Olen pariin otteeseen kirjoittanut siitä, että jahtaan täydellisten kasvipihvien ohjetta. Joskus niissä onnistuu vähän paremmin, joskus vähän huonommin, mutta tällaista katastrofia en ole kyllä aikaisemmin kohdannut! Eikä tämä koske nyt pelkästään näitä kasvispihvejä, vaan ihan koko ruuanlaittohistoriaani. Olen aika kriittinen omia keitoksiani kohtaan ja keksin aina jotain pientä paranneltavaa. Vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, niin aina voi miettiä, miten tämän olisi voinut tehdä vielä paremmin tai miten kyseistä ruokaa voisi ensi kerralla muunnella. Kokkaamisesta on kuitenkin jo sen verran kokemusta, että pahoja huteja tulee enää harvoin... paitsi sitten joskus.
Rakkaat lukijat, saanko esitellä: kikhernepihvit, tunnetaan myös nimellä sahanpurupihvit...
Ja otetaan vielä lähikuva, noin...
Ja koska silloin kun menee huonosti, kannattaa potkia itseään päähän oikein urakalla ja pilata kaikki. Mulla oli käsissäni täydellinen avocado ja täydellinen mango ja kaikki, jotka niiden kanssa pelaavat tietävät, että näin ei aina ole. Varsinkin avocadot ovat mun mielestä tänä syksynä olleet tosi huonoja. No mutta, nämä kaksi täydellistä yksilöä pilkottuani lisäsin salsan joukkoon vielä paprikaa, öljyä, sitruunaa, suolaa ja mustapippuria. Ja sekoitin. Ja maistoin - ihan taivaallista, sairaan hyvää!!! Tätä voisi syödä vaikka kipollisen. Ja sen jälkeen sitten päätin lisätä joukkoon vähän korianteria... MIKSI?? Taustatietona kerrottakoot, että a) mä inhoan korianteria ja b) meillä oli sitä, koska se oli Anton&Anton -ruokakassissa mukana (pihvien resepti ei ollut ko. kassista, ihan itse kehittelin!). Jotenkin mä ajattelin, että jos sitä laittais ihan vaan vähän, niin ehkä tykkäisin. No en tykännyt.
Eilen siis ruokana oli pahvilta maistuvia kikhernepihvejä ja Fairylta maistuvaa lisuketta. Riisin sentään onnistuin keittämään. Kuivaa oli sekin ilman kastiketta.
Mun mies on semmoinen, että se ei koskaan moiti mun tekemää ruokaa. Ei oikeesti koskaan! Ensimmäisen suupalan jälkeen se rupes hymyilemään silleen kohteliaasti, toisen jälkeen haki jääkaapista paholaisen hilloa. Sitä, jota kaikki on joskus ostanut jostain markkinoilta (niiden valkosipulinkynsien ja metrilakun lisäksi) ja joka on niin tulista, että puolikas teelusikallinen riittää sytyttämään kokonaisen pizzan tuleen. No mies lappoi sitä kaksi isoa ruokalusikallista yhden tommoisen pahvipihvin päälle ja jatkoi syömistä. Hymy kyllä muuttui vähän vinoksi ja se rupesi oudosti hikoilemaan, mutta kiitti kyllä ruuasta tälläkin kertaa. Vaihtoi sitten nopeasti puheenaihetta, ettei vaan puhuttaisi siitä, että "pitäiskö näitä tehdä joku toinenkin kerta". Ruvettiin juttelemaan Trumpista, kun v-käyrä oli sopivasti jo valmiiksi jyrkässä nousussa.
p.s. Jottei totuus unohtuisi, niin on niitä onnistuneitakin kasvispihvi-kertoja. Ohjeita löytyy täältä, täältä ja vielä täältä. Nämä kauralla höystetyt linssi-kasvispihvit olivat tosi hyviä, niitä pitääkin tehdä pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!