ÄLÄ VÄITÄ VASTAAN!

On kaksi tahoa, joille ei koskaan pidä ruveta väittämään vastaan: toinen on äiti (tähän pakettiin kyllä usein kuuluu myös isä) ja toinen on tiede. Molemmat ovat aina kiistatta oikeassa, eikä taitavinkaan väittelijä voita näitä kahta, kun keskustellaan tärkeistä asioista. Tieteelliset faktat pystytään todistamaan - no, tieteellisesti - ja äitien tietous on osa sukupolvien ketjua, jota ei aina tarvitse edes perustella. "Koska äiti sanoo niin" on kortti, jonka äiti voi heittää pöytään, eikä asiasta enää keskustella :) Mistä nyt puhutaan? No unesta, tuosta ilmaisesta ihmelääkkeestä ja kaiken parantavasta voimasta.

Rakastin nuorempana tätä pimeää aikaa. Oikein odotin kesällä syksyn kuukausia ja sitä, että minua häiritsevä jatkuva valo alkaa hämärtymään ja muuttuu lopulta pimeydeksi. Heräsin kesän jälkeen henkiin samalla tavalla kuin useimmat keväällä; olin intoa ja puhtia täynnä, nautin kuulaasta syyssäästä ja jopa talven pakkasista. Ja ennen kaikkea siitä pimeydestä! Kun muutama vuosi sitten aloin tuntemaan ensimmäistä kertaa kaamosväsymyksen oireita, oli kuin vanha ystäväni olisi pettänyt minut pahimmalla mahdollisella tavalla. Yhtäkkiä pimeys tuntuikin taakalta ja voimalta, joka pusertaa kaiken energian musta pois. Eikä tämä tullut mitenkään pikkuhiljaa hissukseen vaan kunnon kertarytinällä.

Kuva täältä

Terveyden ja hyvinvoinnin "pyhä kolminaisuus" on oikeastaan hyvin yksinkertainen yhtälö. Nuku riittävästi + syö terveellisesti + liiku säännöllisesti = voit hyvin. Mitään sen kummempia kikkoja ei tarvita, mutta harvalla tämä paketti kuitenkaan on kunnossa. Yleensä epäkohtaa yritetään lähteä purkamaan väärästä päästä eli liikunnan puolelta. Ja nyt, älä ymmärrä tätä väärin: en tietenkään sano, että siinä olisi mitään väärää, että lähtee marraskuuiltana sysipimeään metsään lenkille tai raahautuu jumppaan illalla. Mutta yleensä homma kaatuu vähintään muutamassa viikossa jos paketti ei ole muuten kunnossa. Ei jakseta lähteä, koska väsyttää niin tolkuttomasti, mistä seuraa syyllisyyttä ja usein lohtusyöpöttelyä, mikä edelleen lisää väsymystä. Väsyneenä ei jakseta tehdä kunnollista ruokaa (eikä keho välttämättä edes osaa sitä vaatia, jos se on tottunut puputtamaan illalla pelkkiä voileipiä ja karkkia).

Väsyneenä ON vaikea lähteä jumppaan. Väsyneenä ON vaikea lähteä lenkille. Väsyneenä ON vaikea tehdä oikeita ruokavalintoja. Väsyneenä ON vaikea jaksaa seistä keittiössä mikroaaltouunin minuuttia pidempää aikaa. Mutta väsyneenä ON myös helppo mennä nukkumaan ja siitä kaiken pitäisi alkaa. Nukkumisesta!

Kuva täältä

Antakaas, kun kerron tarinan. Kolme vuotta sitten muhun iski ekaa kertaa elämässäni syysväsymys ja rytinällä iskikin. Olin ekaa kertaa elämässäni syksyllä niin väsynyt, että illalla kuuden aikoihin mua itketti ajatus siitä, että pitää valvoa vielä monta tuntia. Aamut olivat silkkaa tuskaa ja päivät menivät jonkinlaisessa sumussa. Ainoa ajatus, jonka turvin jaksoin, oli se, että illalla pääsen nukkumaan. Tätä jatkui muutaman viikon ajan, kunnes eräänä iltana päätin, että menen aikaisin nukkumaan. Ja tarkoitan nyt siis todella aikaisin eli jo kahdeksan aikoihin. Toistin saman seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana jne. Noin viikon kuluttua aloin tuntemaan itseni pikkuhiljaa taas ihan normaaliksi ihmiseksi ja kuukauden kuluttua alkoi tapahtua kaikenlaista kummallista. Siitä vielä kohta, mutta anna kun kerron ensin, mistä jouduin luopumaan tämän uuden tavan myötä. En MISTÄÄN niin tärkeästä, että sillä olisi ollut mitään merkittävää vaikutusta elämääni!

Lopetin iPadin ja kännykän pläräämisen iltaisin. Lopetin telkkarin katsomisen iltaisin. Sängyssä lukeminen (usein reilusti yli puolen yön) on aina ollut mulle rakas harrastus ja siitä luopuminen vähän kirpaisi, mutta päätin, että luen sitten viikonloppuisin. Lapsen laittaminen nukkumaan oli ainoa asia, josta luopuminen tuntui ensin todella pahalta, mutta sitten se kääntyi hauskalla tavalla päälaelleen; lapsi rupesikin laittamaan minut nukkumaan ja piti (ja pitää edelleen) sitä ihan hurjan hauskana juttuna. "Nyt nukut äiti hyvin, minä nyt peittelen sut, hyvää yötä äiti, rakastan sinua". Mieheni rupesi hoitamaan lapsen iltahommat ja siitä tuli heille ihan uusi, heidän kaksinkeskeinen hetkensä.

Kun uutta unielämää oli jatkunut muutama viikko, huomasin, että mun rupesi tekemään mieli ihan uudenlaisia ruokia. Terveellisiä ja simppeleitä. En enää halunnut syödä illalla pastaa tai kermaisia kastikkeita, eikä mun tehnyt mieli suklaata tai muitakaan herkkuja. Tästä innostuneena aloin kiinnittämään ruokaan huomiota ihan tietoisesti ja aloin opettelemaan uudenlaista tapaa laittaa ruokaa. Meillä ruvettiin syömään paljon enemmän kasviksia, hyvin yksinkertaisesti valmistettuja proteiininlähteitä, paljon salaattia. Hedelmiä kannoin kotiin kilotolkulla.

Samoihin aikoihin aloin myös tajuamaan sen, että haluan nousta ylös puoli tuntia pakollista aikaisemmin, jotta saan rauhallisen aamuhetken itselleni. Kun on mennyt ajoissa nukkumaan, se puoli tuntia ei tunnu kauhean pahalta. Näin päivä ei ala kiireellä ja töihin lähtiessä on levollinen olo. Kiskon nykyjään myös lapsen ylös hyvissä ajoin, koska myös hän selvästi arvostaa rauhallisia aamuja. Kukapa ei arvostaisi? Lataan illalla kahvinkeittimen valmiiksi, täytän smoothiekannun ja laitan sen jääkaappiin odottamaan aamun surauttelua. Järjestän nopeasti keittiön (5 min) niin, että aamulla siellä ei odota kasa tiskejä. Vaatteet katson valmiiksi sekä itselleni että lapselle ja tarkistan, että käsilaukussa on lompakko, avaimet ja muut tärkeät jutut, jotka usein aamulla ovat hukassa.

Vaikka missään vaiheessa tuon muutaman vuoden takaisen syksyn aikana en ollut miettinyt laihduttamista, aloin kuitenkin huomaamaan, että vaatteet ovat kummallisen löysiä. Työkaverit rupesivat huomauttamaan muuttuneesta ulkomuodostani ja mies totesi ihan samaa. Olin laihtunut laihduttamatta hetkeäkään! Ja sitten yhtenä päivänä tapahtui se, mitä olin odottanut koko aikuisikäni: HALUSIN lähteä jumppaan.

Ekaa kertaa elämässäni mulla oli toi hyvinvoinnin kolmio kunnossa, enkä ole koskaan voinut yhtä hyvin. Ja kaikki vain siksi, että päätin ruveta nukkumaan! Äidin "nyt nukkumaan, jotta saat riittävästi unta" pitää siis paikkaansa. Lukemattomat tutkimukset tukevat riittävän pitkien yöunien merkitystä ja valitettavan iso osa ihmisistä ei nuku riittävästi (yksi tutkimus täällä). Kun juttelee ihmisten kanssa, suurin osa kertoo valvovansa viikolla ihan liian myöhään ja valittelee väsymystään. Ymmärrän toki, että monella voi olla haasteita, jotka estävät riittävän nukkumisen: on koliikkivauvoja, taaperoita, jotka heräävät painajaisiin, kuorsaava mies, stressiä, vuorotyö jne. Näihin ongelmiin en valitettavasti osaa antaa vinkkejä ja myötätuntoni on teidän puolellanne. Iso osa valvojista kuitenkin tekee sen valvomispäätöksen ihan itse, usein vanhasta tottumuksestaan. Teille suosittelen kokeilua: mene nukkumaan ajoissa! Takaan ja vannon, että se kannattaa.

Entä jos uni ei tule? Mulla itselläni on ajoittain haasteita nukahtamisen kanssa ja silloin otan melatoniinia, joka ainakin mulla auttaa. Pahempia unettomuuskausia varten mulla on lääkekaapissa työterveyslääkäriltä saatuja nukahtamislääkkeitä. Niillä saan unettomuuskierteen katkaistua parissa yössä ja saan taas normaalista unesta kiinni. En tykkää itse ylimääräisistä ja "turhista" lääkkeistä, mutta unesta on tullut terveyteni ja jaksamiseni kannalta niin tärkeä asia, että pidän parin illan lääkkeen ottamista pienempänä pahana kuin valvomista.

Enää en rupea nukkumaan kahdeksalta! Tai no, joskus harvoin, mutta yleensä menen sänkyyn vähän yhdeksän jälkeen. Luen puoli tuntia (koukuttavimmat kirjat säästä viikonlopulle, koska tiedän, etten pysty niitä laskemaan käsistäni) ja olen unessa viimeistään kymmeneltä. Nykyjään pääsen siis myös peittelemään lapsen iltaisin :)

Tieteellisiä artikkeleita ja tutkimuksia aiheesta löytyy vaikka kuinka. Ne ovat kuitenkin usein aika tylsää luettavaa, joten jos haluat lukea aiheesta (ja muista terveyteen liittyvistä asioista) selkokielellä, suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjaa Hyvän olon hormonidieetti. Se näkyy olevan Adlibriksessä tällä hetkellä hurjassa tarjouksessa, joten osta siitä itsellesi joululahja. Suosittelen! Jos et ole lukuihmisiä, voit myös kuunnella Kaisan webinaarin aiheesta täältä. Ja kun nyt kerran innostuin mainostamaan, niin suosittelen lukemaan kaiken, mitä OP:n porukka on blogeihinsa suoltanut. Kaisan miehen Jonin blogi on ihan huikea ja myös Anun ja Hanskin blogeihin kannattaa tutustua.

Nukkukaa hyvät ihmiset tarpeeksi <3