0 toimivaa aivosolua tällä hetkellä kokeiden korjaamisesta johtuen.
1 ihana ja ainutlaatuinen aviomies.
1 ihana ja ainutlaatuinen poikalapsi.
1 ihana ja ainutlaatuinen kissa.
3 pienen, mutta sitäkin tiiviimmän perheemme koko. Muistutamme toisiamme aina säännöllisesti siitä, että meillä on ihana perhe.
2 sisarusta, yksi veli ja yksi sisko. Rakkaita, läheisiä, ihania, raivostuttavia - parhaita ❤ Olen vanhin ja toivon aina, että olen osannut olla "tehtäväni arvoinen".
3 elämänlahjana saatua puolilasta. Käytämme yhteisymmärryksessä tätä hassua termiä, koska sanat lapsipuoli ja äitipuoli sopisivat tilanteeseen, jossa olisimme joskus asuneet yhdessä. Näin ei ole, vaan olen onnekkaasti päässyt näiden puolilapsieni elämään ilman uusioperheen arkikipuiluja. Ihan mahtavia tyyppejä kaikki ❤
7 puolilapsilta saatua puolilapsenlasta. Joiden setä tai eno oma lapseni on, vaikka on nuorempi, kuin osa "kohteistaan". Hassua tämä uusioperheiden dynamiikka.
8 paikkakuntien määrä, missä olen asunut. Asuntojen määrää en osaa edes laskea, niitä on varmasti 20 - 30. Helsinki on tietyllä tapaa rakkain paikka, kotikaupunkini ikuisesti, mutta paras paikka on tämä nykyinen (tuppukylä), missä sydämeni eli rakkaimpanikin ovat. Täältä lähden korkeintaan enää yhteen paikkaan ennen loppusijoitusta. Emme ole vielä osanneet päättää miehen kanssa, mikä tämä paikka tulee olemaan.
11 vuotta sitten minusta tuli äiti. Asia, mikä oli minulle itsestään selvää jo pikkutytöstä lähtien, mutta jonka toteutuminen ei sitten ollutkaan niin itsestään selvää. Varsinkin siitä johtuen käsittämättömän hieno asia. Paras asia elämässäni.
12 vuotta sitten tapasin mieheni, joka mahdollisti kohdan 11 ja muutenkin on tehnyt minusta äärettömän onnellisen naisen. En vieläkään ole ihan varma, mitä olen tehnyt oikein saadakseni tuollaisen tyypin kumppanikseni. Toisaalta välillä myös mietin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin saadakseni tuollaisen tyypin kumppanikseni 😂 Rakkauteen mahtuu kaikki tunteet ❤
18 vuotta olen ollut opettaja ja koko ajan samassa koulussa. Aika lailla vahingossa päädyin tänne, enkä usko, että koskaan tulen vaihtamaan työpaikkaa. Rakas talo, vaikka monia epäkohtiakin on. Mutta missä työpaikassa ei olisi?
30 kilometriä on työmatkani yhteen suuntaan. Ärsyttää suuresti, että joudun sen ajamaan omalla autolla. Vaikka tykkään ajamisesta, haluaisin mieluummin käyttää julkisia, mutta se ei täällä maaseudulla ole mahdollista.
41 on kengännumeroni, joka ennen raskautta oli 39. Protestoin edelleen katkerasti siitä, että raskaus muuttaa kehon ihan jokaisessa mahdollisessa ulottuvuudessa!
49 ikäni, ihan kohta 50. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mieli ei ole ehtinyt numeroiden matkaan. Kysyn edelleen oppilailtani (jotka siis ovat syntyneen 2000-luvulla), että muistattehan te Tshernobylin? Kipuilin ikääntymisen kanssa pari vuotta, mutta nyt tuntuu siltä. että pahimmat kaunat on haudattu ja me ollaan noiden numeroiden kanssa jo ihan kavereita.
174 senttiä pituutta. Nuorena aikuisena, kun tämä mitattiin, senttejä oli kaksi enemmän. Kaksi on siis siirtynyt tuonne kengännumeroon. En tajua.
400 lukiokurssia suunnilleen (tämä on arvio, en tiedä ihan tarkkaa määrää) olen opettanut 2000-luvulla. Biologiaa ja maantiedettä, molempia aineita rakastan ja molempien opettaminen antaa minulle valtavasti. Jokaisen oppitunnin yritän hoitaa kuin "viimeistä päivää", jotta opiskelijat saavat minusta kaiken mahdollisen irti.
1985 vuosi, jolloin lähdin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin ja sain sieltä toisen perheen itselleni. Vuosi täynnä kokemuksia, jotka kasvattivat minua enemmän kuin mikään muu tuohon aikaan olisi voinut kasvattaa. Tulin kyllä takaisin sieltä ihan yhtä kakarana kuin lähdinkin, opit olen tajunnut vasta paljon myöhemmin.
1990-luku - tietyllä tapaa ihan mahtavaa aikaa elämässäni, toisaalta joukkoon mahtuu hetkiä, kuukausia ja vuosia, jotka haluaisin vain unohtaa. Ja olenkin unohtanut, en enää kanna niitä mukanani taakkana, ainoastaan opit ovat jääneet. Tiettyjä hetkiä noilta vuosilta en kuitenkaan koskaan enää halua muistella.
4906 merkkiä välilyönteineen oli tämän tekstin pituus. Tämän tiedon saan joka kerta, kun tarkistan postausten oikeinkirjoituksen wordin oikolukuohjelmalla melko pahasta lukihäiriöstäni johtuen.
10 000 opiskelijaa suunnilleen on istunut tunneillani. Toivottavasti olen antanut heille yhtä paljon, kuin he ovat antaneet minulle!
Ja vielä tähän loppuun elämäni numeroina juuri nyt -luvut. 410 koevastausta + 82 kurssityötä, joita pitäisi olla just nyt lukemassa. Että pitäisi vissiin tehdä jotain muuta, kuin kirjoitella tämmöisiä hömppäpostauksia...
Miltä sinun elämäsi näyttää numeroina? Tartu ihmeessä tähän haasteeseen, jos et ole sitä jo tehnyt! Kivaa viikon jatkoa kaikille 💗
Hauskat vastaukset :D Mulla tuntuu olevan myös tuo nolla aivosolua käytössä tällä hetkellä, ei oikein irtoa mitään. Mutta ootpa sä pitkä! Mä jotenkin kuvittelit sut tällaiseksi paatin tapiksi :D :D
VastaaPoistaHeh joo, pituutta löytyy, mutta leveyttä sitten myös kompensoimaan sitä :D Toi oli kyllä hassua huomata, että siitä pituudesta on hävinnyt vuosien varrella pari senttiä!
PoistaIhanaa viikonloppua Tuija <3
Ihanat numerot sulla! Jäin ihastelemaan noita sun kurssi- ja oppilasmääriä. Aikamoinen liuta on nuoria virrannut sun oppien läpi, ja miten musta tuntuukin, että oot ihan paras ope :)
VastaaPoistaMullakin on nyt kyllä aivotilanne ihan nolla... Nää pimeät aamut/illat ja viileät kelit ei oo vissiin mua varten :D
Mukavaa torstaita! ♥
Hurjia on kieltämättä oppilasmäärät melkein 20 vuoden opettajuuden jälkeen näin isossa koulussa. Olisi hauska saada laskettua se ihan täsmällinen luku. Löytyisi varmaan, jos rupeisi kaivamaan vanhoja kurssipäiväkirjoja, mutta koska osa niistä on vain paperimuodossa, niin menisi kyllä vähän turhan hankalaksi.
PoistaJa kiitos tosta "paras ope" -ajatuksesta <3 Jos sitä mitataan sillä, että a) rakastan tätä työtä ja b) välitän aidosti oppilaista, niin siinä tapauksessa varmaan joo, olen hyvä opettaja. Mutta jos mittarina on sähläyksen määrä, asiasta eksyminen (ja höpöttäminen) tunneilla ja kokeiden korjaamisen inhoaminen, niin noilla mittareilla pääsen kyllä ihan sinne toiseen äärilaitaan :) Mutta tärkeintä on, että työ on kivaa ja ennenkaikkea: oppilaiden kanssa on ihan sairaan hauskaa!
Nollatilanne jatkuu mullakin aivoissa, mutta ehkä pieni pukkubuustaus helpottaa tilannetta! Ihanaa viikonloppua Tuula <3
Olen pomppinut blogista toiseen lukemassa tätä haastetta, todella kiva! Monessa paikassa sinäkin olet ehtinyt asumaan!
VastaaPoistaHei tosi kiva, että päädyit tännekin lukemaan :) On aina niin kiva saada kommentteja uusilta lukijoilta (minäkin löysin sun blogin vähän aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi kommentoida vielä yhtään mitään)!
PoistaHassua, kun mulla ei itselläni ole semmoinen tunne, että olisin muuttanut mitenkään kauhean usein tai paljon, mutta onhan noita kieltämättä kertynyt... Nyt ei kyllä enää toisaan ole tiedossa yhtään muuttoa, vasta sitten siinä vaiheessa, kun on ihan pakko lähteä täältä johonkin pienempään tai sitten "jalat edellä" -tyyppisesti.
Kivaa viikonloppua sulle Katja <3
Tässä postauksessa oli 21+1 ihanaa, Emmamaista vastausta :).
VastaaPoistaMulle on aina suuri ihmetyksen aihe se, kuinka monesti joku on ehtinyt elämänsä aikana muuttaa paikasta ja kodista toiseen. Itse kun ollaan neljännesvuosisata pysytty samojen seinien sisällä ja pelkkä ajatus siitä, että pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroita muuttoa varten, ahdistaa, mutta toki sullakin on nuo muutot liittyneet aikaan ennen tätä aikaa, eikä enää ole ajankohtaisia niinkuin kerroitkin.
Tuijan lailla hämmästyin myös sitä, että olet niin pitkä. Ei sillä, että olisin ajatellut sun pituutta tai sitä koittanut joskus arvaillakaan, mutta jotenkin olisin kuvitellut, että oltaisiin samaa kaliiperia, mutta oon sua aikalailla lyhyempi. Ja vanhempi, mutta se on toinen juttu se ja sitä ei lasketa :).
Ja Tuulan lailla arvaan, että oot ihan paras ope.
Semppiä sinne koekasan ääreen <3
Kuten tossa yllä Katjalle vastasin, niin jotenkin mulla ei ole yhtään semmoinen tunne, että olisin muuttanut usein :) Nuorempana tykkäsin aina asunnon vaihtamisesta ja niitä tilanteita tuli vähän väkisinkin Helsingissä asuessa ja elämäntilanteen ollessa ihan erilainen, kuin nyt. Tällä hetkellä en lähtisi enää vapaaehtoisesti vaihtamaan kotia, täällä ollaan niin pitkään, kuin pysytään ja sitten mietitään jossain vaiheessa, että mikä se "viimeinen paikka" on.
PoistaHeh, kuten Tuijallekin vastasin, niin joo, pituutta on, mutta sitä kompensoi sitten leveys! Ja hei, vaikka sä oot vanhempi kuin minä, niin muista, että otan sua kiinni koko ajan :D
On kiva aina huomata, että mun rakkaus opettamista kohtaan välittyy muillekin. On vaikea sanoa, minkälainen on "paras ope", mutta toivon (ja tiedän), että mun oppilaat huomaa sen, että tykkään opettamisesta ja ennen kaikkea heistä ja sitä kautta varmaan sitten olen hyvä ope. Toisaalta olen niin kova häsläämään ja höpöttämään tunneilla kaikkea muuta kuin asiaa (puhun mä asiaakin välillä...), että joitain varmaan myös ärsyttää.
Koekasa pienenee hyvää vauhtia, mutta nyt on kyllä aika siirtyä viikonlopun viettoon ja pitää pieni tauko lukemisessa. Ihanaa viikonloppua sulle Annukka, toivottavasti on kiva sellainen tulossa <3
Hei, aivan ihana postaus! Ihan kunnioitettava määrä koevastauksia luettavana, ei ihme, että aivonystyrät lyövät tyhjää!
VastaaPoistaKivaa loppuviikkoa sinulle Emma :)
Joo, huoh, toi sama määrä on vastassa aina kuuden viikon välein jakson loputtua. Niin paljon kuin opettamista rakastankin, niin kokeiden korjaaminen on kyllä ihan kamalaa. Mutta jokaiseen työhön kuuluu varjopuolia, kyllä tämä tästä :)
PoistaKiva kun käväisit täällä Tuulanneli ja ihanaa viikonloppua sulle <3
Olet ihana eli ihan ehdottomasti olet ansainnut parhaimman miehen ja hän varmasti sinut. K ehdottomasti Kissa.
VastaaPoistaMuiskuja viikkoon Emma ja Kermakaljaa juodaan Harry Potter-kirjoissa. ;)