SAIRASTUVAN SUPERMÄTTÖSALAATTI

Heippa kaikille!

Ja ihanaa perjantaita, pitkästä aikaa. Blogi rimpuilee muutoksen kourissa, mikä ei kyllä teille vielä näy, koska kaikki myllerrys on tapahtunut so far mun pään sisällä. Isoista jutuista ei ole kyse, mutta ulkoasu ja vähän sisältökin ovat muuttumassa, eikä mulla yksinkertaisesti ole ollut aikaa pyöritellä Bloggerin asetuksia ja päättää, mikä näyttää parhaiten silmää miellyttävältä. Ja mitä sisällön muuttumiseen tulee, se tulee tapahtumaan enemmänkin pikkuhiljaa kuin kertarysäyksellä.

Kun palasin melkein kuukausi sitten (apua, kuinka nopeaan toi aika nykyjään oikein juoksee!) tarkoitus oli kyllä ruveta kirjoittamaan vähän useammin kuin kerran kuussa, mutta tänne iski tietenkin se niin monelle tuttu ja niin kutsumaton vieras eli iso paha syysflunssa. Olen nyt ollut sen kourissa enemmän tai vähemmän täysvaltaisesti viimeiset viikot, enkä kyllä voi vieläkään sanoa olevani täysin tervehtynyt. Nyt kuitenkin vähitellen alkaa tuntumaan siltä, että elämä varmaan jossain vaiheessa taas voittaa ja musta ehkä tulee taas ihan normaali.

Sairaana syöminen on aina vaikeaa. Yleensä ruokahalua ei kauheasti ole, mutta toimiakseen ja parantuakseen ihminen kuitenkin tarvitsee energiaa. Puolustusjärjestelmämme joutuu tekemään hommia ihan tosissaan taudin jyllätessä ja kyllähän sen kaikki ymmärtävät, että työn tekeminen on vaikeaa, jos ei saa polttoainetta. Ongelma on kuitenkin (useimmilla) se, että mitään ei oikein tee mieli tai jos tekee, niin ei ainakaan mitään terveellistä ja optimaalista ruokaa. Vaikka sosiaalinen media pursuaakin näin syksyllä flunssaisten ihmisten postaamia kuvia inkivääri-sitruuna-chlorella -shoteista ja kvinoa-lehtikaali -salaateista, niin rohkenen väittää, että aika moni tekee kuin minä: kömpii peiton alle syömään levyn suklaata, simahtaa sen aikaansaaman sokerihumalan takia ja herää kolmen tunnin kuluttua vain todetakseen, että olo on edelleen ihan kamala - ja vieläpä pahempi, koska nyt on päällä sokerikrapula. Ei fiksua, ei tietenkään. Mutta voi, niin inhimillistä!

Tässä yksi mun synkistä, tarkasti varjelluista salaisuuksista: mun tekee aina sairaana mieli niitä roiskeläppäpitsoja. Jep, just näitä! En tajua mistä tämä himo tulee, koska en oikeasti tykkää niistä, enkä normaalisti syö niitä koskaan. Meiltä on onneksi lähimpään kauppaan sen verran pitkä matka, että en alkuviikon sairaslomalla jaksanut lähteä ajamaan roiskeläppiä hakemaan, mutta jotain mättöruokaa teki kuitenkin mieli. Aloin penkomaan kaappeja ja pakastinta ja ilokseni huomasin, että meiltä löytyi ainekset Taco-salaattiin. Jihuuuuu!!!!! Ei tuo nyt mikään terveysruoka todellakaan ollut, mutta olihan siinä sentään mukana se salaatti -osuus... :) Ja jestas, että oli hyvää. Voimakkaat maut tunkivat läpi niin, että flunssasta turtunut makuaisti sai töitä, maha tuli täyteen, mättö-halut tulivat tyydytettyä ja - salaatin ansiota tai ei - niin tuon jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa paranemaan. "Pakollisen" suklaahumalankin sain aikaiseksi, koska syysloman Tukholman reissulta (ihana Östermalm - suosittelen, jos et ole vielä Tukholmassa eksynyt tuolle alueelle) oli vielä jäljellä vähän karkkia.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin Taco-salaatista, ohje löytyy TÄÄLTÄ. Tällä kertaa kaapeista ei löytynyt kanaa, mutta löysin pakkasesta itse tehtyjä lihapullia. Sulatin ne, pilkoin palasiksi ja sekoitin joukkoon reilusti Taco-kastiketta. Joukkoon vielä vähän lisää chiliä, koska makuaisti oli lomalla. Ohje siis on yksinkertaisuudessaan tämä: tee lautasen pohjalle salaattipohja (mulla tällä kertaa cosmopolitan-salaatti, paprika, punasipuli, aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna). Murustele päälle fetaa, lisää lihapulla-tacokastike -seos ja reilusti murusteltuja nachoja. Oheen (tai salaatin sekaan) avocadoa. Pienestä sitä ihminen tulee onnelliseksi :)

Tässä vielä raikas ja terveellinen supersalaatti...

... ja tässä salaatti muuntuneena supermätöksi :)

Lokakuu vetelee viimeisiään ja kohta siirrytään marraskuuhun. Väkisinkin mieleen hiipii synkkiä ajatuksia kolmen kuukauden pimeydestä ja loputtomasta räntäsateesta. Hei, koitetaan tsempata ja pitää ajatukset siellä positiivisen puolella! Olin jo sairastaessani (sokerihumalahuuruissani) ehtinyt päättää, että marraskuu tulee olemaan sokeriton ja kuinka ollakaan törmäsin samaan aiheeseen tosi kivassa blogissa, jonka löysin tuntitolkulla tablettia sängynpohjalla selaillessani. Anna Saivosalmen ihanassa blogissa ryhdytään viettämään "marraskuuta ilman makeaa" ja samassa haasteessa olen tällä ilmoituksella mukana myös minä. Miten on - kuinka moni teistä lähtee mukaan? Ihan varmasti tekee hyvää mielelle ja keholle! Mulla ainakin tulee olemaan todella vaikeaa, tämä syksy on ollut pahin naismuistiin nimenomaan herkkurintamalla. Mutta olen päättänyt voittaa sokerimörön ja toivotan tervetulleeksi kaiken vertaistuen ja hyvät vinkit sen taltuttamiseen!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille. Kurkkasin juuri Bloggerin lukijatilastoja ja mieltä lämmitti se, että sivulla on tästä pitkästä hiljaisuudesta huolimatta kuitenkin vierailtu aika usein. Ihanat te <3 Lupaan ruveta taas aktiivisemmin kirjoittamaan. Pus!

Emma