Kuten kaikki muutkin, olin alkujärkytyksen aikoihin ihan onnessani siitä, että onneksi sentään on kevät! Että miettikää, miten kamalaa tämä olisi, jos olisi marraskuu (tai tänä talvena marras-helmikuu). Nyt olen kuitenkin tullut ihan toisiin ajatuksiin!
Vähitellen kauniiden kevätpäivien aikana olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä oli kaikista paskin aika pandemian iskeä meihin! Kevät on uuden alkua, ulkoilua, iloa ja riehakkuutta, vappua ja grillikauden avajaisia, leskenlehtien aikaa ja odotusta kesästä. Ei tätä s***nan koneella istumista ja päivästä toiseen masentumista.
Mun on pakko olla tavoitettavissa koulupäivän aikana ja lisäksi päivistä kuluu tuntitolkulla uudenlaisen opetuksen toteuttamiseen ja suunnitteluun. Koko päivän ulkona paistaa aurinko ja häikäisee myös suoraan läppärin näytölle (ei, en vaihda paikkaa, koska tämä on paras paikka tehdä töitä). Jos päivällä käy 15 minuutin lenkillä, Wilmaan ja kaikkiin mahdollisiin muihinkin kanaviin on tullut vähintään kahdeksan uutta viestiä tai vaatimusta. Puhumattakaan siitä, että myöhästyy omalta Teams-oppitunniltaan. Ikkunoiden likaisuuden näkee jatkuvasti, kuten myös sentin paksuutta lähentelevät pölykerrokset kaikilla pinnoilla. Tarkoitan siis kaikilla - myös kaikki työvaatteet ovat jo tässä vaiheessa hautautuneet pölyn peittoon. Silloin harvoin, kun uskallan katsoa ulos ikkunasta, näen puoli hehtaaria haravoimatonta pihaa. Sitä pihaa, jonka kunnostamiseen ja laittamiseen olen säästänyt nyt pari vuotta rahaa, mutta se olisi vaatinut just nyt keväällä paljon itse tekemistä.
Illalla, kun 10-12 tunnin läppäriajan jälkeen, jonkun muun äidin tekemää ruokaa syötyään, rojahtaa sängylle selaamaan Korona-uutisia, miettii kuumeisesti, mitä kaikkea tänäänkin olisi pitänyt ja voinut tehdä - koska kevät.
Ajatelkaa nyt, jos olisi marraskuu! Kaikkia vituttaa tämä tilanne muutenkin, joten ihan sama, jos olisi vielä pimeää ja sadettakin tähän päälle. Eipähän ainakaan olisi huono omatunto kaikesta siitä, mitä ei ole tehnyt, vaikka on päivän aikana jo tehnyt kaikkensa.
p.s. anteeksi tämä kauhea valittaminen, nyt oli vaan pakko!
p.p.s. blogiin tuli uusi tunniste: vali-vali!
tavallaan ymmärrän vali-valin, mutta sittenkin: mieluummin maalis- kuin marraskuu! (en kyllä pysty vihaamaan tätä postausta, vaikka yritänkin, onhan sulla ihan selvät perustelut)
VastaaPoistaTiedän että marraskuussa olisin eksponentiaalisen ahdistunut, masentunut ja huolissani verrattuna tämänhetkiseen. Ja siksi valitsen mieluummin kevään.
Toki mulla vaikuttaa tilanteeseen myös se, että tupaten täysi työkalenteri tyhjeni kertarykäisyllä, olen saanut terveellistä välimatkaa jo pitkään kipuilleeseen työyhteisöömme ja muuta sellaista, jotka ihan oikeasti ovat keventäneet minun arkeani.
Ja tietysti myös se, että kerrostaloasukkina mulla ei ole pihanhoidollisia eikä mitään muitakaan ulkoilupaineita, kunhan tähyilen upeita auringonlaskuja parvekkeelta, ei grillailu- eikä skumppapaineita myöskään :)
niin että mun näkökulmasta lukittautunut marraskuu olisi todellinen vali-vali: kun jo normaalioloissa ahdistun, masennun ja muutun sohvanmuotoiseksi...en uskalla edes ajatella mitä se olisi ollutkaan.
Nyt on illoissa ja aamuissa valoa.
Anteeksanteeksanteeks, etten ole vastannut! Taisin käydä vähän pohjamudissa viime viikolla ja olen nyt keräillyt itseäni pääsiäisloman aikana. Ihme ja kumma, jopa onnistuin siinä - en enää toivo, että olisi marraskuu, en todellakaan :) Sain jopa aloitettua pihan pienimuotoisen rapsuttelun, joka tosin nyt taas hetkeksi keskeytyi, kun tulee lunta. On tämä kyllä vuosi!
PoistaMukavaa huhtikuista työviikon alkua, toivottavasti siellä aurinko paistaa!
Minä en ainakaan vihaa tätä postausta, joka sai ajattelemaan asiaa tosiaan siltä kantilta, mitä kaikkea nyt jää väliin verrattuna siihen, mitä marraskuussa jäisi (ei juuri mitään). Mutta itseni tuntien tiedän kuitenkin, että vaikka en sitä tietoisesti ajattele ja koitan välillä pullikoida asiaa vastaankin, niin mun mielialaan vaikuttaa auringonvalo tai sen puute ihan todella paljon. Ulkoilua ei haittaa, oli keli mikä hyvänsä, koska mulla on vaatekaapissa kaikkiin mahdollisiin keleihin sopivat varusteet, joten ei jää niistä kiinni, mutta jos aamulla verhojen välistä paistaa aurinko, mieliala on ainakin hetken korkealla ja toiveikas. Mutta jos sataa räntää ja on sysipimeää tai harmaata, olen alamaissa vaikken haluaisikaan.
VastaaPoistaTällä hetkellä mua ahdistaa ajatus siitä, että pääsiäisenä pitäisi (muka) tehdä jotain tavallista parempaa ruokaa (jota sitten söisin yksinäni, koska mies jatkaa elämistään leivällä) ja jota varten pitäisi venyä ruokakauppaan. Ei huvita kumpikaan. Sen enempää kuin siivous, mutta silti toivoisin, että siivotun kodin pöydässä olisi kukkia, kaunis kattaus ja ihanaa, värikästä sapuskaa (á la Kape Aihinen <3).
Koitetaan kestää Emma <3.
Annukalle myös anteeksanteeksanteeks, etten ole vastannut! Kuten tuossa yllä jo Marikalle vastasin, niin nyt on jo paremmin - oli aikamoinen aallonpohjassa käväisy viime viikolla. Ja en siis todellakaan toivo enää, että olisi marraskuu - onhan tämä valo (ja haha, valkoinen maisema :D) tietenkin sata kertaa parempi vaihtoehto. Pihankin kimppuun jaksoin viikonloppuna käydä ja nyt olen jopa pienimuotoisesti ehkä vähän innostunut siitä. Kyl tää tästä!
PoistaToivon mukaan aurinkoista työviikkoa sinne suuntaan!