KOLME HUONOA

Tammikuussa blogeissa kirjoitettiin kivoja juttuja otsikolla Kolme hyvää asiaa. Itsekin tartuin haasteeseen ja tykkäsin kovasti - positiivisten asioiden miettiminen on aina kivaa. Juttua kirjoittaessani mietin kuitenkin, että tästähän saisi myös sellaisen negatiivisen version, mutta en sitten nössöys-puuskissani sitä kirjoittanut, vaikka olinkin juuri todennut, että omassa blogissa on hyvää se, että saan kirjoittaa mitä haluan. Oman katon alla asusteleva Tuula oli kuitenkin rohkeampi kuin minä ja listasi täällä hyvien asioiden vastapainoksi myös niitä huonoja.

Sen lisäksi, että tämän voi tietenkin ottaa ihan vaan hauskana läppänä, niin mun mielestä tämä on hyvä aihe. Ei niin, ettenkö olisi aina se lasi on puoliksi täynnä -tyyppi, mutta kyllä elämään kuuluu - ja saakin kuulua - myös niitä negatiivisia asioita. On taitolaji pitää hyvät ja huonot asiat balanssissa; jos niitä huonoja alkaa miettiä liikaa, ne valtaavat mielen ja alkavat syödä positiivista energiaa. Toisaalta, jos yrittää liikaa hampaat irvessä keskittyä vain niihin hyviin, elämä saattaa ruveta tuntumaan vähän feikiltä. Omien tunteiden piilottaminen ei koskaan ole hyvä asia, varsinkaan jos niitä tunteita ei myönnä edes itselleen. Jostain ne joskus kuitenkin kumpuavat pintaan jonain yön pimeänä hetkenä ja vyöryvät päälle kuin pikajuna.

Mun mielestä on erityisen tärkeää osata tunnistaa huonot asiat itsessään, mutta ilman ylilyöntejä kuitenkin. Moni osaa tehdä kymmenien kohtien luettelon, missä soimaa ja haukkuu itseään, mutta se siinä luettelossa juuri onkin pielessä; se on siihen soimaamiseen keskittyvä. Tiedättehän, olen ruma, huono, läski jne. Tästä mollaamisesta pitäisi päästä eroon, mutta on kuitenkin tärkeää tunnistaa itsestään ihan realistisesti ne piirteet, jotka eivät ihan aina kestä päivänvaloa ja ennen kaikkea, joiden kehittämiseen voisi panostaa. Saan usein kuulla kauhean vastalauseiden myrskyn, jos kritisoin itseäni, mutta kuulijoilta menee usein ohi se, että en ole varsinaisesti haukkunut itseäni, vaan nimenomaan kritisoinut. Ja usein mielestäni rakentavasti.

Niin että tässä vähän huonoa kaiken kivan vastapainoksi, olkaa hyvä! Ja hei, älkää ottako liian tosissanne tai antako negatiivisuuden vallata päiväänne.

Kuva täältä

Kolme huonoa asiaa päivässäni:

Just kun luulin, että talvi on ihana, taivaalta sataakin taas liukasta yhdistettynä hurrikaaniluokan myrskyyn. En oikeasti jaksaisi tätä talvea enää hetkeäkään (kun se kerran ei suostu olemaan semmoinen kiva Disney-talvi).

Tänään on laskujen maksamispäivä. Aina yhtä ankeaa touhua!

Tänään on tiedossa myös kokeiden korjaamista. Aika masokistista yhdistää laskujen maksaminen ja kokeiden korjaaminen samalle päivälle! Ainoastaan lipeäkalan syöminen menee inhottavuudessaan kokeiden lukemisen ohi...

Kolme huonoa asiaa minussa:

Kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni ovat luokkaa miinus kahdeksan asteikolla nollasta kymppiin.  Olen herkkä innostumaan kaikesta uudesta, mutta toteutus jää yleensä uupumaan, koska jos se ei ole valmis viimeistään huomenna (mieluiten jo tänään), en vaan jaksa. Mielenkiinto lopahtaa alta aikayksikön ja tilalle tulee jotain uutta.

Tähän liittyy se, että olen ihan loistava suunnittelemaan asioita, mutta paska toteuttamaan niitä. Elämäni kirjasta löytyy kymmeniä, ellei satoja, loistavasti suunniteltuja projekteja ja juttuja, mutta olen niistä onnistunut toteuttamaan ehkä neljä. Koska edellinen kohta.

Olen pahimmillani aika dominoiva sosiaalisissa tilanteissa. Parhaimmillani toki porukan hauskuuttaja ja viihdyttäjä, mutta aika usein käy niin, että otan tilanteen haltuun vähän turhankin tehokkaasti ja viihdyn keskipisteenä liian pitkään.

Kolme huonoa asiaa elämässäni:

Nyt on pakko myöntää, että tämä on optimistisuudestani ja positiivisuudestani johtuen ihan älyttömän hankala kohta... Ei mulla oikeasti ole huonosti mikään asia, mieleen tulee ennemminkin asioita, jotka voisivat olla vielä vähän paremmin tai jotka vaan syystä tai toisesta ärsyttävät. En osaa tähän listata mitään, mikä sopisi otsikon alle, joten käytän kirjoittajan oikeuttani ja hyppään tämän kohdan yli.

Kolme huonoa asiaa tänä vuonna:

Näyttää ikävästi siltä, että tälle vuodelle ei ole tiedossa kunnollista lomareissua mihinkään Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle. Vuoteen mahtuu muutama iso rahareikä, jotka taitavat imeä matkakassan aika tyhjäksi. (Toisaalta, nyt kun olen pyöritellyt mielessäni edellisessä postauksessa lupaamaani niukisteluruokapäiväkirjaa, olen havahtunut siihen, että kunnollisella suunnittelulla saisin varmaan meidän ruokamenoista nipistettyä niin paljon, että niillä rahoilla pääsisi suht pitkälle. Tämä kuitenkin vaatii suunnitelmallisuutta keittiössä ja niiden suunnitelmien toteuttamista ja ... no, katso ylempää!)

Kuva täältä

Pitäisi hankkia uusi auto ja se v**ttaa. Olen täysin riippuvainen autosta, mutta toisaalta pidän sitä vain peltikasana, joka kuljettaa mut paikasta toiseen. Ajatus siitä, että autoon tulee uppoamaan ihan älytön määrä rahaa (koska olen toisaalta täysin kyllästynyt rotiskoihin, joita pitää koko ajan olla korjaamassa) ottaa nuppiin oikein kunnolla!

Pari muutakin pakollista rahareikää ärsyttävät. Tiedän, että kun ne on toteutettu, tulen olemaan supertyytyväinen, mutta etukäteen ihistää ja ahistaa.

Kolme huonoa asiaa blogissani:

Susihuonot kuvat, ihan surkeat! Multa puuttuu a) silmää esim. hienojen ruokakuvien asettelulle ja toisaalta b) kärsivällisyys valokuvaamisen harjoitteluun.

Aiheet ovat taatusti välillä kiviäkin kiinnostaa -tyyppisiä! En usko, että ketään kauheasti nappaa lukea mun kalenterimaniasta tai ei päätä eikä häntää -tyylisiä juttuja (kuten kyllä lukijatilastoista käykin ilmi, hahaaa). Tämän kääntöpuolena on kuitenkin sieltä kivojen juttujen puolelta se, että mun blogi, mun jutut. Onneksi fiksut lukijat tajuavat, että kaikkea ei tarvitse lukea - jos ei kiinnosta, hyppää yli.

Höpöttäminen. Osa ehkä tykkää, mutta veikkaan, että moni kyllästyy kuoliaaksi jo ennen kuin pääsen varsinaiseen aiheeseen. Tämä on yksi lisä noihin huonoihin asioihin itsessäni: kun alan kertomaan jotain juttua, pohjustan sitä niin pitkään, että kuulijat ovat ehtineet häippästä paikalta (tai saada raivarin) ennen kuin pääsen itse aiheeseen. Olisiko tässä yksi syy siihen, miksi olen alkanut opettajaksi? Opiskelijoiden on pakko kuunnella ja saan siitä höpöttämisestä vielä kaiken lisäksi palkkaa. Ihan parasta!

Kuva täältä

Tämmöistä tällä kertaa. Tartutko haasteeseen vai alkoiko ärsyttää?

Hetkellisestä negailusta huolimatta toivottelen kaikille ihanaa ja halipusihattaroilla kuorrutettua torstaita ja lähestyvän viikonlopun odottelua!

💗