torstai 14. marraskuuta 2019

AINAKIN KOLMEN PÄIVÄN RUUAT MUUTAMASSA TUNNISSA

Tykkään tehdä monta ruokaa kerralla. Tykkään ihan jo siitä pidempään kokkaamisesta (silloin, kun on aikaa) ja varsinkin siitä, että kiireisinä päivinä itse tehty ruoka on valmiina jääkaapissa tai pakastimessa. Tällä kertaa kokkailin lauantai-iltana, mikä on vähän harvinaisempaa (lauantai on yleensä lörsöpäivä), koska tällä kertaa tiesin sunnuntain olevan isänpäivän takia sen verran härdellipäivä (kaikki lapset ja lapsenlapset paikalla samaan aikaan...), että en jaksaisi heidän lähdettyään tehdä enää yhtään mitään. Tällainen monta ruokaa kerralla sopii hyvin joko sunnuntain puuhasteluksi tai voit myös tehdä tämän esim. torstaina, jos haluat viikonlopun olevan kokkausvapaata aikaa. Meillä alkuviikko on pitkien päivien ja harrastusten takia sellaista aikaa, että ruuan on oltava valmiina, jos meinaa itse tehtyä syödä, joten teen tämän yleensä sunnuntaina.

Otsikko on melko epämääräinen. Oli tarkoitus ajastaa tämä homma ihan minuutin tarkkuudella, mutta iltaan sattui kaikenlaista muutakin; keittiön kaappien järjestelyä, pojan Formula-pelin kisan seuraamista, isän kanssa puhumista puhelimessa ja mitä lie kaikkea muutakin häsläämistä. Arvioin, että jos olisin tehnyt tehokkaasti ilman häiriöitä, olisin ehtinyt kaiken kahdessa tunnissa, nyt aikaa meni noin kolme tuntia. Ainakin kolmen päivän ruuat viittaa siihen, että luonnollisesti syöjien määrä vaikuttaa siihen, kuinka pitkään nämä ruuat pitävät mahan täytenä. Toisaalta, jos perhe on pieni, kuten meillä, ruuan määrän voi vaikka tuplata ilman, että aikaa menee kauhean paljoa enempää ja pakastaa ison määrän sapuskaa seuraaville viikoille. Näistä määristä riitti myös mulle eväiksi.








Nyt ei ole tiedossa reseptejä, vaan keskityn siihen, miten opit olemaan tehokas keittiössä. Kaiken aa ja oo on aina suunnitteleminen! Mieti etukäteen, mitä meinaat tehdä, lue kaikki reseptit läpi, kasaa tarvikkeet työtasolle. Siivoa keittiön vanhat sotkut pois, jotta voit siivota koko ajan ruokaa tehdessäsi; näin lopussa sinua ei odota kauhea kaaos, jonka selättämiseen menee puoli tuntia.


Tällä kertaa tein broileripullien reseptin mukaan matalan murekkeen uunivuuassa, uunijuureksia, itse tehdyssä tomaattikastikkeessa haudutettuja Boltseja ja makkarakeittoa. Heh, juuri kun pääsin edellisessä postauksessa kehumaan, kuinka lihan syönti on jäänyt lähes kokonaan, alkoi tekemään mieli makkarakeittoa. Mutta kuten kaikissa mukahauskoissa lähteissä todetaan: lenkkimakkara ei ole lihaa, vaan vihannes! Viikolla pitää enää keittää perunoita kanamurekkeen kanssa (poika ei tykkää palsternakasta) ja jotain pastaa Boltsien kanssa.

Tämän ruokarupeaman järkevä järjestys menee seuraavalla tavalla.

  1. Lue reseptit läpi ja mieti, mitä olet tekemässä ja missä järjestyksessä.
  2. Siivoa keittiö niin, että kaikki tasot ja keittiöallas ovat tyhjät ja puhtaat.
  3. Kerää ainekset tasolle ja ota työvälineet valmiiksi.
  4. Pilko sipulit ja kuullota ne kypsiksi kattilassa, jossa meinaat tehdä tomaattikastikkeen.
  5. Ota puolet sipuleista pois kattilasta (kanamureketta varten) ja tee tomaattikastike. Jätä porisemaan hellalle.
  6. Pilko uunijuurekset ja samalla makkarakeiton juurekset ja perunat valmiiksi. Laita uunijuurekset uuniin.
  7. Sekoita broileripullataikina ja taputtele se voideltuun uunivuokaan.
  8. Kun juurekset ovat valmiit, laita broilerimureke uuniin.
  9. Laita Boltsit tomaattikastikkeen joukkoon ja anna porista hiljaisella lämmöllä vielä hetki.
  10. Pilko keiton makkarat, käristä ne kattilassa ja siirrä kulhoon odottamaan. Laita keiton perunat ja juurekset kiehumaan, lisää makkarat loppuvaiheessa.
Tästä puuttuu luonnollisesti monta kohtaa. Muista käydä hämmentämässä tomaattikastiketta aina välillä, kurkkaa uuniin, että juurekset eivät pala. Siivoa käytetyt työvälineet joka välissä, jotta lopussa keittiössä ei odota kaaos. Ja niin edelleen.


En ole ihan varma, kuinka tarkkoja ohjeita te kaipaatte. Kuulisin tosi mielelläni kommentteja; voisin mielelläni kirjoittaa ihan vaihe vaiheelta -ohjeita, jos niille on tarvetta. Koska itselleni nämä kaikki ovat niin itsestään selviä juttuja, koen niitä kirjoittaessani, että aliarvioin teitä lukijoita - mutta voihan oikeasti olla niin (ja varmaan tosi usein onkin), että nämä eivät ole sulle itsestäänselvyyksiä. Kerrothan siis, jos kaipaat vielä tarkempia ohjeita!



Mulla on semmoinen haave, että kirjoittaisin tämmöisen kolme ruokaa kerralla - tyyppisen keittokirjan. Iskee vaan välillä epäusko, että kaipaako kukaan tämän tyyppisiä ohjeita. Tähänkin olisi kiva kuulla kommentteja - ostaisitko tällaisen keittokirjan? Vai oletko ihan että "daa, kyllähän kaikki nyt ton osaa"?

6 kommenttia:

  1. mä tykkään nimenomaan tämäntyyppisistä julkaisuista ja ohjeista: mun mielestä ne on inspiroivia! Tarkkoja reseptejä en välttämättä kaipaa (mut keittokirjassa ne tietysti pitäisi olla)

    Kolmen ruuan keittokirja on aivan mahtava idea!
    Mun suosikkikeittokirjani on Koko perheen kokkiliitto juuri siksi, kun siinä on ideoitu ja opastettu simppeliin ruokahuoltoon. Tosin en ole koskaan noudattanut kirjan ohjeita, enkä edes ideaa: meillä ei ole säilytystiloja viikon valmiille ruuille! Mutta sen kirjan lukeminen on inspiroivaa: se että suunnittelemalla, tekemällä ryppäittäin ja kerralla saa itselleen tilaa ja vapaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät! Tarkkojen reseptien suhteen on molempia mielipiteitä, kuten Annukka tossa alla toteaa, mutta ainakin täällä blogipuolella pystyy onneksi tekemään molemmanlaisia postauksia. Varsinaiseen keittokirjaanhan on vielä jonkin verran (kröhöm...) matkaa, joten sen sisällöstä ei tarvitse vielä liikoja stressata.

      Mä en olekaan törmännyt tohon Koko perheen kokkiliittoon, pitää etsiä kirjastosta. Viikon verran valmiita ruokia on jo tosi kunnianhimoista, varsinkin jos säilytystiloja ei ole. Mulla kyllä olisi, joten pitää tosiaan tutustua kyseiseen kirjaan.

      Poista
  2. Minä taas olen niin epäkätevä emäntä, että tarvin ihan tarkat ohjeet kaikesta tai ei tuu mittään. Olen tämän varmaan aiemminkin kirjoittanut, että jos lukee vaikkapa että "paistetaan keskilämmöllä", turhaudun, kun en tiedä mikä on keskilämpö. 200 astetta vai jotain muuta? Ja paistetaanko ylä- ala vai keskitasolla :)?

    Isänpäivänä venyin hirmu suorituksiin, kun ukkeli toivoi lahjaksi riisipuuroa. Poika tuli sopivasti käymään sitä hämmennellessäni ja hälle sanoin, että "Tää on niin tätä. Aina täällä nyrkin ja hellan välissä saa raataa" :).

    Mutta järjestelmällisyydessä olen kyllä hyvä. Sen (harvan) kerran, kun innostun ruokia laittamaan (lähinnä kun pojalta tulee tilaus) ja tekemään enemmän kerralla, logiikka pelaa ja tulee heti sellainen olo, että olis vähän niinkuin parempi ihminenkin, kun välillä häärii keittiössä.

    Kolme ruokaa kerralla-tyyppinen kirjaidea kuulostaa hyvältä. Ja vielä jos sen verran voisi nimeä/ideaa säätää, niin uskon, että "Kolme arkiruokaa kerralla" olis sellainen, joka katoaisi kauppojen hyllyistä, kun nimenomaan se arkiruuan ideointi on usein sitä kaikkein työläintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesinkin tossa yllä Marikalle, että molempia toiveita on: sekä reseptillä että ilman. Ja molempia pystyy onneksi täällä blogin puolella toteuttamaan, keittokirjan ilmestymiseen on vielä sen verran aikaa, että tämmöisiä päätöksiä ei tarvitse vielä tehdä :D Mutta kiva näitä haaveita ja unelmia on miettiä ja ihan sanoittaakin välillä.

      Ihan totta toi arkiruoka-pointti, niihin se "tuska" aina liittyykin. Ja siinä se kirjan fokus varmasti oliskin. Hauskaa, koko kirja on olemassa vasta ajatuksen tasolla mun takaraivossa ja täällä me jo mietitään sen nimeä :D

      Huh, hatunnosto riisipuurosta. Olen tehnyt kaksi kertaa (en itse tykkää) ja molemmilla kerroilla paloi pohjaan ja/tai kiehui yli. Mulla ei vaan riitä kärsivällisyys siihen hämmentämiseen!

      Ja vielä kaksi vinkkiä. Sellaiset ohjeet, missä puhutaan keskilämmöstä on ihan tyhmiä, koska se on aika suhteellinen käsite, riippuu ihan raaka-aineesta. Jos kuitenkin pitää säätää uuni keskilämmölle, laita 175 astetta, sillä harvemmin menee pieleen. Ja hellalla 3-4. Ja tasolla ei ole mitään väliä, ellei sitten puhuta jostain kohokkaan valmistamisesta, mihin hommaan ei rupea hullukaan. Mä paistan kaiken aina keskitasolla (kakutkin, jotka kai pitäisi paistaa alatasolla). No joo, jos pitää grillivastuksella kärtsätä, niin sitten ylätasolla. Mutta siis pähkinänkuoressa: 175 astetta ja keskitasolla :)

      Poista
  3. Kiitos Emma rakas kauniista sanoista ja tuesta anonyymiä kiusaajaa vastaan. Olet uskomaton ihminen ja rohkea, koska joskus voi käydä, että anonyymi tulisi sinullekin kostamaan. Toivottavasti ei tullut.

    Superpaljon kiitoksia näistä ruokavinkeistä. Taidanpa laittaa perheelle ison padallisen makkarakeittoa huomenna, kun lähden kamun kanssa risteilemään.

    Ihanaa loppuviikkoa Emma. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä Tiia <3 Toki huomasin kommenttini jälkeen, että olit seuraavassa postauksessasi toivonut ymmärrystä ja myötätuntoa kiusaajia kohtaan ja ihailen ja kunnioitan sua siitä, että jaksat ajatella niin kauniisti ja humaanisti. Humaani olen minäkin ja usein liiankin myötätuntoinen, mutta muutamasta "sattuneesta syystä" (voin joskus ehkä avata näiätä) mulla ei nykyjään riitä kiusaajia kohtaan YHTÄÄN myötätuntoa. Ymmärrän ja tiedostan, että heillä on paha olla ja projisoivat sen tällä tavalla ja tarvitsevat apua, mutta valitettavasti olen tämän asian suhteen melkolailla "kylmä kuin kivi".

      Rohkeutta se ei vaatinut: mulla on niin vähän lukijoita, että en uskoa kiusaajien tänne eksyvän. Ja tiedätkö, tietyllä tapaa melkein "toivon", että joku eksyisi, koska olen valmistautunut "sivaltamaan" heitä todella kovalla kädellä. Ehkä jossain vaiheessa jutellaan tästä ihan face-to face :)

      Juu, makkarakeitto tulille vaan (varmaan ehdit sen jo laittaakin, huomasin kommenttisi vasta näin pari päivää myöhässä). Toivottavasti teillä oli ihana risteily ystäväsi kanssa <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!