Olen saanut pari yksityisviestiä, missä on huolehdittu minusta; en ole vastannut edellisen postauksen kommentteihin, en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, enkä muutenkaan ole ollut aktiivinen täällä blogimaailmassa jne. Huoli on syntynyt siitä, että edellisessä postauksessa viittasin terveyshuoliin. Kiitos te ihanat 💛, jotka olette huolehtineet minusta ja kuten teille vastasinkin - täällä on kaikki hyvin!
Syksy on ollut niin kiireinen ja toisaalta samaan aikaan sellainen, että olen tasapainottanut kiirettä ja kuormitusta kiinnittämällä huomiota ihan päivittäiseen palautumiseen ja lepäämiseen paljon enemmän, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt, että en vaan ole ehtinyt kirjoittaa tai käydä kommentoimassa muiden blogeissa. Myönnän, että välillä olen miettinyt, pitäisikö Harkittuja Herkkuja panna pakettiin ja lopettaa kokonaan, mutta ei, en halua tehdä sitä, koska palo kirjoittaa on edelleen olemassa. Nyt vaan pitää odotella aikaa, jolloin ehdin kirjoittaa enemmän. En siis ole häviämässä mihinkään ja jossain vaiheessa, kun aikaa on enemmän, jatkan täällä taas aktiivisemmin. Välillä, kun valvon öisin (jeps, uniongelmat eivät ole hävinneet mihinkään, vaan tauon jälkeen palanneet takaisin lääkkeistä huolimatta) mietin, mitä ja mistä aiheista tänne haluaisin kirjoittaa. Ne kaikki suunnitelmat ovat olemassa paperille laitettuna - joko yöllä unitokkuraisena yöpöydällä olevaan muistikirjaan kirjoitutettuna harakanvarpain, joista en itsekään saa selvää tai sitten seuraavana päivänä nopeasti ranskalaisin viivoin kirjattuna Word-tiedostoon.
Kevään 2024 kukkia 💛
Marraskuu on kuukausista kamalin, mutta jollain ihmeellisellä tavalla yksi ihanimmista. Pimeys, kasvien kuoleminen, maiseman rumuus, oma väsymys - kaikki ovat merkkejä siitä, että nyt pitää ottaa rauhallisesti. Luonto lepää, levätään siis mekin! Olen tosi paljon tämän syksyn aikana miettinyt tätä ja sitä, että itselle pitää antaa lupa vaipua jonkinlaiseen Muumien talviunta muistuttavaan tilaan. Nämä ajatukset ovat iso osa sitä edellisessä postauksessa mainitsemaani hihhuloitumista, mikä on osoittautunut ihan mahtavaksi jutuksi. Ja juu ei, tiedoksi kaikille mua pidempään seuranneille, jotka eivät ole hihhuleita (ja tämä siis kaikella rakkaudella) - olen edelleen se tiede-Emma, mutta nykyjään mussa on koko ajan vahvistuva, uusi hihhuli-puoli. Aiheesta varmaan olisi syytä kirjoittaa ihan oma postaus, koska "tieteellinen hihhuloituminen" on kokemukseni mukaan yksi mahtavimmista tavoista pitää itsestään huolta, jaksaa, palautua ja selvitä arjen päivittäisestä stressikuormasta!
Aiemmin olisin tässä vaiheessa perjantai-iltaa todennut jatkavani ruuanlaittoa ja "parin viinilasin" nauttimista, mutta nyt lähden tekemään palauttavan Yinjoogan ja sen jälkeen menen nukkumaan. Yinjooga on yksi parhaimmista jutuista, mitä omaan arkeeni on tullut - siitäkin toivottavasti jossain vaiheessa tänne kirjoitan.
Ihanaa kamalaa marraskuun alkua kaikille! Vaikka tämä kuulostaa jo ehkä vähän liiankin häröilyltä, niin koittakaa etsiä tästä vuoden pahimmasta ajasta se hyvä puoli.
Huolehtikaa omasta jaksamisestanne, levätkää ja laiskotelkaa niin paljon, kuin vain pystytte - ilman huonoa omaatuntoa!
Pus kaikille 💜💜💜
 |
| Paras jälkkäri ikinä, Tallinnan hotellin ravintolassa. Tämän harjoittelen ja kirjoitan teille reseptin, kun saan sen viilattua yhtä hyväksi, kuin alkuperäinen! |
Mulle syksy on vuodenaika siinä missä muutkin. Semmoinen omalla tavallaan mieluinen. Pimeämpi kuin muut ja keleiltään välillä ihan hanurista (muu ei mua haittaa, mutta mistään mustista liukkaista jäistä en tykkää etenkin jos joudun lähtemään autolla johonkin), mutta yleensä nämä monen mielestä ankeimmat kuukaudet tuntuu sujahtavan ohi tosi nopeasti. Ehkä siksi, että syksyllä tulee tehtyä monia kivoja juttuja, jotka jotenkin kaikkein eniten kiinnostaa tähän aikaan vuodesta, mutta keväällä ei enää niinkään. Tai ainakin mulla rytmittyy harrastukset vähän vuodenaikojen mukaan.
VastaaPoistaEi mitään blogin hautaamisia kannata miettiä. Se on ihan varma, että jos päättäisi laittaa pillit pussiin, heti seuraavana päivänä iskisi hirvittävä kirjoitushepuli ja sit kaduttaa :D.
Mulla on myös ollut jooga tänä syksynä ohjelmassa, kun vanha ihana ohjaaja palasi kuvioihin <3. Laji on Iyengar ja vaikken näistä eri alalajeista mitään ymmärrä, niin tää on mun mieleen. Liikkeet tehdään rauhassa ja huolella ja ne on just sopivan haastavia, muttei mahdottomia kuitenkaan. Just tällä viikolla sain seistä päälläni, eikä ollut niin paha kuin pelkäsin.
Lempeää syksyä ja kuulumisiin ennemmin tai myöhemmin <3
Kiva kun kirjoitit kuulumisia. Minusta kaikkinainen hihhulointi on tässä maailman ajassa hyväksi. Ja varsinkin omaan napaan katsominen sillä ajatuksella, että pitää lempeästi itsestään huolta. No, se mitä ajattelen ei ole se miten itse olen tänä vuonna toiminut, mutta onpahan nyt koettu mitä kaikkea ihmisen ei kannattaisi tehdä ;-)
VastaaPoistaLempeitä päiviä sinulle!