MAANISTA TEKEMÄTTÖMYYTTÄ

Hip hei pitkästä aikaa! Kesää on ehtinyt vierähtää vasta muutama viikko ja silti tuntuu siltä, että olen ollut lomalla jo kuukausikaupalla. Tarkoittanee sitä, että olen onnistunut palautumisessa hyvin ja tiedän oikein hyvin, mistä tämä johtuu; siitä, etten ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään!

Seuraan kesäisin ystäviäni ja tuttaviani somessa ihmetyksen vallassa. Tuntuu, että iso osa ihmisistä tekee lomalla koko ajan jotain - joidenkin kohdalla mielessäni on käynyt jopa ajatus, että jatkuva tekeminen on lähes maanista. Ei niin, että olisin nyt ketään arvostelemassa tai kritisoimassa, mutta joillain vain tuntuu olevan virtaa (ja halua) olla jatkuvasti liikkeellä, tekemässä ja kokemassa jotain. Ymmärrän tämän tietyllä tapaa, mutta toisaalta olen aina myös ihan hirveän hämmästynyt. Miten ne jaksavat? Itse kun harrastan lomalla lähes maanisesti tekemättömyyttä 😏

Miehen synttärikakkukin oli tekemättömyyden huipentuma eli koottu valmiista kakkupohjista ja marengeista. Kukaan ei valittanut :)

Herään usein ensimmäisen kerran aamuyöstä ja olen silloin yleensä täynnä virtaa. Virtaa, jonka avulla suunnittelen ja mietin seuraavan päivän tekemisiä. Suunnittelen raivaavani työhuoneen kirjoituspöydän (homma, jota olen nyt suunnitellut jo viime kesästä lähtien...) tai kitkeväni rikkaruohot kukkapenkistä tai lähteväni pojan ja miehen kanssa patikoimaan läheiselle luontopolulle tai uimaan lähijärven rannalle. Jatkan kuitenkin vielä unia, koska eihän kukaan hullu nyt neljän aikaan nouse ylös! Ja niin siinä sitten useimpina päivinä käy, että nukun helposti pitkälle aamupäivään, juon aamukahvia parin tunnin ajan ja siinä alkuiltapäivästä päivitän sitten sen päivän suunnitelmat: jos vaikka lukisi kirjaa...

Pidän lähes maanisesti kiinni tästä oikeudestani olla tekemättä mitään ja onneksi mulla on mies, joka (kaikesta omasta puuhailustaan huolimatta) ei nalkuta mulle asiasta. Myös lapsi rakastaa näitä leppoisia tekemättömyyden päiviä ja toisaalta on jo niin iso, että voi puuhata jotain kavereidensa kanssa niinä päivinä, kun haluaa olla aktiivisempi. Mietin välillä, jäänkö jostain paitsi tämän laiskottelun takia - no varmasti joo, mutta en mistään semmoisesta, mikä aiheuttaisi harmia. Pari kertaa viikossa jonnekin menemistä tai jonkin asian tekemistä riittää mulle oikein hyvin ja koen, että meidän kesä on ihan riittävän täynnä puuhailua. Mutta tapansa ja halunsa kullakin, joku muu varmaan kauhistelee tätä tekemättömyyttä.

Letuissa on ihan kauhea tekeminen - onneksi mies tykkää niiden paistamisesta ❤

Tänä kesänä olen sen verran saanut aikaiseksi, että olen järjestänyt sen täälläkin moneen kertaan mainitun kodinhoitohuoneen (vetkuttelin asiaa noin kolme vuotta ja hommaan meni sitten pari tuntia...). Olin viikon vanhempieni kesäpaikassa auttamassa heitä, siivoamassa, ajamassa nurmikkoa, tekemässä ruokia pakkaseen jne. (sama reissu toistuu kohtapuolin uudestaan). Olemme viettäneet turistipäivän Hämeenlinnassa perheen kanssa ja olen istuttanut perunat, herneet, daaliat ja myskikurpitsan taimia. Niin ja ison määrän kesäkukkia (joista osan olen jo ehtinyt tappaakin). Olen tavannut ystävää ja siskoa. Nämä kaikkihan ovat sitä semmoista "kunnollista" kesätekemistä, semmoista, mistä kehtaa kirjoittaa päivityksen Faceen ja olla ylpeä itsestään, kun sai jotain aikaiseksi.

Se, mikä usein jää kertomatta julkisesti - koska sitä ei lasketa tekemiseksi - on kuitenkin itsensä kanssa oleminen, ne verkkaiset aamukahvihetket, lukemattomat tunnit kirjan kanssa pötkötellen, päiväunet, vaikka on herännyt aamulla vasta klo 11. Kuistin rappusilla istuminen rikkaruohoja tuijottaen niin, että huono omatunto ei huuda olkapäällä. En koe menettäväni mitään, jos vietän kauniin kesäpäivän sisällä kirjan kanssa, koska jokainen tällainen päivä on minulle kuin rahaa pankkiin ensi talvea varten. Iltakävely perheen kanssa kesäkukkia poimimaan on tärkeämpää, kuin Linnanmäen jonoissa seisominen (niin hauskaa kuin se kerran kesässä onkin). Silti huomaan aina elokuussa koulujen alkaessa vähän selitteleväni tätä tekemättömyyttäni, joku ihmeellinen syyllisyys tähän kuitenkin liittyy, vaikka tästä niin suunnattomasti nautinkin. Ihan tyhmää!

En ole myöskään lukenut blogeja (mitä nyt paria läheisintä ❤), enkä näin ollen ole käynyt kommentoimassa kenenkään kesäpuuhia. Välttelen myös uutisia, koska yritän pitää niistä seuraavan maailmantuskan pois mielestäni edes loman aikana. En lue mitään "järkeviä" tai älyllisiä kirjoja, vaan pysyn dekkareissa. Työasiat vilahtavat mielessäni väistämättä aina silloin tällöin, mutta silleen hyvällä tavalla; mieleen tulee joku idea ensi vuoden tunteihin liittyen, mutta ne ideat ovat tulleet ja menneet, koska en ole kirjannut niitä ylös mihinkään. Luotan siihen, että jos idea oli riittävän hyvä, se palaa mieleeni taas elokuussa.

Tätä blogitekstiäkin pyörittelin mielessäni monta päivää ja idea sekä sisältö tuntuivat jotenkin kauhean järkevältä... Hehhee, nyt kun olen saanut nämä sanat naputeltua tänne, vaikuttaa tämä jotenkin ihan tyhjänpäiväiseltä. Missä punainen lanka, missä tekstin idea? Mutta hei, tämä sekavuus sopii hyvin tähän tekemättömyyden teemaan 😃

Millaisen kesän sinä vietät? 

Oletko aktiivinen ja koko ajan liikkeellä vai osaatko olla tekemättä mitään?