Vuoden ensimmäinen päivä on mulle perinteisesti aina ollut edeltävän vuoden viimeinen :) Tammikuihin on aina enemmän tai vähemmän liittynyt erilaisia lupauksia ja päätöksiä, mutta ne saavat vielä tämän päivän odottaa. Laihdutuskuurit, elämäntapamuutokset, tipattomat, liikunnan aloittamiset, kaikki ne yleiset tammikuun jutut olen minäkin joskus nuorempana aloittanut, mutta aina vasta 2.1. Tänään on aina ollut vielä aika lörsötä, vetelehtiä, herkutella ja hyvällä omallatunnolla.
Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, en meinaa tälle vuodelle asettaa yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tapoja voisi parantaa tai pyrkiä muutokseen. Mulla on yksi selkeä muutos tiedossa tämän vuoden alkuun ja se on sokerista irrottautuminen. En ole koskaan ollut kauhean paha sokeriaddikti, mutta viime syksynä (oikeastaan koko viime vuoden ajan enemmän tai vähemmän) sokeri sai minusta semmoisen niskalenkin, että olen taipunut sen edessä. Yleensä ehdottomuudet eivät ole mua varten missään asiassa, mutta tämä sokerihomma on selvästi joko tai -juttu. Aluksi siitä on päästävä 100 % eroon, sitten joskus myöhemmin voin taas yrittää kohtuukäyttöä, mikä multa on aikaisemminkin onnistunut. Yritin irrottautumista jo marraskuussa, mutta kestin surkeat kaksi päivää... Tammikuussa mun on tarkoitus kokeilla erilaisia sokerittomia jälkiruokaherkkuja, niistä sitten myöhemmin sitä mukaa kun niitä valmistuu (tunnisteella "sokeriton").
Mutta koska tänään on vielä viime vuosi, meillä herkuteltiin pannukakulla :) Meidän suunnalla oli pitkästä aikaa upea sää, joten lähdimme pitkälle Pokemon-lenkille, minkä jälkeen päiväsauna ja pannukakku. Ja sitten luonnollisesti päikkärit! Varsinainen neljän peen päivä :)
Kukaan ei tehnyt parempaa pannukakkua kuin isoäitini, en minäkään. Tällä perusreseptillä tulee kuitenkin lähes yhtä hyvää, kunhan pannukakun malttaa antaa kypsyä riittävän pitkään. Uunipellin voiteleminen voilla on myös tärkeä juttu, jos haluaa pannukakkuunsa rapean ja tummuneen, lähestulkoon palaneen, reunan. Kulmapalat ovat ihan parhaita! Varaan ne aina itselleni vedoten kokin oikeuksiin :) Jos et ole vielä kokeillut vaniljasokeria ja kardemummaa pannukakkuun, kokeile ihmeessä!
En tykkää äklömakeista hilloista, joten sekoitin valmiin mansikkahillon sekaan kohmeisia pakastemansikoita. Miehet halusivat vielä kermavaahtoakin annoksensa kruunuksi, mutta se ei ole mua varten. En yleensä koskaan juo maitoa, mutta pannukakun kanssa on saatava jääkylmää rasvatonta maitoa. Jäähdytän lasin aina etukäteen pakastimessa, jotta maito pysyy kylmänä koko herkuttelun ajan.
Perinteinen pannukakku
3 kananmunaa
7,5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2-3 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa
100 g sulatettua voita + uunipellin voitelemiseen
Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita muna-maitoseokseen. Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi.
Säädä uuni 225 asteeseen. Sulata voi ja sekoita taikinaan. Voitele uunipelti voilla (huolehdi, että varsinkin kulmiin tulee riittävästi) ja kaada taikina pellille.
Paista uunissa 30 - 45 minuuttia. Aika vaihtelee uunin mukaan, tarkkaile pannukakkua kypsentämisen aikana. Anna kypsyä, kunnes melko tumma, lähes kärtsännyt reunoilta. Nosta pelti uunista ja anna vetäytyä n. 15 minuuttia. Tarjoa haluamasi hillon ja jääkylmän maidon kanssa.
Vuoden 2016 herkuttelut, ne olivat nyt tässä. Kiitos ja näkemiin sokeri, tavataan taas joku päivä. Veikkaan, että mulle tulee ensin ikävä, mutta koitetaan kestää!
Meillä ruvetaan nyt katsomaan Hobitti-trilogian ensimmäistä osaa. Taru Sormusten Herrasta on ollut mulle yksi järisyttävimpiä lukukokemuksia koskaan ja tarkoituksena on vähitellen alkaa ujuttamaan tuota nuorta herraa (ja vanhempaa myös) kohti sitä maailmaa. En ole itsekään nähnyt Hobitti-elokuvia, joten mielenkiintoisia ja kivoja tunteja edessä.
 |
| Kuva täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!