Mulla on sivupersoona, se semmoinen järkityyppi itsestäni. Eiköhän meillä kaikilla ole semmoinen (vai onko teillä?). Järki-Emma on käynyt vierailulla nyt lähiaikoina tosi harvoin. Viime yönä kuitenkin heräsin joskus kolmen aikoihin siihen, että meidän sängyssä makoili joku mun ja miehen välissä. Järkityyppihän se siinä! Ruvettiin siinä sitten juttelemaan ja se meni suurin piirtein näin.
Järki-Emma: Et ole sitten mitään kirjoittanut sille sun "101 asiaa, jotka haluan tehdä" -listalle?
Emma: No kun en mä ole keksinyt sinne mitään!
J-E: No onhan sulla vaikka miten paljon asioita, mitä olet ajatellut haluavasi vielä tehdä! Mites se kirjan kirjoittaminen? Tai etelän loma, missä kävisitte vaeltamassa jonkun kivan reissun? Tai se, että haluaisit ruveta luistelemaan taas, kuten silloin lapsena?
E: No ei sitä kirjaa kuitenkaan kukaan kustantaisi! Enkä mä kuitenkaan jaksaisi mitään vaellusreittiä! Tai entä toi luisteleminen - mistä semmoisen ryhmän edes löytäisi, missä tämmöinen keski-ikäinen nainen voisi muka ruveta "taitoluistelemaan". Hah!
J-E: Mitä sä nyt oikein höpötät? Kysehän on just siitä, että mitä sä haluaisit tehdä, ei varsinaisesti siitä, miten ne sitten onnistuisi tai toteutuisi!
E: Joo, mutta kun ei toi otsikko ole oikein. Kun siinä pitäisi olla, että "101 asiaa, jota haluaisin olla"! Mä haluaisin olla semmoinen, että alkaisin kirjoittaa sitä kirjaa, vaikka kukaan ei sitä kustantaisikaan. Mä haluaisin olla semmoinen, että varaisin sen vaellusmatkan, vaikka olisin huonossa kunnossa. Mä haluaisin olla semmoinen, että alkaisin etsiä sitä taitoluisteluseuraa, vaikka en edes tiedä missä mun luistimet on. (**luettelee 152 asiaa, jota haluaisi olla **) Ja sitten lopuksi: mä haluaisin olla semmoinen, joka lopettaa tämmöisten "mä haluaisin olla semmoinen" -juttujen miettimisen. Tajuutko sä, toi otsikko on ihan väärin?
J-E: Siis... eikö tämä nyt ole vähän samaa saivartelua kuin se sun haaveita vai unelmia -höpötys silloin aikaisemmin syksyllä?
E: Ei todellakaan, sä et nyt yhtään tajua!!!!!!! Mun pitää ensin olla jotain, ennen kuin voin ruveta tekemään tai haluumaan jotain.
J-E:...............
E: Ootko sä vielä täällä?
J-E: Joo, mä tässä just mietin, että mitä jos me siis muutettaisi se otsikko siellä sun päiväkirjassa? Että jos sinne vaikka kirjoitettaisi toi "101 asiaa, jota haluaisin olla", niin olisiko se sitten parempi?
E: Jooo, tehdään niin! Ihan huippuidea, toi alkuperäinen olikin ihan surkea otsikko!
J-E: Ok, tehdään sitten niin...
E: Hei ihan superia, mahtavaa!! Kiva kun kävit, ruvetaanko nyt nukkumaan!!
J-E: Joo, ruvetaan vaan.
J-E: Että sä osaat joskus olla niin s***nan hankala!
E: Mitä, sanoitko sä vielä jotain?
J-E: Ei mitään, nuku nyt vaan!
Aamulla mies kysyi, olenko nukkunut hyvin. Vastasin kyllä ja että olen yöllä unissani ratkaissut elämän tarkoituksen. Tai ainakin jotain sinne päin, en ihan tarkkaan enää muistanut. Jotain hienoa ja tosi tärkeää kuitenkin!
Vähänkö osaan olla välillä fiksu 💗
No vähänkö mää kuule niin ymmärrän sua :). Onhan tossa nyt ihan vissi ero..
VastaaPoistaPaitsi että omalla kohdallani taitaisi olla kyse siitä, että jos kirjoittaisin tavoitelistaa, se kuulostaisi siltä, että niitten tavoitteiden eteen pitäisi alkaa myös tekemään jotain. Mutta entäs, jos ei yhtään huvitakaan tai jaksakaan? Silloin sitä tuntee olonsa vaan ihan saamattomaksi luuseriksi.
Just nyt haluaisin olla lomalla jossain, missä aurinko paistaisi kirkkaille lumihangille, joilla sujuvasti suksisin menemään, eikä yhtään tuntuisi raskaalta, vaan siltä, että suorastaan liidän ladun pinnalla. Hehhee. Ei tule toteutumaan. Mielikuva hiihtämisestä (jos sitä lunta enää ikinä tulee) on joka vuosi paljon hohdokkaampi kuin todellisuus. Ekan kilsan kun on puskenut menemään, kaduttaa jo koko lähteminen :D. Sama koskee kyllä luistelua. Itsekin kun kaivoin kivikovat kaunoluistimeni tässä pari talvea sitten esiin ja mielessäni heitin parit lutzit ja salkovit, mutta todellisuudessa sattui nilkkoihin pelkkä perusluistelu ihan jäätävän paljon. Saattaapi olla, että lukioaikaiset luistimet (80-luvulta) ei enää näihin museomallin jalkoihin istu.
Mutta onneksi aina voi haaveilla olevans oman elämänsä Kiira Korpi :).
Ilmoittele sitten, kun sun kirja on valmis, niin pistän heti tilaukseen <3
Ihanaa, että edes joku tajuaa mua :) Toi on kyllä ihan totta toi "lista-ahdistus"; että paperille kirjoitettuna niihin tulee jonkinlainen "velvoite" ja sitten jos ei saakaan aikaiseksi, niin iskee luuserifiilis. Tosta mä kyllä olen yrittänyt päästä eroon ja ajatella, että listan asioilla ei ole deadlinea, vaan ne ovat loppuelämän haaveita. Ja voihan siellä olla mukana jotain semmoistakin, mikä ei taatusti ikinä tule toteutumaan (paitsi jos lottovoitto), mutta josta vaan on ihana haaveilla.
PoistaMä en ole hiihtäjä ollenkaan, mutta joka vuosi mulla noi samat mielikuvat luistelemisesta pyörii syksyllä mielessä. Sitten joka talvi jään tultua menen kerran luistelemaan ja kömmin sieltä puolen tunnin kuluttua vaihtopenkille hikisenä, nilkat huutaen ja takapuoli mustelmilla. Josko tänä talvena kaivaisin jostain tahdonvoimaa mennä sinne jäälle sen seuraavankin kerran.... Ja sitten seuraavan ja seuraavan. Ei musta Kiira Korpea tarvitse tulla (really????), mutta jos kuitenkin voisi keväällä sanoa, että "talvella kävin säännöllisesti luistelemassa"!
No hei, taatusti ilmoittelen koko maailmalle, jos joskus saan elämänikäisen kirjahaaveen valmiiksi :D Kiitos kun kävit kommentoimassa, oli kiva kuulla susta pitkästä aikaa <3