keskiviikko 21. helmikuuta 2018

PÄÄSISKÖ TAKAISIN TÖIHIN LEPÄÄMÄÄN, PLIIS!!!

Huhhuijakkaa, täällä on kuulkaa pahemman laatuinen lomauupumus päällä ja viikko on vasta puolillaan. No joo, vähän vitsillä tietenkin - ihanaa tietenkin olla vapaalla, mutta tiedättekös, että kun meidän elämä on arkena niin tasaista, rauhallista ja voisi jopa sanoa tapahtumaköyhää, niin tällainen "koko ajan menossa" -loma tuntuu aika uuvuttavalta. Tänään jopa käväisi mielessä, että ihanaa kun ensi viikolla pääsee takaisin töihin lepäämään 😄

Monen muun makuun viime päivät ovat varmaan olleet ihan normimeininkiä, mutta mua jo vähän hengästyttää. Viime viikko töissäkin oli melkoinen härdelliviikko penkkareineen ja wanhojen päivineen ja siitä sitten silpaisin suoraan abiristeilylle. Tämä oli mulle jo ties miten mones risteily ja toisin kuin kaikki kauhistelevat, nämä ovat tosi kivoja reissuja. 1500 abia ahtautuneena yhteen laivaan tarkoittaa toki ihan käsittämätöntä määrää älämölöä, vauhtia ja vikkeliä tapahtumia, mutta tunnelma on ihan älyttömän hauskan railakas. Ajatelkaa - ovat juuri saaneet 12 vuoden koulu-urakan päätökseen ja koko elämä on edessä. Mitä nyt välissä kevään viimeiset kirjoitukset ja monella pääsykokeet, mutta se riemun määrä, mikä porukasta tuolla laivalla huokuu, on liikuttavaa. Tietenkin aina muutamia ylilyöntejä sattuu, mutta sitä varten me aikuiset siellä ollaan; että pidetään huolta ja katsotaan, että tyyppi pääsee turvallisesti nukkumaan. Kun vertaa tavalliseen ruotsinlaiva-iltaan, niin valitsen abit ehdottomasti.

Risteilyn jälkeen olikin sitten kaikenlaista sukulaistytön synttäriä sun muuta härdelliä, kunnes eilen lähdettiin nuorenherran kanssa minilomalle Tampereelle. Ihan vaan semmoiselle junalla perille, asettuminen hotelliin (Tammer ❤), shoppailua, syömistä, museoita, lisää syömistä ja junalla takaisin. Kävelyä Tampereen keskustassa, paitsi että pureva pakkanen kyllä hieman haittasi ulkoilua; meidän makuun oli jo vähän turhan kylmää, kiitos vaan. Suositus kahdesta kivasta museosta tähän väliin: sekä Vakoilumuseo että Pelimuseo ovat molemmat tosi kivoja paikkoja, niihin kannattaa ehdottomasti mennä käymään, jos Tampereen suunnalle eksyy. Itse asiassa tuo Vapriikki on paikka, missä saa kulumaan useamman tunnin, koska sieltä löytyy pelimuseon lisäksi kaikkea muutakin kivaa.
Suunnilleen ainoa peli museossa, jonka minä tunnistin :D
Hotelli Tammerin alakerrassa oleva Trattoria Tammerin puisto on tosi kiva ravintola, jossa söimme illallisen. Ainoa miinus (jonka saman miinuksen annan monelle muullekin paikalle) on se, että annokset ovat niin järjettömän kokoisia. Minä olen kova syömään ja jaksan vähän "miehekkäämmänkin" annoksen, mutta kyllä tämä on jo vähän liikaa... Olin syönyt tuosta kuvan annoksesta jo niin paljon, että olin jo aika täynnä ja kuten huomaatte, lautanen näyttää siltä, että se olisi vasta aloitettu. Harmittaa aina heittää ruokaa pois, mutta ei sitä ihminen pysty itseään syömään kipeäksi kuitenkaan.


Reissu oli tosi kiva (tuo nuoriherra on ihan parasta matkaseuraa ❤), mutta ei tässä vielä kaikki. Viikonloppuna lähdemme miehen ja ystäväpariskunnan kanssa Helsinkiin viettämään iltaa ja yövymme sielläkin hotellissa. Veikkaan, että sunnuntaina kun pääsen kotiin, olisin valmis aloittamaan yhden todellisen lomaviikon eli sellaisen, että vaan olla möllöttäisin kotona tekemättä mitään. No, ihan kivaa ohjelmaahan tämä kaikki on ollut, eli en mä ihan oikeasti valita :) Ihan retuperällä on kuitenkin ollut kaikkien blogikavereiden seuraaminen - tai olen kyllä eri väleissä lueskellut teidän kirjoituksia, mutta mitään en ole ehtinyt kommentoimaan, vaikka moneen olisin halunnut. Puhumattakaan siitä, että koti olisi ollut hyvä siivota pitkästä aikaa ja ruokaakin olisi ollut kiva tehdä ihan itse enemmän, vähän jo tökkii muiden kokkailut. Loppuviikosta kokeilen (jos ehdin...) yhtä keittoideaa, jos onnistuu niin kuin kuvittelen sen onnistuvan, tiedossa on ihana pakkaspäivien soppaohje.

Niin, oliko mulla jotain erityistä asiaa...? No ei, kunhan nyt vaan halusin tulla moikkaamaan ja höpöttämään hetkeksi. Niin ja pitää muuten myös kertoa, että olen ollut vähän pulassa sen lupailemani niukisteluviikon ruokapäiväkirjan kanssa... Saatte kyllä aiheesta postauksen jossain vaiheessa kuten lupasin ja kerron sitten, mikä siinä on ollut niin vaikeaa, mutta ihan vaan näin väliaikatietoja niille, jotka sitä odottavat. Mutta hei, nyt iltaruuan pariin, kuullaan taas kunhan keretään!

Miten teillä menee? 
Onko siellä ruudun takana muita lomalaisia? 
💗

2 kommenttia:

  1. Oli kuule Emma ihan viimeiset hetket ilmoittautua täällä, koska olin jo vähän (paljon) huolissani siitä, että sulle on sattunut jotain siellä risteilyllä tai olet sairastunut tai jotain. Mutta onneksi olikin kyseessä "vaan" loma :). Ja ymmärrän ihan hitsin hyvin ton, että vaikka kuinka on kivaa menoa ja parasta seuraa, niin kyllä sitä kumminkin kaipaa myös sitä ihan vaan aikataulutonta ja suunnittelematonta, fiilispohjaista tekemistä tai tekemättä jättämistä.

    Itse justiin kirjoittelin yhdestä tavallistakin tavallisemmasta arkipäivästä, joista tää elämä enimmäkseen koostuu. Välillä tasaisuus tympii, mutta taitaa kuitenkin sopia mulle loppupeleissä kaikkein parhaiten.

    Ihanaa loppulomaa <3. Toivottavasti pakkanen vähän ymmärtäis hellittää. Näistä lukemista ei ole hyötyä kenellekään, eikä millekään.

    VastaaPoista
  2. Just näin, tällainen lyhyt loma saisi kyllä mieluiten olla ilman aikatauluja. No, toisaalta ei kyllä pitäisi valittaa, koska kaikki tekemiset on kuitenkin kivoja ja sentään on lomaa, mitä kaikilla ei ole. Huomasin kyllä just, että myös joku "blogiväsymyskin" taisi iskeä, kun en näköjään heti kaiva konetta esiin, kun aikaa olisi.

    Sun arkipostaus on ihan älyttömän kiva, tulen ihan just sille puolelle kommentoimaan sitä <3 Kiitos loppulomantoivotteluista - heh, eihän tommoista yhdyssanaa VOI olla olemassakaan... :D Kuule, olen ihan samaa mieltä sun kanssa tästä pakkastilanteesta; näissä lukemissa ulkoilu ei enää ole kivaa, vaikka tuolla kaunista onkin. Vaikka kunnon vaatetuksella saa muuten suojauduttua, niin naama jäätyy pahemman kerran. Just tultiin sisään ja tuntuu, kuin pärstässä olisi kymmenen piikkiä botoxia :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!