perjantai 14. syyskuuta 2018

NÄISSÄ 5 + 5 ASIASSA OLEN HUONO

Blogeissa on jo jonkin aikaa kiertänyt haaste "näissä viidessä asiassa olen huono". Näitä on ollut tosi mielenkiintoista lukea; kun kaikki avaavat itsensä niin rehellisesti ja tunnustavat "huonoutensa". Mun mielestä ihmistä mitataan kahdella tavalla: osaako hän kehua itseään ja vastaavasti myös löytää itsestään huonoja puolia. Jos molempia ei osaa tehdä, on ehkä lyhyen itsetutkiskelun paikka. Miksi en osaa löytää itsestäni mitään hyvää? Mikä minussa on niin erikoista, että minusta ei muka löytyisi mitään huonoa? Kumpikaan ei ole järin hyvä tapa suhtautua itseensä!

Me olemme stereotyyppisesti kansa, joka osaa vain ja ainoastaan moittia itseään. No, siinä tapauksessa mun perimä on jostain harvinaisen kaukaa, koska mun on kyllä äärettömän helppo kehua itseäni 😂 Mutta toisaalta osaan kyllä löytää itsestäni myös huonoja puolia. Itse asiassa, kun aloitin tämän kirjoittamisen, totesin, etten pysty rajaamaan listaa vain viiteen. Ihan vaan sen takia, etten osannut päättää, lähdenkö liikkeelle "en osaa kutoa villasukkia" -linjalla vai "olen huono sietämään epävarmuutta" -osastolla. Niinpä jaottelin tämän kahteen: ihan arkiset asiat ja sitten ne luonteeseen liittyvät, syvällisemmät jutut.



Kevyet viisi asiaa, missä olen huono

Olen ihan sairaan huono laulamaan. Jos luulet, että et osaa laulaa, ota muhun yhteyttä, niin vedetään yksi karaoke-ilta yhdessä. Lupaan, että rakastat ääntäsi sen illan jälkeen! Pystyn vetämään biisin kuin biisin alusta loppuun asti niin, että yksikään nuotti ei mene kohdalleen. Toisaalta, talentti sekin!

Olen huono puutarhuri. En osaa suunnitella kivaa ja kaunista pihaa. En osaa toteuttaa muiden tekemiä istutussuunnitelmia. Ja jos yhden kasvin saisinkin istutettua oikeaan paikkaan, en todellakaan jaksa pitää siitä huolta kahta päivää pidempään. Siis rikkaruohojen kitkeminen - oikeesti, ketä kiinnostaa?

Olen huono siivoamaan. Ei huvita, ärsyttävää touhua (kun homma kuitenkin toistuu taas uudestaan viikon kuluttua), kuka jaksaa siirtää lipastoa imuroidakseen sen alta, kun ei sitä pölyä kuitenkaan näe jne. Tavarat tykkään pitää kyllä järjestyksessä, mutta minä, imuri ja Tolu emme todellakaan muodosta mitään pyhää kolminaisuutta.

Olen huono keittämään perunoita. Hahaa, tämä on niin hauska ja järkytän tällä itsenikin kerta toisensa perään. Handlaan keittiössä tuhat ja sata monimutkaistakin asiaa ja teen melko hyvää ruokaa useimmiten, mutta täydelliseksi keitettyjä perunoita meillä saa syödäkseen tosi harvoin. Yleensä ne kiehuvat vähän yli (siis muussiksi) tai sitten, jos olen oikein skarppina niiden kanssa, jäävät silleen ärsyttävällä tavalla hintsun verran vähän raaoiksi.

Olen huono muistamaan ja oppimaan nippelitietoa. Siis apua, mikä on Euroopan kuudenneksi pisin joki (kts. alla)? Kauriin vai Kravun kääntöpiiri, kummalla pallonpuoliskolla? Hapettuminen ja pelkistyminen, miten se nyt menikään? Glukoosin kaava? Hankala puute luonnontieteiden opettajalle, joten olen joutunut kehittelemään lukemattoman määrän muistisääntöjä kaikkeen siihen pikkutietoon, mikä minun pitää hallita. Toisaalta tämä on hyvä, koska ymmärrän näin myös opiskelijoiden vaikeudet osata näitä pikkuasioita. Onneksi elämme 2000-luvulla ja voimme aina todeta KVG!


Vakavat viisi asiaa, missä olen huono

Olen todella, siis todella huono, sietämään typeryyttä. Typeryys on pahinta mitä tiedän ja myöskin ominaisuus, minkä sietämistä en pysty feikkaamaan mitenkään. Typeryys ei tarkoita sitä, että ihminen ei osaa integroida, ei tiedä Euroopan kuudenneksi pisimmän joen nimeä tai ei ole lukenut Waltarin Sinuhea. Typeryys tarkoittaa välinpitämättömyyttä muita kohtaan, muiden mielipiteiden ja arvomaailman dissaamista, itsensä pönkittämistä väärillä ja epärehellisillä tavoilla. Typerä ihminen pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana totuutena ja pyrkii puukottamaan muita selkään aina tilanteen tullen. Typerä ihminen nolaa muut aina sopivan hetken tullen ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Typeryyttä on arvostella muita koulutustaustan, ulkonäön, varallisuuden tai minkään muunkaan ulkoisen asian takia. Typerä ihminen kiusaa toista, tekee toisesta pilkkaa, alistaa ja latistaa toisia. Typerä ihminen ei tajua itse olevansa typerä - se on se kaikista eniten ärsytystä aiheuttava asia. Typerä ihminen pitää itseään hyvänä, täydellisenä, mallikelpoisena ja muutenkin erinomaisena tajuamatta itse, mikä ääliö todellisuudessa on. Nuorempana nielin rumat sanani aina kohdatessani typeryyttä, mutta nykyjään enää en.

Olen huono unohtamaan. Annan kyllä anteeksi, mutta kokemaani vääryyttä en unohda koskaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että tämä ei ole mahdollista - että nämä ikään kuin sulkevat toisensa pois. Olen eri mieltä tai näin se ainakin kohdallani menee. En vatvo tapahtuneita (edes mielessäni), en mieti menneitä, mutta joka kerta kun kohtaan ihmisen, joka on tehnyt väärin minua kohtaan, muistan sen. Toki tämä vaikuttaa luottamukseen ja uskallukseen olla tällaisen ihmisen kanssa syvemmässä suhteessa.

Olen huono tarttumaan toimeen. Jätän kaiken aina joko viime tippaan tai siirrän hamaan tulevaisuuteen. Tämä pätee niin arkisiin pikkujuttuihin ("järjestä keittiön saareke") kuin isoihin haaveisiinkin. Suunnittelen, suunnittelen ja suunnittelen vielä vähän lisää - siinä olen kyllä ihan sairaan hyvä - mutta asioiden aloittaminen on jostain syystä ihan älyttömän vaikeaa.

Olen huono sietämään epävarmuutta ja -tietoisuutta. Minua ei niinkään ahdista silloin, jos tiedän jonkun asian olevan huonosti, mutta se, että joku asia saattaa olla huonosti, saa sydämeni puristumaan rusinaksi ja tuntuu, etten pysty hengittämään kunnolla. Erityisen kamalaa on, jos joudun tuntemaan epätietoisuutta rakkaimmistani. Onko hänellä kaikki hyvin? Miksi hän vaikuttaa surulliselta? Mitä jos kaikki ei menekään hyvin hänen elämässään? Välillä vähän vaikeaa äiti-ihmiselle tämä luonteenpiirre...

Olen huono antamaan muille tilaa. Hävettävin ja huonoin piirteeni tähän loppuun. Olen aina tykännyt olla keskipisteenä, olla se, joka puhuu ensin, enemmän ja kovimmalla äänellä. Joka innostuessaan keskeyttää muut ja puhuu päälle. En välttämättä ole aina oikeassa (siis edes omasta mielestäni), mutta haluan kuitenkin kertoa, miten minä asian näen. Tykkään ottaa viihdyttäjän roolin ja hauskuuttaa ihmisiä. Teen sen kyllä usein omalla kustannuksellani eli osaan myös nauraa itselleni ja mokata julkisesti. Joskus tämä on myös hyvä piirre; otan helposti vastuuta ja hoidan asiat pois ennen, kuin muut ehtivät edes päättää, kenen pitäisi. Väitän, että tämä luonteenpiirteeni on vaikuttanut alitajuntaisesti ammatinvalintaani. Opettajana saan olla koko ajan kaiken keskipisteenä, puhua enemmän kuin muut ja saan siitä vielä rahaakin. Mutta veikkaan, että olen tällä ominaisuudella ärsyttänyt lukemattomia ihmisiä vuosien varrella ja ärsytän varmaan edelleen.

Oletko jo tarttunut tähän haasteeseen? Olisi kiva kuulla, mikä on sinun listasi! Hei, kivaa viikonloppua kaikille! Postauksen kuvasaldo on surkea ("olen huono valokuvaaja" oli vähän turhan itsestäänselvyys tälle listalle), koska mulla on kiire perjantaitortillojen ja kahden omenapiirasohjeen pariin. Siksi pelkästään pari netistä kaivettua kuvaa (ja koska olen huono siinäkin, unohdin merkata lähteet muistiin...).

💗

10 kommenttia:

  1. Hehhee. Olisitte mun miehen kanssa täydellinen pari estradilla :D. Mieluiten sellaisella, jossa saa laulaa ja mieluiten mahdollisimman kovalla äänellä mahdollisimman suurelle yleisölle.

    Ukkeli kun sattumoisin rakastaa paitsi omaa ääntään (jossa ei sinällään ole mitään vikaa niin kauan kuin ei laula :D), mutta vielä sitäkin enemmän esiintymistä ja keskipisteenä olemista (mun täydellinen vastakohta siinä). On jäänyt mieleen mm. mun vetämä Kwai-joen retki Thaimaassa (silloin, kun sata vuotta sitten olin Aurinkomatkojen oppaana), jolla ukkeli (silloinen poikaystävä) oli mukana. Kun oltiin jätetty viimeinenkin asiakas retken jälkeen omalle hotellilleen, ukkeli halusi välttämättä vetäistä Hopeisen kuun (ykkösbravuurinsa, jonka jälkeen hyvänä kakkosena tulee Holvikirkko ja sen jälkeen Arja Havakan Lokki :D) bussin mikrofoniin. Siinä oli paikallisoppailla ja kuskilla hymyssä pitelemistä, kun kulttuuriin kuuluu olla viimeiseen asti kohtelias ja cool.

    Epävarmuuden ja epätietoisuuden huonossa sietokyvyssä ja siivousinnon ja perunankeittotaitojen puutteessa ollaan samiksia. Samoin kuin siinä, että minäkään en tietentahtoen harrasta itseni vähättelyä, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, ettenkö olisi tietoinen omista heikkouksistani.

    Vielä uudelleen sitä ihanaa viikonloppua Emma <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repesin ihan huutonauruun kun luin tämän :D Mun "bravuuri" meinaan on just Hopeinen kuu (yleisö ei kyllä koskaan taida olla samaa mieltä)! Meidän pitäis kyllä ehdottomasti sun ukkelin kanssa perustaa joku karaoke-bändi. Ai vitsit, tuli hyvä mieli, kun sai näin hyvät naurut <3 Ja sitten hei, mulla on kyllä mennyt ohi sun nuoruuden ura matkaoppaana, siitä olisi mielenkiintoista kuulla joskus lisää.

      Edelleen, ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Hih ihan samoja kaikki, siis miten kaikki kukat kuolee mihin kosken ja jos istutan jotain, niin ei kuule kasva. Rhodokaan ei kuki meillä, hih.

    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, perustetaan Tiia semmoinen "kasvintappajat-kerho" :) Ja mä en ole edes uskaltanut yrittää Rhodoa :D Jotenkin ajattelen, että se on niin upea ja kaunis kasvi, että en mitenkään voi onnistua sen kanssa!

      Ihanaa alkanutta viikko sulle <3

      Poista
  3. Mä en myöskään osaa luoda kaunista puutarhaa. Ehkä suunnitelman mukaan joo, mutten muuten. Ja meidän pieni rivaripiha kaipaisi epätoivoisesti ihanaa puutarhaa, koska sellaisesta kyllä tykkäisin. Entinen naapurimme oli loistava puutarhuri, niin tekemisessä kuin hoitamisessa.

    Huono laulamaan - check, huono keittämään perunoita - check (miksen tajunnut laittaa tuota omalle listalle?), huono muistamaan nippelitietoa -check, huono sietämään typeryyttä - check, huono unohtamaan - check.

    Näillä eväillä ihanaa uutta viikkoa Emma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkäisin, että olisi semmoinen vähäeleinen ja vaatimaton, mutta kuitenkin tyylikäs piha. Tai edes yksi nurkkaus siinä. Mutta kun ei, huoh. Ainoa asia, mitä talvessa RAKASTAN on se, että se peittää ton pihan alleen. Kunnes taas kevät koittaa ja sitä muistaa omat puutteensa. Enkä mä tosiaan edes kaipaa mitään rehevää ja hienoa pihaa, mutta jos siellä olisi edes jotain, niin silmä (ja mieli) lepäisi...

      No, mutta näillä tosiaan mennään. Onhan meissä kuitenkin muita hyviä piirteitä ja ominaisuuksia, kuten toi perunoiden keittämisen taito, haha :D

      Ihanaa viikkoa sulle myös Tuija <3

      Poista
  4. huono sietämään tyhmyyttä (typeryyttä) ja epäloogisuutta.

    voiko perunankeittämisessä olla huono?
    Onko perunoille jotain ultimaattisen oikeata keittoisuusastetta?
    Mä en ole edes tiennyt, että siinä voi olla huono. Peruna on peruna. Siitä tulee just sellaista söösää kun sattuu tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän aloin itsekin miettimään ja kyseenalaistamaan tätä huonoa piirrettäni, mutta kyllä se kuule on niin, että välillä pitää olla täydellisiä perunoita. Kuten esim. jouluna kalapöydässä. Arkena ihan sama, mitä söösää (ihana sana!) siitä tulee, mutta kalapöydässä pitää olla täydelliset, kiinteät ja ehjät perunat. Ei söösää, eiei.

      Mutta ei kuitenkaan ihan maailman vaarallisinta, vaikka tulisikin möhnää. Ärsyttävää kuitenkin!

      Poista
  5. Tosi monta samaa kuin mullakin! Ja oon samaa mieltä siitä, että anteeksi antaminen ja unohtaminen on ihan eri asioita. Voi hyvinkin antaa anteeksi, mutta silti ei unohda ikinä ja se tapahtunut muistuu mieleen aina.

    Minusta on huippupiirre, että on ihmisiä, jotka rakastavat olla keskipisteenä ja viihdyttävät. Itse olen aina ollut seinänvieriä pitkin kulkeva, enkä viihdy keskipisteenä. On kuitenkin fakta, että niitä keskipisteitä ja viihdyttäviä tarvitaan. Vähänkö olisi vaikka tylsät pikkujoulut, jos kaikki vaan hiljakseen joisivat sidukkaa seinänvierillä ja korkeintaan nauraisivat sisäisesti jollekin kaverin facebook-päivitykselle :D Ilman teitä estradien keskipisteitä olisi elämä ihan hemmetin tylsää.

    Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tuula, kiitos tästä muistutuksesta. Tajusin sun kommenttia lukiessani, että nuorempana ajattelin itsekin noin; että meitä "äänessä olijoita" on hyvä olla! Jostain syystä vanhemmiten ko. piirre on alkanut saamaan omassa päässäni ärsyttävyyden synonyymin. Ehkä mä olen alkanut ärsyttää itse itseäni, haha! Toisaalta kun tarkkaan mietin, niin saan kyllä tästä ominaisuudesta paljon positiivista palautetta esim. työyhteisössä (kuraa kyllä myöskin), joten ehkä mä vedän sen pois tolta "huono" -listalta.

      Ihanaa viikkoa sulle myös Tuula <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!