Käyn läpi jonkunlaista muutosprosessia pääni sisällä. Se alkoi jo pari vuotta sitten ja tuntuu jatkuvan aina vaan suurempana. En tiedä onko kyse (surullisen)kuuluisasta keski-iän kriisistä vaiko mistä, mutta jotain tapahtuu ja jatkuvasti. En kuitenkaan suostu kriiseilemään enää aiheesta (niinkuin ehkä tein vuosi sitten?), vaan annan elämän viedä. Niin olen tehnyt lähes koko elämäni ajan ja aina se tie on minut vienyt perille. Ja yleensä myös kohti jotain parempaa ja ihanaa. Oli siis ihan turha yrittää viitoittaa sitä tietä itse liian tarkasti!
Noin vuosi sitten kirjoittamassani tekstissä hapuilin aihetta, mutta olin hakotiellä. Jo silloin kuitenkin mielessäni pyöri lause Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti -kirjasta ja tuo lause on "piinannut" minua koko tämän kehnon vuoden ajan. Piinannut, mutta hyvällä tavalla. En ole ymmärtänyt, mitä se kohdallani tarkoittaa ja olen työstänyt asiaa koko vuoden ajan. Nyt alan vähitellen käsittämään mistä kohdallani on kyse.
En kuitenkaan meinaa sortua samaan virheeseen kuin viime vuonna. En aseta itselleni yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Jatkan onnellista elämääni kuten ennenkin ja luotan siihen, että olen oivaltanut mihin olen matkalla. Ja kuten viime vuonnakin, ajattelen yhä, että päämäärällä ei niinkään ole väliä, matka sinne on se, mikä merkitsee.
Niin, mikä se lause olikaan?
Haluan muuttaa elämääni muuttamatta elämääni.
En ala avaamaan lausetta yhtään, jokainen tulkitkoot sen omalla tavallaan. Joillekin se ei varmastikaan merkitse mitään, toinen saattaa saada siitä saman kipinän kuin minä. Joku tulkitsee lauseen kirjaimellisesti, toinen näkee syvemmälle.
Kaikille teille siellä ruudun takana ihanaa alkavaa vuotta 2017!! Olkoot se onnellinen ja täynnä kaikkea sitä, mikä tekee Sinut onnelliseksi <3
 |
| Kuva täältä |
