JESJESJES, KASVISRUOKAA!

Tapasin loppuviikosta rakkaan ystäväni Helsingissä ja kävimme testaamassa lähiaikoina niin kovasti hypetetyn Yes Yes Yes -ravintolan. Täytyy sanoa, että hypetys on kyllä ollut ihan aiheellista, ruoka oli ihanaa. Lista koostuu pelkistä kasvisruuista ja rohkenen väittää, että kovinkaan moni lihansyöjä ei tämän ravintolan ruokiin voi olla tyytymätön. Yhteistuumin myös totesimme, että vaikka ruuan jälkeen olimmekin ihan superähkyt (taisimme tilata vähän liikaa...), niin olo ei kuitenkaan ollut semmoinen epämiellyttävän ähky, kuten runsaan liha-annoksen jälkeen usein on. Yes Yes Yes toteuttaa samaa yhdessä jakamisen ja syömisen aatetta kuin niin moni muukin ravintola nykyjään ja täytyy myöntää, että minä tykkään! Ravintolassa syödessä iskee yleensä aina annoskateus; vaikka oma annoksesi olisi miten hyvä, niin silti vähän harmittaa, että et ottanut samaa kuin kaveri. Toiselta voi toki aina vähän maistaa, mutta ei se ole sama, kuin yhteisten ruokien jakaminen. Me tilasimme tällä kertaa kolme alkuruokaa ja kaksi pääruokaa, jotka kaikki siis jaettiin. Niin joo ja jälkkäri myös, mutta siitä unohtui ottaa kuva.

Ainoa miinus paikassa on pöytien pieni koko. Kun kaksi henkilöä jakaa kolmesta annoksesta ruokaa omille lautasilleen ja pöydässä on lisäksi lasit, kynttilä ja vielä pieni kukkamaljakkokin, niin pienen pieni kahvilapöytä on hommaan auttamatta liian pieni. Mutta kyllä ravintola saa olla tyytyväinen tekemiseensä, jos tämä on ainoa kritiikki, mitä asiakas keksii!

En nyt muista, onko täällä ollut aikaisemmin puhetta siitä, että minähän olen asunut Helsingissä lähes koko aikuisikäni, muutin sieltä pois vasta vajaa nelikymppisenä. En millään muotoa kaipaa sinne takaisin, aikansa kutakin, mutta kyllä Helsinki on mulle edelleen se rakas kaupunki, jossa on aina kiva piipahtaa. Tiettyjä asioita kuitenkin kaipaan kovasti, merta ja kauniita vanhoja rakennuksia eniten, mutta myös laajaa ravintolatarjontaa ja kivoja kivijalkaputiikkeja. Erityisen ilahtunut olen siitä, että pitkän hiljaisen ajan jälkeen myös pieniä ruokakauppoja näkyy katukuvassa ja myönnän kyllä olevani vähän kateellinen kaikille niille, jotka ruokansa pääsevät ostamaan näistä pikkukaupoista. En mitenkään kauheasti ole trendien ja trendipaikkojen perään, mutta ajatus siitä, että ravintolavaihtoehtoja olisi satoja verrattuna pikkukaupungin muutamaan, nirhaisee kyllä syvältä sieltä kateusnystyrästä!

Kuva täältä

Mutta sitten vielä takaisin otsikkoon vähän toista kautta. Ruokahommelit ovat olleet tässä taloudessa vähän retuperällä jonkin aikaa; aina välillä muhun iskee pahemmanlaatuinen kyllästyminen ruuanlaittoon ja menen pitkään sieltä, mistä aita on matalin (lue: sieltä, missä sitä aitaa ei edes ole). En kuitenkaan jaksa kauheasti nykyjään stressata aiheesta, koska tiedän innon heräävän joku päivä ja sitten kokataan taas kuin viimeistä päivää. Yleensä tämä innottomuuden aika kuitenkin tuntuu ja näkyy ikävällä tavalla hyvinvoinnissa ja olotilassa, pikaiset arkiruokaratkaisut ovat usein vähemmän terveellisiä ja aika lihapainotteisia. Tällä viikolla kävi pitkästä aikaa ihan vahingossa niin, että söin monta päivää peräkkäin pelkkää kasvisruokaa. En ollut kokenut olotilaani varsinaisesti mitenkään huonoksi tai tukalaksi, mutta havahduin siihen, että mulla oli yhtäkkiä ihan älyttömän paljon parempi olo kuin pitkään aikaan. Vege tekee ihmiselle hyvää - ja joo, daaaaaa, tiedän, tämä ei nyt ollut mikään ydinfysiikan Nobelin arvoinen oivallus, lähinnä vaan muistutus itselleni. Satsaa taas pitkästä aikaa kasvisruuan tekemiseen!!

On hassua, että katsoessani blogin tunnisteita, sieltä pomppaa kasvisruoka tosi selkeästi ylitse muiden. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meillä syötäisi määrällisesti eniten kasvisruokaa, vaan sitä, että ne tekemäni ruuat, joista olen eniten innostunut ja halunnut kirjoittaa blogipostauksen, ovat olleet kasviruokia. Vege siis on myös hyvää, silloin kun sitä jaksaa tehdä! Ja siinähän se on, kiehtovan, mielenkiintoisen ja hyvältä maistuvan kasvisruuan tekeminen on vaikeampaa kuin sen perusjauhelihasörsselin, jota normi-torstai-iltana vedetään. Ei musta ole kokopäiväiseksi kasvisruokailijaksi, ei sen tekijäksi eikä syöjäksi, mutta nyt kyllä taas on herännyt into panostaa tähän asiaan enemmän.

No niin, viikonloput höpinät taas tässä. Nyt lähden ruuanlaittoon ja sitten voisi loppuillan vaikka vähän relata. Olen ollut tänään töissä (opettajilla on aina pari kertaa lukuvuodessa lauantaitöitä, ns. veso-päivä), viikonloppu jää tyngäksi siitä johtuen, mutta tätä tää aina välillä on. Keväthommat on vihdoinkin aloitettu pihalla ja toivon mukaan huomenna sää suosii niin, että niitä pääsisi jatkamaan.

Kivaa viikonlopun jatkoa sinne puolelle ruutua! 💗

Mitä teille kuuluu?