OPEN PÄIVÄ

Arki on ihanaa. Oma arki kuitenkin usein tuntuu aika tylsältä ja sellaiselta Päiväni murmelina -elämältä, kun taas muiden normipäivät kuulostavat mun mielestä aina ihan hirveän kiehtovilta. Nakit ja mutsi ja Valeäiti kirjoittivat just postaukset omasta arjestaan ja kun noiden päälle vielä luin Annan jutun opettajan päivästä, innostuin kirjoittamaan omasta, ihan tavallisesta päivästäni lukion opettajana. Monella on se käsitys, että opettajat vaan piipahtavat koululla viettämässä lyhyen päivän, jonka jälkeen vapaa-aikaa on tolkuttomasti. Ja senhän voi käyttää vaikka odotellen sitä pitkää kesälomaa...

Klo 5.15

Herään, raahaudun autopilotilla suihkuun, napsautan kahvinkeittimen päälle ja hurautan smoothien. Syön aamupalan samalla kun odottelen ärsyttävän hitaan tietokoneen käynnistymistä. Haluaisin hetken kirjoittaa blogitekstiä, mutta kurkkaan ensin wilma-viestit, joita opiskelijat lähettävät yleensä myöhään illalla (ja yöllä!). Vastailen viesteihin kahvia juoden. "Kyllä, voit tietenkin olla tunnilta pois, jos sulla on hammaslääkäri, mutta ei, en laita erikseen sulle viestiä läksyistä. Ne löytyvät sieltä tuntimerkinnöistä". "Autokoulu ei kyllä oikeasti ole syy olla tunnilta pois, mutta ok..." Tekisi mieli vähän äristä aiheesta, mutta en jaksa heti aamusta. Yksi opiskelija ilmoittaa palauttaneensa kaksi kuukautta myöhässä olevan kurssityön sähköiseen palautuskansioon, mutta en löydä sitä mistään. Käytän 15 minuuttia sen etsimiseen, kunnes lähetän opiskelijalle viestin, että lähettää sen mulle sähköpostiin.

Kurkkaan päivän lukujärjestyksen läpi ja mietin pikaisesti tunnit läpi. Huomaan, että yksi päivän tunneista on sellainen, mihin mulla on ollut tarkoitus tehdä uutta materiaalia jo ties miten pitkään. En ehdi nyt aamulla aloittaa, mutta klikkaan itseni lukemaan Agenda 2030 -tekstejä. Uppoudun niihin niin, etten huomaa ajan kulumista ja tajuan, että kello on jo niin paljon, että pitää aloittaa "oikeat aamutoimet". Muistan, että mun oli tarkoitus korjata aamulla yhdet pistarit. No, korjaan ne tänään hyppytunnilla!

Klo 7.00

Herätän lapsen, teen hänelle aamupalan, meikkaan ja puen. Vien lapsen kouluun ja ajan itse työpaikalle. Vielä tähän aikaan on sentään hämärää, mietin kauhulla sitä, että parin viikon kuluttua tähän aikaan on jo pilkkopimeää.

Klo 8.10

Päivä alkaa tiimipalaverilla, jossa käydään läpi sähköisiin kokeisiin liittyviä käytännön asioita ja uusia sovelluksia. Masentaa, kun kuuntelen nuorempien kollegoiden esityksiä uusista kätevistä sähköisistä työkaluista, joilla voi teettää pistareita. Mulla on tekemistä jo sen kanssa, että pysyn kärryillä isoissa, pakollisissa jutuissa - en mitenkään enää kykene sisäistämään kaikkia miljoonaa uutta sähköistä sitäsuntätä. Mietin, kuinka monta vuotta mulla on eläkkeelle jäämiseen. Jotain 17 - okei, tota korttia ei voi käyttää. Alistun ja lataan koneelle pari sovellusta, tutustun niihin sitten joskus. Muistan ne pistarit.

Klo 9.40

Mulla on hyppytunti ja päätän korjata pistarit ja sen jälkeen valmistella sitä tuntia, mihin aamulla luin aineistoa. Käyn ensin opehuoneessa ja jään suustani kiinni kollegan kanssa. Kello on 10.15 kun pääsen työpöydän ääreen ja kurkkaan ihan vaan nopeasti pari kivaa blogia, ennen kuin aloitan niiden pistareiden korjaamisen. Klo 10.55 huomaan, että hyppytunti on ohi. Ei hitto, ne pistarit! Lähden opehuoneeseen syömään lounaseväitä.

Klo 11.40

Ihana ykkösvuosikurssilaisten ryhmä pöllähtää luokkaan. Innostumme tunnilla puhumaan tulevaisuuden geenitesteistä, -ruuasta ja -hoidoista. Aihe ei varsinaisesti liity päivän tunnin otsikkoon, mutta eihän näiden innostusta voi latistaa! Tykkään itsekin kaikista geenijutuista, joten annan mennä ja mietin, että otan opetussuunnitelman aikataulua kiinni sitten ensi tunnilla. Välitunti alkaa ja yksi opiskelija jää juttelemaan lääkishaaveistaan. Mietimme, mitä kursseja ja missä järjestyksessä hänen tulisi suorittaa ja mitä kaikkea niihin lääkiksen pääsykokeisiin tarvitaankaan.

Seuraavan tunnin opiskelijat valuvat jo luokkaan. Tajuan, että mulla on kauhea pissahätä, mutta menen sitten seuraavalla välkällä. Nämä ovat väsyneitä abeja, joita ei saa keskustelemaan edes aseella uhaten. Yritän innostaa ja haastaa porukkaa, mutta vastassani on 30 tylsistynyttä silmäparia, joista kaikista näkee, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Yksi viittaa ja innostun; jollain on mielipide! Kysyy saako mennä vessaan... Hitto, muakin pissattaa ihan älyttömästi edelleen. Joo, mene vaan. Ei sitten keskustella, ottakaa vihot esiin ja tehdään muistiinpanoja. Lopputunti on niin tylsä, että meinaan nukahtaa itsekin. Päästän porukan pois tunnilta 5 minuuttia etuajassa, jotta ehdin sinne vessaan. Paitsi että muistan, että seuraavalla tunnilla on laborointia ja kaikki tarvikkeet pitää laittaa valmiiksi. No, käyn vessassa sitten kun koulu loppuu.

Laborointitunti menee kivasti, opiskelijat tutkivat mikroskoopeilla omia solujaan ja ovat ihan innoissaan. Että mä rakastan tätä työtä! Mutta nyt mun on kyllä ihan pakko lähteä sinne vessaan, odottakaa, mä tuun takaisin ihan pian. Kukaan ei edes huomaa, että olin hetken poissa. Kun tulen takaisin, joku on keksinyt kaivaa navastaan soluja tutkittavaksi. Yritän selittää, että se mitä mikroskoopissa näkyy ei ole soluja, vaan napanöyhtää. Ei usko, vaan ottaa kännykällä kuvan "napasoluista", jotka haluaa näyttää kotona äidille. Okei, no ehkä ne sittenkin on soluja. Ihanan innostunut tyyppi ❤ On siinä äidillä illalla ihmettelemistä!

Klo 14.30

Päivä on ohi. Siivoan luokan, käyn kopiokoneella monistamassa huomisen tunnin tehtävämonisteet (koska sähköinen oppimisalusta ei toimi) ja hallintokäytävällä merkkaamassa pari arvosanaa kurssipäiväkirjoihin. Kolmen aikaan lähden koululta ja ajan kotiin kaupan kautta. Vessapaperi on loppu, mutta sen unohdan ja ostan vain omenoita ja maitoa. Muistan kotimatkalla ne pistarit, ne täytyy korjata heti kun tulen kotiin!

Klo 15.45

Kotona. Vaihdan verkkarit jalkaan ja pesen meikit. Lapsi tekee läksyjä ja pyytää multa apua matikan sanallisissa tehtävissä. Pähkäämme niitä yhdessä melkein 20 minuuttia, kunnes luovutan. Olen opiskellut matikkaa yliopistolla hetken aikaa, mutta en tajua neljännen luokan tehtäviä! Viiden minuutin kuluttua lapsi ilmoittaa, että tehtävät on tehty ja kysyy, saako pelata pleikkaa. Joo, pelaa vaan, mä teen vähän aikaa hommia. Innostun tekemään sen yhden tunnin materiaaleja uusiksi, mitä aamulla mietin. Jossain takaraivossa on päivän aikana kypsynyt idea, joka pitää nyt heti kirjata ylös ja tehdä siihen liittyviä tehtäviä, vaikka toi tunti seuraavan kerran onkin lukujärjestyksessä vasta keväällä.

Klo 18.30

Lapsi kysyy, saako ottaa kolmannen välipalan, kun on vähän nälkä. Tajuan, että olen täysin kadottanut ajantajun ja kirjoittanut tuntimateriaaleja yli kaksi tuntia. Suljen koneen ja siirryn äitihommiin. Siivoan keittiön, teen ruuan ja laitan aamusmoothien valmiiksi. Mies tulee kotiin ja kuuntelen toisella korvalla hänen kuulumisiaan. Muistan ne pistarit. Jaksaisinkohan korjata ne vielä ruuan jälkeen? Syömme, järjestämme keittiön yhdessä ja päätämme katsoa vähän aikaa Netflixiä. Lapsi avaa iPadin, hän on tänään ihan hunningolla. Lupaan, että huomenna teen hänen kanssaan koulun jälkeen jotain kivaa ja viikonloppuna mennään uimaan.

Klo 21.15

Väsyttää ihan älyttömästi. Teen lapselle iltapalan ja käyn peittelemässä hänet. Juttelemme hetken Suomen itsenäisyydestä ja sodasta Neuvostoliiton kanssa. Tajuan, etten muista historian tunneista juuri mitään ja tunnen itseni vähän hölmöksi. Ei olisi kannattanut lintsata lukiossa niin paljon! Lupaan huomiseksi kerrata asioita. Ei kuitenkaan nyt, koska ihan pakko mennä nukkumaan.

Klo 21.35 

Sammutan valot ja muistan ne pistarit. Ei jaksa enää, päätän valehdella opiskelijoille, että unohdin ne kotiin.

Klo 01.10

Herään huonoon omaantuntoon. Jatkan unia.

Klo 3.48

Herään uudestaan. Helvetin pistarit.

Klo 4.45

Nousen ylös ja korjaan ne pistarit. Siihen meni loppujen lopuksi 18 minuuttia.

Tänään on perjantai. Haen muuten ihan varmasti illaksi punkkupullon! Ensin kuitenkin käyn vähän piipahtamassa töissä.

Ihanaa viikonloppua kaikille arjen sankareille 💗