SINNE MENI!

Hohhoijaa, kaikki varmaan ovat kokeneet sen hetken, kun onnistuu sössimään tietokoneella jotain ja hävittämään jonkun tärkeän tiedoston tai kuvan. Tai useampiakin. Joo, minä myös ja nyt tänä aamuna tein ihan uuden ennätyksen ja aluevaltauksen tässä sössimishommassa ja deletoin täältä eilen illalla kirjoittamani ja jo julkaisemani jutun! Ai että ottaa nuppiin, sinne meni suurin osa postauksesta taivaan tuuliin!

Mähän olen aikamoinen kielipoliisi oman tekstini suhteen. Vaikka kirjoitan usein ihan tarkoituksella puhekielellä ja käytän kieliopillisesti ei niin oikeita rakenteita, nekin ovat aina tarkkaan harkittuja juttuja. Tykkään pyöritellä ja muokata omaa tekstiäni pitkään, ennen kuin julkaisen sen ja muokkaan usein jo valmista tekstiä vielä kertaalleen luonnospuolella. Joskus harvoin teen pieniä muutoksia vielä julkaisemisen jälkeenkin. Eilen illalla lukaisin jutun läpi vielä julkaisemisen jälkeen ja huomasin siinä pari semmoista rakenteellista mokaa, joiden takia kirjoittamani ei auennut lukijalle niin, kuin sen oli tarkoitus aueta. En enää illalla jaksanut palata tekstiin, joten päätin tänä aamuna tehdä tarvittavat pari pientä muutosta. No tulikin sitten vähän isompi muutos, kun onnistuin tosiaan hävittämään suurimman osan tekstistä...

Se mitä ei ole tullut aikaisemmin mainittua on, että mulla on aika paha luki- ja hahmotushäiriö. Mitään diagnoosia ei ole koskaan tehty, mutta veikkaan sen olevan virallisesti jonkinlaista sanasokeutta. Siksi oikoluen aina kaiken kirjoittamani wordin puolella: copypeistaan tekstin täältä Bloggerista, siirrän wordin puolelle ja annan tietokoneen löytää sitten kaikki kirjoitusvirheet. Valikoin virheistä ne, jotka pitää oikeasti korjata ja ne, jotka saavat jäädä ja palaan sitten Bloggerin puolelle tekemään tarvittavat korjaukset. Pitkä tarina lyhyesti: sähelsin, hävitin tekstin täältä Bloggerista, hätäännyin ja sähelsin - ja hävitin sen myös wordin puolelta. Mitä siis tästä opimme? Hitto, sen minkä kaikki tietävät jo valmiiksi: älä sähellä, äläkä missään tapauksessa ala panikoimaan, jos jotain menee pieleen.

No, näin nyt pääsi käymään ja asiaa on ihan turha harmitella, kun vahinko on jo tapahtunut. Enkä kyllä ala kirjoittamaan tekstiä enää uudestaan, ainakaan nyt. Saatan palata aiheeseen uudestaan myöhemmin, mutta jos nyt kirjoittaisin jutun uudestaan, siinä olisi vain osa siitä, mitä yritin eilen sanoa. Aiheena oli motivaatio, mistä ja miten se muodostuu ja miten sen saisi heräämään. Ehkä joku teistä ehti lukea tekstin eilen illalla tai tänä aamuna? Vaikka kyse ei nyt tietenkään ollut mistään suuresta eurooppalaisesta romaanista, harmittaa tietenkin ihan älyttömästi.

Eilisen postauksen alku kuitenkin säästyi, joten julkaisen sen nyt tähän loppuun, koska siinä oli vinkki ihan superhyvästä reseptistä. Kuvat myöskin tietenkin ovat tallessa, joten ne saan mukaan myös.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *  * *

Mä rakastan salaliittoteorioita! Tiedättehän, niitä "kuussa ei olla käyty" -juttuja, jotka on ihan foliohattutouhua, mutta kun niitä rupeaa lukemaan, niin ne tempaisevat mukaansa ja hetken kuluttua sitä huomaa itsekin miettivänsä jotain Amerikan lipun sojottamista väärään suuntaan Kuun pinnalla. Eksyttiin kerran opiskelijoiden kanssa just noille kuuhullujen nettisivuille ja meillä meni loppujen lopuksi koko tunti siihen, kun lueskeltiin ja naureskeltiin niitä juttuja.

Salaliitot voi olla myös sellaisia positiivisia juttuja; että joku jossain seuraa sua ja auttaa sitten aina oikealla hetkellä. Vai miten muuten selitätte sen, että juuri kun olin torstaina ostanut kaupasta kuhafileitä ja piparjuurta ajatuksena tehdä niistä epämääräisesti jotain perjantai-iltana, niin samana päivänä ilmestyneessä Glorian ruoka & viini -lehdessä oli resepti sekä kuharulliin että piparjuurikasviksiin?? Niih, siinä teille salaliittoa parhaimmillaan hyvä herrasväki! Siellä ne Gloriassa ovat ennakoineet mun toimet ja ajatelleet, että autetaan nyt naista mäessä, kun se kuitenkin tekisi niistä s***nan kalliista kuhafileistä jotain tylsää ja tavallista ruokaa!

No kuulkaa, ei tullut tylsää eikä tavallista, vaan ihan älyttömän hyvää. Siis semmoista, että voisi kutsua juhlaruuaksi. Että tee tätä, kun sun luo tulee spesiaalivieraita syömään. Ja kata ne vähän paremmat lautaset pöytään ja kaiva kaapista kankaiset lautasliinat esiin, ihan arki-iltanakin!

 

En ole nyt reseptinkirjoitustuulella, mutta koitan muistaa postata ohjeen joskus myöhemmin. Löytyy siis uusimmasta Glorian ruoka&viini -lehdestä, oma versioni oli siitä hitusen muokattu. Kasvikset tein palsternakasta, ruusukaalista ja vihreistä pavuista. Kalaa käytin kahta sorttia, mikä oli tosi kiva lisä ruokaan niin ulkonäön kuin maunkin puolesta. Luulisin, että ohje päivittyy Soppa365 -sivulle piakkoin, eikös kaikki Glorian ohjeet päädy sinne nykyjään? Reseptit ovat nimeltään "Pinaatilla ja tateilla täytetyt kuharullat" ja "Piparjuurikasvikset". Suosittelen!

****************

Tämän ihan tavallisen, tyhjänpäiväisen höpinän sain siis pelastettua eli ei tälläkään kertaa mitään syvällisempää tai järkevämpää. Tuntuu, että olen nyt jo pidempään kirjoittanut ihan vaan tavallista löpinää, kun mitään kauhean järkevää sanottavaa ei ole tuntunut olevan. Paitsi eilen illalla, mutta universumi nyt päätti, että ei ollut sen aika :) Loppuun vielä kuvat ihan maailman parhaasta kääretortusta: ihan perus unelmatorttu, täytteenä rahkaa ja vadelmaa. Kääretorttua pitäisi muistaa tehdä useamminkin, se onnistuu aina ja on aina ihanan makuista!

Onko tietokoneen kanssa säheltäminen sulle tuttua? 

Oletko onnistunut joskus hävittämään jotain tosi tärkeää tiedostoistasi 

tai kuten minä, jo valmiiksi kirjoittamasi tekstin? 

Kaikesta huolimatta, kivaa laskiaissunnuntaita kaikille!

💗