torstai 5. huhtikuuta 2018

365 PÄIVÄÄ

Terveisiä Perämeren rannikolta! Olimme siellä pääsiäisen vietossa mökillä pitkän viikonlopun ja olen ollut ihan täysin irti tietokoneesta nyt melkein viikon verran. On tuntunut aika hyvältä, tällaisia taukoja pitäisi ottaa useamminkin! Toki se tarkoittaa sitä, että kommentointi muiden juttuihin laahaa perässä, mutta toivottavasti te kaikki ihanat blogiystävät ymmärrätte sen ❤ Tulen kyllä ihan piakkoin "juttelemaan" sinne teidän kommenttiboksien puolelle (juttujanne olen kyllä lukenut tauon aikana kännykästä, mutta sillä vastaaminen ei vaan luonnistu millään).

Pääsiäinen siis tuli ja meni ja tänä vuonna ilman mitään tipuja sun muita. Tai no joo, pitää myöntää, että ei meillä niitä tipuja olla harrastettu kotonakaan; jotenkin se kaikki keltaisuus ja puput ja tiput ja munat on vähän liikaa mulle ja onneksi lapsikaan niitä ei ole kaipaillut. Se, mitä hän on joka vuosi koulussa askarrellut, on meillä päässyt esille, mutta siinä se sitten melkein onkin ollut. Oma alkuperäinen syntymäpäiväni oli pääsiäislauantaina, joten nuorempana isoäitini vielä eläessä (ja vaatiessa tätä), synttäreitä juhlittiin aina pääsiäisenä. Tämä perinne on jäänyt ja nykyjään pääsiäinen menee aika lailla omalla painollaan.





Ruokaa tietenkin pitää tehdä, kuten aina. Tänä vuonna en jaksanut pashaa ruveta vääntämään, mutta lammasta haudutettiin uunissa monta tuntia. Olin lähtenyt vähän soitellen sotaan, enkä ollut miettinyt alkupalaa ollenkaan, joten väänsin ex tempore täytetyt munat, jotka onnistuivatkin tosi kivasti. Parsanipun olin sentään tajunnut ostaa ja alkupalasta tuli tosi hyvä, eikä yhtään liian raskas. Jälkkäriksi tein sen ainoan, jossa olen tosi hyvä ja tälläkin kertaa se onnistui ihan älyttömän hyvin. Ohje löytyy täältä - tee omalla vastuulla, tämä on niin hyvää, että kaikki pitää syödä heti!!! Ja hei, arvatkaa mitä - tänä vuonna ei syöty yhtäkään pääsiäismunaa, hupsista! No, ihan hyvä, koska punkkua meni sitten senkin verran - haha!



Mutta asiaan eli otsikkoon. Tänään käynnistyi lähtölaskenta siihen maagiseen viidenkympin rajapyykkiin, joka kyllä väkisinkin tuntuu tosi isolta asialta. Myönnän kokevani pahemman laatuista ikäkriisiä, joka yhdistettynä vaihdevuosiärsyilyyn (jep, pakastinraivarit taas häämöttää...) ei ole ollenkaan kiva yhdistelmä. Tiia kirjoitti juuri äsken postauksen, joka olisi voinut olla suoraan minun kynästäni (Tiia-muru, tulen kommentoimaan, kunhan kerkeän ❤). Päätin kuitenkin tänä aamuna, että lykkään aiheen miettimistä vielä vähän ja koitan nyt vaan nauttia siitä, että olen onnellinen, terve ja sentään suht järjissäni :) Sain lapselta lahjaksi 49 suukkoa (hän tosin meni laskuissa sekaisin ja niitä tuli 54, mutta päätin olla ottamatta tätä minkäänlaisena vinkkinä...), mies on juuri kotimatkalla pohjoisesta, eikä tule muistamaan koko päivää mitenkään, mikä ei mua haittaa ollenkaan. Meillä ei pahemmin synttäreitä muisteta, eikä siitä myöskään tupata loukkaantumaan. Jos ei tänään illalla sano mitään, niin muistutan kuitenkin ystävällisesti huomenna, että ajattelin haluta viime synttäreilläni lahjaksi lahjakortin kosmetologille. Jep, joku semmoinen "kuuraa, jynssää ja kohota tämä rupsahtanut naamavärkki pari vuotta nuoremmaksi" -hoito olisi ajatuksissa. Kävin ostamassa itselleni lahjaksi silmänympärysvoiteen (voisiko tämä mennä vielä vähän pateettisemmaksi...?) ja paidan. Siinäpä se tänä vuonna. Ensi vuonna sitten juhlitaan isosti ja lähdetään reissuun juhlan kunniaksi.

Kuten sanottua, en halua juuri nyt paatostella tätä ikäkriisiä ollenkaan. Muistin aamulla, että kirjoitin kaksi vuotta sitten jotain, mikä toimii edelleenkin, kaikesta kipuilusta huolimatta. Vaikka välillä v***ttaa ja harmittaa ja ärsyttää paljon enemmän kuin silloin, niin ajattelen kuitenkin edelleen aika lailla samalla tavalla. Lainaankin itseäni tähän loppuun, tämä on hyvä muistutus siitä, että kaikki on edelleen tosi hyvin! Oikeastaan vähän herkistyin tuota lukiessani; näin olen lähes aina itsestäni ajatellut ja haluaisin niin kovasti säilyttää tämän asenteen. Että olen oikeasti ihana, just nyt ja just tällaisena!

Elämäni talo

Täytin eilen vuosia. Tämän ikäiset naiset usein piilottelevat ikäänsä, en oikein ymmärrä miksi. 47 vuotta. Nuoriherra kysyi aamulla kuinka paljon täytän ja "nelkyt ja risat" -vastaus ei riittänyt (mistä ihmeen risuista sä äiti puhut???), joten piti oikein sormipelillä laskea :)

Päivä oli kiireinen ja piti sisällään siirtymistä paikasta a paikkaan b. Autossa oli aikaa miettiä. Kurkin itseäni peruutuspeilistä ja pohdiskelin. Ryppyjä. Check! Silmäpusseja. Check! Harmaata. Check!  Löllöä siellä sun täällä. Check! Suonikohjujakin jo muutama. Check! Ja sitä rataa. Kriisin ainekset siis kasassa!? En kuitenkaan saanut mitään paniikkia aikaiseksi, päinvastoin - naamalle levisi leveä virne joka kerta kun kurkkasin peiliin. Ei minulla ole mitään syytä keski-iän kriisiin!

Mietiskelin siinä ajellessani, että keski-ikäinen nainenhan on parhaimmillaan kuin vanha puutalo. Semmoinen ihana vanha, tiedättehän! Ei mikään kantti kertaa kantti, vaan moniulotteinen vanhoine erkkereineen ja lasikuisteineen. Vähän repsottaa sieltä sun täältä, mutta kun kaukaa katsoo, niin pienet kauneusvirheet eivät näy. Kun kivijalka ja rossipohja ovat kunnossa (kiitos onnellisen lapsuuden), eikä talossa ole sen pahempia home- tai rakennevaurioita (kummallista kyllä, vaikka siitä vähän huolettomasti pidettiin jossain vaiheessa huolta), niin rakennushan on varsinainen aarre.

Se on monikerroksinen ja sokkeloinen, täynnä huoneita, jotka ovat pullollaan mitä hienompia muistoja. Jotain pimeitä nurkkiakin toki löytyy ja ehkä muutama huone, johon ei enää huvita palata. Pieni pintaremontti tekee ihan hyvää silloin tällöin, mutta liian suuria rakenteellisia muutoksia ei kannata ruveta tekemään. Eikä varsinkaan isoa remonttia uusilla ja moderneilla materiaaleilla - talosta häviää silloin kaikki luonne ja siitä tulee korni jäljitelmä.

Siinä talossa asutaan (toivottavasti) vielä pitkään, joten siitä täytyy pitää hyvää huolta. Se on rakas ja arvokas. Täydellinen suorastaan. Elämäni talo!

Ihanaa alkanutta huhtikuuta teille kaikille! Kunhan saadaan puoli metriä lunta sulatettua jollain ihmeen keinolla ennen vappua, niin kesääkin voi ruveta jo odottamaan.


Pus 💗

14 kommenttia:

  1. Kirjoitan sulle huomenna, kun olen taas isolla koneella. Heissulivei siihen asti <3

    VastaaPoista
  2. Eipä tuo elämä ihan itsessään muuttunut mitenkään, kun tuli se maaginen 50 täyteet. Ehkä enemmän myllertää ajatuksissa, tosin ihan samalla tavalla on myllertänyt siitä lähtien kun täytin 40 eli varmaan ihan normiolotila.

    Meilläkin pääsiäinen meni ilman kummempia "hössötyksiä". Oli suklaamunia ja tulppaaneja, mutta ei mitään erityistä pääsiäisruokaa. Hyvinhän tuo meni pääsiäinen niinkin.

    Mutta hei, olipa ihana nähdä Emma ❤️Kiva, kun ystävä saa kasvot. Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua tässä ikäkriiseilyssä onkin se, että sen tajuaa ihan turhaksi, mutta silti se vaan välillä putkahtaa mieleen. Ja just niinkuin sanoit - myllertää ajatuksissa. Mutta kaipa se kuuluu tähän vaiheeseen, koitan ainakin ajatella niin ja ottaa (suurimman osan ajasta) ihan rauhallisesti.

      Ihanaa viikonloppua sinulle myös Tuija <3 Ja ehkä noi kasvot lähiaikoina saa vielä silmätkin, mutta ajattelin aloittaa tälleen hissukseen :)

      Poista
  3. Ensinnäkin myöhästyneet synttärionnittelut Emma my friend <3 ja toisekseen ihan hitsin kiva, kun tekstin lomassa oli ihan sun itse ottamia (näin ainakin luulen?) kuvia, joista toki kaikkein kivoimpana yllärinä tietenkin tuo viimeinen ja näen ystävälliset kasvot kasvollisella ystävällä <3.

    Sikälimikäli enää muistan niin pitkälle, niin 49 oli jonkunmoinen kriiseilyn paikka, kun oli se pelätty 50 jo niin lähellä, mutta kuitenkin vielä edessä päin. Vaan voin vannoa, että sinä samaisena päivänä kun oikeasti paukahti tuo 50 mittariin (joka mulla tapahtui niinkin mahtavana viikonpäivänä kuin maanantaina ilman yhtään mitään juhlintaa), se olikin jotenkin ihan hitsin kiva tunne. Ei tarvinnut enää miettiä koko asiaa ja siitä alkoi ajanjakso, jolloin minä ainakaan en ole suonut ajatustakaan vuosiluvuilleni. Etenkin kun ihan oikeasti olen kiitollinen siitä, että olen elossa ja voin näin hyvin. En tällä aio pilata sun synttäritunnelmia, mutta kun oma äitini kuoli pian syntymäni jälkeen vasta 32-vuotiaana ja lääkäri mulle töksäytti mun ollessa 19-vuotias, että "todennköisesti tulet kuolemaan nuorena" (voit uskoa, miltä ton ikäisenä tuntui) "tai vaihtoehtoisesti perimä siirtyy yhden sukupolven yli" (eli mun omiin lapsiin, joka ei kuulostanut yhtään sen paremmalta), olen elänyt tätä elämää vähän sillä mielellä, että koska koskaan ei tosiaan voi tietää, milloin se oma aika tulee lähteä, parempi keskittyä rakastamaan elämäänsä ihan jokaikinen päivä. Ei tietenkään niin, että koko ajan pitäis olla yltiöpositiivinen, mutta kuitenkin, jos huomaa alkavansa kiinnittää liiaksi huomiota johonkin ihan jonninjoutavaan ja kerätä siitä itselleen negatiivista energiaa, niin pikku muistutus itselle on tarpeen.

    Mutta aiheesta toiseen. Meilläkin on lahjaton parisuhde :). Ukkeli aina sanoo, että jos 365 päivää vuodessa palvoo vaimoaan, niin ei tarvi niin hirveesti yhtenä päivänä kimpoilla :). Ei siis synttäri-, eikä joulu-, eikä äitienpäivä-, eikä mitään muitakaan lahjoja (joka oli aluksi vähän vaikeaa hyväksyä ja marttyroinkin varmaan aiheesta pienesti, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että valkkaan kyllä tän vaihtoehdon niin paljon mieluummin kuin sen hyytävän jännityksen, mitä ukkeli keksii lahjaksi :D. Pääsiäistrullitkin säikäytti sanomalla, että käy hakemassa heille kellarista palkaksi perunoita ja porkkanoita :D. Piti mennä hätiin, kun näin, että pienet noidat järkyttyi)

    Ei muuta kuin kriisitöntä viikonloppua ja kuulumisiin taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ystäväiseni <3 Juu, kerrankin on ihan itse ottamia kuvia. En yleensä kauheasti kuvaa muuta kuin ruokaa, siitä johtuu mun vähäkuvaisuus täällä blogin puolella. Pitänee vähän ryhdistäytyä, koska noita oli tosi kiva laittaa tekstiin mukaan. Ja joo, päätin vihdoinkin kasvotkin laittaa, vaikka niistä vielä silmät puuttuukin. Ens kerralla sitten :)

      No huh, johan on ollut lääkäri, kun on nuorelle naiselle tollaista töksäyttänyt! Oikein suututtaa sun puolesta! Mutta ihan samalla tavalla minäkin ajattelen ja olen aina ajatellut, että nautin päivä kerrallaan ja ihan täysillä, koska huomisesta ei koskaan tiedä. Sen takia tämä ajoittainen ikäkriiseily onkin niin ärsyttävää: se on ihan täysin ei-Emmamaista, enkä tunnista itseäni ollenkaan niistä ajatuksista, jotka välillä pyörivät päässä. Ja sitten ärsyynnyn itseeni ja tyhmiin ajatuksiini, mikä osaltaan tietenkin vaan pahentaa sen hetkistä fiilistä. Mutta ehkä tämä vähän turhan suureksi paisuu aina kun sen kirjoittaa ylös, kyllä mä edelleen ihan "normaali" olen suurimman osan ajasta :) Ja täytyy toivoa, että mulle kävisi samoin kuin sulle, että vuoden kuluttua nämä ajatukset unohtuisi.

      Haha, sulla on kyllä niin loistavia sanavalintoja: "lahjaton parisuhde". Ihan paras! Kyllä ne miehet (siis oma mies ja isä) olivat kotimatkan varrelta hätäpäissään (?) pienet paketit ostaneet, mutta onneksi molemmat niin tolkun tyyppejä, että paketeista paljastui järkevät ja kivat pikkujutut (villasukat ja kiva lyhty kuistille). Ja tänään käytiin vielä kahvilassa syömässä synttärivohvelit, niin alkaa olla nämä synttärit nyt paketoituna. Meillä on ihan sama meninki kuin teillä, että sitä rakkautta ja palvontaa (heh) osoitetaan vuoden jokaisena päivänä. Koitan pitää edes pienestä lahjaperinteestä sen takia kiinni, että haluan opettaa tuolle meille ainoalle lapselle myös sitä antamisen iloa, ettei totu aina vaan saamiseen. Eli menevät yleensä yhdessä isä ja poika ostamaan mulle jotain pientä ja lapsi on kyllä hyvin oppinut tämän.

      Huhheijaa, juttua pukkaisi taas vaikka kuinka, mutta pitäisi varmaan alkaa vähän kotihommeleita tekemään. Menen huomenna kännykkävalokuvauskurssille (jeeeee!!!), joten ainakin ruokakuvia pitäisi olla jatkossa tiedossa enemmänkin. Oikein ihanaa viikonloppua Annukka ja kiitos rohkaisevista sanoista. Jotenkin sä saat aina asiat loksahtamaan paikoilleen ja annat niille oikeat mittasuhteet. Ihana olet <3

      Poista
  4. Onnea onnea ihana ystäväin siellä. <3 Täällä ainakin tuo kipuilu menee iän kanssa ihan vuoristorataa, välillä oikein on masennuspäiviä ja toisena päivänä ei tunnu missään eli ihan hullua, mutta hyvä näin.

    Hihi en tiedä onko meikäläisessä ties mitä "vaurioita", mutta ennemmin olen tälläinen ehkä vähän laho ja vino puutalo, kuin uudenkarhea ja jylhä kivitalo, hih. Ihanat vertauskuvat aloitit.

    Aurinkoa viikonloppuusi Emma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Tiiaseni <3 Just tossa Annukalle vastasin, että hullua tässä kriiseilyssä on se, että se ei ole olenkaan itselleni tyypillistä ja se sitten entisestään ärsyttää jo valmiiksi ärsyyntynyttä mieltä. En nyt taida ehtiä kommentoimaan sinne sun tekstin puolelle, mutta sanoitit kyllä niin oivallisesti omia tuntemuksiani ja ikäkriiseilyäni - ihan kuin olisin itse kirjoittanut sen tekstin. Onneksi kuitenkin suurin osa päivistä menee ihan normaalisti ja leppoisasti!

      Joo, toi taloteksti sopii kyllä muhun ihan nappiin. Just tänä aamuna kun tuijotin itseäni peilistä aamupöpperössä, käväisi mielessä, että jotain homeenestoainetta voisi tähän taloon sutaista. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa ja osasin jopa nauraa ajatuksilleni :)

      Ihanaa viikonloppua sulle myös Tiia <3

      Poista
  5. Näin myöhässä isot onittelut,mulla tulee tänä vuonna 50 täyteen ja välillä asia mietityttää, sitten taas ei ollenkaan, varsinaista kriisiä en ole vielä ainakaan huomannut... Sitä vaan jaksan aina ihmetellä, kun NÄIN nuoret täyttää jo 50, ennen viisikymppiset oli NIIN paljon vanhempia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu <3 Joo, mäkin mietin ihan samaa ihan jatkuvasti :)

      Poista
  6. Myöhäiset onnittelut täältä! (Oon viime päivät ollut vähän siellä sun täällä,joten kaikkinainen blogeihin liittyväkin on jäänyt minimiin.) Ihanasti oli kirjoitettu :)

    Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3 Hups, enpä minäkään edes ollut huomannut, että olitte Anun kanssa käyneet täällä onnittelemassa, vähän on mullakin ollut kaikenlaista kiirusta ja olen täällä käynyt vähän harvemmin.

      Kiitos kehuista, tulipa hyvä mieli <3

      Poista
  7. Laitoin sulle äsken s-postia Emma. Tohon osotteeseen, joka sulla on blogissa näkyvillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vasta huomasin, että olit laittanut kommentin (ja s-postin). Hyvä, että laitoit tätä kautta tiedon, en melkein ikinä käy kyseisellä s-postitilillä. Katson viestisi illalla (en muista tilin salasanaa...)!

      Poista
    2. Ja nyt olen siis vastannut ja vastaus lähetetty mun oikeasta sähköpostiosoitteesta, eli älä ihmettele "outoa" lähettäjää :)

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!