VINKKEJÄ, JOITA ET LÖYDÄ RESEPTEISTÄ

Huhheijaa, mikä viikko! Kalenterin mukaan elämän piti olla ihan normaalia tai jopa vähän normimeininkiä iisimpää, mutta jotenkin siitä muodostuikin ihan älytön haipakka- ja säheltämisviikko! Siksi oli normaalia ihanampaa päästä eilen kotiin ja rentoutua, tuttuun tapaan keittiöhommissa. Olen jo pitkään suunnitellut kokeilevani ihanalta kuulostavaa parmesan-sitruunakuorrutettua kanaa, jonka löysin 52 Weeks of Deliciousness -blogista. Ja kyllä kannatti, ruoka oli ihan taivaallisen hyvää. Jotenkin olen aina ajatellut, että paneerattu ruoka ei valmistu uunissa yhtä hyväksi kuin uppopaistamalla (jota kammoan ja välttelen), mutta kylläpä olen ollut väärässä. Kana oli ihan superhyvää ja itse asiassa vielä parempaa tänään lounaalla, kun maut olivat ehtineet syventyä yön aikana. Suosittelen, tätä ohjetta kannattaa kokeilla!

Eilen posti toi mulle uuden pippurimyllyn, jonka mies antoi lahjaksi (öh, olin ehkä jossain vaiheessa saattanut käskeä sitä kaivaa pankkitunnukset esiin...) ja voi että, miten onnelliseksi tuosta myllystä tulin. Olette saattaneet huomata, että keittiössä mun väri on punainen ja nyt sarja täydentyi hyvällä myllyllä. Tälle oli huutava tarve, edellinen meni rikki noin kuukausi sitten ja olen ollut ihan pulassa, koska laitan mustapippuria ihan joka paikkaan. Mies on aina ollut sitä mieltä, että ei hän voi mulle lahjaksi ostaa mitään keittiöhärpäkkeitä, että ne on liian arkisia ja tavallisia juttuja. Eilen hän kuitenkin vihdoin tajusi, että kyllä voi. Kun mä kerran puuhaan (ja mielelläni) keittiössä joka päivä, niin siellä käyttämäni laadukkaat tavarat on just niitä, jotka tekevät mut tyytyväiseksi! Häntä lievästi sanoen nauratti eilen seurata mun ihastelua, onnen huokailua ja leveää hymyä - ja kaikki tämä "pelkän" pippurimyllyn takia. Veikkaan, että jatkossa alan saada lahjaksi pelkkiä keittiöjuttuja :) Ja kukkiakin sain, mutta siinä oli mulla itselläni näppini pelissä; puhuimme iltapäivällä puhelimessa ja mies selitti, miten oli käynyt ostoksilla ja hankkinut lapselle pari kivaa juttua ja kissalle myös. Ja että mulle kuulemma myös: lumiharjan! Lumiharjan!!! Karjaisin puhelimeen, että nyt mies kukkakauppaan (ihan läpällä, oikeesti!) ja tyyppi oli ottanut mun käskyn tosissaan, kääntynyt kotimatkalla takaisin kylille kukkakauppaa etsimään. En kestä, mulla on ehkä maailman ihanin mies ❤

Mutta hei, nyt asiaan. Olet varmaan joskus jutellut sen henkilön kanssa, joka kertoo olevansa ihan surkea kokki. Tai ei omien sanojensa mukaan osaa tehdä ruokaa lainkaan. Saatat itse olla just toi tyyppi - jos olet, niin tämä postaus on suunnattu just sulle!

Rohkenen olla täysin eri mieltä noiden henkilöiden kanssa. Ei ole surkeita kokkeja, mutta on ihan älyttömän paljon ihmisiä, jotka eivät ole harjoitelleet tarpeeksi keittiössä ja osa vielä tuon lisäksi pelkää keittiössä touhuamista. Koko Harkittuja herkkuja -blogin yksi alkuperäisistä ajatuksista oli auttaa ja opastaa noita ihmisiä ja sillä tiellä olen edelleen. Olen tarkoituksella pitänyt ohjeet suhteellisen simppeleinä ja olen myös yrittänyt näitä erilaisia vinkkejä viljellä aina ohjeiden yhteydessä. Lähiaikoina juttelin erään kollegan kanssa aiheesta ja hän pyysi minulta täsmäohjeita siihen, miten hän kehittyisi keittiössä. Siitä se ajatus sitten lähti ja päätin koota tärkeimmät vinkit yhteen postaukseen.

Harjoittele ja kokeile rohkeasti. Tuo keskustelu kollegan kanssa käynnistyi, kun hän näki evässalaattini ja parahti "voi että, kun mä osaisin tehdä tommoista". Siinä salaatissa ei rehellisesti sanottuna ollut päätä eikä häntää; olin heittänyt eväskippoon kylmää pastaa, raakaa parsakaalia, varsiselleriä, paprikaa ja valkoisia tölkkipapuja. Päälle olin silpunnut persiljaa, ripotellut suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, currya ja vähän chilihiutaleita. Loraus öljyä, kipon kansi kiinni, reipas ravistaminen ja jääkaappiin yöksi. Ei tähän ollut mitään reseptiä ja todennäköisyys sille, että homma olisi epäonnistunut, oli häviävän pieni. Ja mitä sitten, vaikka lopputulos olisikin ollut vähän outo? Sen päivän evässalaattini olisi ollut vähän vähemmän gurmee, mutta olisin kuitenkin selvinnyt päivästä hengissä! No ei ollut vähemmän gurmee, oli ihan älyttömän hyvä ja täyttävä salaatti - suosittelen!

Lue resepti läpi ennen, kuin alat kokata. Monessa reseptissä vaiheet saatetaan esittää vähän epäloogisessa järjestyksessä tai ohjeessa saattaa olla jopa virheitä. Käy reseptin vaiheet mielessäsi läpi ja mieti, voisiko uunin laittaa päälle jo ennen, kuin aloitat kokkaamisen tai olisiko järkevää silputa kaikki ainekset ensin valmiiksi (vastaus tähän on aina: KYLLÄ, pilko ensin, kokkaa sitten). Jos ohjeessa lukee 5 ruokalusikallista chilijauhetta, kyseenalaista ohje. Siinä on silloin virhe (ellet ole valmistamassa jotain yybertulistatähänkuoleejokainen -ruokaa). Kaksi litraa kermaa - vai olisiko se sittenkin kaksi desilitraa...? Jos resepti on epäilyttävä, hylkää se! Maailma on täynnä oikein kirjoitettuja, selkeitä reseptejä.

Mausteita on mun kokemuksen mukaan lähes kaikissa resepteissä vähän alakanttiin. Ja toki, mieluummin niin, kuin kertaheitolla liikaa. Mausteita voi aina lisätä, mutta niitä ei voi koskaan ottaa pois. Olen ihan kokeilumielessä välillä tehnyt jonkun reseptin millintarkasti ohjeen mukaan ja huomannut, että lopputulos on ihan älyttömän mitäänsanomaton. Kokenut kokki pystyy arvioimaan maustemäärän jo ohjetta lukiessaan, mutta jos olet epävarma, niin noudata ensin ohjetta. Kun ruoka on hetken aikaa hautunut, maista sitä. Tämä on itse asiassa tärkein ohje keittiössä: maistele ruokaa sen eri vaiheissa. Ei niin, että syöt sitä annoksen verran jo tekovaiheessa, mutta pidä käsillä teelusikka, jolla välillä otat pienen näytteen ruuasta. Liian vähän suolaa? Lisää sitä! Liian vähän pippuria? Lisää sitä! Liian vähän jotain muuta? Lisää sitä! Tuntuuko maisteluvaiheessa siltä, että tähän sopisi myös joku semmoinen mauste, jota reseptissä ei lue? LISÄÄ SITÄ!! Teet ruokaa itsellesi ja omien makumieltymystesi mukaan. Et ole töissä Rossossa, jossa jokaisen annoksen pitää maistua samalta oltiin sitten Helsingissä tai Oulussa. Mitä väliä, vaikka ruuan alkuperäinen idea muuttuukin sitä ruokaa tehdessä? My dear, that's what cooking is all about ❤

Kypsentämisaika on lähes aina liian lyhyt, varsinkin niissä "arkiruokaa vartissa" -ohjeissa. Ruoka kyllä kypsyy vartissa, mutta harvemmin se siinä ajassa saa makua tarpeeksi. Lähes kaikki ruuat tarvitsevat huomattavasti pidemmän hauduttamisen, kuin mitä reseptissä lukee. Poikkeuksina tietenkin esim. pastan ja riisin sun muiden keittäminen, mutta varsinkin kastikkeet yleensä paranevat minuutti minuutilta. Koita siis varata aikaa arkiruuankin hauduttamiseen. Tee suunnitelma ennen, kuin aloitat ruuan valmistamisen: laita kastike ensin porisemaan ja vasta sen jälkeen pistä pyykkikone pyörimään, kuulustele lapsen läksyt, tyhjennä tiskikone ja siivoa vessa - tai mitä suunnitelmia sulla nyt olikaan sille illalle. Sitten salaatin pilkkominen ja samanaikaisesti sen kanssa pastan/riisin/perunoiden keittäminen ja pöydän kattaminen. Ja sit syömään! Ja mikä tärkeintä: ruuan jälkeen ei enää tarvitse tehdä mitään tylsää, kun illan pakolliset on jo tehty!

Lue keittokirjoja, ruokalehtiä ja -blogeja. Ei kukaan ehdi tekemään niitä kaikkia ohjeita, mutta ei ole tarviskaan. Inspiroidu ohjeista, innostu ja opiskele. Eikö olekin mahtavaa tietää, miten munakoisoa käsitellään, vaikka et koskaan siitä mitään kokkaisikaan? Voit olla työpaikan tietopankki äyriäisten käsittelemisen suhteen, vaikket niitä sietäisikään. Ole ennakkoluuloton ja kokeile joskus jotain uutta ja yllättävää. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä ja erikoista - kokeile esim. lisätä Bolognese-ohjeeseen hienoksi raastettua palsternakkaa ja loraus balsamicoa. Voi jösses, mikä muutos lopputuloksessa ja ihan pienellä muutoksella! (Resepti löytyy täältä Soppa 365-sivustolta)

Jos olet ihan aloittelija, muista se! Älä yritä tehdä joka päivä jotain uutta ja erikoista, vaan harjoittele kärsivällisesti ja kehitä itsellesi reseptipankki ruuista, joita pystyy muuntelemaan ja varioimaan. Alla lista, joita kikkailemalla saat tehtyä viidestä ohjeesta ainakin kaksikymmentä erilaista ruokaa. Ruuat on linkitetty joko tähän blogiin tai sivustolle, josta löydät kyseisen perusreseptin.

Linssikeitto

Tästä ohjeesta saat kehiteltyä lukemattomia erilaisia versioita. Viereen hyvää tuoretta leipää, mieluisaa juustoa ja salaatiksi vaikka pilkottuja porkkanoita.

Bolognese-kastike

Kaikkien rakastama perusohje, johon ei kyllästy koskaan! Ohjetta voi rohkeasti lähteä muuntelemaan (vinkki tuolla yllä), mutta jo pelkkä pastalaadun vaihtaminen muuttaa ruuan ihan erilaiseksi. Tai sekoita kastike keitetyn pastan sekaan, kippaa uunivuokaan, murustele päälle juustoa ja kuorruta uunissa. Entäpä jos kokeilisit joskus syödä pastakastiketta riisin tai perunan kanssa? Juhuu, taas kaksi uutta ruokaa!

Huom! Bolognese-kastikkeita on melkein yhtä paljon kuin kokkejakin. Linkin ohje on hyvä, mutta muista, että punaviini ei ole välttämätön, ainakaan arkena! Minä keitän usein tomaattikastikkeen ensin erikseen ja lisään sen sitten paistetun jauhelihan joukkoon, jonka jälkeen haudutan vielä 1-2 tuntia. Tuolla menetelmällä aikaa menee useita tunteja, koska hyvän tomaattikastikkeen valmistamiseen menee toinen 1-2 tuntia.

Uunilohi

On vaikea keksiä, miten tässä voi mennä pieleen. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja kylmän kermaviilikastikkeen kanssa. Murustele seuraavana päivänä ylijäänyt lohi kerman sekaan, lisää jotain kivoja mausteita, hauduta ja tarjoa pastan kanssa. Tai riisin kanssa. Tai perunoiden kanssa. Siinä - kolme uutta ruokaa!

Vähän mutkikkaampi, mutta edelleen HELPPO uunilohiresepti täältä!

Broilerin rintafileet

Kypsennä uunissa (n. 175 astetta) perusmausteiden (suola, pippuri, curry, paprikajauhe) ja lorauksen oliiviöljyä kanssa. Tarjoile sellaisenaan hyvän salaatin, raejuuston ja tuoreen leivän kanssa. Tai uunijuuresten kanssa. Tai anna jäähtyä ja pilko seuraavana päivänä pannulle, lisää loraus kermaa ja lisämausteita, hauduta ja tarjoa pastan kanssa. Tai riisin kanssa. Tai perunoiden kanssa. Tai pilko kylmänä evässalaatin sekaan.

Lihapullat

Eivät petä koskaan. Voit tehdä ne perusreseptin mukaan naudanlihasta tai broilerista. (Erilaisia kikkailuohjeita löytyy netistä pilvin pimein, kyseessä on kuitenkin yksi maailman suosituimmista ruuista.) Sama juttu kuin broilerin kanssa: tarjoile ihan minkä kanssa tahansa, kaikki tykkäävät aina. Lihapullia voi syödä "kuivana" tai hauduttaa niitä kermassa tai tomaattimurskassa ja sitten tarjota pastan, riisin, nuudeleitten tai perunan kanssa.

Huom! itse en koskaan vaivaudu paistamaan lihapullia pannulla (kauhee homma ja kauhee käry!), vaan valmistan ne aina uunipellillä.

On siis tärkeää muistaa myös se, että lisuke voi joskus olla se ratkaiseva tekijä. Tykkäät sitten perunoista, riisistä, pastasta, höyrytetyistä tai uunissa kypsennetyistä kasviksista, yhdestä ruuasta saa muokattua monta erilaista lopputulosta pelkkiä lisukkeita vaihtelemalla. Ja yksi pikkuvinkki noihin perunoihin liittyen: mä ainakin olen huomannut, että ne bulkkiperunat, ne laarissa myytävät, ovat nykyjään aika huonolaatuisia ja silkkaa höttöä. Eli jos vaan talous antaa periksi, osta niitä vähän kalliimpia luomuperunoita tai käy jollain lähialueen tuottajatorilla ostamassa ne. Ero on merkittävä!

Sitten vielä muutama pikkuvinkki.

Sipuli kuuluu lähes kaikkiin ruokiin. Minä paistan sipulin aina voin ja öljyn seoksessa. Kypsennän ensin kuumalla pannulla hetken aikaa (varo, ettei pääse palamaan!), sen jälkeen lämpöä alas, ripaus suolaa ja sokeria ja pieni loraus vettä. Joskus rouhaisen mukaan vähän pippuriakin. Annan hautua hiljalleen 5-10 minuuttia, kunnes neste on haihtunut. Tällä tavalla paistettu sipuli on pehmeän ja lempeän makuista ja antaa ruualle kuin ruualle ihanan maun.

Ai miten niin punainen on mun väri...?

Jos kastikepohja (tai keitto) on tomaattimurskasta tehty, mukaan aina ripaus sokeria taittamaan tomaatin hapokkuutta!

Tarkkaile ruokailijoiden annoskokoa pakastamista silmällä pitäen. Kuinka monta kauhallista keittoa äiti syö, entä lapsi? Mikä määrä kastiketta on sopiva yhteen annokseen? Näin saat pakastettua täsmällisen oikean kokoisia annoksia. Muista myös merkata pakasterasiat: mitä sisältää, kuinka monta annosta ja kenelle tarkoitettu?

Ja sitten tyypit hei, loppuun se tärkein. Jokaiseen reseptiin pitää lisätä ripaus rakkautta. Tässä saa vetää överit, tätä maustetta ei voi olla ruuassa liikaa! Teet ruokaa itsellesi ja parhaassa tapauksessa myös rakkaimmillesi. Älä kokkaa liian kiireisenä tai varsinkaan kiukkuisena. Jos tiedossa on minuuttiaikataulutettu ilta, kaiva pakasteesta valmiita annoksia ja sulata ne. Tämä tietenkin edellyttää sen, että olet ennakoinut näitä iltoja ja tehnyt pakkaseen valmiiksi ruokaa 😁 Jos sua kiukuttaa ihan älyttömästi, älä turhaan vaivaudu, vaan roudaa lapset suosiolla lähimpään Mäkkäriin. Ja jos kiukun aihe on oma siippa, anna sen huolehtia ruuastaan itse - ei se kuole nälkään, vaikka ei saisikaan tänään muuta kuin voileipiä! Tai pistä se itse kokkausvuoroon!

Näillä ohjeilla pääset ihan taatusti alkuun tai saat keittiömörön selätettyä! Mitä ajatuksia herätti? Onko teillä muita hyviä perusvinkkejä? Kaipaatko lisää ohjeita tai onko sulla joku täsmäkysymys, johon kaipaat vastausta? Olisi tosi kiva kuulla teistä! Rohkeasti vaan ja muistakaa, keittiössäkään ei ole tyhmiä kysymyksiä!

Kivaa ja herkullista viikonlopun jatkoa kaikille 💗