OMITUISIA AIKOJA

Mun oli tarkoitus aloittaa tämän kirjoittaminen jo monta tuntia sitten, mutta kummasti se aika vierähtää perjantai-iltana. Haluan kuitenkin saada tämän postauksen eetteriin, joten kokeilen itselleni täysin epätyypillistä tapaa kirjoittaa – koitan saada mielessä pyörivät ajatukset tiivistettyä lyhyisiksi kappaleiksi; ikään kuin vain toteamuksiksi sen sijaan, että höpötän kaikesta 24 sivua. Katsotaan onnistunko…

Kesä on ollut tosi erikoinen, omituinen. Monella tapaa juuri sellainen, kuin odotinkin, mutta samalla monella tapaa hyvin yllättävä, erilainen – niin hyvässä, kuin pahassakin.

Vilkaisin just kesäkuun alussa kirjoittamaani tekstiä; noh, mikään ei mennyt niin kuin siinä kirjoitin. Mutta toisaalta moni asia meni just silleen, kuin ennustin.

Ensinnäkin ei niitä omenoita tullut, ei yhtäkään… että se siitä. Haha 😂 Kaikenlaista muuta meillä kyllä kasvaa, mutta ei koskaan sitä, mitä halutaan.

Kesä oli juuri niin rauhallinen, kuin ennustin. Itse asiassa vieläkin rauhallisempi, eli ei me Gotlantiin asti koskaan ehditty, koska alkukesä meni teinin elämään liittyvän tosi ison jutun odottamiseen. Tiedän, että tämmöinen ”on yks semmoinen juttu, mutta en kuitenkaan voi kertoa siitä” on tosi ärsyttävää, mutta nyt on pakko tehdä näin. Sen verran kerron, että odotimme isoja uutisia keväällä ja kesän alussa monta viikkoa ja olimme sen takia ”jumissa” kotona. Odottaminen ei ollut turhaa, lopputulema oli loistava – kerron sitten, kun siitä saa kertoa julkisesti!

Kun oltiin siinä vaiheessa, että kotona ei tarvitse enää jumittaa odottamassa lisää uutisia, teini lähti liikkeelle – samana päivänä hän muuten sai tietää päässeensä meidän lukioon opiskelemaan. Oli aikamoinen juhlapäivä se 💗 Meillä on siis käynnistynyt kolmen (tai mahdollisesti 3,5 tai 4) vuoden ihmiskoe; mahdummeko saman katon alle? Ensimmäisten viikkojen perusteella voin todeta, että kyllä mahdumme. On aika makeeta olla samassa ”työpaikassa” oman lapsen kanssa!

Mutta palataan takaisin kesän alkuun, kun teini lähti liikkeelle. Olen viettänyt tänä kesänä aikaa yksin enemmän, kuin moneen vuoteen. Ja se on kuulkaa ollut ihan mahtavaa! Vaikka kesällä ei oikeastaan tapahtunut ”yhtään mitään”, niin tämä on ollut yksi parhaista kesistä ikinä.

Ja ei, en todellakaan ole saanut aikaiseksi kauhean paljon asioita, ollut aktiivinen ja treffaillut kavereita ja hengaillut festareilla jne. – eli kaikkea, mitä olisin voinut tehdä. Noup – vietin ison ajan kesästä vain palautuen viime lukuvuodesta, nukkuen (älykellon mukaan kesäkuussa keskiarvo mun yöunista oli noin 11 tuntia!) ja – noh, ihan vaan ollen. Sometin enemmän, kuin ikinä, luin vähemmän, kuin ikinä, tein ylipäätään kaikkea hyödyllistä vähemmän, kuin ikinä ja vastaavasti kaikkea hyödytöntä enemmän, kuin ikinä.

Ekaa kertaa laitoin kesän to do – listalle kaksi asiaa. Siis vain kaksi, niiden aikaisempien kesien 13 asian sijaan. Ja arvatkaa, mitä tästä seurasi? Niiden kahden lisäksi tein valtavan määrän asioita sieltä ikuiselta to do -listalta. Ihan muuten vaan, koska niitä ei ollut pakko tehdä, eikä ollut pakko suorittaa mitään. Sieltä kahden listalta on yksi iso vielä vähän vaiheessa, teen siitä postauksen sitten, kun olen saanut sen valmiiksi. Ja varmasti saan nyt, kun se ei ole mikään pakko.

Ja sitten kun ihan pian – ehkä jo tänä viikonloppuna tai viimeistään parin seuraavan viikon aikana – saan sen valmiiksi, pääsen tekemään ja toteuttamaan sitä, mikä on pyörinyt mielessä jo pitkään ja mikä tulee vaikuttamaan mun elämän laatuun (joka siis on jo nyt ihan mahtavaa) aika merkittävästi. Selitän tämänkin sitten, kun projekti on valmis!

Mulla on ollut tämän kesän aikana mahdollisuus ja aikaa miettiä, pohtia, analysoida ja vatvoa omaa elämää tällä hetkellä. Kesä on ollut monella tapaa myös kipuilun aikaa; napanuora venyy ja paukkuu ja ihan pian katkeaa. Teini on siirtynyt uuteen elämän vaiheeseen, mikä on ihan mahtavaa, mutta hitto soikoon – ei se helppoa ole äidille. Onneksi meillä edelleen on mahtava suhde, itse asiassa se paranee koko ajan, mutta vihdoin on tullut aika tunnustaa se, että ei hän enää koskaan tule olemaan mun pikkupoika, lapsi – hän on nuori aikuinen, jolla on oma elämänsä, enkä minä enää ole osa jokaista hänen elämänsä osa-aluetta.

Omaan terveyteen liittyen on tullut vähän tylsiä uutisia, mutta niihin palaan sitten, kun ne on saatu selvitettyä.

Miehen kanssa ollaan vietetty kahden keskeistä aikaa enemmän kuin ikinä ja on tietty ollut ihan mahtavaa huomata, että on meillä ihanaa kahdestaankin 💚 Nämä seuraavat kuvat ovat meidän omilta reissuilta, kun teini sai vihdoin jäädä yksin kotiin ja me lähdettiin vähän rilluttelemaan.

 

 

Kaikki tämä on johtanut siihen, että mun ajatuksissa on tapahtunut paljon – ilman, että olen tietoisesti ajatellut mitään. Jotain tapahtuu tällä hetkellä – siihen tuo postauksen otsikko ”omituisia aikoja” viittaa. En tiedä, onko kyse tästä iästä, terveyteen liittyvistä asioista, elämän muuttumisesta lapsen äidistä nuoren miehen äidiksi vai mistä, mutta jotain mun mielessä ja elämässä tapahtuu tällä hetkellä. En osaa sanoittaa sitä vielä, mutta jollain tavalla se liittyy jo monta vuotta sitten mielessäni pyörineisiin ajatuksiin, joiden sisältö tiivistyy seuraaviin lainauksiin.

"I'm no longer quite sure what the question is, but I do know that the answer is Yes"

Leonard Bernstein 

”Haluan muuttaa elämääni, muuttamatta elämääni”

Gretchen Rubin

En ole hihhuloitumassa (ja siis hihhuloitumisessahan ei ole mitään vikaa, mutta se ei oikein ole minua), mutta jotain … henkisellä tasolla… on tapahtumassa. Mielenkiinnolla, jännityksellä ja uteliaana odotan, että mitäköhän tästä kaikesta seuraa. Odotan myös suuresti sitä, että osaisin kirjoittaa tämän kaiken jotenkin auki, koska kirjoittaminen on yksi parhaista asioista, mitä tiedän. Vaikken ole täällä blogin puolella kirjoittanut pitkään aikaan, niin kirjoitan lähes päivittäin.

Haha – kuka teistä mut tuntevasta oikeasti uskoivat tohon, mitä kirjoitin alussa ”koitan saada mielessä pyörivät ajatukset tiivistettyä lyhyisiksi kappaleiksi”? Oli ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa, vaikka tässä postauksessa ei ollut varmaan mitään tolkkua tai varsinkaan sitä punaista lankaa!

Saikohan kukaan teistä kiinni mistään kohtaa tätä kirjoitusta…?

Mutta hei, nyt miehet huutaa tuolla, että nyt saunaan ja uimaan. 

Ihanaa viikonloppua kaikille💛💛💛