YKSI KEITTO JA MONTA SOPPAA

Joulu oli ja meni ja hienosti menikin. Blogi on vielä sen verran alkutaipaleella, että päivityksiä tulee harvakseltaan, eikä Harkitut Herkut vielä elä vuodenaikojen mukaan. Juttujen aiheita on kuitenkin mielessä valtavasti ja nyt kun vuodenvaihteen jälkeen minulla on aikaa paremmin, pitäisi niitä juttuja ruveta myös ilmaantumaan tänne. Olen myös ilmoittautunut valokuvauskurssille, joten kuvien laatukin toivottavasti pian paranee! Vaikka ensimmäisessä postauksessa mainostinkin tämän olevan ruokablogi, niin lukemattomista muista ideoistani päätellen tästä on kyllä tulossa enemmänkin ”sillisalaattiblogi” :) En vielä uskalla käyttää sanaa lifestyleblogi, koska se on omassa mielessäni jotain niin ”oikeaa” bloggaamista – kaikki eniten lukemani blogit ovat nimenomaan lifestyleblogeja. Ehkä joku päivä pääsen itsekin tuohon kategoriaan!? Mutta nyt tuohon otsikon soppaan.

Minulle ruuanlaitto on tapa rentoutua. Jopa rankan työpäivän päätteeksi nautin keittiössä puuhastelusta. Imuroiminen ja pyykinpesu saavat suosiolla jäädä, mutta tunti kokkailua irrottaa minut sopivasti työasioista ja lopputulos on aina palkinto – itse tehty, terveellinen illallinen koko perheelle. Joskus kuitenkin on viikkoja, jolloin tietää tulevansa kotiin monena päivänä niin myöhään, että takuuvarma raivonälkä saa vallan jo kotimatkalla, eikä silloin ole aikaa ruveta vääntämään pannujen ja kauhojen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti on vaan niin väsynyt, että pakkasesta pitää löytyä jotain hyvää nopeasti. Näitä päiviä varten tämä keitto lukemattomine variaatioineen sopii todella hyvin. Teen tätä parin viikon välein ison kattilallisen ja pakastan sitä annosrasioissa. Toimii todella hyvin lounasruokana: ota annos pakkasesta aamulla töihin lähtiessäsi ja anna sulaa työpöydän kulmalla aamupäivän ajan. Mukaan purkillinen raejuustoa ja rasiallinen eiliseltä jäänyttä salaattia (tai jos sitä ei jäänyt, pari tomaattia, pala kurkkua ja puolikas paprika). Yhtään ei haittaa myöskään se, että tämä on terveellistä ja hyvää! 

Ja hei, käy tämä myös niihin kiireettömiin viikonloppuiltoihin, jolloin on aikaa sopan poristessa liedellä vaikka pyöräyttää hyvä leipä keiton lisukkeeksi. Parhaiten tämmöinen tuhti maalaissoppa sopii tietenkin kylmiin ja pimeisiin talvi-iltoihin, joten nyt kun talvi viimein on koittanut (ainakin hetkellisesti), niin keittoja kannattaa ruveta harrastamaan useamminkin. Tämä (ja moni muu keitto) on myös edullinen, joten joulunajan luottokorttivinguttamisen (?) jälkeen lompakkokin tykkää…

Tämän keiton kohdalla ei kukaan kehtaa ottaa kunniaa omiin nimiinsä; linssikeiton reseptejä löytyy lähes jokaisesta ruokablogista ja kasvisruokakirjasta. Mutta niinhän se on nykyjään – en usko, että kukaan enää pystyy keksimään pyörää uudestaan keittiössä! Kaikki ruuat on tehty jo kertaalleen, mutta erilaisia variaatioita perusresepteistä voi kehitellä loputtomiin. Minä lueskelen keittokirjoja ja blogeja lähes päivittäin, mutta harvemmin teen yhtäkään reseptiä suoraan semmoisenaan. Ideat ja ajatukset mauista jäävät muhimaan takaraivoon ja pulpahtelevat sieltä mieleen aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siksi en uskalla esitellä yhtäkään reseptiä ihan täysin omanani. Alunperin sain tämän keiton reseptin siskoltani, jujuna tässä on kaneli. Jokaisella on aina omat variaationsa resepteistä ja niin minäkin olen muokannut siskoni soppaa vaikka kuinka monta kertaa. 

ILONAN LINSSIKEITTO 

1 iso sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

2 dl punaisia linssejä (vihreätkin käyvät, mutta punaisilla tulee mielestäni maukkaampi ja samettisempi maku)

purkki paseerattua tomaattia (yleensä 500g, minulla on tällä kertaa käytössä luomuversio, jossa on 700 g)

suolaa, mustapippuria (mieluiten myllystä)

chiliä (jos tykkäät potkusta)

kanelia (kyllä, trust me!)

2 laakerinlehteä

kananliemikuutio (voit tietenkin käyttää myös kasviskuutiota tai jättää kokonaan pois, jos vierastat niiden käyttöä)

(intiaani)sokeria

vettä

hyvälaatuista oliiviöljyä

 tuoreita yrttejä maun mukaan (minun suosikkejani tässä ovat persilja ja basilika)

Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli. Minä tykkään raastaa valkosipulin, jolloin keittoon ei jää isoja palasia. Kuullota sipuleita runsaassa lorauksessa hyvälaatuista oliiviöljyä. Älä nuukaile öljyn kanssa, se tuo mukavaa täyteläisyyttä lopputulokseen. Ole varovainen, etteivät sipulit ruskistu! Lisää joukkoon ripaus suolaa, muutama kierros mustapippuria ja muutama ”purkinheilautus” chiliä ja kanelia. Näiden määrä on tietenkin taas makuasia, mutta tässä vaiheessa ei kannata innostua liikaa – voit lisätä mausteita myös myöhemmin. Jos ihmettelet kanelia, niin kannattaa kokeilla; se tuo saman makumaailman kuin Garam Masala mausteseos (jota tietenkin voit myös käyttää kanelin sijaan). Kuullota sipuleita edelleen pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät ja luovuttavat makunsa. (Jos haluat tomaattisemman lopputuloksen, lisää pari ruokalusikallista tomaattipyrettä tässä vaiheessa. Muista, että pyre pitää myös aina kypsentää pannulla hetken ajan.) Lisää kiehuvaa vettä noin litra, heitä sekaan laakerilehdet ja liemikuutio ja anna kiehua n. 5 minuuttia. Seuraavaksi paseerattu tomaatti, huuhdo purkinpohja vedellä ja lisää se myös joukkoon. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä mukaan noin ruokalusikallinen sokeria. Itse käytän usein intiaanisokeria, se antaa kivaa paahteista makua keittoon. Sokeria tarvitaan tasapainottamaan (AINA!) tomaatin hapokkuutta! Hunajaakin varmasti voi käyttää, jos karttaa tavallista sokeria, mutta kaikki tomaattikastikkeet tarvitsevat ripauksen makeutta. 

Kiehauta uudestaan ja anna porista miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää huuhdotut linssit, hämmentele hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Käy kurkkaamassa välillä kaipaako vettä (on makuasia kuinka paksusta sopasta tykkää), mutta nyt pitäisi malttaa antaa keiton kypsyä ainakin tunnin verran. Jos lähdet tällä aikaa lenkille, lahjo joku perheenjäsen hämmentämään soppaa välillä! Tunnin kuluttua kannattaa maistella (ennen linssien kunnollista kypsymistä keitto on melko pliisua ja raa’an oloista); pitäisikö jotain maustetta lisätä? Luota omaan makuaistiisi (ja siihen tietoon, miten perheenjäsenesi suhtautuvat mausteisiin)! Eikä haittaa, vaikka keitto jää hellalle yli tunniksi, mitä pidempi aika, sen täyteläisempi maku. Linssit kokevat ihmeellisen makumuodonmuutoksen tuossa ajassa ja tekevät sopasta ihanan pehmeää! 

Silppua joukkoon lopuksi haluamiasi yrttejä kourallinen. Jos et välttele leipää, niin tuore maalaisleipä sopii tämän keiton kanssa todella hyvin. Itse lusikoin joukkoon usein myös raejuustoa, varsinkin jos chiliä on ripsahtanut joukkoon tavallista enemmän.

Yksinkertaista, hyvää ja täyttävää, vai mitä? No, tähänkin kyllästyy, joten nyt ruvetaan varioimaan!

Pelkkiä mausteita muuntelemalla, saat perusreseptistä aikaan lukemattomia eri versioita. Hyvä yhdistelmä on mm. chili, curry ja paprika. Italialainen keittiö on kaikista maailman keittiöistä lähinnä sydäntäni ja olin ihan varma, että kunnon tujaus kuivattuja yrttejä (basilika, timjami, rosmariini) sopisivat tähän todella hyvin, mutta jostain syystä linssit ja yrtit eivät tuottaneet minulle haluttua makunautintoa. Mutta hei, ehkä sinä tykkäät! Kokeile ihmeessä! 

Juureksia kannattaa aina käyttää! Kuullota sipulien kanssa esim. pieneksi kuutioitua porkkanaa ja juuriselleriä. Tai pieneksi silputtua kukkakaalia (okei, se ei ole juures, mutta kuitenkin…). 

Tuhdimman kasvisversion saat lisäämällä linssien kanssa samaan aikaan noin desin härkäpapurouhetta. Vettä tietenkin tarvitaan silloin myös enemmän. Härkäpapu antaa oman jännän vivahteensa keittoon ja lisää myös sen täyttävyyttä ja proteiinipitoisuutta rutkasti! Rouhetta taitaa löytyä nykyjään ihan tavallisista kaupoista, itse tilaan sitä ruokapiiristä, johon kuulun.

Kidneypavut (tai mikseivät myös muutkin pavut) sopivat niille, joiden maha kestää papuja. Perheemme kriittisin ruoka-arvostelija, 8-vuotias nuoriherra, ei suostu papuja yleensä syömään, mutta tämän keiton seassa ne eivät saa osakseen edes kommenttia ”onksmunpakko… no jos mä nyt kaksi syön…”. Ehkä ne hänen mielestään ”kuuluvat” tähän!

Lihaa kaipaaville pekoni sopii tähän keittoon todella hyvin! Silppua alkuvaiheessa sipuleiden joukkoon paketillinen pekonia. Muista kuitenkin paistaa huolellisesti ja pitkään niin, että kaikki rasva sulaa ja pekoni rapsakoituu. Tällöin ei myös tarvitse käyttää öljyä, koska saat tarvittavan rasvan kinkusta. Olen joskus myös käyttänyt parmankinkkua tai serranoa, niissä on vähemmän rasvaa ja maku taas kerran hieman erilainen! Paistettua jauhelihaa voi myös lisätä loppuvaiheessa. Muistathan paistaa jauhelihan loppuun asti! Eli niin kauan, että kaikki neste on haihtunut. Itse jatkan tästä vielä reilusti kunnes lihaan alkaa tulla ihan kunnon paistopintaa, vasta tällöin jauheliha maistuu jollekin! Liha kannattaa myös maustaa kevyesti (suola, pippuri) ennen keittoon lisäämistä.

Paistettuja broilerin suikaleitakin varmasti voisi lisätä. En jostain syystä ole kanakeittojen ystävä, joten en ole tätä kokeillut. Kalaa en ole myöskään tähän reseptiin koskaan ujuttanut, mutta eihän sitä koskaan tiedä! Uskalla kokeilla! Periaatteessa tähän keittoon pystyy ujuttamaan lähes kaikkea.

Mitä vielä? Minkä variaation juuri sinä keksit – ja sen jälkeen esittelet tämän keiton ihan omana linssikeittonasi? Olisi kiva kuulla ideoitanne ja erilaisten kokeilujen lopputuloksia!

Emma <3