tiistai 10. marraskuuta 2020

HYVÄN MIELEN LIHAPATA

Toivottavasti en nyt liikaa järkytä ketään, mutta pääsyy kasvisruuan syömiseen ei minulla suinkaan ole eläinten oikeuksista huolehtiminen, vaan ekologia ja terveysnäkökulma. Älkää ymmärtäkö väärin - kannatan toki eläinten oikeuksista huolehtimista, mutta se ei tosiaan minulla ole ykkössyynä silloin, jos perustelen jollekin kasviruuan lisäämisen merkitystä. En ole erityisen eläinrakas ihminen, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kannattaisin eläinten huonoa kohtelua. En vaan saa voimakkaita tunnereaktioita kaikista mahdollisista eläimistä, osaa niistä jopa vähän karsastan. Meillä on kissa, joka on minulle tietenkin ihan älyttömän tärkeä ja rakastan kissoja muutenkin, mutta esim. koirat ovat mulle aika nounou ja vähän pelkäänkin niitä. Ihania koiria olen tavannut montakin kertaa, mutta en kuole onnesta joka kerta, kun vieras koira tulee nuuhkimaan mua (tai kuolamaan mun syliin...). En liioin tunne voimakkaasti mitään, kun ajattelen esim. lehmiä tai sikoja. En tietenkään yhtään tykkää ajatuksesta, että niitä kohdellaan huonosti ja olen täysin pelkurimaisesti jättänyt katsomatta kaikki ne kohudokumentit eläinten kammottavista oloista suurtuotantotiloilla. En halua nähdä (enkä tietää) - tämä hävettää myöntää, mutta rehellisesti sen tässä tunnustan.

Lisäksi ajattelen niin, että mikäli söisin (tai jättäisin jotain syömättä) eläinten oikeuksien puolesta, sen pitäisi silloin olla 100% juttu. On järkyttävää, miten eläimiä kohdellaan suurissa tuotantolaitoksissa, joten jos sen eteen haluaa ottaa kantaa, pitäisi sen kannanoton kohdistua kautta linjan kaikkeen. Pidän hieman kaksinaismoralistisena sitä, että ei syö punaista lihaa, "koska eläinten kohtelu ja oikeudet", mutta käyttää kuitenkin maitotuotteita tai syö esim. munia. Eli joko tai, näin minä sen ajattelen. En julista tätä minään absoluuttisena totuutena ja pitää tietenkin muistaa, että kaikki eläinperäisten tuotteiden vähentäminen on hyvä juttu, kohdistui se sitten mihin tahansa tuotantoketjun osaan.

Itselleni merkittävin syy kasvisruuan lisäämiselle on ekologinen. En ala asiaa avaamaan tässä sen enempää, koska tiedän kokemuksesta (opiskelijaraukat joskus mun tunneilla...), että mulla lähtee paasaaminen ihan lapasesta, enkä osaa lopettaa. Punaisen lihan syöminen on yksi merkittävimmistä "ilmastosynneistä", se on kiistaton fakta. Aiheesta löytyy tosi hyvää (ja kiihkotonta) faktaa esim. Vegaaniliiton sivuilta, kannattaa käydä tutustumassa, jos et vielä tiedä, mistä tässä kaikessa on kyse. Samoilta sivuilta löytyy tietoa myös terveysasioista ja lisäksi iso lista ihan mahtavia reseptejä, joita kannattaa selailla silloin, kun tekee mieli hyvää kasvisruokaa.

Pitää tietenkin myös muistaa, että tosi moni kasvisruoka on ihan älyttömän hyvää, että kyllä niiden syömiseen ihan puhtaan kulinaarinenkin syy löytyy ❤

Punaisen lihan syöminen korreloi myös monissa tutkimuksissa erilaisten terveysongelmien kanssa (esim. korkea kolesteroli, kohonnut suolistosyövän riski, kakkostyypin diabetes jne.), joten sen vähentäminen ei varmasti ainakaan heikennä kenenkään terveyttä. Ja jos joku nyt ajattelee, että "entäs se proteiini...", niin muistakaa, että proteiinia saa muustakin, kuin punaisesta lihasta!

Meillä suositaankin yleensä kanaa tai possua "lihapäivinä". Molempiin liittyy ihan yhtä isoja ilmasto- ja eläinten oikeusongelmia, kuin punaiseen lihaankin, mutta ne ovat kuitenkin astetta parempi vaihtoehto silloin, kun lautasellasi ei ole linssikastiketta. Paras vaihtoehto ympäristönäkökulmasta olisi riista, mutta sitä saa aika huonosti pikkupaikkakunnan normimarketista ja se on myös huomattavasti kalliimpaa, kuin se peruspaketti jauhelihaa. Korkeamman hinnan olen valmis (ja pystyn) maksamaan ainakin välillä, mutta saatavuus harmittaa tosi paljon. Poro on käsittääkseni elänyt onnellisen elämän, eikä se ole elänyt vain päätyäkseen meidän lautaselle. Siksi poronlihan syöminen tuntuu "hyvän mielen teolta" (ja se myös maistuu ihan älyttömän hyvältä).

Olinkin aivan onnessani, kun meille tarjoutui tilaisuus ostaa puolikas poro. Hinta oli toki aika suolainen, mutta ei näitä montaa kertaa vuodessa ostella, joten ei haitannut. Tyyppi saapui meille viime viikolla ja olin tosi tyytyväinen ensinnäkin siihen, että liha oli pakattu riittävän pieniin eriin. Lisäksi kaikki paketit oli nimetty. Ostimme pari vuotta sitten 1/4 hirveä ja saimme epämääräisiä paketteja, joista ei ollut mitään käsitystä, mikä eläimen osa siinä oli. Tätä poronlihan toimittajaa tulemme käyttämään jatkossakin, kaikki oli tehty niin huolellisesti. Ihanaa myös oli se, että osa lihasta oli valmiiksi jauhettu ja myös vuoltu valmiiksi käristystä varten. Ihan parasta!

 

En ole kokenut poron (tai hirvenkään) valmistaja, joten päädyin tekemään ensin ihan simppelin poropadan uunissa. En käyttänyt mausteena mitään sellaista, mitä en miellä Lappiin kuuluvaksi - en siis yrttejä tai valkosipulia - vaan menin ihan perusohjeella. Lihapataan kuuluvaa punkkuakin olisi ollut, mutta join sen mieluummin itse ajattelin, että ei niillä siellä Lapissa ole punkkua ollut pororuokia maustamaan. No, ei tietenkään myöskään porkkanaa, selleriä tai laakerinlehtiä, mutta kuten sanottua - yritin pitää maut mahdollisimman yksinkertaisina. Ja nyt on kyllä pienen itsekehun paikka: padasta tuli ihan superhyvää!!!

Tykkään tarjota lihapadan kanssa perunamuussia ilman, että siitä tehdään muussia. Häh? Lue valmistusohje reseptin puolelta. Jos lihapadan (= kastiketta) kanssa tarjoaa oikeaa muussia, on lopputulos lihaliemellä maustettu perunavelli, mistä en ainakaan itse tykkää. Perunat siis saavat kiehua ihan ylikypsäksi ja muussaantua vähän, mutta joukossa pitää olla myös sattumia lientä varten.

Poropata

900 g poronlihaa (mulla oli ulko- ja kulmapaistia)
voita ja oliiviöljyä paistamiseen 
2 isoa sipulia lohkottuna
3 porkkanaa pilkottuna n. 2 cm paloiksi
1/2 iso juuriselleri pilkottuna n. 1 x 2 cm kuutioiksi
suolaa, mustapippuria myllystä
6 maustepippuria
3 pientä laakerinlehteä
kiehuvaa vettä
 
puikulaperunoita 
voita
pieniä maustekurkkuja
puolukkasurvosta

Poista lihasta mahdolliset kalvot ja jänteet ja pilko se sopiviksi paloiksi (n. 3 x 3 cm). Anna palojen lämmetä huoneenlämmössä sen aikaa, kun käsittelet kasvikset.

Kuumenna uunin kestävässä padassa nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Ruskista lihat muutamassa erässä ja siirrä sivuun. Lisää rasvaa tarvittaessa ennen uutta erää. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Ruskista sipuleita ja juureksia hetki padan pohjalle jääneessä rasvassa (älä välitä "pohjaan palaneista" lihanokareista). Lisää lihat kasvisten joukkoon, sekoittele hetken aikaa ja lisää maustepippurit ja laakerinlehdet. Kaada pataan kiehuvaa vettä niin, että lihat ja kasvikset peittyvät, anna kiehahtaa hellalla.
 
Siirrä pata 200 asteiseen uuniin (kansi päällä) puoleksi tunniksi. Laske lämpötila 150 asteeseen ja hauduta 2 - 4 tuntia (yleensä lihapatoihin pätee ohje: mitä pidempään, sen parempaa). Kurkkaa välillä, tarvitseeko nestettä lisätä. Kannattaa myös maistaa lientä ensimmäisen tunnin jälkeen - tarvitaanko suolaa ja/tai pippuria lisää? Jos asiasta jää epävarmuus, maista uudestaan seuraavan tunnin kuluttua.

Kuori puikulaperunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä, kunnes perunat ovat kypsiä. Älä välitä siitä, että ne hajoavat ja muussaantuvat - niin on tarkoituskin. Valuta perunoista vesi ja siirrä ne takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon iso nokare voita ja kääntele perunoita kauhalla, kunnes voi on sulanut niiden joukkoon. Lopputuloksen pitäisi olla "kokkareista muussia" eli kattilallinen voilla höystettyjä, hajonneita perunoita.

Tarjoa pata "puikulakokkareiden", maustekurkun ja puolukkasurvoksen kanssa. Aika moni haluaa tähän lisäksi vielä hyvää ruisleipää!

Samalla ohjeella tulee tosi hyvä peruspata myös hirven- tai naudanlihasta (possukin toimii). Tässä maistui poro juuri sopivasti, millä tarkoitan nyt sitä, että meidän teini on syönyt riistaa aika vähän ja etukäteen vähän jännitin, miten hän mahtaa uuteen makuun suhtautua. Huomasi kyllä eron naudanlihaan verrattuna, mutta tykkäsi tosi paljon tästä uudestakin mausta eli jatkoon meni. Mikä on huojentava tieto siihen nähden, että meillä on pakkasessa edelleen melkein puolikkaan poron verran lihaa!


Syödäänkö teillä poroa tai hirveä?

10 kommenttia:

  1. Olipa tosi kiva, että saitte poron tuolla lailla valmiiksi jaoteltuna (vai mikä olisi tässä oikea sana - pilkottuna?). Innostaa ihan takuulla eri lailla kokkailemaan kuin jokin puolikas ruho. :-)

    Mä en ole tainnut syödä poroa muuta kuin Lapissa käristyksessä ja sitten sosekeitossa, enkä muista yhtään, miten voimakas maku porossa on. En oikein tykkää liian voimakkaan makuisesta lihasta, eli karttelen kaikkea riistaa. Mutta poron makua en tosiaan muista, kuinka paljon se lähentelee riistan makua.

    Jännä tuo muussi. Tuommoista voisi yrittää tarjota ukkelille, kun hää ei oikein tykkää perinteisestä perunamuussista. On vissiin liian mössöä.

    Jäin miettimään, että mikäköhän syy mulla on syödä kasviksia, enkä totta puhuen oikein tiedä. Kai se, kun niitä "pitää syödä". :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riistan maku tosiaan on yleensä tosi voimakas, en mäkään aina tykkää. Porossa se ominaismaku on aika voimakas, jotkut tykkää, jotkut ei. Käristyksessä sen kyllä huomaa! Noi mun käyttämät paistipalat olivat tosi mietoja, melkein ei huomannut porpn makua ollenkaan.

      "Mössöperunoita" kannattaa tehdä, toimivat kaikkien kastikeruokien kanssa. Mutta muista käyttää hyvälaatuisia ja tosi jauhoisia perunoita - muuten tulee "mössöliisteriä", joka on sitten vaan pelkkää ällötystä. Rosamunda tai Puikulat on parhaita tähän.

      Aika moni asia on semmoinen, että me ihmiset tehdään, kun "pitää" :D Pääasia, että tekee, harva esim. noita ekologia-asioita kauhean paljoa miettii arjessa. Mulla on eri juttu, kun opetan niitä koko ajan, niin ne myös pyörii mielen päällä ihan eri tavalla.

      Poista
  2. Meinasin vastata, että ei syödä poroa eikä hirveä, mutta sitten muistin, että leikkeleenä kyllä ostan kylmäsavuporoa aina välillä, kun alkaa kalkkuna kyllästyttää.

    Mutta noin niinkuin muuten mun pääasiallisia syitä syödä kasviksia on tasan kaksi, jotka on keskenään tasavertaisia. Toinen niistä on se, että tykkään kasviksista ja toinen on kasvisten ihan ilmiselvät hyvät vaikutukset mun olotilaan eli vissiin sitten se terveellisyys. Eläinten oikeuksia en syömisissäni pohdi joskaan en väheksykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kylmäsavuporo, en olekaan aikoihin sitä ostanut. Mä syön niin harvoin nykyjään leipää (ihan vaan, kun ei jostain syystä tee mieli), niin eri leikkeleitäkään ei tule kauhean usein ostettua (muuta kuin miehille niiden vakkarit, joista itse taas en välitä). Nyt kyllä taidan huomisella kauppareisulla sitä hankkia pitkästä aikaa! Ja siitähän saa tehtyä esim. tosi hyvän kermaisen pastakastikkeen (leikkele suikaleiksi), jos pastoista tykkää.

      Sun syyt syödä kasviksia on erittäin hyvät. Mäkin huomaan ihan selvästi niiden vaikutuksen olotilaan (varsinkin raakojen: mitä enemmän raakoja kasviksia lautasella, sitä parempi olo). Ekologiset syyt korostuu mulla sen takia, että opetan niitä koko ajan, joten ne myös pyörii mielessä paljon.

      Poista
  3. oi!
    Mä voisin syödä poroa vaikka kuinka. Harmittaa ihan vietävästi ettei mulla ole tilaa puolikkaalle porolle. Välillä olen tilannut erilaisia settejä - tänä vuonna taisin unohtaa koko tilaukseni.
    Jos voisin, söisin kasvispainotteisesti ja vaihtaisin kaiken lihan riistaan. Mun näkemykselläni ei oikein ole kannatusta perhepiirissä, valitettavasti.

    Jos (=kun, joskin harvoin) laitan jotain poroa, lauma ruokailee ihan kohteliaasti, mutta ei jaa mun intomielistä onneani. (ja ennen kuin tulee mitään harhakäsityksiä, niin juureni ovat Varsinais-Suomessa, niin pitkälle kuin kirkonkirjoissa taaksepäin pääsee. eikä lapsuudenkodissa todellakaan syöty riistaa. ihan oma keksintöni)

    Pohdin ruuan suhteen todella vähän eettisiä asioita. Enimmäkseen mietin 1)helppoa 2)semmoista mitä kaikki suostuvat syömään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä harmi, jos muut eivät tykkää. Ratkaisuna sulle voisi olla toi Annukan yllä muistuttama kylmäsavuporo, jonka itse olin onnistunut ihan unohtamaan. Mulla on se onnekas tilanne (melkein tulee nyt huono omatunto tästä kaikesta hehkuttamisesta), että säilytystilaa on ja miehet syövät kaikkea, mitä valmistan. Taidan olla aika onnekas...

      Ei mullakaan mitään "porojuuria" ole, mutta meillä on ollut perinteenä vuosikymmenten ajan se, että äiti tekee kerran kesässä (meidän mökillä, joka on pohjoisessa) poronkäristyksen. Ja se äidin tekemä on NIIIIIN HYVÄÄÄÄÄÄ, että en ikinä onnistu yhtä hyvin. Veikkaan, että salaisuus on vuosikymmeniä vanha valurautapata ja se, että käristystä haudutetaan monta tuntia (mikä on kai vastoin niitä aitoja ohjeita, mutta ihan sama).

      Toistan jo itseäni, mutta vastaan saman kuin yllä: ekologiset syyt korostuu mulla sen takia, että opetan niitä koko ajan, joten ne myös pyörii mielessä paljon. Eettisiä asioita en minäkään oikein jaksa miettiä (paitsi että syön aina vain luomumunia, mutta tunnustan senkin tekeväni vain niiden paremman maun takia... eli se siitä eettisyydestä...).

      Poista
    2. Mä syön kylmäsavuporoleikkekettä vaan jouluna, joku roti se olla pitää😊

      Poista
    3. Jouluperinteisiin ei pidä missään tapauksessa puuttua, eikä niitä saa muuttaa, ymmärrän erittäin hyvin 😊

      Poista
  4. Hirveä on tullut syötyä tosi paljon lapsena, mutta viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen en ole sitä mistään saanut. Parasta lihaa mielestäni on juurikin hirvi tai poro, minun makunystyröilleni ne sopii oikein mainiosti.

    Olen ollut kasvis-kala linjalla jo jonkin aikaa, joten lihaa tulee syötyä vain kyläillessä tai jos muuta ei ole saatavilla. Mutta kyllä, jos olisi mahdollisuus saada tuollainen poro-paketti, kuten teille tuli, niin olisin aika liekeissä. Voisin aina silloin tällöin herkutella oikealla lihalla ja saisin ehkä rauta-ongelmaanikin apua. Toisaalta, ehkä pitäisi ostaa myös isompi pakkanen, hehee.

    Iloista marraskuun jatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso pakkanen (tai meillä käytännössä useampi pieni) on kyllä ihan totaalinen arjen pelastaja! Toisaalta haittapuolena on se, että sinne tuppaa kertymään liikaa kaikkea, eikä niitä aina sitten muista käyttää...

      Kivaa ja toivottavasti valoista alkavaa viikkoa Birgitta :)

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!