KOTISUOMI JA LOMATUNNELMIA ❤

Rupeekohan nää olemaan jo vähän turhan siirappisia nämä tämän kesän postaukset? Kun kaikki on niin ihanaa ja leppoisaa, sadekaan ei haittaa, eikä oikein mistään keksi mitään negatiivista sanottavaa tai edes ajateltavaa! Olen yleensä tässä vaiheessa kesää jo vähän kypsä ja alan vähitellen kaipailla takaisin arjen rutiineihin ja töihin, mutta nyt ei ole tietoakaan moisista ajatuksista. No okei, ensimmäisen koulu-unen olen jo nähnyt, mutta se tulee jostain alitajunnasta, koska mitään en ollut vielä ehtinyt miettiä. Eikä siis ollut mikään ahdistus-uni, vaan ihan kiva semmoinen - toisaalta se ei vielä kuitenkaan herättänyt hinkua palata opettamaan, joten jatketaan siis lomailua.

Tämän kertaisen hehkutuksen aihe on otsikonkin mukaan meidän ihana kotimaa. Olen aina pitänyt Suomea maailman parhaana maana asua, ihan kaikilla mittareilla mitattuna, mutta olen lähivuosina huomannut, että mukaan on tullut enemmän ja enemmän semmoista oikein voimakasta herkistymistä siitä, kuinka ihanaa täällä oikeasti on. Toki minä(kin) valitan välillä kaikesta mahdollisesta, mutta suurin osa siitä on kuitenkin semmoista "tavan vuoksi" valittamista; on niin pimeä ja pitkä talvi, ruoka on kallista, ihmiset jurottavat ja ovat kateellisia, eikä me edes päästä jalkapallon MM-kisoihin. Mutta koskaan en ole hetkeäkään harkinnut vakavissani, että muuttaisin täältä pois.

En nyt ala käymään läpi kaikkia mahdollisia asioita, jotka täällä meillä ovat hienosti, vaan keskityn tällä kertaa tuohon ihanaan luontoon (ja kaikkeen muuhun höpöttämiseen 😂). Minähän olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä ja vaikka nykyjään asunkin maalla, pidän itseäni edelleen (ja aina) stadilaisena. Maalle muuton ehto oli se, että Helsinkiin pääsee ajamalla tunnissa ja vaikka luulin luuhaavani rakkaassa kotikaupungissani useinkin, tulee siellä vierailtua suht harvoin. Sydämeni sykkii kuitenkin kaupungin suuntaan, enkä koskaan ole ihmeemmin huokaillut luonnon perään tai nauttinut siellä liikkumisesta kesäisin (muistattehan: liian kuuma ja ötökkäkammo...). Tänä kesänä olen kuitenkin nähnyt luonnonkin ihan uusin silmin ja varsinkin viime viikonloppuna olin jotenkin ihan äimän käkenä kaikesta hienosta, mitä meiltä löytyy.

Itä-Suomi on mulle hyvin vierasta aluetta, enkä siitä ole ollut edes kauhean kiinnostunut, syystä tai toisesta. Nyt viime viikonloppuna näin ja koin itää ihan uudella tavalla ja olin ihan myyty. Kuinka upeita maisemia siellä onkaan, kuinka kaunista järvimaisema voikaan olla, kuinka kivoja ihmiset ovat ja kuinka upea kaupunki Savonlinna onkaan! En ole aikaisemmin kuin piipahtanut siellä, eikä nytkään vietetty kuin ihan hetki tuossa kauniissa kaupungissa, mutta mulle jäi semmoinen tunne, että sinne haluaisin lähteä joku kerta vähän pidemmäksikin aikaa.

Lörtsy ❤

Ainoa, mikä mua harmittaa on se, että olen niin tuhottoman huono ottamaan kuvia tästä kaikesta ihanasta, mikä meille suomalaisille on ihan arkipäivää. Multa jotenkin puuttuu se tilannetaju, että nyt pitää kaivaa kamera esiin ja sitten myöhemmin harmittelen, että miksi en ottanut siitä kuvaa. Ja sitten kaivan kameran esiin hätäpäissäni jossain taukopaikalla ja otan kuvan rantakivikosta, kuten tossa alla, haha 😂 Koitan tätä opetella koko ajan, mutta harmillisen niukaksi tuo viime viikonlopun kuvasaalis jäi!

Pitää muuten vinkata tosi kivasta paikasta Mikkelin lähellä, Hotelli Anttolanhovi. Yövyttiin siellä kaksi yötä ja oltiin kyllä kaikkeen tosi tyytyväisiä. No, pientä viilaamista huonesiivouksen kanssa sun muuta, mutta ei mitään isoa. En muutenkaan kauheasti jaksa nillittää pikkujutuista, jos hotellin yleisilme ja tunnelma on kiva. Erityisen tyytyväisiä oltiin uima-allasosastoon, joka meidän perheelle on aina se tärkein juttu (ruuan lisäksi). Ekana päivänä taidetiin kyllä mennä osastolle vähän liian aikaisin meillä oli omassa käytössä kaksi allasta. Voi sitä riemua! Ja tokana päivänä Sulkavan soudun soutanut mies sai rauhassa lillua altaassa ja löylytellä saunassa jäykät lihaksensa vetreiksi ilman kauheaa ryysistä.

Hulluja kyllä muuten nuo soutajat! Miehen kirkkovenejoukkueessa oli vaikka kuinka monta tyyppiä, jotka eivät mitenkään erityisesti treenaa mitään lajia, mutta niin ne vaan hyppäsivät veneeseen aamulla ja 60 km myöhemmin hyppäsivät siitä pois huterin jaloin, ravistelivat vähän itseään ja totesivat, että nyt pitää varmaan ottaa yksi olut. Mä olisin kuollut varmaan jo 20 km:n kohdalla! No, kun on koko ikänsä tehnyt aika fyysistä työtä, niin sitä peruskuntoa ja lihasmassaa on vähän eri tavalla, kuin tällaisella tavallisella pulliaisella. Nuo soudutkin muuten ovat jotenkin ihan älyttömän sympaattinen tapahtuma, tunnelma maalialueella on mahtava ja kaikki ovat kavereita keskenään. Uskomattoman hieno hetki oli todistaa ikämiesten parisoutusarjassa maalintuloa tyypillä, joka on soutanut kaikki Sulkavan soudut ikinä. Siis 51 kertaa, kelatkaa!!

Anttolanhovista vielä yksi juttu, siellä on ihan älyttömän hyvää ruokaa. Siis älyttömän hyvää! Ainoa miinus tulee tosi korkeista hinnoista, joita ilmeisesti kuitenkin kehtaa pyytää, koska lähistöllä ei ole muita ruokapaikkoja. Vaikka meillä meni illallisiin rahaa hävyttömän paljon, kumpikaan ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan rahan menoa, koska ruoka oli yksikertaisesti jumalaista. En tietenkään kaikista annoksista muistanut ottaa kuvaa (enkä kyllä yleensäkään tykkää ravintolassa kuvaamisesta), mutta ihan erityismaininta pitää antaa alkupalalankulle, jossa oli paikallisia herkkuja. Voi, niin hyviä kaikki, oikein itku meinaa tulla vieläkin. Vahva suoistus siis Anttolanhoville jos matkustat Mikkelin seudulla!

Oltiin niin täynnä pihvien jälkeen, että yksi jälkkäri kolmeen pekkaan riitti hyvin :)

Ja sitten vielä loppuun pakollinen matkamuisto-osio. Mä tykkään ostaa reissusta aina jonkun pienen arkisen jutun, joka sitten marraskuun pimeinä päivinä muistuttaa kivasta lomatunnelmasta. Tähän Marimekon sarjaan olen vähitellen lämmennyt alkukankeuden jälkeen ja nyt näihin kippoihin törmättyäni suorastaan rakastuin. Olen ollut vähän kyllästynyt meidän arkiastioihin ja päätinkin nyt pikkuhiljaa ruveta keräämään näitä. Kunhan saan näitä haalittua sen verran, että riittää ihan normaaliin päiväkäyttöön, niin pakkaan edelliset asiat laatikkoon ja laitan varastoon. Ja vaihdan ne takaisin sitten taas, kun alkaa uudet astiat kyllästyttää. Joku semmoinen kesä/talvi-asiasto -sykli, niin ei pääse kyllästymään. Harrastaako teistä kukaan tällaista?

Blogit ovat selvästi rauhoittuneet ja hiljenneetkin eli monella on loma jo alkanut. Meilläkin nyt vähän haipakampaa menoa seuraavat pari viikkoa, joten voi olla, että taukoa pukkaa. Tai sitten ei, mistä sen tietää. Sen huomaan kyllä itsestäni, että kommentointitahti on tosi hidasta näin loma-aikaan, tosi harvoin tulee oltua koneella, jolla kommentit aina kirjoitan. Pahoittelut siis kaikille, lueskelen teitä kyllä ❤ Toivottavasti teillä siellä ruudun takana on kaikki hyvin, oli sitten loma tai ei.

Ihanaa viikkoa kaikille 💗