PAREMMAN MIELEN PERJANTAIPÖLINÖITÄ

Vielä aamupäivällä ajatuksissani oli kirjoittaa semmoinen oikein perusteellinen marinapostaus tästä kaikesta. Siitä, miten nyppii taas siirtyä täyteen etäopetukseen. Siitä, miten olen huolissani opiskelijoideni jaksamisesta ja osittain jopa pärjäämisestä - iso osa ensi kevään biologian kirjoittajista on tehnyt bilsan haastavat syventävät kurssit joko kokonaan tai osittain etänä ja nyt vielä "menetetään" ainakin puolet abikurssistakin. Siitä, miten harmitti eilen toivottaa työkavereille hyvää joulua ilman, että pystyi halaamaan tai antamaan perinteistä pikkulahjaa (mikä meillä on ollut lähimpien kanssa tapana). Siitä, kuinka epäreilulta tämä kaikki tuntuu niiden puolesta, joiden toimeentulo taas vaarantuu. Ja ennen kaikkea siitä, että jatkuva maskimarina ärsyttää mua niin paljon, että tekisi mieli kirkua!!

 

Päätin sitten kuitenkin, että en jaksa alkaa valittamaan näistä, ehtiihän tässä vielä myöhemminkin (haha!). Päivän mittaan ajatuksiin hiipi kaikenlaisia pölinäajatuksia ja päätinkin ilahduttaa (toinen haha!) perjantaitanne vanhalla kunnon höpinäpostauksella ilman päätä tai häntää.

Ensinnäkin olen syksyn aikaan selvästi kehittynyt siinä, että olen oppinut psyykkaamaan itseni jopa pitämään etätöissä olemisesta. No okei, en siis oikeasti pidä, mutta osaan päivittäin muistella sen hyviä puolia. Verkkarit, ei meikkiä, ei autolla ajamista mörönperseenpimeydessä, päiväjumppa tai -kävely hyppytunnilla ja mikä parasta - ei tissiliivejä!! Mistä sitten tulikin sitten mieleen, että yksi tämän vuoden seurauksista kautta maailman on taatusti koronatissit. En usko olevani ainoa, joka inhoaa niiden käyttöä (siis tissiliivien, ei tissien). Ensimmäinen asia, minkä riisun pois kotiin tullessani on tissiliivit, ja koko päivän kotona ollessani en edes pue niitä päälle. Väistämätön totuus on, että jotain seurauksia niiden käyttämättömyydestä on havaittavissa ja nyt ne seuraukset ovat taatusti nopeutuneet eksponentiaalisesti. Mitään tieteellistä dataa mulla ei tähän ole esittää (ei tullut mieleen silloin maaliskuussa ihan ekana alkaa mittaamaan tissien pituutta), mutta väitänpähän kuitenkin, että tulemme näkemään maailmanlaajuisena ilmiönä koronatissit.

No niin, tissit mainittu monta kertaa. Perjantai. Enää puuttuu joku pissakakkavitsi.

Alussa oleva kuva on tuonut mulle hyvää mieltä viime päivinä tosi paljon. Ihan ensimmäiseksi sen takia, että tuo pieni häivähdys valkoista, mikä parina aamuna on ollut maassa, on tuonut tosi paljon iloa ja valoa päivään, vaikkakin se melkein heti onkin sulanut pois. Toinen hyvän mielen juttu, mikä tuosta kuvasta on seurannut, on semmoinen hysteerinen kikatusnauru siitä, kuinka ruma yksi kuva voikaan olla! Pelkkää harmaata ja ankeutta, kuolleita kasveja, huono asettelu ja rajaus - kuvassa on yksinkertaisesti kaikki niin pielessä, että se on jo huvittavaa. Ja tietenkin se on myös vähän tärähtänyt ja epätarkka, koska mulla ei ollut lasit päässä sitä ottaessani. Kun katson tämän postauksen muita kuvia tajuan, että kaikissa on sama ongelma: olen ottanut ne ilman laseja, joten kaikki ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja 😂

Kuistilla jäähtymässä (yksi kylmän ajan eduista, iso jääkaappi)!

Yksi viikon suurista ilon aiheista on ollut vadelmahillo! Olen melkein koko syksyn syönyt aamupalaksi leipäjuustoa ja siihen päälle lusikallinen jotain itse tekemääni hilloa (lisäksi aina smoothie ja pähkinöitä, ihan superaamiainen!). Parhaalta on maistunut kesällä itse tehty vadelma-boysenmarjahillo, mutta se hittolainen pääsi loppumaan pari viikkoa sitten. Ostin kaupasta uuden purkillisen, mutta yök miten makeaa ja keinotekoisen makuista se onkaan! Viime viikonloppuna tajusin, että kyllä kait hilloa voi tehdä talvellakin. Tuli ihan semmoinen tunne, että olen keksinyt pyörän uudestaan (tai sitten vaihtoehtoisesti olevani maailmankaikkeuden viimeinen ihminen, joka tämä asian on oivaltanut). Keitin hillon halvoista ulkomaisista vadelmista (400 g), oman pakkasen punaviinimarjoista (150 g), puolet painosta sokeria (eli 225 g siten, että puolet tavallista ja puolet hillosokeria). Nakkasin sekaan hetken mielijohteesta vielä yhden tähtianiksen ja tiedättekö - tämä hillo on parasta ikinä!

Ja sitten loppuun vielä viikon - tai jopa tämän vuoden - paras juttu. Mulla on oma joulukalenteri!! Olin viime viikolla kaupassa ostamassa lapselle kalenteria ja heräteostoksena ostin miehelle ihanan kauniin tee-joulukalenterin. En itse ole innokas teen juoja, mutta kieltämättä tekisi mieli tuosta muutamaa kokeilla.

 

Samalla kauppareissulla näin Nivean joulukalenterin, josta heti tuli mieleen, että toi olisi ihana. Tykkään Nivean tuotteista ja usein mietin jonkun jutun testaamista, mutta tosi harvoin viitsin mitään uutta ostaa, koska harmittaa sitten kovasti, jos tuote ei sovikaan omalle iholle. Hypistelin tuota joulukalenteria ja mietin, kuinka kiva se olisi, mutta joku ihme pihyyskohtaus iski, enkä raaskinut ostaa sitä itselleni (49,95€). Ihan kuin tässä nyt muka olisi tänä vuonna kauheasti tullut itseään hemmoteltua millään ylimääräisellä... Vouhkasin tästä illalla kotona ehkä lievä marttyyrinsävy äänessäni, mistä mies sitten heti ilmoitti, että hän ostaa sen kalenterin mulle. Ensin hän yritti itse, mutta oli mennyt väärään kauppaan, eikä siellä ollut muuta kuin lapselle toinen kalenteri (koska jotain piti ostaa, ettei ihan turhaan mennyt...) ja niinpä me kuulkaa sitten eilen käytiin yhdessä ihan käsi kädessä ostamassa mulle Nivean joulukalenteri 💙💙💙

En muista, että olisin aikoihin ollut näin lapsekkaan innostunut mistään asiasta. Ainoa ongelma nyt vaan on se, etten a) malttaisi odottaa ensi tiistaihin asti, enkä b) jaksaisi odottaa koko joulukuuta, vaan tekisi mieli avata kaikki luukut kerralla! En tajua, miten lapsi malttaa olla syömättä suklaakalenterin kaikkia suklaita kerralla, vaan kärsivällisesti avaa luukun päivässä. Ei olisi multa onnistunut pienenä (70-luvulla ei ollut suklaakalentereita tai jos olikin, niin ei meillä ainakaan). Mä kävin joka vuosi - siis ihan joka vuosi - aina kurkkaamassa salaa sen 24. luukun jo heti joulukuun alussa (ja aina siellä oli se hiton sama seimikuva).

 

Paljon paremmalle mielelle tulin ainakin itse tästä höpöttämisestä sen sijaan, että olisin valitellut aamuisia ajatuksiani täällä. Nyt on aika ruveta vääntämään perjantai-pizzaa ja koska edellisellä kerralla meillä oli meneillään se surullisen kuuluisa lihaton lokakuu, niin tällä kertaa listalla on kinkkua, pepperonia, ananasta (kyllä, kuuluu välillä pizzaan), Aurajuustoa, jalapenoja, kapriksia, sipulia ja reilusti valkosipulia. Kunnon mättö-pizzaa siis tällä kertaa! Vaikka itse asiassa se vegepizza on aina mun mielestä paras, mutta tänään jätän tekemättä.

Kivaa viikonloppua teille kaikille ja synkästä tilanteesta huolimatta koittakaa välillä jaksaa pölistä jotain positiivista. Siitä tulee hyvä mieli 💜💜💜

Onko sulla oma joulukalenteri?