HUMMUSTA JA HÖPINÄÄ

Mä rakastan pistaasipähkinöitä. Siis ra-kas-tan! Jos mulla olisi joku, joka kuorisi niitä mulle aamusta iltaan (huhuu mies, oletko linjoilla...?), en varmaan muuta söisikään. Sen sijaan limestä en tykkää yhtään, en sitten ollenkaan. Nyt kuitenkin kävi tätä uutta hummusideaa kokeillessani, että en löytänyt jääkaapista sitruunaa, mutta pari limeä oli (en oikein tiedä miksi olen ne ostanut, koska en tykkää siitä... ehkä se niiden kaunis, keväisen vihreä väri houkutti). Päätin korvata sitruunan rohkeasti limellä ja hei, tämähän toimi!

Olen kirjoittanut hummus-rakkaudestani aikaisemminkin. Tahna, joka sopii kaiken kanssa, saa kaiken maistumaan hyvältä ja on ihan yksikseenkin taivaallista. En ole vielä keksinyt ruokaa tai ruoka-ainetta, mikä ei sopisi yhteen hummuksen kanssa. Kala taitaa olla ainoa, jonka kanssa sitä en ole syönyt, koska jostain syystä sisäinen mikä sopii minkäkin kanssa -kriitikkoni väittää, että hummus ja kala eivät sovi yhteen. Mutta miksi ei, voisihan sitä kokeilla vaikkapa tillillä ryyditettyä hummusta joku kerta!

Toi mikä sopii minkäkin kanssa on muuten jännä juttu! Jotkut meistähän ovat sellaisia, että pistävät menemään ihan mitä ruoka-aineita tahansa samalla lautasella mentaliteetilla "mahassa se kuitenkin sekoittuu". Oma mies kuuluu tuohon ihmisryhmään ja esimerkiksi yksi työkaverini kippaa joka päivä lautaselle ja mikroon edellisen päivän ruuan tähteet kaikki iloisena sekoituksena ja nauttii lounaansa selvästi kummemmin asiaa miettimättä. Minä taas kuulun niihin, jotka ovat neuroottisen tarkkoja hyvin huolellisia sen suhteen, mitkä ruuat sopivat yhteen, mikä kuuluu minkäkin kanssa ja mitä saa syödä minkäkin kanssa. Rupesin miettimään, mistä tämä johtuu ja lapsuuteen tietenkin palasin tässäkin asiassa. Osa meistä oppii kotona tarkat "ruokasäännöt" ja myös erilaiset traditiot, joiden mukaan syömme sitten vielä aikuisenakin. Usein nämä ovat aika hassuja juttuja, mikä ei tietenkään millään muotoa ole huono asia, koska kyse on kuitenkin omista ruokailutavoistamme. Tunnustan kuitenkin välillä itse olevani melkoinen saarnaaja tähän aiheeseen liittyen ja löydän itseni säännöllisesti opettamasta aikuisia ihmisiä siitä, mitä saa ja mitä ei saa syödä yhdessä. Hohhoijaa, välillä semmoinen virtuaalilitsari päin omaa pläsiä tekisi ihan hyvää! Saatan esimerkiksi pyöritellä silmiäni sille, jos mies viikonloppuaamuna tekee paahtoleivän, jossa on marmeladia ja juustoa. "Siis herramunjeesus, eihän makeaa ja suolaista saa syödä yhdessä!" Paitsi että sitten kuitenkin samana iltana laitan pöytään juustotarjottimen, jolla on juustojen lisäksi erilaisia hilloja. Tai saatan lähteä ajamaan 20 km kauppareissun, koska olen unohtanut ostaa maustekurkkuja ja etikkapunajuuria sinä päivänä, kun ruokana on jauhelihaperunasoselaatikkoa. Maksamakkaraleivän kanssa pitää olla maustekurkkua, muuten maapallo lakkaa pyörimästä akselinsa ympäri. Perunamuussissa pitää olla muskottia, aamupalaksi ei voi syödä edellisen päivän pizzanjämiä (paitsi silloin, kun olet 20-vuotias ja heräät armottomassa krapulassa lauantaina kolmen aikoihin) ja missään keitossa ei saa olla lanttua (mutta juuriselleriä pitää olla). Näitä voisi keksiä ihan loputtomiin! Olisi tosi hauska kuulla teidän "ruokasääntöjänne"! Mikä on ihan nounou ja mikä taas ihan must?

Niin juu, se pistaasi-lime-hummus, siitähän tästä piti kirjoittaa. Tässäkin reseptissä, kuten kaikissa muissakin ohjeissa pätee se vanha sääntö, että määrät ovat vähän sinne päin, muista siis maistella ja lisätä mausteita maun mukaan. Limenrakastajat voivat puristaa sitä joukkoon huomattavasti enemmän, minulle riitti toi ohjeessa mainittu määrä.

Pistaasi-lime-hummus

1 prk kikherneitä

1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä (+ muutama koristeluun)

1 rkl tahinia

1/2 limen mehu

suola, mustapippuri

3 - 4 rkl oliiviöljyä

1/2 dl kylmää vettä

Rouhaise pistaasipähkinät ensin karkeaksi rouheeksi monitoimikoneella ja ota noin puolet rouheesta talteen. Lisää kikherneet, tahini, limen mehu, mausteet ja öljy ja sekoita tahnaksi. Lisää lopuksi vesi. Maista ja mausta mahdollisesti lisää, lisää öljyä ja/tai vettä tarpeen mukaan.

Kaavi tahna tarjoilukulhoon ja sekoita karkea pistaasirouhe tahnan joukkoon. 

Säilytä jääkaapissa ja nauti kaiken kanssa.

Ihanaa viikon jatkoa teille kaikille! Minä ainakin alan vähitellen tottumaan kevääseen ja pääsemään yli sen aiheuttamasta kevätangstista. Nyt sitten kuitenkin on aika allergioiden (mulla ei onneksi mitään kauhean pahaa, pientä ärsytystä vaan) ja vähitellen myös puutarhan aiheuttaman kipuilun ja raivoamisen. Ihan vaan tiiserinä mainitsen, että jossain vaiheessa lähiaikoina tiedossa teksti otsikolla "Puutarhahelvetti"... hahaa, sitä odotellessa :)

💗

p.s. Olin muuten eilen illalla Helsingissä Jennyn (joka osoittautui livenä aivan yhtä ihanaksi tyypiksi kuin bloginsakin puolella) järjestämässä hyvinvointiin ja painonhallintaan keskittyvässä illassa. Kirjoitan siitä myöhemmin, kunhan saan vähän jäsenneltyä kaikkia ajatuksia, jotka illan aikana heräsivät.