä tasaisesti kalan päälle. Lorota päälle juoksevaa hunajaa ja ripottele vielä halutessasi pinnalle chilihiutaleita.

Kypsennä kalaa 200 asteessa noin 30 min. Anna vetäytyä palsternakkojen kypsymisen ajan ja tarjoa huoneenlämpöisenä.

Palsternakkaranskalaiset

3 isoa palsternakkaa
öljyä
suola, pippuri
paprikajauhe

Kuori ja paloittele palsternakat. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet ja levitä uunipellille. Paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Kääntele välillä ja tarkkaile, että eivät pääse palamaan liikaa. Nämä ovat tosi hyviä niin, että ovat vähän kärtsänneet!

Kapris-kermaviilikastike

purkki kermaviiliä
suola, pippuri
paprikajauhetta
kurkumaa
chilijauhetta
Dijon-sinappia (reilu teelusikallinen)
pikkupurkki kapriksia valutettuna

Sekoita kaikki ainekset ja anna muhia jääkaapissa tunnin verran.


Tästä tuli niin hyvää, että uskallan suositella vaikkapa loppiaispöytään, jos sitä on tarkoitus viettää astetta juhlavammin. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia loppiaiseksi, mitä nyt meinaan siivota joulun pois ja alkaa vähitellen valmistautumaan töihin paluuseen. Mulla on ollut melkein kolmen viikon joululoma ja on kyllä ollut onnistunut loma. Ensinnäkin olen pysynyt terveenä, mikä on poikkeuksellista - olen yleensä tunnollisesti aina joululoman sairaana. Loma on tuntunut tosi pitkältä ja olen ihan täysin vieraantunut siitä ajatuksesta, että ensi viikolla pitää taas olla skarppina luokan edessä, ajatella ja edes yrittää vaikuttaa fiksulta :) Eli viikonloppuna pitäisi vähän taas yrittää harjoitella tuota fiksuna olemista... Ja töihin palatessani saan myös tietokoneen päivitettyä ja kuvankäsittelyohjelman toimimaan!

Hassua muuten, miten ihan jo pari päivää ilman sokeria tuntuu kropassa ja mielessä. Ajatus on kirkkaampi, olo on kevyempi ja ihokin näyttää fressimmältä. Mun ei ole edes tehnyt mieli mitään herkkuja koko viikkoon, tiedä sitten mistä se johtuu. Hyvä näin, herkkuvapaa tammikuu jatkukoot!

Ihanaa loppiaista kaikille, nauttikaa pitkästä viikonlopusta ja raikkaasta pakkassäästä. Tosin toi -18 on mun makuun jo vähän turhan rapsakka keli... Mutta hei, ei valiteta, parempi tämä on kuin se pimeä sadesää! Aurinkokin näyttäytyy tällaisina päivinä <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

VUODEN VIIMEINEN


Vuoden ensimmäinen päivä on mulle perinteisesti aina ollut edeltävän vuoden viimeinen :) Tammikuihin on aina enemmän tai vähemmän liittynyt erilaisia lupauksia ja päätöksiä, mutta ne saavat vielä tämän päivän odottaa. Laihdutuskuurit, elämäntapamuutokset, tipattomat, liikunnan aloittamiset, kaikki ne yleiset tammikuun jutut olen minäkin joskus nuorempana aloittanut, mutta aina vasta 2.1. Tänään on aina ollut vielä aika lörsötä, vetelehtiä, herkutella ja hyvällä omallatunnolla.

Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, en meinaa tälle vuodelle asettaa yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tapoja voisi parantaa tai pyrkiä muutokseen. Mulla on yksi selkeä muutos tiedossa tämän vuoden alkuun ja se on sokerista irrottautuminen. En ole koskaan ollut kauhean paha sokeriaddikti, mutta viime syksynä (oikeastaan koko viime vuoden ajan enemmän tai vähemmän) sokeri sai minusta semmoisen niskalenkin, että olen taipunut sen edessä. Yleensä ehdottomuudet eivät ole mua varten missään asiassa, mutta tämä sokerihomma on selvästi joko tai -juttu. Aluksi siitä on päästävä 100 % eroon, sitten joskus myöhemmin voin taas yrittää kohtuukäyttöä, mikä multa on aikaisemminkin onnistunut. Yritin irrottautumista jo marraskuussa, mutta kestin surkeat kaksi päivää... Tammikuussa mun on tarkoitus kokeilla erilaisia sokerittomia jälkiruokaherkkuja, niistä sitten myöhemmin sitä mukaa kun niitä valmistuu (tunnisteella "sokeriton").

Mutta koska tänään on vielä viime vuosi, meillä herkuteltiin pannukakulla :) Meidän suunnalla oli pitkästä aikaa upea sää, joten lähdimme pitkälle Pokemon-lenkille, minkä jälkeen päiväsauna ja pannukakku. Ja sitten luonnollisesti päikkärit! Varsinainen neljän peen päivä :)


Kukaan ei tehnyt parempaa pannukakkua kuin isoäitini, en minäkään. Tällä perusreseptillä tulee kuitenkin lähes yhtä hyvää, kunhan pannukakun malttaa antaa kypsyä riittävän pitkään. Uunipellin voiteleminen voilla on myös tärkeä juttu, jos haluaa pannukakkuunsa rapean ja tummuneen, lähestulkoon palaneen, reunan. Kulmapalat ovat ihan parhaita! Varaan ne aina itselleni vedoten kokin oikeuksiin :) Jos et ole vielä kokeillut vaniljasokeria ja kardemummaa pannukakkuun, kokeile ihmeessä!



En tykkää äklömakeista hilloista, joten sekoitin valmiin mansikkahillon sekaan kohmeisia pakastemansikoita. Miehet halusivat vielä kermavaahtoakin annoksensa kruunuksi, mutta se ei ole mua varten. En yleensä koskaan juo maitoa, mutta pannukakun kanssa on saatava jääkylmää rasvatonta maitoa. Jäähdytän lasin aina etukäteen pakastimessa, jotta maito pysyy kylmänä koko herkuttelun ajan.

Perinteinen pannukakku

3 kananmunaa
7,5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2-3 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa
100 g sulatettua voita + uunipellin voitelemiseen

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita muna-maitoseokseen. Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Säädä uuni 225 asteeseen. Sulata voi ja sekoita taikinaan. Voitele uunipelti voilla (huolehdi, että varsinkin kulmiin tulee riittävästi) ja kaada taikina pellille.

Paista uunissa 30 - 45 minuuttia. Aika vaihtelee uunin mukaan, tarkkaile pannukakkua kypsentämisen aikana. Anna kypsyä, kunnes melko tumma, lähes kärtsännyt reunoilta. Nosta pelti uunista ja anna vetäytyä n. 15 minuuttia. Tarjoa haluamasi hillon ja jääkylmän maidon kanssa.

Vuoden 2016 herkuttelut, ne olivat nyt tässä. Kiitos ja näkemiin sokeri, tavataan taas joku päivä. Veikkaan, että mulle tulee ensin ikävä, mutta koitetaan kestää!



Meillä ruvetaan nyt katsomaan Hobitti-trilogian ensimmäistä osaa. Taru Sormusten Herrasta on ollut mulle yksi järisyttävimpiä lukukokemuksia koskaan ja tarkoituksena on vähitellen alkaa ujuttamaan tuota nuorta herraa (ja vanhempaa myös) kohti sitä maailmaa. En ole itsekään nähnyt Hobitti-elokuvia, joten mielenkiintoisia ja kivoja tunteja edessä.

Kuva täältä
p.s. kuvankäsittelyohjelmani ei jostain syystä käynnistynyt, enkä jaksanut nyt ruveta pulaamaan tietokoneen kanssa. En siis saanut kuvia muokattua millään tavalla. Koittakaa kestää... :)