perjantai 24. heinäkuuta 2020

ORASTAVAA MUNAKOISORAKKAUTTA

Ennen kuin käyn käsiksi munakoisoon, kysymys kuvan kirjaan liittyen. Eli metsästän maanisesti tuota Satu Koiviston Gastronaatti -kirjaa, joka on loppu kustantamolta, enkä ole sitä löytänyt mistään käytettynäkään. Ajattelin nyt kokeilla tätä kautta: jos joku teistä lukijoista olisi valmis myymään kyseisen kirjan mulle, maksan siitä ilomielin täyden hinnan (ja postimaksut tietenkin myös) vaikka kirja olisi kuinka kulunut tai hiirenkorvilla. Jos olet valmis tekemään kaupat, laitathan yhteystietosi ja pankkitilin numeron blogin sähköpostiin! Ja jos nyt sattuisi käymään näin hyvä tuuri, niin mainitsethan tästä tuolla kommenttipuolella, koska en kauhean säännöllisesti käy blogin sähköpostia lukemassa!


Mutta sitten munakoison kimppuun! Mulla on ollut jo useamman vuoden tarkoituksena selättää munakoiso, mutta vasta tänä kesänä olemme vihdoin ja viimein tehneet tuttavuutta. En oikein tiedä, mistä moinen lähes fanaattinen kiinnostus on kummunnut. Kyse ei ainakaan ole siitä, että olisin koskaan syönyt hyvää munakoisoruokaa - päinvastoin, kaikki kokemukset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Ehkä kyse on tuosta ihastuttavasta ulkonäöstä tai sitten nimestä, jotenkin rakastan sanaa munakoiso. Pienestä uhmastakin on varmaan kyse, en oikein tykkää, että on joku raaka-aine, jonka käsittelyä en hallitse. Ja lisäksi nykyisenä vegeilyn aikana munakoiso putkahtaa esiin resepteissä paljon useammin, kuin muinoin, jolloin se löytyi lähinnä Moussakan, Ratatouillen tai Pasta alla Norman raaka-aineluettelosta.


Ensimmäinen kosketus munakoisoon tänä kesänä oli melko kuumottava ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sytytin meidän grillin tuleen grillatessani munakoisoviipaleita!! Munakoison valmistamisessa runsas öljymäärä - ja nyt puhutaan siis todella runsaasta - on ihan ehdoton onnistumisen edellytys ja minähän sitten lotrasin sen öljyn kanssa ihan kunnolla... Iso osa viipaleista paloi karrelle, mutta ne muutama, jotka selvisivät liekkimerestä, olivat niin herkullisia, että tajusin heti olevani munakoison kaveri. Noh, grillissä en enää sitä uskalla valmistaa, mutta olen harjoitellut nyt muutaman kerran paistinpannun kanssa. (Juu ja grilli saatiin sammumaan ihan vaan sulkemalla kaasu ja miehen puhaltelulla, jos joku jäi asiaa miettimään!)

Eli kuten sanottua - munakoiso tarvitsee ihan hirveän määrän öljyä. Siis järkyttävän paljon, niin että usko on jossain vaiheessa koetuksella, että onko tässä mitään järkeä... Olen kuitenkin huomannut, että ihan loppuvaiheessa, kun koisopalat alkavat olla valmiita, ne "sylkevät" ylimääräisen öljyn takaisin pannulle. Olenkin valuttanut valmiin mössön (koska mössöksi se menee väkisinkin) siivilässä, joten lopullinen annos ei suinkaan ui öljyssä. Ja ne jotka nyt miettivät terveellisyyttä, niin kysehän on oliiviöljystä, jonka käyttö ei ole terveydelle haitallista, vaan suorastaan terveysteko!


Yksinkertaisin ja helpoin tapa valmistaa munakoisoa on varmasti uunissa, mutta siinä mulla on vielä säätäminen kesken, joten kerron nyt pannulla valmistamisesta. Tärkeintä on muistaa kaksi asiaa: tarvitset runsaasti oliiviöljyä ja runsaasti aikaa! Nykyisiä munakoisoja ei tarvitse itkettää, joten homma etenee hyvin simppelisti. Kuutioi (tai halutessasi viipaloi) munakoiso n. 2x2 cm:n kuutioiksi ja laita kuutiot vuokaan. Lorota päälle öljyä runsaasti, sekoittele ja anna öljyn imeytyä hetken aikaa. Näet ihan silmissä, miten koisopalat imevät öljyn itseensä, lisää öljyä, jos siltä tuntuu. Monessa ohjeessa kehotetaan lisäämään suolaa kevyesti jo tässä vaiheessa, mutta vahingosta viisastuneena minä en laita suolaa vielä. Munakoison maku on sen verran herkkä ja mieto, että suolaa tulee helposti lisättyä liikaa (näin siis kävi kerran) ja koko herkku on silloin pilalla. Kuumenna pannulla reilu loraus öljyä ja kaada munakoisot pannulle. Anna pinnan ruskistua hieman ja laske lämpö. Tässä vaiheessa munakoisot näyttävät tältä:


Aikaisemmin olen lisännyt kuutiot tässä vaiheessa Ratatouillen tai Pasta alla Norman kastikkeeseen kypsymään. EI EI EI EI ja vielä kerran EI. Lopputulos on tällöin inhan kitkerä ja outo. Nyt se kypsyttely vasta alkaa. En osaa ihan tarkkaa aikaa sanoa, mutta kuutioita pitää kypsentää ja sekoitella vähintään puolen tunnin ajan (jopa 45 min) vielä tästä eteenpäin, kunnes ne kokevat täydellisen muodonmuutoksen. Lisää välillä öljyä ja sitten vielä vähän lisää (äläkä kauhistele öljyn määrää). Valitettavasti mulla ei ole lopputuloksesta kuvaa, mutta kauniin vihertävät kuutiot muuttuvat lopuksi ruskeaksi, jopa hieman vastenmielisen näköiseksi mössöksi. Vasta loppuvaiheessa kannattaa lisätä ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä, maistaa (varo kuumaa öljyä!!) ja lisätä suolaa tarvittaessa ja/tai jatkaa paistamista vielä jonkin aikaa. "Yli" tämä menee joka tapauksessa, joten liian pitkään et voi munakoisoa kypsytellä. Ja kuten sanottua, loppuvaiheessa ylimääräinen öljy puskee munakoisoista ulos. Kippaa valmiit kuutiot siivilään ja anna liikojen öljyjen valua pois.

Näitä valmiita kuutioita (eli siis mössöä) olen syönyt ihan semmoisenaan esim. uunissa kypsennettyjen broilerinpalojen kanssa. Nam! Yksi kesän parhaista ruokahetkistä oli itse tehty vege-pizza, missä oli täytteenä munakoisoa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, kapriksia ja päällä mozzarellaa. Toisella pellillä korvasin tomaatit paprikalla, mikä sekin oli ihan loistava makuyhdistelmä. Meillä on aina pizza-perjantaisin yksi lihaversio (teinin kinkku-salami) ja yksi vegeversio ja tämä munakoiso-pizza jäi kyllä listalle pysyvästi.

Pinnalla silputtuna valkosipulin varsia (basilikan lisäksi), olipa muuten tosi kiva lisä pizzaan!
Toinen huippuhetki koettiin munakoiso-hasselpähkinäpastan parissa, ohje löytyy Hanna G:n blogista täältä. Alkuperäisessä ohjeessa munakoiso kypsennetään viipaleina, minä tein tämänkin kuutioina, jotka sekoitin uunissa paahdettujen tomaattien kanssa yhdeksi möhnäksi. Paras ystäväni oli meillä syömässä tätä ja totesimme yhteen ääneen tämän olleen yksi parhaista ruuista, mitä ikinä olin tehnyt! Kaikki kunnia tästä kuuluu tietenkin reseptin kehittäjälle Hannalle!



Ja vielä kerran muistutus: löträä oliiviöljyn kanssa niin, että hirvittää ja paista munakoisoja mahdollisimman pitkään!

Vielä en ole ehtinyt muita munakoisoruokia tehdä, mutta ihan varmasti jo pariin otteeseen mainitsemani Pasta alla Norma nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun olen keksinyt oikean tavan käsitellä munakoisoa. Tuossakin ohjeessa viipaleet vain "paistetaan kauniin värisiksi ja kypsiksi", itse meinaan kyllä aina ja ikuisesti noudattaa pitkän paistamisen ohjetta! Ja kunhan syksy ja tuhdimpien uuniruokien aika taas koittaa, täytyy vissiin kokeilla myös Moussakan tekemistä. Minä en ole koskaan käynyt Kreikassa, joten aidosta versiosta mulla ei ole hajuakaan! Tänä kesänä mulla oli suunnitelmissa lähteä teinin kanssa kahdestaan Kreikkaan heti koulujen loputtua viikon hotelli-uima-allas-ruoka -lomalle, mutta sattuneesta syystä tuo reissu jäi tekemättä. Saas nähdä tuleeko se koskaan toteutumaan, ainakin tällä hetkellä ajatus matkustamisesta tuntuu niin kaukaiselta ja jopa absurdilta, että en osaa edes miettiä reissua ensi kesälle.

Ups, meinasin ruveta kirjoittamaan Koronasta ja ensi syksystä, mutta enpä taida tällä kertaa viitsiä. Aihe pyörii mielessä tosi paljon, kuten myös kiivas odotus töihin paluusta ja nimenomaan lähiopetuksen pariin. Mutta siirrän tämän aiheen pohdinnan myöhempään ja alan valmistelemaan illan nacho-peltiä. Tänään on kylmä ja sateinen päivä, joten tuommoinen tuhti ja tulinen ruoka sopii oikein hyvin.

Mitä mieltä munakoisosta, peukku ylös vai alas?
Onko sulla joku erikoishyvä munakoisoresepti, jonka haluaisit jakaa?

7 kommenttia:

  1. Kiva, että olet ystävystynyt munakoison kanssa. :-) Omasta puolestani täytyy sanoa, että peukku alas. Olen luopunut toivosta munakoison suhteen, sillä munakoso ei vain ole minusta hyvää, vaikka sen valmistaisi miten. Öljyn kanssa lutraaminenkaan ei oikein innosta, joten tämäkään ei ole ratkaisu.

    Oikeastaan täytyy tarkentaa, että en tykkää tuosta isosta munakoisosta, sillä pikkumunakoisot (eism. sellaiset intialaiset pienet pyöreät violetit) ovat sitten taas oikein herkkua esim. pähkinä-kookos-jne. -tahnalla täytettyinä.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs näytä osaavan edes kirjoittaa munakoisoa oikein. :-D

      Poista
    2. Sorry, kun vastaamisessa on kestänyt - tuntuu tämä koneen avaaminen lomalla vaativan aina useamman päivän suunnittelun :D Mielenkiintoiselta kuulostaa noio pikkumunakoisot! Oletko niitä nähnyt koskaan täällä? Ja olisi toki kiinnostava kuulla, minkälainen toi tahnaohje on, josko sitä voisi soveltaa isojenkin kanssa?

      Kivaa heinäkuun loppua, minä täällä jo kovasti odotan töiden alkamista :D

      Poista
  2. Pitääpä käydä katsomassa tuon munakoisopastan ohje ja testata sitä. Munakoiso on kyllä yksi mun herkuista. Teen tosi usein uunissa munakoisoa seuraavasti, käytän mieluummin niitä japanilaisia pitkulaisia ohuita munakoisoja tähän, mutta jos sellaista ei ole käsillä niin tavallinenkin on oikein makoisa.

    Leikkaan kapeat munakoisot vinosti noin 1,5 cm:n viipaleiksi, tai ison munakoison pitkittäin puoliksi ja sen vielä pitkittäin puoliksi ja sen jälkeen sivuttain 1,5 cm:n paloiksi. Tämän jälkeen murskaan päälle ainakin 2 valkosipulin kynttä, lorautan 2 rkl tai enemmän oliiviöljyä ja sitten suolaa sekä pippuria (ja ehkä chiliä). Sitten sekoitus ja asettelu leivinpaperille vierekkäin. Uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia ja sitten ei kun herkuttelemaan. Yksi munakoiso menee pellilliselle ja söisin sen aina ihan itse. Eli jos muitakin syöjiä on, niin laitan sitten kaksi pellillistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin itse seuraavaksi paneutua tähän uuniohjeeseen, kuulostaa niin hyvältä ja helppous myös houkuttaa. Ja täytyy myös ruveta pitämään silmällä noita muitakin lajikkeita, en ole nähnyt kuin niitä ihan perinteisiä, mutta enpä toisaalta ole pitänyt silmiäni auki munakoiso-osastolla tähän mennessä :)

      Kiitos ohjeesta ja kivaa heinäkuun loppua!

      Poista
  3. Gastronaatti-kirjaa kannattaa kysyä tekijältä suoraan! Taisi olla miehensä Isyyspakkaus-blogissa ennen joulua jokin erä suoraan myynnissä, mutten ole ihan varma.

    Munakoiso on kyllä hyvää! Olen tehnyt sitä tavallista 'melanzane di parmigiana' -vuokaa vaikka kuinka usein ja erilaisin ohjein ja aina on onnistunut todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, laitoinkin jo tekijälle Instassa viestin alkukesästä, mutta hänellä ei kuulemma enää ole niitä varastossa itselläkään.

      Hei, miten mä olenkin unohtanut ton melanzane di parmigianan, kiitos muistutuksesta! Sitäkin ohjetta olen usein lueskellut ja harmitellut, että "en varmaan tykkää tästä, koska en tykkää munakoisosta" :D

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!