JUMISSA

Mikä siinä onkin, että tämän unohtaa joka vuosi. Aina näihin aikoihin sitä ihmettelee, että mistä tämä jumi johtuu; mitään ei saa aikaiseksi, on ihan lukossa kaiken tekemisen suhteen (siis normaaliakin enemmän), kaikki jotenkin nyppii ja ottaa aivoon, vaikka kaikki on ihan hyvin. Varsinkin se on enemmän kuin hyvin, että vihdoinkin on valoisaa... ja sitten sen muistaa! Ai niin, siitähän se johtuu: aivot nyrjähti taas kerran tästä lisääntyneestä valon määrästä!

Ihan kuin mulla mitään omia kuvia tämän jumin aikana tulisi otettua... kuva täältä

Kirjoitin tästä näköjään aika lailla tasan vuosi sitten täällä. Sama juttu tänä vuonna, vaikka vähän helpompana ja tähän veikkaan syyksi estrogeenihoitoa, joka selvästi on vienyt pahimman terän kaikilta mahdollisilta v***ksen aiheilta. On vaan harmittanut jo monta päivää se, että olisi vaikka mitä, mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi... Mulla kun on yleensä tapana, että jokainen postaus on kilometrin mittainen meganovelli, niin tuntuu hassulta vain käväistä täällä. Päätin kuitenkin tänään kotiin ajaessani, että koitan harjoittaa itseäni tekemään myös näitä lyhyempiä piipahduksia täällä blogin puolella. Niin että tässä sitä nyt piipahdettiin ja kerrottiin teille, että jumissa ollaan. Ei tule tämän enempää juttua tällä kertaa. Haha, olipa mielenkiintoinen postaus 😁

Mites te muut? Iskeekö valoahdistus näin maaliskuussa? 

Miten selviät siitä vai sinnitteletkö vaan päivä kerrallaan eteenpän muistaen, että kohta tämä menee ohi?