Hämmennyin, tai suorastaan järkytyin, kun juteltuani sairaanhoitajan kanssa ja käytyämme läpi omaa terveyshistoriaani (ja edellisessä terveystarkastuksessa otettuja kokeita), hän suorastaan ylisti ja hämmästeli sitä, kuinka poikkeuksellisen terve olen ikäisekseni. Kun pyysin häntä tarkentamaan asiaa, kyse oli siitä, että on kuulemma harvinaista, että minun ikäiselläni naisella ei ole jo jotain lääkitystä esim. kohonneeseen verenpaineeseen tai diabetekseen (tai johonkin muuhun sairauteen). Yritin siinä aikani änkyttää, että eikös tämä nyt ole ihan normaalia, että enhän minä vielä ole oikeasti vanha ja kyllä kai nyt muutkin tämän ikäiset ovat samanlaisessa ihan normaalissa kunnossa kuin minä?? Mutta ei, ylistäminen ja päivittely vain jatkuivat!
Siis oikeasti? Onko asia todellakin näin? Pitää varmaan tutkia jotain terveystilastoja, koska asia todellakin jäi mietityttämään mua. Kyse voi tietenkin olla siitä, että tämä (todella ihana ja mukava) hoitaja vain halusi saada mulle hyvän mielen ja tsemppifiiliksen (missä hän kyllä todellakin onnistui). Tai sitten me elämme jollain poikkeuksellisen sairaalla alueella! Tai sitten tosiasia vaan on se, että 50-vuotiaat ovat jo usein sairaita tavalla tai toisella. Enkä nyt siis tarkoita (synnynnäisiä) pitkäaikaissairauksia, hoitaja selvästi puhui lähinnä elintasosairauksista.
 |
| Kuva täältä |
Olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitä ja kommentteja tähän!
En tarkoita, että kenenkään tarvitsee ruveta kertomaan mitään omasta terveydentilastaan (saa toki kertoa!), mutta mitä olette mieltä tästä keskustelusta ko. sairaanhoitajan kanssa?
Onko outoa ja poikkeuksellista, että 50-vuotias on perusterve?
Ihan samoja ihmetyksiä on täälläkin kerta toisensa jälkeen koettu.
VastaaPoistaTulee melkein epäuskoinen fiilis, kun vatsa jännityksestä kippuralla menee kuulemaan "tuomiota" labratuloksista ja pelkää, mitä kaikkea sieltä paljastuu (vähintäänkin, että maksa-arvot on huomattavasti koholla), ja saakin kuulla, että kaikki arvot on ihan poikkeuksellisen loistavia. Melkein tekee mieli kysyä, että oletko nyt ihan varma :), vaikka tottakai tekee mieli lähinnä hypätä hoitajan kaulaan ja halata ihan silkasta ilosta.
PS. Voisitko jo lopultakin täyttää sen 50, niin saisin susta kaverin edes samalle vuosikymmenelle, vaikka vuosia vielä väliin sun eduksi jääkin :).
Iloista mieltä peruspositiiviselle perusterveelle ystävälleni <3
Kiva kuulla, että sulla sama tilanne! Tosin mähän en yhtään tiedä, mikä oma tilanteeni on tällä hetkellä, kun edellisestä lääkärintarkastuksesta on se viisi vuotta - vähän hirvittää (ihan oikeasti), että sieltä nyt tällä kertaa tosiaan tulee joku "tuomio". Mutta koitan iloita edes siitä, että ainakin tähän asti olen selvinnyt "puhtailla papereilla".
PoistaJuujuu, ihan kohta iskee se 50 :) Kuukausi ja muutama päivä vielä, sitten ollaan samoilla kymmenillä!
Samaa iloista mieltä ja kivaa viikonloppua sinulle ystäväiseni <3
*kade*
VastaaPoistaminua nimittäin jyrsii se, että vielä muutama vuosi sitten terkkarin ja lääkärin kommentit olivat mallia: "noin nuorella tämmöistä kremppaa" - ja nyt ne ovat muuttuneet muotoon "tyypillistä tuonikäiselle eukolle".
Kehnoille geeneilleni en valitettavasti mahda mitään: ne aiheuttivat ensin "noin nuoren krempat", jotka nyttemmin ovat muuttuneet "tyypillisiksi tuonikäiselle eukolle". Mutta voisivat ne terveydenhuoltajat jotenkin kannustaa että oletpas vielä nuori ja vireä.
No voi kurja :( Tuli itse asiassa heti kauhean huono omatunto, että miksi yleensäkään kirjoitin tämän; ettei vaan kellekään tule paha mieli tai tunne, että jotenkin lesoilisin omalla tilanteellani. Tolle geenilotolle ja sen tuloksille kun ei kukaan voi mitään ja mulla on siinä käynyt hillitön tuuri. En meinaan todellakaan voi sanoa, että olisin omilla elintavoillani tämän tilanteen saavuttanut, sen verran kaikenlaista "rötvää" omiin vuosikymmeniini on mahtunut. Ja nyt kyllä pelkään, että tässä seuraavassa lääkärintarkastuksessa paljastuu jotain "tämänikäisen eukon" ongelmia.
PoistaMutta totta on kyllä myös toi, että terveydenhuollon henkilökunnan asenteella ja tavalla puhua potilaille on ihan hirveän paljon merkitystä. Tommoinen voivottelu (ja syyllistäminen) on ihan turhaa (ja itse asiassa aika paskamaista toimintaa). Mä olen pariin otteeseen törmännyt tuollaisiin kurjiin lääkäreihin/hoitajiin ja aina on jäänyt paska fiilis. Kerran kävelin yhden lääkärin vastaanotolta kesken kaiken pois ja sanoin lähtiessäni, että "täytyy varata aika ihan oikealle lääkärille seuraavaksi" :D Siitä jäi itselle kyllä melkoinen voittajafiilis!
Kivaa ja toivottavasti krempatonta viikonloppua <3
älä suotta kurjistu :)! Mulle ei nimittäin ainakaan tullut mitenkään paha mieli, todellinen kateudentila tai mitään muutakaan sellaista; kun en kerran niille geeneilleni mitään voi.
VastaaPoistaEnnemmin äimistelen samaa kuin sun hoitajasi /lääkärisi, että miten on mahdollista ettei ole mitään vaivoja tai lääkityksiä ;)
Mä en varsinaisesti näitä sairauksiani (?) edes pidä sairauksina, vaan ominaisuuksina joiden kanssa elellään ja ollaan maailman tappiin - kun ne nyt eivät hyvässä hoitotasapainossa mitenkään vaikuta arkeen ja olemiseen, paitsi että pitää aamuisin muistaa niellä (pieni) kourallinen lääkkeitä.
Vaikka mulle joka kerta lääkärissä käydessä muistutetaan toi mantra "syö terveellisemmin, liiku enemmän, nuku paremmin", niin se on pikemminkin sellaista rutiininomaista lätinää, mikä kuuluu ottaa esiin näiden elintasosairauskirjoon kuuluvien vaivojen kanssa. En suhtaudu siihenkään mitenkään kovin vakavasti, kun peruspalikat ovat mulla kohdillaan kuitenkin.
Muistan kun kerran (kun olin vielä 3-alkavilla kymmenillä) yritin varata aikaa vuosikontrolliin puhelimitse.
Hoitaja kysyi että miksi.
Minä siihen, että no koska mulla on tää vaiva ja se pitäis vuosittain tarkistaa.
Hoitaja että miksi.
Ja minä uudestaan että kun on käsketty käydä vuosittain kontrollissa.
Ja hoitaja uudestaan taas että miksi.
Minä vastasin että varmaan siksi kun on niin huonot geenit.
Hoitaja sanoi että ahaa, no varataanpa aika!
No ihan mahtavaa, että et sinäkään kurjistunut mun kirjoituksesta <3
PoistaMua ärsyttää ihan suunnattomasti se tilanne, kun joku terveydenhoitaja tai lääkäri hokee noita terveysmantroja kuten sanoit "rutiininomaisena lätinänä" ja sitten jos heiltä kysyy, että mitäs tämä ihan käytännön tasolla sitten tarkoittaa, vastaukseksi tulee vaan just sitä epämääräistä lätinää. "Syö ruisleipää margariinilla, juo maitoa ja syö jugurttia, liiku tarpeeksi jne.jne.". Sitten jos sanoo, että en tykkää maidosta, enkä oikeastaan leivästäkään, niin vastaukseksi tulee silmienpyörittelyä. Onneksi näitä kokemuksia mulla ei ole ollut enää pitkään aikaan, mulla on käynyt tuuri, kun olen välttänyt tämmöiset tyypit.
Mulla kävi nyt kyllä tuuri myös siinä, kun hoitaja vastasi vuosi(kymmenen)kontrollipyyntööni heti myöntävästi. Meidän kunta on kyllä kunnostaunut näissä; kontrolliin ei toki pääse heti (eikä se mikään akuutti asia tietenkään ole), mutta noin 1-2 kuukauden kuluttua saa ajan. Pienen paikkakunnan iloja :)
Poista