Heräsin tänä aamuna ihanaan, mutta samalla vähän omituiseen ja huolestuttavaankin tunteeseen. Tajusin, että stressilista on ihan tyhjä, eikä mikään tekemätön työ tai asia paina mieltä tai aiheuta ahdistusta. Makoilin sängyssä rauhassa ja kelasin kaikkia
to do -listoja mielessäni (joo, kyllä niitä edelleen on!) ja yritin miettiä, onko todellakin niin, että tälle päivälle ei ollut kuin pari nopeaa kouluhomman tekemistä ja sen jälkeen mieli saisi olla ihan vapaa kaikesta. Ja kyllä, tulin siihen tulokseen, että näin todellakin on. Tosin mietin edelleen nyt puolen päivän aikoihin, että täytyy olla niin, että olen unohtanut jotain, että ei tällaista fiilistä voi olla, mutta edelleenkään en ole keksinyt mitään, mitä mun ehdottomasti pitäisi tehdä tänään.
Stressi tappaa, kaikki me (toivottavasti) tiedämme sen ja stressin minimoiminen on terveyden kannalta yksi tärkeimmistä asioista, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Stressi on aikamoinen epeli siinä mielessä, että joudumme elämään sen kanssa lähes päivittäin ja siinä missä liiallinen määrä stressiä on haitallinen asia, niin pieni määrä taas on hyväksi. Tai näin ainakin on omalla kohdallani; jos mulla ei ole yhtään mitään, siis
yh-tään mi-tään, mitä pitää saada aikaiseksi tai tehdä, niin muutun selkärangattomaksi kastemadoksi, jonka tikapuuhermostonkin toiminta lamaantuu. Veikkaan, että näin on meillä kaikilla. Mutta ongelma onkin siinä, että sen optimaalisen stressikuorman löytäminen ja ylläpitäminen elämässä on tosi vaikeaa, eikä se ole aina itsestä kiinni. Harva pystyy muokkaamaan työn, perhe-elämän ja kaiken muun juuri sellaiseksi, kuin haluaa.
Koin itse todella pahaa stressiä oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni toissa ja viime keväänä. Syy oli ihan itse aiheutettu, mutta en pystynyt rimpuilemaan tilanteesta irti, koska olin lupautunut hoitamaan ylimääräisiä tehtäviä, joiden tekeminen ei sitten tuottanutkaan sitä tyydytystä, mitä olin etukäteen toivonut. Olin ihan hirvittävän ahdistunut tilanteesta ja annoin stressin vaikuttaa esim. elintapoihin (ruokailu ja liikunta) sellaisella tavalla, mitä vieläkin yritän korjailla ja paikkailla. Nuo kaksi kevättä olivat mulle tosi opettavaisia monen asian suhteen, mutta ennen kaikkea opin sen, että myös minä stressaan. En näet aikaisemmin ollut kokenut vastaavaa ja olin siksi sitä mieltä, että en ole stressaajatyyppiä. Kuormani ei vaan koskaan aikaisemmin ollut ylittynyt vastaavalla tavalla, kaikki aikaisemmat stressitilanteet olivat olleet minulle sellaisia, että olin sietänyt ne. Opin sen, että tarvitsen aika paljon meneillään olevia juttuja ja
to do -listoja ollakseni parhaimmillani. Mutta viime keväänä viimeistään tajusin, missä oma "kipurajani" kulkee, enkä enää ikinä halua sitä ylittää.
Eli kuten tuossa alussa jo totesin, niin toki niitä hoitamattomia asioita on tälläkin hetkellä; osa sellaisia, mitkä
pitää tehdä ensi viikolla, osa niitä, mitkä
pitäisi tehdä jossain vaiheessa. Mutta tänään, kun olin aamupalan jälkeen tehnyt koneella kouluhommia tunnin verran, olin ihan täysin vapaa. Mikä hurmaava ja huumaava tunne ❤
Okei, pakko myöntää, että esim. blogi aiheuttaa tällä hetkellä pientä stressiä. Ei sellaista lamaannuttavaa huonoa stressiä, mutta mieltä painaa koko ajan se, että en ole ehtinyt kirjoittaa yhtä paljon kuin haluaisin. En myöskään pääse tiettyihin aiheisiin kiinni haluamallani tavalla; mulla on luonnoksissa parikin aloitettua tekstiä, joita aina välillä palaan pyörittelemään, mutta en oikein pääse niihin käsiksi. Ja hah, suunnittelemani "päivä elämästäni" postaus on kokenut ihan katastrofaalisen kohtalon!
Annukan innoittamana ajattelin kirjoittaa samanlaisen kuvauksen päivästäni, kuin hän joku aika sitten (teksti löytyy
täältä). Aloitin postauksen kirjoittamisen perjantaina ja tiedättekös - mulla on tekstiä nyt kasassa semmoisen keskivertokirjoituksen verran (eli mun kirjoitustyylillä paljon), enkä ole vielä edes päässyt päivässäni siihen vaiheeseen, että olisin herännyt :D Joo, tiedän, että osa teistä tykkää pitkistä teksteistä, mutta toi on jo jopa mulle liikaa! Eli taidan luopua koko aiheesta, kukaan ei taatusti jaksa lukea viisiosaista sarjaa otsikolla "mun tavallinen päivä", haha!
Tästä kirjoituksesta jäi nyt jotenkin sellainen selkeä punainen lanka uupumaan, mutta nyt tämä tyyppi lähtee viettämään stressitöntä sunnuntaita uimahalliin perheen kanssa. Illalla syödään hyvin ja pötkötellään mielenkiintoisen kirjan parissa.
Mitä sun sunnuntaihin kuuluu? Painaako stressi vai pystytkö säätelemään itsellesi optimaalisen stressikuorman? Miten selviät stressistä jos/kun se iskee? Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia aiheesta!
Stressitöntä sunnuntaita kaikille 💗
p.s. ilolla edelleen ottaisin vastaan hyviä vihersmoothiereseptejä, etsintäkuulutus löytyy täältä!
Mulla on takana stressivapaa lomaviikko, ja vaikka kuinka olin ajatellut, että tänään en mieti huomista yhtään pätkää, vaan yksinkertaisesti vaan menen aamulla töihin ja katson vasta silloin, mitä siellä (lähinnä s-postissa) odottaa ja sen jälkeen otan rauhallisesti asian kerrallaan käsittelyyn. Mutta mitä pidemmälle ilta etenee, sitä levottomammaksi olo käy, ja mietin jo, että jos sittenkin avaisin postin, niin tietäisin, pitääkö jostain oikeasti stressata (no oikeasti töitten takia ei kuuluisi sitä tehdä kai koskaan, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa) vai voinko nukkua yöni rauhassa (mitä en todellakaan tule tekemään, vaan unien pilaantumiseen riittää ihan se, että tiedän, että kello soi, vaikka lomalla heräsin ilman kelloa ihan samaan aikaan ilman mitään ongelmaa...). Huoh. Että jotenkin just tän takia mua välillä ärsyttää, kun kaikissa maailman oppaissa aina korostetaan, kuinka hyvä uni on kaiken A ja O. No totta mooses on, mutta minkäs sille voi, jos ei vaan nuku. Väkisin ei uni tule, se on niin nähty. (Alanko kenties kuulostaa vähän enemmänkin stressaantuneelta :D).
VastaaPoistaOlen omalla kohdallani tehnyt sellasen huomion, että mun ei kannata kirjoittaa luonnoksiin yhtään mitään. Muutaman kerran olen sen tehnyt sillä seurauksella, että käyn vähän väliä lisäämässä tekstiin jotain, josta seuraa se, että tekstistä tulee pitkä kuin nälkävuosi, josta taas seuraa se, että käyn poistamassa sieltä pätkiä välistä sillä seurauksella, että sen jälkeen koko juttu ei enää mun mielestä ole ollenkaan sama asia, eikä siitä käy ilmi, mitä olin alunperin halunnut sanoa (vaikka sitä ei kukaan muu tiedäkään kuin minä), joten lopulta poistan koko luonnoksen :). Ja siitä taas ei seuraa muuta kuin harmitusta, joten enää en edes yritä, vaikka joskus kyllä käy niin, että päässä oleva aihe ei tule mitenkään järkevästi sieltä tekstinä ulos ja olis ehkä hyvä vähän jäsennellä, mutta jätän sen itseäni etevämmille ja pätevämmille.
Toivottavasti sun päivä on kääntynyt stressivapaaseen iltaankin. Terkkuja <3
Toi lomaltapaluustressi (tai ainakin levottomuus) on kyllä tuttu juttu! Jotenkin sitä mieli vaan väkisin karkaa sinne työasioihin, vaikka vielä olisi päivä tai pari lomaa jäljellä. Ja mulla ihan samalla tavalla menee uni! Ymmärrän hyvin, että hyvästä unesta paasaaminen ärsyttää, jos ei pysty nukkumaan; mulla tulee (tosi usein, itse asiassa) myös ajanjaksoja, jolloin nukkuminen on vaikeaa ja sille ei voi yhtään mitään. Valvomisstressi vielä pahentaa asiaa, kun sängyssä pyörii tuskaisena ja miettii, että millä sen unen saisi tulemaan. Mulle onneksi sopii melatoniini ja otankin sitä heti, jos vaan vaikuttaa siltä, että Nukkumatti on päättänyt tehdä oharit. Mutta sullehan se ei sopinut, eikös se niin ollut?
PoistaToivottavasti sait kuitenkin nukuttua viime yönä ja loman jälkeinen viikko on lähtenyt sutjakkaasti käyntiin! Palataan taas paremmalla ajalla <3
Hyvä kirjoitus ja mun lempiaihe!
VastaaPoistaOlen kova tekemään sataa asiaa kerralla ja tiedostan sen, että myös innostuminen jatkuvasti ja kaiken aikaa voi olla elimistölle todella stressaavaa. Viimeisen vajaan parin vuoden aikana oonkin kiinnittänyt huomiota palautumiseen ja myös päivän aikana tapahtuvaan palautumiseen. On aikamoista vaatia elimistöltä, keholta ja mieleltä, että yöunien pitäisi riittää palauttamaan meitä varsinkin kun moni multitaskaa ja tekee hirveästi eri asioita.
Mielestäni oon onnistunut tässä kohtuullisesti ja aion jatkaa samalla mallilla. Mielestäni stressaan nykyään paljon vähemmän kuin ennen ja myös palautuminen on ihan eri luokkaa kuin ennen.
Pitkältihän näihin voi vaikuttaa myös omalla tekemisellä, tarkkailee, mikä aiheuttaa huonoa stressiä ja pyrkii toimimaan sitten eri tavalla.
Mahtavaa viikkoa!
On muuten ihan totta - ja tätä ei yleensä tule edes ajatelleeksi - että myös se kaikki positiivinen stressaa elimistöä. Mähän olen biologina ihan pähkinöinä stressin fysiologiaan liittyvistä asioista ja koitan niitä opettaa myös noille lukiolaisille. Mulla itsellänikin usein se jatkuva innostuminen vetää mielen ja kropan ylikierroksille. Olisi tosi hyvä oppia pysähtyä "meditoimaan" (lainausmerkeissä, koska tarkoitan ihan vaan semmoista viiden minuutin totaalihiljentymistä) kerran tai pari päivässä, mutta mulla ei kyllä onnaa. Yin-jooga on mulle ainoa keino pysäyttää mieli ihan totaalisesti, mutta siihenkään ei vaan tunnu olevan aikaa riittävän usein. En vielä ole oppinut joogaamaan kotona, tarvitsen sen hämärän joogasalin.
PoistaMahtavaa viikkoa sulle Jenny myös, kiva kun kävit kommentoimassa <3