KUN EI ODOTA KAUHEASTI, SAA KAMALAN PALJON

Vaikka kirjoitinkin tämän kesän suunnitelmista jo toukokuussa, on pakko myöntää, että olin kuitenkin vähän skeptinen sen suhteen, mitä kesä tulee tuomaan tullessaan. Aika pian tajusin, että meneillään on ehkä paras kesä ikinä ja olen sitä ihmetellyt siitä asti. No, kesähuuma on mun osalta jo ohi, koska olen ihan totaalisen kypsä tähän helteeseen, mutta huonoa fiilistä ei ole vieläkään tullut. Enkä valita, sekin on uutta. Alistun ja kärsin, mutta en valita. Olen tätä kovasti mietiskellyt lähipäivinä ja tajunnut, että kyse taisi olla siitä, että en oikeasti asettanut kesälle kauhean paljon odotuksia kaikista suunnitelmistani huolimatta. Niin monena kesänä olen pettynyt itseeni, kun en ole saanut aikaiseksi tarpeeksi tai riittävän kivoja juttuja. Nyt, kun en ihan oikeasti kauheasti odottanut tai vaatinut itseltäni, olenkin saanut tosi paljon. Ei mitään ihmeellistä, mutta ei sen tarvitsekaan olla niin kauhean ihmeellistä. Koska se on elämää. Aivot on edelleen aika helteen möyhentämät, joten en yritäkään kirjoittaa tästä mitään säkenöivää tarinaa. Kunhan vaan kirjaan ylös muutamia huomioita tältä kesältä.

On ihan turhaa ostaa kesävaatteita. Mun sukupolvelle on varmaan juurtunut syvään semmoinen kausivaateajattelu; että muutama kerta vuodessa käytiin ostamassa vaatteet seuraavaa kautta varten. Mulla herää edelleen neljä kertaa vuodessa sama ajattelu ja kesän alussa menen aina tunnollisesti vaatekauppaan ostamaan kesävaatteita. Tänä kesänä olen kuitenkin huomioinut, että olen kulkenut 80% ajasta samoissa vaatteissa. Valkoisia, hyviä t-paitoja pitää olla 4-5 kpl, hyvät vajaamittaiset farkut, yksi kesämekko ja hyvä uimapuku. Hyvät valkoiset lenkkarit ja yhdet avokkaat. Kotona voi kulkea ihan missä tahansa kulahtaneessa rätissä tahansa. Siinä se. Ikinä, ikinä en enää mene kauppaan ostamaan kesävaatteita!

Kun lähtee reissuun, ei kannata muistuttaa talovahtia tomaatin kastelusta. Ekaa kertaa elämässäni olen saanut ihan järkyttävän tomaattisadon. Haha, olisi pitänyt ostaa noita amppelitomaatteja monta, koska niistä näköjään saa satoa antamalla niiden kuivua.

Toisin kävi kesäkukille, jotka pääsivät kuolemaan, mutta siinäkin kävi loppujen lopuksi hyvin. Alkukesällä istuttamani kukat eivät olleet mieleeni, mutta nyt kun menin heinäkuun lopussa ostamaan kesäkukkia, sain osakseni vähän naureskelua. "Ei niitä enää ole, mutta noista lopuista saat alennusta ihan kunnolla, jos löydät jotain". Ja hei, näistähän tuli tosi kiva syksyä henkäilevä ja odotteleva asetelma!

Jos siis kuvista näkisi, kuinka kivoja nuo ovat. Kuvien suhteen olen ollut ihan samoilla linjoilla, kuin otsikkokin sanoo; kun ei odota kauheasti... 😂 Ei kyllä saakaan paljon, mutta ei toisaalta tule pettymyksiäkään. Kuvat on myös kauhean sameita ja epätarkkoja, koska sähköpostiosoite, jonka kautta ne yleensä lähetän, on muuttunut, enkä jaksa mennä muuttamaan asetuksia. Ovat mitä ovat nyt, kyllä niistä kai saa selvää.

Kun ei odota, että tänä(kään) vuonna uskaltaisi mennä mereen uimaan, se onkin niin lämmintä, että siinä voi lillua kaksi tuntia putkeen. Ja kun lillumisen tekee tarpeeksi pohjoisessa, ei sinilevääkään ole.

Ja kun ei odota itseltään kauhean aktiivista blogikesää, ei tule pettymystäkään siitä, että huomaa heinäkuun lopulla kirjoittaneensa tosi vähän. Toukokuussa kyllä suunnittelin kirjoittavani paljon (koska haluan), mutta eipä niin nyt kuitenkaan käynyt. Kauhean työlästä avata tietokone näillä helteillä... :) Hauskaa on ollut huomata, että iltaisin ennen nukahtamista olen pyöritellyt mielessäni vaikka mitä tekstejä. Syksyllä sitten.

Ja hei, onkohan koskaan ollut näin sekavaa höpinälöpinää? Ei varmaan. Mutta ei voi muuta odottaakaan, kun ulkona on edelleen noin 30 astetta, vaikka kello on jo melkein seitsemän illalla. Palataan, kun on vähän viileämpää (tai muuten vain jotain järkevämpää sanottavaa)! Meillä on loman parille viimeiselle viikolle tiedossa kaikenlaista ohjelmaa, joten en usko, että käyn koneella ennen töiden alkamista. Tai sitten käyn, saa nähdä miten käy.

Pus 💗